Lektionen der Finsternis (1991/1992) ei ole mikä tahansa elokuva edes Werner Herzogin filmografiassa. Kauniisti englanninkieliseen asuun kääntyvä Lessons of Darkness kuuluu dokumentin mestariluokkaan: se saattaa olla Herzogin uran hienoin dokumentaari.
Ei kerrota missä ollaan, käy muutenkin - vain kuvan kautta - selväksi, että liikutaan Kuwaitissa Persianlahden lyhyen sodan jälkeen. Mitä on tapahtunut, mitä saatu aikaan? Kaupunki on maan tasalla, öljylähteet palavat, öljy on muodostanut laajoja, elottomia järviä. Kuvat vastaavat roomalais-katolisen kirkon kuvauksia Helvetistä. Lessons of Darkness on Herzogin pisimmälle estetisoituja elokuvia, suurin osa on kuvattu helikopterista, siis linnun näkökulmasta. Kamera lipuu rauhallisesti painajaiskuvastossa ja tallentaa mielettömyyden seurauksia. Joitakin persialaisia haastatellaan. He ovat kaikki menettäneet jonkun tai heitä on kidutettu. Herzogin kiihkoton ääni täydentää kuvaa tai siteeraa Raamattua. Klassisella musiikilla tuodaan länsimainen ulottuvuus arabialaiseen kuvastoon. Mitään ei selitetä, mitään ei jää ymmärtämättä. On tapahtunut rikos, ihminen on ylittänyt kaikki valtuutensa Maan kansalaisena. Tuhotyö on karmaiseva. Puhdistusponnistukset näyttäytyvät lähes naurettavina. Elokuva on muistamista.
Tällaisen kokotajuntalaukauksen jälkeen Woodabe - die Hirten der Sonne (1989) jää väistämättä hieman lapsipuolen asemaan. Nimi tarkoittaa auringon paimenia, joina Saharan autiomaan pohjoispuolella Sahelin alueella elävä paimentolaiskansa wodaabe näkee itsensä. He pitävät itseään myös kauneimpana kansana Maan päällä, ja monet miehistä ovat yli kaksimetrisiä. Herzogin elokuva kertoo soidinmenoista, jotka wodaabejen keskuudessa ovat erikoislaatuisia. Kerran vuodessa heimon miehet käyvät morsion löytääkseen Guérewoliin, kauneuskilpailuun, jota varten huulet maalataan, samoin kuin kasvot, hiukset laitetaan ja pukeudutaan kauneimpiin vaatteisiin. Heimon parissa kauneusihanteina pidetään sorjia eleitä, pituutta, valkoisia hampaita ja silmän valkuaisia, joilla pyritään pröystäilemään. Herzog kuvaa mallikkaan monesta kulmasta heimon tapoja vihjaten omiin, länsimaisiin tottumuksiimme. Jälleen Herzog kyseenalaistaa ainoana oikeana pitämämme maailmankuvan. Ja jälleen Herzog kuvaa planeetan köyhimpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti