torstai 26. huhtikuuta 2012

The Raid Cinemadromessa

Tampereen virallinen ei-tylsien elokuvien festivaali Cinemadrome täyttää jälleen tänä viikonloppuna Niagaran öiset valkokankaat kaikenlaisella päättömällä (usein kirjaimellisesti). Puolen tusinan sivalluksen kattausta ryydittää tervetulleesti Monadi-Filmin uutuuslyhäri Zomba Intenso.

Yllä olevan linkin takaa löytyvästä ohjelmistosta voidaan tässä yhteydessä nostaa pari teosta esiin. Ensinnäkin Ninja Turf on saanut roskan ystäviltä lupaavaa kiitosta. Hyvä alku.

Festivaalin avaa kuitenkin paljon enemmän huomiota herättänyt The Raid: Redemption. Brittiläisen ohjaaja-käsikirjoittaja-leikkaaja Gareth Evansin Indonesiassa toteuttama noin miljoonan dollarin martial arts -ihme kulkee tällä hetkellä hurjan hypetysaallon harjalla. Siihen on syynsä.

Serbuan maut, kuten alkukielinen nimi kuuluu, saattaa olla historian väkivaltaisin elokuva - haastajia löytyy tietysti nurkat täyteen joka ilmansuunnalta. Mutta koville joutuvat. Serbuan maut on myös yksi raaimmista. Viime vuosien toimintaelokuvista sille löytynee voittaja vain Rambosta. Edellä käytetyt käsitteet ovat tosin kovin hankalasti mitattavissa.

Väkivallan määrä ja laatu Evansin elokuvassa juontuu sen tiukkaan rajatusta asetelmasta. Elokuva kuvaa poliisioperaatiota, jossa panssariautollinen iskuryhmäläisiä hyökkää rikollispomon päämajaan, 30-kerroksiseen funkkishirviöön. Siinä se. Alku ja loppu.

Ensimmäiset puoli tuntia kuluvat suunnilleen yllätyksettömissä, joskin kovaotteisissa merkeissä hyökkäyksen valmistelusta ensimmäisiin tulitaisteluihin hyvin valmistautuneiden jengiläisten kanssa. Silmään pistää kevyesti käsivaran kulmikkuus. Tästä huolimatta Evansin taitavuutta ei käy kiistäminen. Hän tekee dynaamisia kuvia ja leikkaa niitä yhteen kovan luokan ammattitaidolla. Toisessa näytöksessä elokuva vasta näyttää kyntensä, kun taistelu kerroksissa siirtyy mies miestä vastaan -kahinoinniksi. Koreografiat ovat ällistyttäviä nopeudessaan, volyymissään, realismissaan ja akrobaattisuudessaan. Alkupuolelta uupunut jännitys löytyy.

Se myös katoaa jälleen viimeisen näytöksen aikana, jonka hurjasti ylipitkä lopputaisto alkaa junnata vaikka heput pomppivat kuin olympialaisten permannolla. Evans on taitava luomaan kineettistä elokuvaa ja vangitsemaan kaksintaisteluja filmille/digikennolle. Ikävä kyllä, käsikirjoittajana kyvyt jäävät alle riman. Tarinassa kuuluisi olla jännite, mysteeri, joka selittäisi mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa, mutta Evansin "juonenkäänteestä" puuttuu omaperäisyyttä ja sitä myöten yllätys. Tämähän on lähes sääntö ns. väkivaltaelokuvissa. Samoin kuin omituiset epäloogisuudet, joita Serbuan maut ruokkii antaumuksella.

Sen vielä jotenkin voi katsoa läpi sormien, että kenelläkään ei ole kännyköitä. Mutta että poliisioperaatiossa varustukseen ei kuulu yhden yhtä radiopuhelinta? Jotain uskottavuutta täytyy actionissakin olla, jotta siihen heittäytyminen olisi mahdollista. Isoimmat päänsäryt saa sen pohtimisesta, että tuon kokoisen kivitalon valtaamiseen "pahimmalta rikollislordilta ikinä" lähetetään 20 jeppeä, joista osa keltanokkia. Matematiikka ei vaan ynnäydy yhteen.

Logiikan puuttuminenkaan ei välttämättä ole elokuvan isoin ongelma. Serbuan mautin väkivalta herättää näet pohtimisen arvoisia kysymyksiä.

Jokaisella menee raja, jossain kohtaa, mistä pystyy nauttimaan. Yllätykseksi itsellenikin Serbuan maut ylitti tämän rajan jonkun kerran. Jonka kynnys on korkeampi, päässee lähelle taivasta tämän eittämättä taidokkaan actionerin kanssa.

Villakoiran ydin on siinä, että tietotekniikka mahdollistaa tänä päivänä väkivallan kuvaamisen realistisemmin kuin milloinkaan aikaisemmin, ja Serbuan maut ottaa tästä mahdollisuudesta tehot irti. Esimerkkinä otos, jossa miehen kurkun läpi isketään hartioiden suuntaisesti veitsi, jonka terän näytetään raapivan seinää. Sen sijaan, että nauttisi teknisestä taituruudesta tai uskottavuudesta tai otoksen sisäisestä draamasta, jokin äärirealistisessa toteutustavassa herättääkin kysymyksen, millä tavalla tämä eroaa snuffista? Ei kai kukaan tervejärkinen halua katsoa oikeata murhaamista? (Saatan olla väärässä.) Toisaalta otos on dramaturgisesti heikko, koska se rikkoo perussääntöä, että mielikuvitukselle täytyy jättää tilaa. Samasta syystä toiminnan kliimakseista puuttuu liian usein hahmojen puolesta jännittämistä, mikä teki Die Hard 1:stä kaikkien aikojen parhaan toimintaleffan. Evans ei käytä edellä kuvatussa otoksessa havaittavaa leikkausta kuten ei monessa muussakaan saman veroisessa kohtauksessa. Dramatiikan tilalle tulee sama pornografinen ulottuvuus, joka upotti paljon heikommat Hostel-elokuvat. Evans ei tee gornoa, mutta osittain hän pelaa kyllä samoilla työkaluilla. Ja hänen työstään näkee, kuinka hän pinnistelee tehdäkseen maailman kivikovimman toimintaleffan ikinäkoskaan. Yksittäisissä kohtauksissa hän selviääkin voittajaksi. Häviäjän nurkkauksesta löytyy: huumori. Ja huumorin mukana kontrasti, joka antaa katsojalle vähän ilmaa.

Campia Serbuan maut ei ole eikä koskaan tule olemaan.

Muokattu 27.4.

Leffavisa 25.4. tulokset

1. 400 Kekkosta (10+3+4+6=23p.)
2. Savage Streets (4+6+4+2=16p.)
3. Yksinäiset ratsastajat (6+0+5+1=12p.)

4. Will Smithin pojat (3+0+4+2½=9½p.)
5. Veriperse Iguaani (4-3+5+3=9p.)
5. Peter Lorren silmät (6-5+0+8=9p.)
7. Team Anchor Liberty Ale (2+0+0+0=2p.)
8. Bonjoviver & Clyde (3-7+0+0=-4p.)

25.4.2012
Elokuvakerho Monroen kevätleffavisa (max. 58 pt.)

Peruskysymykset (max. 21 pt.)

1. Larry Hagmanin ainoa valkokangasohjaus on Valuva kuolema 2 vuodelta
-72. Paljon myöhemmin, näyttelijän noustua suosioon suureen
Dallas-sarjassa, elokuva julkaistiin uudelleen. Sen tuolloinen
mainoslause kuuluu alan klassikoihin: miten se menee? (1 pt.)
- The movie that J.R. shot!
2. Mikä roolihahmo yhdistää seuraavia näyttelijöitä: Kenneth Branagh,
Mel Gibson, Innokenti Smoktunovsky ja Pirkka-Pekka Petelius? (1 pt.)
- Hamlet
3. Kuka myöhemmin väkivaltaisista rooleistaan tunnettu näyttelijä
esiintyi vuoden 1970 pehmopornoelokuvassa ‘The Party at Kitty and
Stud’s’? 1 pt.
-Italian Stallion eli Sylvester Stallone
4. Mitä erikoista on Bogart-Bacall-filkka Pimeän käytävän (Dark
Passage) ensimmäisessä kymmenessä minuutissa? (1 pt.)
- kamera on seuraa tapahtumia ensimmäisestä persoonasta päähenkilön silmin
5. Millä nimillä paremmin tunnetaan Carl Schenström ja Harald Madsen? (1 pt.)
- Majakka ja Perävaunu
6. Aseta järjestykseen nuorimmasta vanhimpaan: A) Christopher Lee (90)
B) Roger Moore (84) C) Larry Hagman (80) D) Kirk Douglas (95) (max. 4
pt.)
- CBAD
7. Minkä kielisiä ovat seuraavat elokuvat: A) Kinkkua, kinkkua B)
Freud C) Kirsikan maku D) ja William Shatnerin tähdittämä Incubus? (4
pt.)
A) Espanja B) Englanti C) Persia D) Esperanto
8. Nimeä näyttelijäkolmikko Ettore Scolan klassisessa
ystävyyskuvauksessa Mehän rakastimme toisiamme niin paljon. (3 pt.)
- Nino Manfredi, Vittorio Gassman, Stefano Satta Flores
9. Miten kuului About Schmidt-elokuvan ytimekäs tagline l. mainoslause? 1 pt.
- Schmidt happens
10. Laita seuraavat elokuvantekijät järjestykseen tuotteliaisuuden
mukaan vähiten pitkiä teatterielokuvia tehneestä eniten tehneeseen: A)
Steven Soderbergh B) Aki Kaurismäki C) Takashi Miike D) Anssi Mänttäri
(max. 4 pt.)
- BDAC: SS/25, AK/18, AM/19 ja Miike: n. 40 + 30-40 videolla julkaistua

Brittiläiselle visaperinteelle kumartava "pisteytä vastauksesi itse"
–osio (max. 15 pt. / min. -15 pt.):
Joukkue pisteyttää vastauksensa nollasta kolmeen pisteeseen. Jos
vastaus menee väärin, joukkueelta miinustetaan kokonaispisteistä
joukkueen ilmoittama pistemäärä.

11. Millä tavalla Yidl mitn fidl v:lta -36 on ainutlaatuinen?
- Se on ainoa jiddishin kielinen musikaali
12. Mikä on Old Painless?
- Minigun (Predatorista)
13. Kenen maalaaman taulun Anna Scott lahjoittaa Williamille Notting Hillissä?
- Marc Chagall
14. Mikä nimi yhdistää elokuvia a) Henkipatto –Billy the Kidd, b)
Emily on poissa (The Crossing Guard) ja c) Harold & Kumar –
täydellisen hampurilaisen metsästys?
- Penn: a) Arthur Penn ohjasi, b)Sean Penn ohjasi ja käsikirjoitti c)
Kumarina nähtiin Kal Penn
15.Minkä suuruista summaa Mel Gibson jahtaa takaisin itselleen
elokuvassa Payback?
-70 000 dollaria. Kaikki Gibsonin elokuvassa tappamat pahikset
ihmettelevät eikö hän oikeasti haluasia enemmän rahaa. Ei Gibson
halua.

Vihjeet (max. 12 pt.)

16. Mikä elokuva?
4 pt. On vuodelta 1997. Kenties ohjaajansa Paul Schraderin ainoa
komedia. Keskushenkilöä esitti Skeet Ulrich.
2 pt. Pohjalla Elmore Leonardin romaani. Muissa tärkeissä rooleissa
Bridget Fonda ja Christopher Walken.
1 pt. Leffa on satiiri kristinuskosta ja käsittelee Ulrichin esittämää
“ihmeidentekijää” ja hänen ympärillään liehuvia hyypiöitä.
- Touch - kosketus

17. Kuka ohjaaja?
4 pt. Kulttielokuva Pink Flamingos on tämän ohuista viiksistä tunnetun
ohjaajan teos.
2 pt. Ohjaajan vuoden 1990 musikaalissa Johnny Depp joi yhden kyyneleen.
1 pt. Musikaali Cry-Babyn lisäksi hänen elokuviaan on mm. Cecil
B. Demented ja Hairspray
- John Waters, joka käytti elokuvissaan tosielämän rikollisia ja
alaikäisenä pornoelokuvissa näytellyttä Traci Lordia

18. Mikä elokuva?
4 pt. Se valmistui puolen miljoonan dollarin budjetilla v. -72. Gene
Page sävelsi siihen underground-klassikoksi nousseen musiikin. Pääosia
esittivät William Marshall, Vonetta McGee ja Denise Nicholas.
2 pt. Se on William Crainin tunnetuin ohjaus. Academy of Science
Fiction, Fantasy and Horror Films palkitsi sen vuoden parhaana
kauhuelokuvana.
1 pt. Se siirtää Bram Stokerin klassisen tarinan Los Angelesiin.
- Blacula

Ääninäytteet (max. 10 pt.):
19. Mikä elokuva? Mistä elokuva kertoo? (2 pt.)
- Gates of Heaven, kalifornialaisesta lemmikkieläinhautuumaasta
20.Mikä elokuva? (1 pt.)
- Pumping Iron
21. Mikä elokuva? Kenen ensiohjaus? (2 pt.)
- Synecdoche, New York; Charlie Kaufman
22. Mikä elokuva? Ketkä kaksi näyttelijää puhuvat? (3 pt.)
- Poikamiesboksi/The Apartment, Jack Lemmon, Shirley MacLaine
23. Mikä elokuva? Mistä maasta elokuvan ohjaaja on kotoisin? (2 pt.)
- Larry Flynt – minulla on oikeus/The People vs. Larry Flynt, Milos
Forman on kotoisin Tsekkoslovakiasta (Tsekin tasavallasta)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Béla Tarr saapuu Sodankylään

"Spring has gone AWOL". Tiistain taivas on maalattu isolla pensselillä harmaaksi, jota itsepintaisen hiljaisesti tiputtelee kaupungilla risteilevien kylmettyneille harteille. Se ei haittaa minua; elokuvateatterin parhaisiin puoliin kuuluu, että se pitää sisällään oman ilmastonsa, ja edessä avautuva maisemahan voi tunnetusti olla mitä tahansa. Olen telakoitunut helsinkiläisen Andorran punahehkuiselle penkille kuulemaan 27. Midnight Sun Film Festivalin ohjelmistosta. Kontrasteja riittää, kun Sodankylän keskiyön auringon elävän kuvan juhlaa esitellään tympeän ilman vallitessa kouralliselle kuulijoita; vitaalisen ja elämäniloisen festivaalin tunnelma ei sananmukaisesti tartu suomalaiskansallisen hillitystä selonteosta.

Mutta pääasia eli se, mitä Sodiksen riemuremmi on keksinyt iloksemme ensi kesäkuuksi, ei jätä kylmäksi. Tiedotustilaisuudelle vastakkaisesti nostetaan herkullisimmat annokset pöydälle ensimmäisinä.

Béla Tarr tulee Lappiin! Tämän luokan kaappaus ansaitsee tulla julistetuksi huutomerkin kanssa. Onhan puheena nykyeurooppalaisen elokuvan ihan yksinkertaisesti tärkein nimi ja ylin auktoriteetti. Lahjomattoman unkarilaisen mestarin tärkeimmät elokuvat nähdään Damnationista uran kruunanneeseen Torinon hevoseen. Valitettavasti pääteos Sátántangó osoittautuu tälläkin kerralla liian pitkäksi. Se ei paljon harmittane, kun mustavalkoisten steadycam-otosten maestro vihdoinkin istahtaa Peter von Baghin vierelle kesäkuun aamuna.

Tarrin lisäksi Sodankylän keskusteluissa nähdään näillä näkymin - eli sairastumisilta vältyttäessä - liian omaperäinen amerikkalainen auteur Alan Rudolph, Suomeen palaava legendaarinen Taina Elg sekä palvontansa ansainnut Harriet Andersson. Jokaisen uralta esitetään tärkeimpiä teoksia eli herkkua laatutietoisille. Rudolphan ei ole Robert Altmanin opissa kehittyneen tyylinsä omintakeisuuden vuoksi saanut ohjata kymmeneen vuoteen, joten Sodankylän huomionosoitus on hienostunut siirto siinäkin mielessä. Taina Elg puolestaan merkitsee ainutlaatuista linkkiä suomalaisen ja amerikkalaisen elokuvan välillä, ja Harriet Andersson on se esimerkki, josta pohjoiseen syntyneet näyttelijänalut imevät oppia vielä tänäänkin.

Perinteisen rikkaasta elokuvaohjelmistosta nousevat esiin poimituiksi kuin itsestään Yrjänä Sauroksen ja Mikko Perkoilan säestämä Auringonnousu sekä Chantal Akermanin ja Dardennen veljesten uusimmat elokuvat. Turkin elokuvan keihäänkärjen Nuri Bilge Ceylanin loistava Once Upon A Time In Anatolia nähdään monen, monen festivaalin perään yöttömässä yössäkin. Eikä Harriet Anderssonin tarvitse tuntea oloaan maattomaksi, sillä naapurimaasta saapuvat myös Ruben Östlund ja Axel Petersén. Kotimaiseksi erikoisuudeksi on keksitty juna-aiheisten elokuvien sarja.

Mutta uuden elokuvan osastossa yksi löytö on kuitenkin ylitse muiden. Nyt tarkkana: Kenneth Lonerganin Margaret saapuu Suomen rajojen sisäpuolelle. Tämä teos on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana myyttisyyttä lähenteleviin mittoihin. Jo vuonna 2006 valmistunut kaksi ja puolituntinen leffa pysyi itsepintaisesti sitä julkaisukelvottomana pitävän studion hyllyllä aina viime syksyyn asti, jolloin se alkoi saada esityksiä Britanniassa - ja kommentit sen nähneiltä alkoivat ylittää erilaisia ylisanojen maailmanennätyksiä. Tässä esimerkki.

Béla Tarrissa olisi yksin riittävästi syytä elokuvahullulle rikkoa parisuhde, irtisanoutua töistä ja matkustaa napapiirin pohjoispuolelle, mutta Sodiksen kokkien lisukkeet näyttävät heidän jatkavan erinomaisen viime vuoden tasolla.

Myöhemmin tiedotustilaisuuden jälkeen tomaattikeittoni viereen istahtaa sorja, tummatukkainen nainen, jonka täydellisesti kaareutuvat kulmakarvat koristavat lämpimiä, virheettömän symmetrisiä kasvoja, joiden muisto on lähtenyt monien Sodankylän vieraiden mukana kauas Suomesta. Hän on Milja Mikkola, jonka festivaalikokemus pohjoisesta yltää viidentoista vuoden varrelle. Seitsemän viimeistä niistä hän on toiminut festivaalin ohjelmistosihteerinä.

Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmistosihteeri Milja Mikkola, miltä tuntuu tämän ensimmäisen tiedotustilaisuuden jälkeen?

Hyvä mieli, kun vieraatkin saatiin varmistettua ajoissa.

Tuleeko tänä vuonna mykkäennakkoa Bio Rexiin?

Ei tule.

Mutta Béla Tarr tulee. Miten te siinä onnistuitte?

Legendahan pitää eli kukaan ei ole vielä kieltäytynyt Sodankylän kutsusta. Aiempina vuosina Tarrilla vain on ollut aikatauluongelmia. Mutta nyt koitti oikea aika. Ehkä Tarrilla on nyt enemmän aikaa, kun hän on luopunut elokuvanteosta ja on perustamassa elokuvakoulua Kroatiaan.

Esitätte myös Kenneth Lonerganin Margaretin. Saitteko sen noin vaan ilman ongelmia?

(Pudistaa päätään.) Sillähän ei ole vieläkään levittäjää Euroopassa. Sen saaminen vaati kyllä työtä.

Missä kunnossa 27-vuotias Sodis on ja miten ensi kesä vertautuu viime kesään?

Viime kesähän meni huippuhyvin, ja jo tämän vuoden vieraiden valossakin luulen, että tulee samanveroiset festivaalit. Sekin lisää tasoa, että näytämme taas paljon filmiä, esimerkiksi melkein kaikki uutuusleffatkin tulevat filmikopioilta.

Jos Sodis olisi 27-vuotias ihminen, näyttäisikö hän ikäiseltään?

(Nauraa.) Tiukka kysymys. Miltä 27-vuotias näyttää... Täytyy miettiä!

Kiitos haastattelusta. Hyvää syntymäpäivää, Milja.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Leffavisa 18.4. tulokset

1. Savage streets 34 p.
2. Iguana 31 p.
3. Yksinäiset ratsastajat 27 p.

4. Peter Lorren silmät 22 p.
5. Will Smithin pojat 18 p.
6. Backatown 13 p.
7. Kraatarin klovni 9 p.

Monroen spesiaalileffavisa 18.4.2012 (max. 45 pt.)
Ryntäitä & rynnäkkökiväärejä - seksi ja väkivalta elokuvissa

Peruskysymykset (max. 12 pt.):

1. Emmanuelle on tunnetusti viiden nenäliinan arvoinen elokuvasarja. Kuinka monessa osassa alkuperäinen Emmanuelle Sylvie Kristel näytteli nimikkoroolia? TV-elokuvia ei lasketa mukaan. Entä kuinka monta varsinaisia Emmanuelle-elokuvia yhteensä on? TV-elokuvia ei vieläkään lasketa mukaan? (2 pt.)
- Neljässä/seitsemän
2. Mihin maihin Rambot sijoittuvat (siis pääasiallisesti) (4 pt.)
- I) USA II) Vietnam III) Afganistan IV) Burma/Myanmar
3. Minkä elokuvan slogan on “Lone wolf and son. The greatest team in the history of mass slaughter.”? (1 pt.)
- Shogun Assassin
4. Kenen ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva oli väkivaltainen ja seksipitoinen nukke-elokuva “Meet The Feebles”? (1 pt.)
- Peter Jackson
5. Yhdistä tagline (mainoslause) ja elokuva: A) The Darkest Side of Magic. The Strongest Side of Man. B) No man no law no war is going to stop him. C) Somewhere...somehow...someone's going to pay. D) The toughest cop in the world...just got tougher. 1) Commando 2) Rambo II 3) Vaikenemisen laki 4) Conan Hävittäjä (4 pt.)
- A/4, B/2, C/1, D/3

A vai B? (A=1pt. B=2pt.)

6. A: Kuka ohjasi Battle Royalen? B: Kenen debyyttiohjaus on Violent Cop?
- A: Kinji Fukasaku B: Takeshi “Beat” Kitano (näytteli myös Battle Royalessa)
7. A: Missä Quentin Tarantinon väkivaltaisessa elokuvassa on pitkä juomapelikohtaus? B: Missä amerikkalaisessa mainstream tv-sarjassa esiintyi ensimmäisen kerran lesbosuhde?
-A: Inglourious basterds B: Buffy, The Vampire Slayer
8. A: Kuka oli Barbarella? B: Mistä roolihahmosta, jota hän näytteli kolmesti 70-luvulla, Dyanne Thorne tunnetaan?
-A: Jane Fonda B: Ilsa (aka She-Wolf Of The SS)
9. A: Mikä oli vuoden 1989 Cannesin Kultaisen palmun voittaneen elokuvan nimi? B: Kenen Tampereellakin vierailleen Oscar-ehdokkaan lyhytelokuvia ovat Seksiä ja väkivaltaa sekä Lisää seksiä ja väkivaltaa?
-A: Sex, Lies and Videotape B: Animaattori Bill Plympton
10. A) Mistä esineestä tuli hittituote elokuvan Taistelija - First Blood myötä? B) Minkä laitteen Mortimer Granville kehitti tosi tapahtumiin perustavassa elokuvassa Hysteria?
- A:(Rambo)puukosta/veitsestä, joka oli kuuluisa myös täydellisestä hyödyttömyydestään B: vibraattorin

Vihjeet (max. 12 pt.):

11. Kuka näyttelijätär?
4p: Ennen elokuvauraansa näytteli pornoelokuvissa nimimerkillä “Dilara”.
2p: Näytteli naispääosaa Fatih Akinin Berliinin elokuvajuhlisa Kultaisella karhulla palkitussa elokuvassa ‘Suoraan seinään’ eli ‘Gegen die Wand’ vuonna 2004?
1p: Oli ei-niin-palkitussa elokuvassa ‘Pihalla’ Mikko Leppilammen vastanäyttelijänä vuonna 2009.
- Sibel Kekilli
12. Mikä elokuva?
4 pt. Pelkääjän paikalla istuu näyttelijä nimeltä Julian Alcaraz. Käsikirjoituksen laati Lem Dobbs ja kuvaajana toimi Peter Andrews.
2 pt. Nimi tarkoittaa suomeksi paalauslankaa, vaikka siitä ei leffassa näy pätkän pätkää. Keskushenkilön nimi on Mallory Kane ja leffa tuli ensi-iltaan tänä vuonna.
1 pt. Pääosassa debytoi Gina Carano, jota kiusaavat Michael Douglas, Ewan McGregor ja Antonio Banderas.
- Haywire
13. Mikä pahamaineinen elokuva?
4 pt. Valmistui vuonna -78. On kuuluisa mm. siitä, että Roger Ebert pitää sitä maailman huonoimpana elokuvana. Tehtiin uusiksi kaksi vuotta sitten.
2 pt. Ohjaaja oli Meir Zarchi, pääosissa Camille Keaton, Eron Tabor ja Richard Pace.
1 pt. Toiselta nimeltään Day of the Woman, tarina kertoo jengiläisten toistuvien raiskausten uhriksi joutuneesta naisesta, joka päättää kostaa.
- I Spit On Your Grave

Ä-ä-ä-ä-änn-ääntä (max.11 pt.)

14. Mikä elokuva? Kuka esittää kenraali Hummelia? (2 pt.)
- The Rock - paluu helvettiin, Ed Harris
15. Mikä elokuva? Mitkä ovat kahden roolihahmon nimet? (2 pt.)
- Barbarella; Barbarella ja Dildano
16. Mikä on hyvällä itseluottamuksella varustetun hahmon nimi? Kuinka monessa elokuvassa hahmo on esiintynyt ja kuka näyttelee hahmoa? (3 pt.)
- Fat Bastard; 2 elokuvassa (Austin Powers - agentti, joka tuuppasi minua; Austin Powers ja kultamuna), Mike Myers
17. Mikä elokuva? Kuka blaastaa Top Gunista? (2 pt.)
- Sleep with Me, Quentin Tarantino
18. Mikä elokuva? Kuka legendaarinen italialainen ohjasi? (2 pt.)
- The New York Ripper, Lucio Fulci

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Burning Down The House!

Take me to the river! Drop me in the water!

Miksi Stop Making Sense on maailman paras konserttielokuva?

Koska vuonna 1983 Talking Heads oli maailman kiinnostavin live-bändi. Koska Talking Headsin roudarit olivat parempia kuin muut. Koska Tina Weymouth on maailman paras naisbasisti. Koska taustalaulajilla ei ole rintaliivejä. Koska David Byrne ei koskaan hymyile. Ja koska hän on musikaalinen nero.

Ennen kaikkea Stop Making Sense on maailman paras konserttielokuva, koska lahjakas Jonathan Demme löysi tiensä täydellisesti samalle aaltopituudelle yhtyeen kanssa ja toteutti vuorenvarman vision siitä, miltä Talking Headsin pitää valkokankaalla näyttää. Siksi elokuva virtaa yhtenä katkeamattomana energiaryöppynä ensimmäisestä kuvasta aivan viimeiseen antamatta yleisölle aikaa hengähtää.

Burning down the house!

Näin viimeisen päälle mietittyä rock-elokuvaa ei ollut ennen nähty. Jos David Byrne oli miettinyt konsertin koreografian viimeistä piirtoa myöten, ei Demme jäänyt pekkaa pahemmaksi. Pelin avaa jo ensimmäinen tracking shot, jossa kamera kulkee lavalle astelevien tennareiden edellä ja kohoaa sitten laulajan kasvoille. Dynamiikan panokset on määritelty eikä niistä tingitä koko elokuvan aikana. Jokainen leikkaus tähtää yhtyeen hillittömän rytmiikan ja draivin kiinni nappaamiseen.

Harvalla bändillä on varaa aloittaa settinsä kahdella parhaalla biisillään. Mutta Talking Heads heittää avajaisiksi Psycho Killerin ja Heavenin. He voivat tehdä sen, koska molemmat ovat pienimuotoisia, akustispohjaisia kappaleita, jotka on suuniteltu alkusoitoksi koko ajan volyymiä kasvattavalle konsertille. Psycho Killerin Byrne esittää yksin. Heavenissä hänen rinnalleen tulee Tina Weymouth. Kappale kappaleelta elämänriemua hehkuva bändi lavalla kasvaa ja kasvaa, samalla kun musiikin tempo kiihtyy, kunnes tullaan pisteeseen, jossa Byrne yksinkertaisesti juoksee lavaa ympäri kuin hänessä olisi akku, johon bändi syöttää jatkuvasti lisää virtaa.

You may tell yourself, this is not my beautiful house

Jos Stop Making Sense olisi näytelmäelokuva, David Byrne olisi sen ehdoton päätähti. Demmen notkea ohjaus kiertyy karismaattisen pääosan esittäjän ympärille ja ottaa pitkin elokuvaa vähitellen avautuvassa muodossaan yleisön mukaan vasta viimeisten minuuttien aikana. Mielettömän kovassa kunnossa olevan laulajan ääni ei petä, vaikka hän juoksee puolet ajasta. Rockin moderni Buster Keaton satirisoi performanssissaan nykyajan teollistunutta yhteiskuntaa, jonka lokeroihin puserretut valkokauluskansalaiset ovat menossa jengoiltaan ja kärsivät lisääntyvistä spastisista oireista. Jokainen esitetty kappale visualisoidaan lavalle ja elokuvaksi, minkä takia Stop Making Sense pysyy elokuvallisesti aina jäntevänä. Mikä tärkeintä, elokuva kuulostaa hyvältä, mikä johtuu paitsi digitaalisesta äänityksestä, myös hillittömässä vedossa olevasta, yhteen hioutuneesta bändistä, joka näköjään soittaa jokaisen biisin paremmin kuin studiossa.

Mitä konserttielokuvan lajiin tulee, Stop Making Sense tekee selväksi, että näyttävyys ei riitä, taltioiminen ei riitä, kameroiden määrä ei riitä. Kyse on dokumenttielokuvan muodosta, jolla on mahdollisuus kommenttiin, tutkimukseen ja näkökulman valintaan. Stop Making Sense on show, muttei ontto spektaakkeli.

Tapauksena se on tähän mennessä once in a lifetime...

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sattuman Palttasaari

Balthazar, aasiystävämme... Hän syntyy pastoraalintäyteiseen ranskalaiskylään Schubertin soidessa, orjuuteen ja omistettavaksi. Lapset rakastavat pehmeäluontoista aasinvarsaa, mutta lapset kasvavat isoiksi eikä Balthazarille löydy enää paikkaa kenenkään sydämissä. Se kellä ei ole valtaa, jää sattuman heiteltäväksi. Omistajalta toiselle Balthazaria höykytetään, kunnes pitkän tien päässä viimein koittaa hetkellinen vapaus.

Au hasard Balthazar (1966) pitää paikkaa maailman ahdistavimpien elokuvien joukossa. Todellinen mysteeri, mikä erottaa sen hengenheimolaisistaan, on se, miten Balthazar voi samalla olla niin äärettömän kaunis.



Kuin hiottu tumma kivi, Balthazar on yhtä tummanpuhuva kuin se on täydellinen. 65-vuotiaan Robert Bressonin teos mahdutti Godardin mukaan "koko maailman puoleentoista tuntiin". Bressonin elokuva on pessimistinen, mutta se ei edusta helppoa keppihevospessimismiä, mihin olemme tottuneet: Bresson liikkuu kyynisen ihmisvihan yläpuolella. Passiivisena lähes loppuun saakka pysyvä Balthazar on Ihmisen todistaja, tämän umpimielisen eläimen kautta Bresson näyttää, miten epäinhimillinen laji ihminen itse asiassa on. Balthazar pysyy muuttumattomana, kun hänen lapsuudenystävänsä kasvavat aikuisuuden kynnykselle ja tekevät yhä vieraammiksi ja oudommiksi käyviä valintoja, etenkin rakkauselämänsä suhteen. Kaiken minkä he kärsivät, aasi kärsii kaksinverroin. Se on eläimen osa.

Tämä sydämeenkäyvä monologi inhimillisyyden katoamisesta inhimillisestä maailmasta ei suo kuvaamilleen montaa onnen hetkeä. Anne Wiazemskyn (jonka Godard pian sormusti) debyytissään hauraasti hahmottama Marie käy lapsuudenonnesta kohti aikuistumisen tragediaa tavalla, jossa heijastuvat ainakin yhden sukupolven kokemukset, niin poliittiset, seksuaaliset kuin perhesosiaaliset. Kaiken tämän Bresson näkee kirkkaasti.

Eskapismi on koodisana todellisuudesta pakenemiselle. Vaikka elokuvateatterin pimeyteen. Entä sitten, kun eskapismista tulee liian suosittua? Koskeeko kysymys tulevaisuutta vai aikaa, jossa elämme nyt? Tältäkö näyttää eskapismihakuinen maailma? Katsotuimpien elokuvien lista antaa epämiellyttävältä tuntuvan vastauksen. Oli kuinka tahansa, todellisuudelta pakeneminen on illuusio. Elokuvien maailmaan siirrettynä kysymys antaa vastaukseksi, että tarvitsemme enemmän Balthazarin kaltaisia elokuvia - jos vain joku osaisi niitä vielä tehdä. Balthazarin katsominen kirvelee ja koettelee positiivisuuteen aivopestyä, mutta myös vapauttaa, koska se käsittelee todellisuutta ja tarjoaa kauneutta sekä tunteita, jotka vaikuttavat kadonneen valkokankailta, kuten jalous, ylevyys, empatia, rakkaus...

Balthazar kuuluu maailmanelokuvan kauneimpiin teoksiin. Mestari Ghislain Cloquetin mustavalkokuvaus risteyttää eripariset tyylit: sadun ja realismin. Jokainen otos on herkkävaistoinen ja todistusvoimainen, sekä esteettisesti kaunis että voimakkaasti ilmaiseva. Toteamus: Cloquet'n nimi on painunut unohduksiin - ja kuitenkin hän on merkinnyt Uudelle Aallolle niin paljon jo Resnais'n Yöstä ja usvasta lähtien. Cloquet kuvasi Bressonin ja Resnais'n lisäksi merkittäviä teoksia Louis Mallelle, Jacques Demylle, Arthur Pennille ja Woody Allenille. Roman Polanskin Tessistä hän voitti Geoffrey Unsworthyn kanssa melkein kaiken mahdollisen Oscaria myöten.

Kuten toinen usein - ja väärin - staattiseksi mielletty mestari, Yasujiro Ozu, Bressonkin leikkaa paljon. Ankaruudestaan ja huumorin vähyydestään huolimatta Balthazar ei ole hidas, ja kamera liikkuu. Musiikkia Bresson käyttää vähän, mutta elokuvan nähneet voivat tuskin unohtaa Schubertin pianosonaatin nro 20 rauhallisenpainavia sointuja.

Eläinten väärinkohtelun symbolina Balthazarin voittanutta tuskin löytyy. Eläinten asialle omistautuneet järjestöt voisivat käyttää Bressonin hypnoottista merkkiteosta vuosittaisen kokoontumisen aiheena ja tekisivät siinä oikein. Melkein kenen tahansa toisen filmografiassa Balthazarin tapainen elokuva merkitsisi uran ehdotonta huippukohtaa, mutta Bressonilla on lyödä pöytään Kuolemaantuomittu on karannut...Taskuvaras...Jeanne D'Arc...

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Laittomat, ulkopuoliset, bande à part

Godard osaa tehdä elokuvia. Hän osasi tehdä elokuvaa jo siitä lähtien, kun tallensi ensimmäisen otoksensa. Vaikka onkin älykäs ja hyvin koulutettu, Godardilta löytyy sellaista elokuvan tekemisen lahjakkuutta, joka joiltain ammattimiehiltäkin kertakaikkiaan puuttuu.

Muutoin ei voisikaan selittää, miksi Laittomat vuodelta 1964 toimii. Godard käyttää tässä energisessä ja vallattomassa teoksessa vapautuneesti metaelokuvatekniikoita ja pelaa vähän joka käänteessä pelin sääntöjä vastaan. Esimerkiksi hurjastelevan alun jälkeen Laittomat yhtäkkiä pysähtyy mielettömän pitkäksi aikaa koululuokkaan seuraamaan englannin opetusta aikuisopiskelijoille. Kohtaus on perinteisen dramaturgian säännöin moninkertaisesti liian pitkä kokonaisuuteen nähden, mutta...se vain on niin verraton kohtaus, niin loistavasti ohjattu, että elokuvan imu ei vastoin kerronnan lakeja lopu. Syy tähän piilee siinä, että tuo valloittava kohtaus rakentuu aivan muille asioille kuin Hollywoodin aina käyttämälle tarinaa palveleville ja eteen päin vieville keinoille. Godard kääntää huomionsa pois tästä ja käyttää sen sijaan aikaa kertoakseen Jules ja Jim -tarinaa varioivan kertomuksen kolmesta päähenkilöstä ja heidän välisistä suhteista. Godard tekee saman vielä toistamiseen, kenties vielä hienommassa kohtauksessa.

Baariin jukeboxin ääreen sijoittuva kohtaus on Laittomien kuuluisin tai toiseksi kuuluisin. Kolme nuorta protagonistia tanssivat pienellä lattiankaistaleella yhden pariminuuttisen otoksen verran; säännöllisin väliajoin musiikki vaimenee ja kertoja paljastaa kunkin henkilön salaiset ajatukset.

Yhtä kuuluisa on "Louvren läpijuoksu", joka selittää itse itsensä.



Nämä kohtaukset ovat enemmän kuin tarinaa. Ne ovat sukupolvikuvausta ja selitystä niille traagisille tapahtumille, joihin elokuvan lopussa ajaudutaan, kun aika kelvoton mieskaksikko saa houkuteltua Anna Karinan esittämän hölmöhkön ja sinisilmäisen neidon mukaan ryöstökeikkaan; tämä on levotonta sukupolvea, joka tekee asioita pelkästä mielijohteesta ja tylsistymisen pelosta maailmassa, josta on mahdotonta saada otetta. Lopun absurdia kaksintaistelua katseli mm. samanhenkinen Ville Alfa Valehtelijassa.

Traagisista tapahtumistaan huolimatta Laittomat on Godardin vitsikkäin elokuva, kuin leikki. Alkutekstijakso on leikattu pop-elokuvan tyyliin; jonkun kuullaan viheltelevän Cherbourgin sateenvarjoja, koska musiikista vastaa samainen Michel Legrand; jossain vaiheessa kertoja referoi kurittomasti elokuvan siihenastiset käänteet "myöhästyneille" jne. Samalla elokuva on ihan tosissaan poliittinen huomioiden ne yhteiskunnalliset murrokset, jotka vaikuttavat pääkolmikon ympärillä zeitgeistissa. Feministinenkin Laittomat on kuvatessaan Anna Karinan hahmon lähes varoittavana esimerkkinä vanhentuneesta naistyypistä, joka antaa itseään vietävän miehisessä lieassa.

Laittomat on lisäksi hirveän kaunis. Kokonaisuudessaan syksyisen Pariisin sumuisuudessa kuvattu elokuva juhlii puita, jotka ovat pudottaneet lehtensä, kosteita asvalttiteitä, kankeita syyspalttoita ja värittömyyttä. Elämän syvää mustavalkoisuutta.

Kenen tahansa muun filmografiassa Laittomat voisi merkitä huippukohtaa, mutta Godardilla on takataskussaan Weekend...Karabinieerit...Elää elämäänsä...

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Borodino, mon amour

Vuosina 1805-1813 Napoleon I:n Ranska ja Aleksanteri I:n Venäjä kävivät kaksi suurta sotaa, jotka jättivät pysyvän jäljen Euroopan kasvoihin.

Vuosina 1865-1869 hyvin lahjakas mies kirjoitti tuosta sotimisen ajasta syvällisen romaanin, joka jätti lähtemättömän merkin kirjallisuuden historiaan ja historiankirjoihin.

Ja vuosina 1962-1967 paljon lahjattomampi mies ohjasi romaanista hirmuisen valtavan elokuvan, joka vaikutti peruuttamattomilla tavoilla hänen omaan elämäänsä.

Borodinon taistelusta, tuon kaukaisen-läheisen ajan tärkeimmästä yhteenotosta, tullessa kuluneeksi 200 vuotta, saatettiin Helsingissä nähtäville neuvostoelokuvan monumentti ylitse muiden, Sergei Bondartshukin mitään määrällisiä rajoituksia tunnustamaton tulkinta Sodasta ja rauhasta. Bio Rexin kankaalle heitetty harvinainen 70 mm:n projektio täytti taukoineen koko sunnuntai-illan kello kolmesta puoli yhteentoista saakka. Jotakin tämän poikkeuselokuvan mittasuhteista kertoo, että kuusituntisenakin nähty versio oli lyhennelmä: alkuperäinen, neliosainen neuvostoliittolainen ensi-iltaversio kesti liki 8,5 tuntia sisältäen ilmeisesti jonkin verran toistoa. Mutta tässä tapauksessa pisin tuskin merkitsee parasta, vaan vain pisintä, ja kuusi tuntia antaa Bondartshukin visiosta täysin pätevän ja kenties pätevimmän kuvan. Mikä tahtoo sanoa, että parasta mitä hänen Tolstoi-filmatisoinnistaan jää sanottavaksi on, että se on "maailman kallein elokuva". Mikä näkyy kankaalla.

Äärimmäisen uskollisena romaanille, Bondartshukin filmatisoinnissa on tyydytty (tai ei ole muuta uskallettu) vain siirtämään alkuteoksen sivuja sellaisenaan valkokankaalle. Tällöin on saatu aikaan haavaton ruumis, joka ei hengitä. Huolimatta hankkeen eteen nähdystä suunnattomasta vaivasta Sotaa ja rauhaa katsoo etäältä tapahtumiin mukaan tempautumatta. Sillä kun romaanitaiteen ja elokuvan välistä kielieroa ei ole haluttu tunnustaa, ei Tolstoin eepos ole löytänyt elokuvallista muotoaan. Kiinnostavinta elokuvassa onkin sen dokumentaarinen ulottuvuus.

Sodassa ja rauhassa näkee nimittäin kohtauksia, joiden laisia ei missään toisessa elokuvassa näe: otoksia toinen toisensa perään, joissa kankaalla marssii, ratsastaa, ryömii, pyörii, huojuu ja heiluu kymmeniä tuhansia ihmisiä - neuvostoarmeijan sotilaita - rekonstruoimassa valtavia taistelumuodostelmia ilman trikkejä. Näin etenkin kolmannessa osassa - joka seuraa keskinkertaista ensimmäistä ja erittäin heikkoa, Natasha Rostovalle omistettua toista osaa -, joka kuvaa Borodinon taistelua. Vaikka elokuvan imussa ei eläkään, on vaikea olla vaikuttumatta jatkuvasti vyöryvistä ihmislaumoista autenttisessa vaatetuksessa sinkoilemassa sodan myllyssä sinne tänne kymmenien minuuttien ajan. Koska rajattomien resurssien vuoksi oli mahdollista käyttää oikeita ihmisiä, syntyy valkokankaalle ainutlaatuisen uskottava kuva inhimillisestä tragediasta, jossa yhden syyskuisen aamun ja illan aikana puolet Venäjän armeijasta (50 000 miestä) ja lähes yhtä monta ranskalaissotilasta jäi hengettömänä pienelle maan kaistaleelle kivenheiton päässä Moskovasta.

Yksin tämä massiivinen jakso lienee maksanut enemmän kuin Titanic. Ja neljänteen osaan jäi vielä Moskovan palo.

Tämä viimeinen osa paljastuu yllättäen elokuvan laadukkaimmaksi. Paitsi jättiläismäistä Moskovan paloa, neljäs osa seuraa Ranskan armeijan ja heidän vankinaan kulkevan Pierre Bezuhovin lumista pakoa. Jakso on eräässä mielessä road movieta, ja kenties tämä tuo Bondartshukin kuviin kaivattua vapautuneisuutta. Hän nimittäin palaa motiiveihin, joilla aloittaa elokuvansa eli lyyriseen luonnon tallentamiseen. Jotkut viimeisen osan maalailevista otoksista, mm. viimeinen, painuvat syvälle mieleen. Näissä kohdissa myös V. Ovtshinnikovin musiikki nousee eloisimmin siivilleen.

