Naqoyqatsi alkaa kuvalla Baabelin tornista, josta se siirtyy valtavaan hylättyyn ja ränsistymään jätettyyn asemarakennukseen (tai siltä se näyttää). Baabelin tornin symboliikka on selvää, sillä se mitä seuraa on tutkielma tiedon ja tieteen vaikutuksesta ihmiskunnan kehitykseen; rappiolle jätetty rakennus on vaikeampaa matskua.
Vuonna 2002 viimein valmistunut Qatsi-trilogian päätös on sarjan helposti vaikein ja abstraktein. Kommentoidakseen tiedettä ihmistä hallitsevana entiteettinä, on Godfrey Reggio valinnut tyylilajiksi voimakkaasti manipuloidun kuvan. Pääosin kuvasto on peräisin arkistoista; tätä kuvastoa Reggio venyttää ja vääristää monin tavoin. Suuri osa teoksen visuaalisesta puolesta lyödään kankaalle negatiivina.
Tarkoitusperät ymmärtää, mutta noin toisen kelan puolessa välissä viesti on siinä määrin selkeä, että Naqoyqatsi muuttuu elokuvana raskaaksi. Edellisiä osia leimannut kiehtovuus elää yhä, mutta kyllä ajatukset lähtevät harhailemaan. Luonnoton kuva on pidemmän päälle yhtä väsyttävää oli kyse sitten "taiteesta" tai "hollywoodista". Vähän kuvaston tapaan, Philip Glassin musiikkikin välttelee ylimääräistä melodisuutta. Se on oikeastaan viulu- tai sellokonsertto. Sooloselloistina kuullaan Yo-Yo Ma'ta.
'Naqoyqatsi' merkitsee sotaa elämäntapana. Reggio liikkuu monimielisillä vesillä rinnastaessaan huippu-urheilijat ja sotateknologian tieteen avittamina tuotoksina. Samalla tuodaan pintaan edellisissä osissa sivuteemana liikkunut mainosteollisuus alitajuntamme valloittaneena voimana. Valkokankaalla vilisevät nollat ja ykköset loppumattomana tiedon valtaväylänä, jolta on vaikea päästä pakoon halutessaankin. Naqoyqatsi on Qatsi-trilogian pessimistisin ja saarnaavin osa, jossa Reggion "lause" lipsahtaa välillä raskassoutuiseksi. Tietokonegrafiikka ei kertakaikkiaan kykene kilpailemaan tenhossa luonnon dokumentoinnin kanssa. Parhaimmillaan Naqoyqatsi lienee pieninä annoksina nautittuina. Palasina se jaksaa pitää ajatukset ja assosiaatiot liikkeellä. Herää kysymys, mitä teoksesta on enää jäljellä digiprojektiona tai televisiossa, jossa materiaali varmasti "kylmettyy" entisestään.
Aivan lähiviikkoina pitäisi saada maailmanensi-iltansa Reggion ja Glassin uusin yhteistyö Visitors, jonka voi turvallisesti olettaa olevan Qatsi-trilogian lähisukulainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti