R&A 2013: Laimeat festarit: 3%!

Tänään alkaa 26:nnen kerran Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali. Vaikka eilen vähän varaslähdettiinkin Cannes-voittaja Adélen elämän (joka perustuu paljon paremmin nimettyyn sarjakuvateokseen Sininen on väreistä lämpimin/Blue Is the Warmest Color jne.) kanssa. Kunnianarvoisa Mikael Fränti julisti R&A:n Suomen parhaaksi elokuvafestivaaliksi. Aikamoinen väite tässä festivaalien Shangri-Lassa, sillä itse sijoittaisin Sodankylän ja Tampereen filkkarit kahdelle ensimmäiselle sijalle sekä ohjelmiston että varsinkin tunnelman puolesta.

Tämä ei tosin millään muotoa ole moite R&A:ta kohtaan, ja niillä, jotka pitävät sitä maan ykkösleffajuhlana, on mielipiteelleen painavia, vastaansanomattomiakin perusteluita. Yksistään määrä ja kaiken maailman kattavuus, jolla festivaali on vuosi vuoden jälkeen tuonut uutta ja tuoretta elokuvaa suomalaisten nähtäville, ansaitsee sellaisen määrän pisteitä että mikään määrä kritiikkiä ei riitä niitä kiitettävän tasolta pudottamaan. Tai...ei ainakaan männävuosina.

Todellista ja substantiaalia arvostelua ja mielipahan aiheuttajaa on festivaalille ilmaantunut muuttuvien aikojen mukana parina kolmena viime vuotena. Mihin muuhunkaan tällä viittaisin kuin filmin katoamiseen filmifestivaaleilta. Hiukan pintaa syvemmältä suoritetun, mutta ei lainkaan välttämättä täysin kutinsa pitävän tutkimuksen jälkeen noin 170 pitkän elokuvan joukosta löytyi 5, joiden esitysmuoto on filmi. Se on noin 3 %. Siitä ei paljon humalluta.

No onko sitten oikeus vuonna 2013 enää vaatia filmiä filmifestivaaleilta? Eihän syy ole R&A:n, vaan paljon laajempien masinointien. Jos filmiä ei enää ole saatavilla, jäävät yhden festivaalin vaihtoehdot vähiin. Etenkin, kun suunta nähdään laajalti kehitykseksi eikä huononnukseksi. Jokainen kynnelle kykenevä voi kuitenkin käydä tekemässä omat johtopäätöksensä asiain tilasta vierailemalla ensin Orionissa ja sen jälkeen viereisessä Andorrassa. Jos johtopäätökset johtavat kaipaamaan filmiä kankaille - silloin voi esittää jonkinlaista kritiikkiäkin ottaen pohjaa siitä, että festivaalin käytössä on kokonaista neljä teatteria, jotka tarjoavat mahdollisuuden filmikopioiden esittämiseen: Orion, valtava Bio Rex, Andorra sekä Kesäkino Engel. Mutta ilmeisesti vain kahdessa viimeksi mainitussa esitetään filmiä, Andorrassa vain pari kertaa - ja tämäkin seikka on vailla lopullista varmistusta. Asiaa tarkistamattakin voi arvata ne taloudelliset ja logistiset syyt, joiden takia nämä mahdollisuudet jätetään käyttämättä, mutta yksin niillä ei anteeksiantoa lunasteta. Jos syyt nimittäin pohjautuvat mukavuudenhaluun, eivät väitökset laiskuudesta liiku kaukana. Sellainen toiminta, jossa vaikka suhteetonkin määrä vaivaa nähdään jonkun filminrepaleen festivaalille saamiseksi, ottaisi kantaa ja lausuisi julki tietyn kannan keskusteluun. Jos kerran tekniset edellytykset vielä ovat olemassa.

Onko jo mainittu, että Monroe on tänä vuonna hankkinut sekä 16 että 35 mm:n projektorit?

Se siitä, tällä erää. R&A:n sisällön laatu antaa paljastaa itsensä vasta päivien kuluessa. Edellisvuodet ovat nostaneet riman korkealle, joten paljon on lupa odottaa.

FilmiLiekki palaa raportoimaan.