Valtaosa Bondartshukin elokuvasta on kuitenkin suorasti kertovaa. Kohtalokkaasti elokuvan kiinnostavuudenkin kannalta teoksesta puuttuu tyystin Tolstoin pääasia eli historianfilosofiset teesit. Pääkysymys siitä, mikä voima liikuttaa kansoja, jää elokuvasta kokonaan pois, joten kaikkein olennaisimmassa mielessä elokuvaa ei voi pitää uskollisena romaanille, vaikka tekijät varmaan juuri toisin ovat ajatelleetkin. Dramaturgisesti elokuva on rampa ennen kaikkea koska näyttelijät yksi toisen perään epäonnistuvat tai jäävät muista syistä vaille kiinnostavuutta. Ainoaksi kiinnostavaksi esiintyjäksi jää ohjaaja itse Pierren roolissa, siitäkin huolimatta, että hän on selvästi yli-ikäinen rooliin. Mutta habituksensa ja kala-kuivalla-maalla-ilmeensä puolesta Bondartshuk täyttää hahmonsa. (Näyttelijätyön suhteen olen täysin eri mieltä Antti Alasen omituisen näkemyksen kanssa. Hänen blogikirjoituksensa elokuvasta on kuitenkin Sodasta ja rauhasta kiinnostuneille ohittamaton enkä voi sitä kyllin lämpimästi suositella.)

Jos näyttelijät epäonnistuvatkin, sälyttyy syy ohjaajan niskoille, sillä hän tekee kaksi perustavanlaatuista virhettä, jotka tekevät keskustelukohtauksista tuskallista katsottavaa - tai kuultavaa. Ohjaaja on nimittäin opastanut ryhmänsä artikuloimaan enimmän aikaa pehmeällä, lähes kuiskaavalla tavalla. Samaan aikaan hän käyttää paljon pitkiä yleisotoksia. Tämä yhdistelmä vieraannuttaa tehokkaasti tarinan draamasta. Aggressiivisesti leikatut sotajaksot hyötyvät jo pelkästään valtavasta kontrastista puhekohtauksiin nähden.

Sergei Bondartshuk kärsi Sodan ja rauhan kuvausten aikana kaksi sydänkohtausta, vaikka oli vasta nelikymppinen. Elokuvasta tuli ennen näkemätön yleisömenestys ja Bondartshukista Puolueen silmissä maan ykkösohjaaja. Hän jatkoi ison kaliiberin historiallisten elokuvien luotsina ohjaten lopulta Hiljaa virtaa Doninkin ajan ja rahan kanssa tv:lle. Sergei Bondartshuk kuoli vuonna 1994.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kun piru ohjelmakirjaa luki

Tänä iltana alkavan ja sunnuntai-aamuna päättyvän Night Visions -festivaalin ohjelmakirja osoittautunee useimpia festivaalin elokuvia viihdyttävämmäksi. Reipas kotiin päin vetäminen kuuluu asiaan jokaisen kulttuuririennon mainostamisessa eikä NV-jengi tasan aio jäädä tässä suhteessa yhtäkään pekkaa pahemmaksi. Peruslähtökohta kollektiiviselle kognitiiviselle dissonanssille syntyy, kun rinta rottingilla b-, c-, ö-, scifi-, kauhu- ja halpiselokuvaa esittelevä festivaali pokkana väittää jokaisen kahdestakymmenestä pitkästä kuvastaan kuuluvan ehdottomaan must-see-osastoon, vaikka kokemus muistuttelee, että useammin sitä näissä pippaloissa lätkäisee kätensä "turpeeseen" kuin kultaan.

Pääkirjoituksen otsikko Rehellisesti korkeatasoisin elokuvafestivaali onnistuukin herättämään nalkuttavan epäilyksen sen rehellisyydestä. Ja kysymyksen, mitä sanottavaa esimerkiksi Midnight Sun Film Festivalin järjestäjillä tähän saattaisi olla. Night Visionsin ohjelmistoa kommentoimaan on löydetty komeita sitaatteja (blurpeiksi niitä kai voi tässä yhteydessä sanoa), mutta miksi kenenkään pitäisi lotkauttaa korvaansakaan sellaisille lähteille kuten: Newark Star-Ledger, Haunted Hell, Fearnet, Twitch Film, Monsters At Play tai DVD Drive-In? Kuulostavat uskottavuudeltaan samalta tasolta kuin FilmiLiekki.

Minkälainen rakki sitten mahtaa olla kullattujen rivien väliin haudattu? Aloitetaan varmalta pohjalta eli avajaiselokuvasta, josta on ensi käden todistusaineistoa: Haywire, tuo "masterpiece of genre film making". Väärin, sillä vaikka tuo tappeluelokuva on siinä mielessä varman päälle tehty, että se käy useimmille kelvollisesta viihteestä, kuuluu se Steven Soderberghin tuotannossa häntäpäähän. Elokuvan puutteita valottaa hyvin se, että parhaasta näyttelemisestä vastaa kokematon Gina Carano (suoritus on itse asiassa oikein hyvä) eikä esim. Michael Douglas tai Ewan McGregor. Jotain on nyt mennyt pieleen. Caranon lisäksi leffassa ei ole toista hahmoa, johon samastua eikä siksi kiinnosta pätkääkään, mitä valkokankaalla elehtiville tyypeille tapahtuu. Leffasta etääntymistä tehostaa Soderberghin aikaisemminkin ja paljon terävämmin käyttämä epälineaarinen takaumatekniikka, joka, kun ei toimi, tappaa toimintaelokuvalle elintärkeän crescendona loppua kohti nousevan draivin.

Lopullisesti Haywire kuolee kankaalle, koska se näyttää halvalta skeidalta. Diginä kuvattu, leikattu ja esitetty Haywire näyttää hämäännyttävästi joltain Steven Seagalin straight-to-dvd-pätkältä, tosin paljon paremmin suunnitellulta. Eikä Haywire tule olemaan yksinäinen susi festivaaleilla.

15 vuotta täyttävä Night Visions on muuttunut alkuaikojen ghettomausteisesta räkäisten, mutta nostalgisten ja katu-uskottavien kirpparifilkkojen tuijottamisesta poikien kotivideoilloiksi, joissa katsotaan puhtaaksi nuoltua digivideota. Kaikki kivenkoviksi ja ohittamattomiksi mainostetut uutuudet tulevat ei-analogisesta lähteestä, ja niitä on yli puolet tarjonnasta. Silloin vellotaan eri tunnelmassa, ihan faktana. Filkkakamaa riittää vain yhden perinteisen NV-yön tarpeisiin. Eikä silläkään puolella varsinaisesti juhlita. Tokyo Emmanuelle? Taatusti parempi paperilla kuin käytännössä eikä varmasti mikään Behind the Green Door. Entäpä 16-millisenä esitettävä Star Pilot? Tokihan tällä genre-löydöllä on samat mahdollisuudet yllättää kuin millä tahansa muulla pikkuleffalla, josta kukaan ei ole koskaan kuullut, mutta saahan sitä epäillä. 60-luvun italoscifi kuulostaa liikkuvan jotenkin samassa kansallisen häpeän maastossa kuin suomalaiset armeijafarssit. Hypettämällä asian saa toki kuulostamaan paljon paremmalta: "Et ole elänyt ennen kuin olet nähnyt Lasse Pöystin kulttimainetta nauttivan esikoisohjauksen Kaikkien naisten monni, kasarmifarssien kultaisen suihkun!" Tuo sitaatteihin merkitty siis tietysti oikeassa yhteydessään italiaksi.

Kun siis esimerkiksi viime vuonna valmistuneesta Red Tearsista - eli siis tietysti Monster Killeristä eli siis tietysti Sword Of Bloodista - sanotaan, että siinä on elokuva, jota katsoessa pitää vain jättää aivonsa narikkaan ja pitää hauskaa, tarkoittaa tämä käännettynä, että se on samaa huttua kuin mikä tahansa perus-Hollywood-purilainen, mutta halvemmalla tehtynä. The Innkeepersin laadun puolestaan takaa se, että tuottajan CV.stä löytyvät Stake Land ja I Sell The Dead. Vakuuttavaa. Sympatiaa, mutta ei sympatiaääniä ansaitsevan suomalaisohjauksen War Of The Dead - Stone's War luotsi puolestaan kerää uskottavuuspisteitä kertomalla diggaavansa Peter Jacksonia ja Steven Spielbergiä. Yhtä omaperäistä kuin jatkosotaan sijoittuva zombie-tarina? Ninja Turf lupaa koulujengejä, räyhäjengejä, huumejengejä ja yakuzaa. Niin, sitte? Redneck puolestaan on "brutaalin nihilistinen, henkilövetoinen italocrime". Niin, SITTE? "Dragon On Fire on kenties kaikkien aikojen paras brucesploitaatioelokuva." Eli siis ehkä vain kymmenen kertaa paskempi kuin huonoin aito brucelee? Kaikkein epätoivoisin tapaus on silti parodinen tanskalaisanimaatio Ronal The Barbarian, jolle edes Night Visionsin riemujengi ei ole keksinyt vakuuttavia mainesanoja.

Kaiken kaikkiaan odotettavissa on tajunnan räjäyttävän huonon maun juhlan sijasta tavallisen sekalainen osumien ja hutien salaatti. Osumia voisivat olla indonesialainen The Raid ja nerokkaan Joss Whedonin osin kirjoittama ja hänen Buffy-aikojen käsikirjoittajiinsa kuuluneen Drew Goddardin ohjaama, vuosiksi hyllytetty Cabin in the Woods - mutta molemmat ovat digiä ja tulevat sitä paitsi Haywiren vanavedessä tavislevitykseen. Myös Pentagram-dokumentti Last Days Here ja aito kulttielokuva The Room (in glorious 35 mm) ovat keskimääräistä turvallisempia veikkauksia samoin kuin pahalta kuulostava Fight For Your Life, jonka asenteeseen saattaisi uskoakin.

Joten ei millään pahalla pojat, saatetaan sitä tästäkin osoitteesta käymään (mutta ei olemaan) tulla - riippuen siitä MILLOIN lippunne myydään loppuun.

MC2 - lopputulokset

Eilen visailtiin MC2:n viimeinen osavisa. Ja Iguaanit sieltä nostivat päätään. Joukkue vei visan kahden pisteen kaulalla toiseksi sijoittuneeseen Savage Streetsiin. Samalla Iguaanit varmistivat jo vahvasti edellisissä visoissa petaamansa cupin voiton. Savaget sijoittuivat cupissa toiseksi kirien viimeisessä visassa ohi Peter Lorren silmien. Palkinnoksi Viiden tähden leffadivari lahjoitti voittajille The Omen -boksin.

Illan visassa koettiin jälleen kulmakarvoja nostatellut jännitysnäytelmä, kun visan kolmannesta kaljapalkintosijasta käytiin ratkontakierros. Vastakkain olivat Peter Lorren silmät ja Yksinäiset ratsastajat. Kysymys kuului: Kuinka monta neuvostosotilasta toimi enimmillään ekstroina Sergei Bondartsukin ohjaamassa elokuvassa Sota ja rauha? Lorret tiesivät lähemmäs arvaten 100 000 oikean vastauksen ollessa 120 000. Harmillisesti Yksinäisiltä ratsastajilta jäi olutpalkinto yhden nollan päähän heidän vastattuaan 12 ooo sotilasta.

Kiitos kaikille visaan osallistuneille. Ensi viikolla jatketaan teemavisan merkeissä. Näillä näkymin aiheena on seksi & väkivalta eli nähdääns silloin!


MC2 lopputulokset:

1. Iguana/Kolmas iguaani/ 12 iguaania/300 urheaa iguaania/ 11:17 Iguana Hill/ Tohtori T:n 5000 Iguaania (6+5+6+[4]+5+6) 28
2. Savage Streets (5+[0]+4+5+4+5) 23
3. Peter Lorren Silmät ([3]+4+3+3+6+4) 20

4. Inf. Pull. (5+0+2+6+0) 13
5. Yksinäiset ratsastajat ([0]+0+1+3+2+4) 10
6. Albatrossi (2+3+[0]+0+1+2) 8
7. Luis Guzmanin myöhemmät vuodet Monadinomadina (0+6+0+0+0+0) 6

8. Team Wiseau (0+0+6+0+0) 6


9. Braindead 3

10. Hakkaraiset (0+0+1+0) 1
11. Tomaatti (0+0+1+0) 1
12. Toiling Lemurian (0+0+0+0+0+1)1

MonroeCupin finaali 11.4.2012

10 Peruskysymystä (18 pt.):

1. Aseta järjestykseen nuorimmasta vanhimpaan: A) Faye Dunaway B) Michelle Pfeiffer C) Meryl Streep D) Susan Sarandon (4 pt. - piste per oikea sijoitus)
- BCDA (71/53/62/65)
2. Seuraava on neljän pisteen Anssi Mänttäri -kysymys: Mikä on Mänttärin uuden elokuvan nimi; kuka esiintyy siinä pääosassa; mikä oli Mänttärin edellinen levitykseen päässyt elokuva; ja minä vuonna tuo elokuva ilmestyi? (4 pt.)
- Saunavieras; Kari Väänänen; Joensuun Elli; 2004
3. Viime vuonna tuli Venäjällä ensi-iltaan Konstantin Khabenskiyn tähdittämä komedia Vykrutasy, kv. nimeltään Lucky Trouble. Kuka yllättävän tuttu valinta nähtiin naispääosassa? (1 pt.)
- Milla Jovovich
4. Mikä tapahtuma yhdistää seuraavia elokuvia: The Room, The Butterfly Room, Some Guy Who Kills People, Fight For Your Life ja Tokyo Emmanuelle? (1 pt.)
- Night Visions (2012)
5. Selitä nk. “Kevin Klinen viiksisääntö”. (1 pt.)
- Tämän teoreeman mukaan Kline esiintyy komedioissa viiksekkäänä ja draamoissa ajeltuna.
6. Mikä seuraavista tekee poikkeuksen edellä mainittuun sääntöön? A) Huuto vapaudelle B) Kala nimeltä Wanda C) Rakastan sinut kuoliaaksi D) Dave (1 pt.)
- D (viiksetön komedia)
7. Kenen mestarin 60-luvun ohjaus on Balthazar; kuka sen nimihenkilö oli; ja kuka viikko sitten keskiviikkona kuollut ranskalainen ohjaajakuuluisuus toimi apulaisohjaajana? (3 pt.)
- Robert Bresson; aasi; Claude Miller
8. Mikä seuraavista ei perustu romaaniin tai näytelmään? A) Ihmispeto B) Keskipäivän aave C) Kuolema Venetsiassa D) Vapauden aave (1 pt.)
- D
9. Mikä roolihenkilö yhdistää seuraavia näyttelijöitä: Oliver Platt, Ray Stevenson, Steve Speirs, Frank Finlay ja Gérard Depardieu? (1 pt.)
- Porthos, muskettisoturi
10. Mikä elokuva saadaan, kun otetaan: Jackie Brownin järjestysluku Quentin Tarantinon ohjaajafilmografiassa (eli monesko ohjaus - jos joku neropatti kysyy, Four Roomsia ei lasketa); ensimmäisen Rambon eli First Bloodin body count; ja Outi Mäenpään Jussi-voittojen määrä? (1 pt.)
- 314 eli Pii

A vai B?
A=1 pt., B=2 pt.

11. A) Kuka sävelsi musiikin ensimmäisiin Harry Potter -elokuviin? B) Kuka Hitchcockin suosikki varasti show’n rikosetsivänä mestarin 3D-kokeilussa Täydellinen rikos eli Dial M for Murder? - A&B) John Williams (Hitch käytti näyttelijä-Johnia paljon mm. tv-sarjassaan, aina hyvin tuloksin)
12. A) Minkä Antonionin elokuvan Peter von Bagh valitsi kirjaansa Elämää suuremmat elokuvat? B) Mikä oli Jörn Donnerin arvostetuimpiin kuuluvan kolmannen elokuvan nimi vuodelta -65, pääosassa Harriet Anderson?
- A) Seikkailu B) Täältä alkaa seikkailu
13. A) Mille Helsingin kaupunginosalle Pussikaljaelokuvan voidaan katsoa olevan omistettu? B) Minkä Helsingin kaupunginosan asukkaat valittivat kiinteistöjensä arvon laskeneen Nousukausi-elokuvan jälkeen?
- A) Kallio B) Jakomäki
14. A) Kuka ohjasi Kivenpyörittäjän kylän Heikki Turusen romaanin pohjalta? B) Nimeä toinen Heikki Turusen romaaniin perustuvan Joensuun Ellin rekvisitööreistä.
- A) Markku Pölönen B) Anton Asikainen tai Katri Timonen
15. A) Mikä oli Paksukaisen oikea nimi? B) Entä Ohukaisen?
- A) Oliver Hardy B) Stan Laurel

Vihjeet:
16. Kuka elokuva-, teatteri- ja tv-vaikuttaja?
4 pt. On 43-vuotias Ryhmäteatterin kasvatti. On ohjaaja ja vastaava käsikirjoittaja Putous-ohjelmassa.
2 pt. Oli Levottomien Stigu. Muita elokuvia mm. Haaveiden kehä ja Paha maa.
1 pt. Pääosa Tiina Lymin rinnalla Nousukaudessa. Studio Julmahuvin kantavia voimia, esiintyi siinä mm. uutisankkurina.
- Petteri Summanen

17. Mikä vuonna 2002 ilmestynyt elokuva?
4 pt. Useat sen nuorista näyttelijänaluista kohosivat sittemmin isoiksi tähdiksi, muiden muassa Paul Dano, Emile Hirsch ja Jessie Eisenberg.
2 pt. Elokuva tapahtuu St. Benedictsin poikakoulussa ja sen ohjasi Michael Hoffmann.
1 pt. Poikien opettajaa esitti Kevin Kline (ilman viiksiä).
- Keisareiden kerho/Emperor’s Club

18. Kuka homoseksuaali näyttelijä?
4 pt. Kuoli viime vuonna 58-vuotiaana. Teki yli 50 elokuvaa. Oli Jack Nicholsonin vastanäyttelijä Antonionin elokuvassa Ammatti: reportteri eli The Passenger.
2 pt. Tämä ranskatar teki kuuluisimman roolinsa elokuvassa Viimeinen tango Pariisissa. Vihasi Brandoa ja etenkin ohjaaja Bertoluccia loppuun saakka, ja totesi joutuneensa manipuloiduksi ja elokuvan tuhonneen hänen uransa. Kirjautui vuonna -75 vapaaehtoisena potilaana roomalaiseen mielisairaalaan voidakseen olla lähellä silloista tyttöystäväänsä aikana jolloin homoilla ei ollut rakkaidensa tapaamisoikeutta esim. sairaaloissa.
1 pt. Sama sukunimi kuin Sissiä esittäneellä legendaarisella itävaltalaisnäyttelijällä ja sama etunimi kuin Suomen peruspalveluministerillä.
- Maria Schneider

Ääntä ja vimmatusti vimmaa (max. 11 pt.):

19. Mikä elokuva? Ketkä neljä ohjaajaa ovat ohjanneet elokuvan kyseiseen elokuvasarjaan? ½ pt./oikea vastaus. yht. 3 pt.
- Mission: Impossible 3, järjestyksessä: Brian De Palma, John Woo, JJ. Abrahams ja Brad Bird
20. Mikä elokuva? Mikä yhtye sävelsi musiikkia tähän vuoden 1970 elokuvaan? 2 pt.
- Zabriskie Point, Pink Floyd
21.Mistä elokuvasta? Kuka sävelsi musiikin? 2 pt.
- The Thin Blue Line, Philip Glass
22. Mikä dokumenttielokuva? Mihin vuoteen elokuvan tapahtumat sijoittuvat? 2 pt.
- Woodstock, 1969
23. Mikä elokuva? Kuka ohjasi elokuvan alkuperäisversion vuodelta 1992? 2 pt.
- Paha poliisi: Määräsatama New Orleans, Bad Lieutenant: Port of Call - New Orleans, Abel Ferrara

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Visarunko: MonroeCup 2, osa 1

Tänään päättyvän MonroeCupin "kadonnut" ensimmäinen visa:

MC2, 1/6, 29.2.2012
Peruskysymykset (9 pt.):

1. Mitkä ovat seuraavien elokuvien ohjaajien uusimmat leffat? A) 
Cleaner B) Mies Lontoosta C) Citizen Ruth D) Sugarland Express (4 pt.)
- A) Viiden päivän sota/Georgia (Harlin) B) Torinon hevonen/A Torinói
ló (Tarr) C) The Descendants D) Sotahevonen (Spielberg)
2. Mikä elokuva saadaan, kun otetaan Reservoir Dogsin henkiinjääneiden
luku, Jean Vigon KAIKKIEN ohjausten lukumäärä, Terrence Malickin 
voittamien Oscar-palkintojen määrä ja Elisabeth Taylorin avioliittojen 
määrä? (1 pt.)
- 1 4 0 8 (ohj. Mikael Håfström): 1=Mr. Pink/Steve Buscemi, minkä 
Tarantino on vahvistanut, 4=L'Atalante ja kolme lyhäriä, 0=0, 8=8
3. Kuka näyttelee pääosaa uutuuselokuvassa The Grey, ja mitkä eläimet 
ovat siinä keskeisessä roolissa? (2 pt.)
- Liam Neeson, sudet
4. Kuka on Timo Porri? (1 pt.)
- Teatterielokuvien eniten käytetty kääntäjä, hänen nimeensä on 
varmasti jokainen törmännyt lopputeksteissä
5. Kuka seuraavista EI esiinny elokuvassa Veteen piirretty viiva? A) 
Gary Sinise B) George Clooney C) John C. Reilly D) Jared Leto E) 
Adrien Brody (1 pt.)
- A

A vai B?
A=1 pt., B=2 pt.

6. HUOM! B) Mikä oli Zombielandin ohjaajan seuraava elokuva? A) Kuka 
näytteli senkin pääosan?
- B) 30 Minutes Or Less A) Jessie Eisenberg
7. A) Kuka näytteli Suomisen Ollia? B) Ja kuinka monessa elokuvassa?
- A) Lasse Pöysti B) 6
8. A) Mikä elokuva voitti viime sunnuntaina parhaan elokuvan Oscarin? 
B) Mikä palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla?
- A) The Artist B) Nader ja Simin: Ero (A Separation)
9. A) Kuka ajankohtainen tähtinäyttelijä on Finnkino Plevnan 
teatteripäällikön poika? B) Kenen ranskalaisohjaajan juhlittua paluuta 
kotimaahansa yli kymmenen vuoden jälkeen merkitsi vuoden -47 
Vaikeneminen on kultaa?
- A) Mikko Leppilampi B) René Clair
10. A) Mikä esine yhdistää Sean Conneryn roolisuorituksia mm. 
elokuvissa 007 ja Tohtori Ei, Älä kieltäydy kahdesti, Punaisen 
lokakuun metsästys, Entrapment - ansa viritetty ja Herrasmiesliiga 
(The League Of Extraordinary Gentlemen? B) Kenen suomalaisen ohjaajan 
isä näytteli etsivää Blue Velvetissä?
- A) Tupee (SC alkoi menettää hiuksia 21-vuotiaana) B) Dome Karukoski

Vihjeet:

11. Kuka ohjaaja?
4 pt. Hän syntyi vuonna 1952. Vuodelta 2002 on Poika ja viulu.
2 pt. Hänen esikoiselokuvansa oli vuoden 1984 Keltainen maa.
1 pt. Tämän Pekingissä syntyneen pääteoksiin kuuluvat Keisari ja 
salamurhaaja sekä Jäähyväiset jalkavaimolle.
- Chen Kaige

12. Kuka rikollisen aliarvostettu näyttelijä?
4 pt. Täyttää kesällä 46. Hän esitti baseball-pelaaja George "Buck" 
Weaveriä John Saylesin draamassa Lahjotut/Eight Men Out. On näytellyt 
tosipohjaista henkilöä hyvin harvoin, mutta seuraavaksi hänet nähdään 
Edgar Allan Poena elokuvassa Korppi.
2 pt. Näytteli sankarillista sotilasta Veteen piirretyssä viivassa, 
minkä jälkeen käsitellyt sotaa vielä elokuvissa Grace Is Gone ja War, 
Inc. Rehdistä olemuksestaan huolimatta näyttelee usein moraalisella 
harmaalla alueella liikkuvia huijareita, nilkkejä ja palkkatappajia - 
hänellä on musta vyö kick-boxingissa.
1 pt. Ei ole IKINÄ näytellyt huonosti, edes 2012:ssa. Woody Allen 
käytti häntä elokuvissa Varjoja ja sumua sekä Luotisade Broadwayllä. 
Osallistuu usein elokuviensa käsikirjoittamiseen, esimerkkinä 
High-Fidelity. Läpimurto Cameron Crowen esikoisessa Say 
Anything/Loistokaveri. Sisko Joan on myös näyttelijä.
- John Cusack

13. Mikä floppi?
4 pt. Se sai ensi-iltansa 16.10.2011. Vain 18 päivää myöhemmin se 
julkaistiin virallisesti videona, mikä on ennätys. Ohjaaja oli Joel 
Schumacher.
2 pt. Trilleri kertoo keskiluokkaisen pariskunnan kodin valtaavista 
rikollisista. Sen slogan kuului: When terror is at your door, you can 
run, or you can fight.
1 pt. Pääosia vetivät Nicolas Cage ja Nicole Kidman.
- Trespass

Äänet (max. 11 pt.):

14.Mikä elokuva? (1 pt.)
- Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
15.Mikä elokuva? Kuka näyttelijä on "Broadsword"? Kenen tarinaan 
elokuva perustuu? (3 pt.)
- Kotkat kuuntelevat, Richard Burton, Alistair MacLean
16.Mikä elokuva? Kuka näyttelee hahmoa, jonka mukaan karhut ovat 
tasa-arvoisia ihmisiin nähden? (2 pt.)
- Ghost Dog: The Way of the Samurai, Forrest Whitaker
17. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Rango
18. Mikä elokuva? Millä saarella elokuvan ohjaaja on syntynyt? (2 pt.)
- Napapiirin sankarit, Dome Karukoski muutti Suomeen viisivuotiaana 
Kyprokselta

+ ekstrakysymys: Ketä näyttelijää kuultiin kahdesti illan ääninäytteissä? 1 pt.
- Johnny Depp
Ratkontakysymys:
1. Kuinka monta Oscaria komediat voittivat viime sunnuntaina? Mukaan 
EI lasketa dokumentteja, lyhytelokuvia eikä Hugoa.
- 9

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kari Heiskasesta kiinnostuneille

Radio Suomi: Miten minusta tuli minä: Ohjaaja, näyttelijä Kari Heiskanen
http://areena.yle.fi/audio/1333880095225

Ohjelmassa Heiskanen kertoo muun muassa Ryhmäteatterista (hieman editoiden):

"Meillä oli semmonen periaate, että pääroolit vaihtuu, vuorotellen kukin saa pääroolin, ja näytelmiä katsottiin sit myöskin sen mukaan, että toi sopis tolle. Meillähän oli semmonen jako, että minä tein kaikki jyrkät ja sadistit ja tämmöset toimitusjohtajat sun muut insinöörit ja Vierikon Vesa teki hullut ja Pertti (Sveholm) taas teki tämmöset lepposammat tai jopa tämmöset homoeroottisesti virittyneet, meillä oli jossain määrin oma genre, jota rakennettiin."

Kerrotun pohjalta onkin mielenkiintoista seurata, mitä miehet ovat näytelleet. Tämänhän näkee esimerkiksi jokaisesta Tabun jaksosta. Kaikki eivät pidä Kari Heiskasesta. Mutta ainakin itse yhdistän hänet takakireiden, älykkäiden ja/tai särmikkäiden miesten rooleihin. Jälki on voimakasta ja mieleenpainuvaa. Tietynlaiset hahmot sopivat hänelle kuin sormi nenään.

Mitä sitten? Maailmassa on ohjelmia useista eri taiteilijoista. No, tuli vaan mieleen; Yle Teemalla esitetään torstaina Mikko Niskasen elokuva Syksyllä kaikki on toisin. Sivuroolissa näemme nuoren Heiskasen. Esittely elokuvasta: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/syksylla-kaikki-on-toisin

Monroe esittää: Holokaustin värit

Monroen yhteiskunnallisen elokuvan sarja jatkuu! Lauantaina kello 15.00 Kulttuurikahvila Hertassa esitetään Rax Rinnekankaan elokuva Holokaustin värit.

Holokaustin värit on mietteliäs dokumenttielokuva, joka keskittyy koko maailman yhteiseen kauhukuvaan, natsien suorittamaan juutalaisten joukkotuhoon. Elokuva kertoo holokaustista, sen muistosta ja muistojen merkityksestä. Elokuvassaan Rinnekangas kartoittaa holokaustiin johtanutta prosessia ruotimalla natsismin ideologiaa ja antisemitismin historiaa. Hän tonkii sitä henkistä maaperää, joka teki joukkotuhon mahdolliseksi.

Elokuvan jälkeen sen herättämistä ajatuksista ovat keskustelemassa kirjailija ja Ylen ulkomaantoimittajana pitkän uran tehnyt Hannu Reime, muistin politiikkaa tutkinut Tampereen yliopiston kansanvälisen politiikan yliopistonlehtori Heino Nyyssönen ja kansalaisjärjestöaktiivi ja valtio-opin opiskelija Petter Nissinen.

Holokaustin värit esitetään osana Elokuvakerho Monroen yhteiskunnallisen elokuvan sarjaa nimeltään Heijastuksia ympäriltämme. Sarjan viimeinen elokuva, Jälki elämässä – 4 tarinaa kidutuksesta, näytetään Hertassa lauantaina 21.4. kello 16.00. Lisätietoja osoitteesta fb.com/elokuvakerho.



Monroen leffavisa, Cup 2, 5/6

1. Iguana/Kolmas iguaani/ 12 iguaania/300 urheaa iguaania/ 11:17 Iguana Hill (6+5+6+4+5) 26
2. Peter Lorren Silmät (3+4+3+3+6) 19
3. Savage Streets (5+0+4+5+4) 18
4. Inf. Pull. (5+0+2+6+0) 13

5. Luis Guzmanin myöhemmät vuodet Monadinomadina (0+6+0+0) 6

6. Team Wiseau (0+0+6+0) 6

7. Albatrossi (2+3+0+0+1) 6
8. Yksinäiset ratsastajat (0+0+1+3+2) 6
9. Braindead 3
10. Hakkaraiset (0+0+1+0) 1
11. Tomaatti (0+0+1+0)



4.4. VANHUKSET JA SAKKOLIHA -teemavisa:

Peruskysymykset:
1. Kuka näyttelijä on se ainoa oikea Peppi Pitkätossu? Minkälainen työ oli Palle Torssonin skandaalimainen Pippi Examples (2001), joka sensuroitiin oikeudenkäynnin jälkeen? (2 pt.)
- Inger Nilsson. 25-minuuttinen videoinstallaatio, joka koostui Peppi Pitkätossu -elokuvista napatuista, hidastetuista otoksista, joiden kuvasto oli saatu näyttämään seksuaaliselta (työtä syytettiin lapsipornoksi).
2. Laita ikäjärjestykseen nuorimmasta vanhimpaan seuraavat tähdet: A) Sean Connery B) Michael Douglas C) Nick Nolte D) Chuck Norris; ja kenellä edellämainituista on suurin ikäero vaimoonsa? (5 pt.)
- BCDA: B (67/25, päivälleen - sama syntymäpäivä!) C (71/ei naimisissa) D (72/23) A (81/-1); eli B) M. Douglas
3. Minkä nimisiä hahmoja Ruth Gordon ja Bud Cort näyttelivät yhteisessä elokuvassaan? (2 pt.) - Harold ja Maude
4. Nimeä 4 Larry Clarkin ohjausta. (4 pt.)
- Kids, Paratiisin vangit (Another Day In Paradise), Bully, Ken Park, Wassup Rockers
5. Kenen ohjaus on Petollinen on ihmissydän vuodelta 2004? (1 pt.)
- Asia Argento

A vai B?
6. A) Minkä ikäinen on Rose DeWitt palatessaan Titanicin hylylle? B) Minkä ikäinen on entinen vanginvartija Paul Edgecomb kertoessaan tarinansa Vihreästä mailista vanhustenkodin ystävälleen? - A&B) 102
7. A) Mikä rooli yhdistää Sue Lyonia ja Dominique Swainia? B) Missä vuonna -76 ilmestyneessä elokuvassa Jodie Foster esitti alaikäistä prostituoitua?
- A) Lolita B) Taksikuskissa
8. A) Kuka vanhenee noin 100 vuotta elokuvan Pieni suuri mies aikana? B) Missä vuoden -96 hitissä tuli tutuksi lapsinäyttelijä Jonathan Lipnicki?
- A) Dustin Hoffman B) Jerry Maguire
9. A) A) Kuka esitti 12-vuotiasta sakkolihaa Louis Mallen kohutussa bordellikuvauksessa Pretty Baby vuonna -78? B) Minkä niminen lapsiprotagonisti seikkaili Pariisissa Louis Mallen elokuvassa Raymond Queneaun romaanin pohjalta?
- A) Brooke Shields B) Zazie
10. A) Mistä elokuvasta on tuttu lapsinäyttelijä Blondin Miguel? B) Kenen 80-luvun ohjaus on Anni tahtoo äidin?
- A) Le Havre B) Anssi Mänttärin

Vihjeet:
11. Mikä elokuva?
4 pt. Sen ohjasi Rob Reiner vuonna 2007.
2 pt. Se kertoo kahdesta kuolemansairaasta geriatrikosta, jotka lähtevät tien päälle.
1 pt. Pääosissa nähdään Morgan Freeman (70 v.) ja Jack Nicholson (70 v.).
- Nyt tai ei koskaan/The Bucket List
12. Mikä elokuva?
4 pt. Sen ohjasi Paul Mazursky vuonna 1974.
2 pt. Art Carney voitti siitä Oscarin.
1 pt. Se sai nimensä purettavan talonsa jättävän eläkeläisen ja tämän kissan mukaan.
- Harry ja Tonto
13. Mikä elokuva?
4 pt. Se on viimeisin elokuva, mistä Holly Hunter on ollut Oscarille ehdolla.
2 pt. Se on Twilight-ohjaaja Catherine Hardwicken esikoispitkä.
1 pt. Pääosissa nähdään Evan Rachel Wood ja Nikki Reed.
- Kolmetoista/Thirteen

Ääntä ja vimmaa:
14. Elokuva? (1 pt.)
- Fucking Åmål
15. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt)
- Straight Story, David Lynch
16. Mikä elokuva? Kuka näyttelee elämän neuvoja jakelevaa ukkia? (2 pt.)
- Little Miss Sunshine, Alan Arkin
17. Mikä elokuva? Ketkä kaksi herrasmiestä jutustelevat? (3 pt.)
- Äksyt vanhat herrat/Grumpy Old Men, Jack Lemmon & Walter Matthau
18. Mikä elokuva? Ketkä kaksi näyttelijää? (3 pt.)
- Parrasvalot/Limelight, Charlie Chaplin, Claire Bloom

Ratkonta:
1. Mikä oli Charles Chaplinin ja Oona O’Neillin ikäero heidän avioituessaan? Entä Chaplinin kuollessa? - 32 vuotta; ja 32 vuotta

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Naisvihaajan muotokuva: Anssi Mänttärin Saunavieras

Saunavieraan hienous ei kumpua sen elokuvallisuudesta, näyttelijätöiden rehevyydestä, ei edes kertomuksen jännitteistä, vaan siitä, että se on väärentämättömästi Anssi Mänttärin elokuva.

Näinä aikoina (joskaan "ajat" eivät välttämättä ole muuttuneet sen kummemmiksi vuosikymmeniin), jolloin valkokankaan hehkussa on yleensä tyytyminen anonyymiin, mutta siististi ja mukavasti rullavaan viihteeseen, persoonallinen filmi erottuu joukosta ja muistuttaa jo silkassa harvinaisuudessaan likeisesti taideteosta. Saunavieras on tällainen, sillä vain Anssi Mänttäri olisi voinut tehdä tämän elokuvan. Oikeutetusti hän allekirjoittaakin sen isoin kirjaimin.

Saunavieraalla on vain yksi tekijä, jolla on paljon avustajia. Tämän vuoksi sen "ääni" erottuu kaikista muista. Sekään ei merkitsisi mitään, jos äänen takaa ei löytyisi sanottavaa. Käsiteltäköön teoksen silmäänpistäviä puutteita myöhemmin, mutta Saunavieraasta löytyy tuskin vuorosanaa tai kameranliikettä, joka ei punoutuisi tarpeellisena kokonaisuuteen. Siksi se vetää mukaansa hämmästyttävästi vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta.

Niin kuin Mänttärin elokuvat aina, Saunavieraskin on ihmistutkielma. Parissakymmenessä näytelmäelokuvassaan Mänttäri on ehtinyt jo luonnostella melkoisen rikkaan katraan tunnistettavia tyyppejä ympäriltämme, mutta ei mitään niin holtittomasti itsekeskeisyydessään rypevää kuin Lappiin kelomökilleen paennut menestyskirjailija Jalo Rautakallio - upea nimi vastaa upeaa hahmoa. Rautakallio on niitä öykkäreitä, jotka oikeuttavat ylemmyytensä toisten edessä lahjakkuudellaan, älyllään ja menestyksellään ja väärinkäyttävät kaikkia kolmea. Syväkerroksista Mänttäri kaivaa esiin epäonnistujan, joka ei urallaan ole yltänyt nuorempana hellimiinsä ideaaleihin ja on purkanut riittämättömyyden tunnettaan niillä perinteisillä tavoilla, jotka ovat kariuttaneet kaikki ihmissuhteet. Löytäessämme Rautakallion elämänvaiheesta, jossa keski-ikä on juuri taittumassa vanhuuteen, kirjailija ruokkii viinalla vimmaisesti libidonsa viimeliekkejä heijastaen patoumansa siekailemattomana misogyniana.

Mänttärin skarpissa käsikirjoituksessa - joka sivumennen sanottuna lienee tekijänsä paras sitten Palkkasoturin, ja jonka rinnalla muut aikamme kotimaiset skenaariot näyttäytyvät "täyn' ääntä, vimmaa, vaan tarkoitusta vailla" - Rautakallion vastapeluriksi ilmaantuu otsikon roolin täyttävä geologi, joka peilaa passiivisuudellaan kirjailijan yliampuvaa egoa. Alkaa tunteella käsitelty keskusteludraama, joka sisältää psykologisen trillerin potentiaalin tavalla, jonka autenttisuutta ei olla tavoitettu missään aikoihin: Saunavieras on jännittävä ja kiinnostava ilman, että se käyttää hyväksi genre-elokuvan kaavioita.

Saunavieraassa kiroillaan ja mäyhätään estoitta, mutta ohjaajan kosketuksesta johtuen ei nyt sorruta peripohjolalaiseen huutamisen teatteriin. Kankaalla vaikuttaa kaksi voimahahmoa, kaksi näyttelijää, Jone Takamäki ja Kari Väänänen, joiden välinen kommunikointi pysyy aina asiassa välittäen uskottavia tunteita ja kriittisen yhteiskuntanäkemyksen, jonka kanssa katsojakin kykenee istuimellaan mielekkääseen keskusteluun.

Saunavieraan dynamona toimivan Kari Väänäsen lahjakkuutta ei ole asetettu kyseenalaiseksi enää vuosikymmeniin, mutta syystä tai toisesta hän ei elokuvanäyttelijänä ole ollut kiinnostava pitkään aikaan. Nyt kaikki muuttuu. Jalo Rautakallio on tour de force. Väänänen repii kirjailijamäntin kliseen rajoilta mahtaviin ulottuvuuksiin. Ehkä roolin upeus on suoraa perua siitä, että Mänttäri kirjoitti hahmon suoraan Väänäselle, ehkä syy on muualla - kunnia kuuluu joka tapauksessa loistavalle näyttelijälle. Tässä ollaan tekemisissä näyttelijän perustehtävän kanssa, tuoda päivänvaloon ympärillämme hyöriviä tyyppejä, joista asuttamamme yhteisö muodostuu, ja auttaa ymmärtämään, mitkä näiden (eli meidän) syyt ja seuraukset tässä yhteisessä kaaoksessamme ovat. Väänäsen tyhjentävä esitys sallii kurkistaa tiettyihin patologisiin piirteisiin, jotka hiekoittavat oravanpyörämme rattaita - mutta tuovat siihen myös lisäväriä.

Saunavieras jatkaa sitä luontevasti keskustelevaa elokuvaa, mistä Mänttäri tunnetaan. Kaikki syntyy kohtaamisissa, ajatusten siirrossa, mistä kasvaa säiemäisesti elokuvantekijän oma kuva maailmasta. Sen kanssa voi sitten väitellä ja purnata, joka tapauksessa siihen voi ottaa osaa. Jos tämä elokuvan sisällöksi kutsumamme aines jättää kylmäksi, on elokuvantekijä epäonnistunut yrityksessään tavoittaa katsojan eikä elokuvaa pelasta mikään. Jos sitä taas pitää kiinnostavana, paljastuu Saunavieras kaiken muun lisäksi hyvin hauskaksi elokuvaksi. Rautakallion lataukset - etenkin naissukupuolta kohti - ovat usein aika huikean katkeraa tulitusta, höystettynä tarvittaessa vaikka Einari Vuorelan säkein. Mänttäriinsä perehtyneitä puolestaan palkitaan maukkailla sisäpiirin vitseillä: maallisen mammonan ja menestyksen kroonisesti karttama ohjaaja nähdään yhden kohtauksen verran "vuorineuvoksena, yhtenä tämän maan rikkaimmista miehistä"...

Paljon on Saunavieraan yhteydessä puhuttu sen toteutuksen kömpelyydestä. Elokuvaa on milloin haukuttu, milloin moitittu huonosti kuvatuksi ja ohjatuksi, ylipäätään huonosti tehdyksi. Kritiikillä on oikeutuksensa. Mutta elokuvan puutteet eivät liity tarkkaan ottaen sen ohjaukseen eivätkä kuvaukseen.

Saunavieraan kuvauksessa on muutama kömpelösti tärähtelevä ajo (ehkäpä 12 kuvauspäivää olivat hiukan niukat...), mutta muuten kamera tekee juuri sen, mitä Mänttärin elokuva vaatii: yksinkertaisimmista mahdollisista asemista se sallii kuvattavien hahmojen/näyttelijöiden hengittää ja asettua osaksi tilaa, jonka jakavat katsojien kanssa. Saunavieraassa tämä on erityisen tärkeää, koska näyttelijät liikkuvat pitkiä aikoja dokumentaarisessa alastomuuden tilassa. Mänttärin pelkistetty lähestymistapa sallii heidän säilyttää arvokkuutensa ja tehdä roolia. Tämä liittyy siten myös ohjaukseen.

Ongelma onkin kuvanlaatu. Saunavieras näyttää kotivideomaiselta, mutta siitä ei pidä syyttää ensi sijassa kuvaajaa - ohjaaja kantaa tietenkin osan vastuusta -, vaan jälkituotannosta vastaavia. Saunavieras asettaa koko ajan vellovan keskustelun digitaalisesta elokuvasta vielä uuteen näkökulmaan, sillä sen yhteydessä ei voi puhua mielekkäästi siitä, miten "digiprojektio on filmin kalpea xerox-kopio": jälki on liian kömpelöä. Mutta miten asettaa tämä muutoin nautittava, älykäs ja hauska elokuva perspektiiviin? Vastaus saapuu tämän artikkelin kirjoittamisen aikana. Teattereihin saapuu amerikkalainen Haywire, paljon korkeamman profiilin elokuva, joka Saunavieraan lailla ei ole käynyt läpi millin vertaa fotokemiallista prosessia. Ja katso! missään olennaisessa mielessä se ei näytä yhtään Saunavierasta paremmalta. Toki siinä on enemmän värisävyjä, kamera liikkuu vinhemmin, jälkikäsittely näyttää siloitellummalta - mutta yhtä kaikki Haywire näyttää aivan yhtä häiritsevästi luonnottoman videolta kuin tuhat kertaa halvempi Saunavieras. Vain tämä vaikutelma on olennainen. Eikä Haywirella ole muussa mielessä yhtä kiinnostavaa annettavaa kuin Saunavieraalla. Jos siis Saunavieras näyttää "epäelokuvalliselta" - tarpeettomassakin määrin - ei syy ole sen tekijöissä, vaan ajan muuttuvissa käytännöissä, jotka repivät elokuvan alkuperäistä hohdetta kaikkialta minne kyntensä yltävät.

Näissä oloissa syntyneeksi elokuvaksi Saunavieras on kunniallisempi ja kestävämpi saavutus kuin ylivoimainen valtaosa multiplexien nykytarjonnasta. Ja vain yksi luku Anssi Mänttärin vähintäänkin ainutlaatuiseksi luonnehdittavalla uralla, jonka seuraavista luvuista on jo kolme (!) viittä vaille valmiita.