Béla Tarr saapuu Sodankylään

"Spring has gone AWOL". Tiistain taivas on maalattu isolla pensselillä harmaaksi, jota itsepintaisen hiljaisesti tiputtelee kaupungilla risteilevien kylmettyneille harteille. Se ei haittaa minua; elokuvateatterin parhaisiin puoliin kuuluu, että se pitää sisällään oman ilmastonsa, ja edessä avautuva maisemahan voi tunnetusti olla mitä tahansa. Olen telakoitunut helsinkiläisen Andorran punahehkuiselle penkille kuulemaan 27. Midnight Sun Film Festivalin ohjelmistosta. Kontrasteja riittää, kun Sodankylän keskiyön auringon elävän kuvan juhlaa esitellään tympeän ilman vallitessa kouralliselle kuulijoita; vitaalisen ja elämäniloisen festivaalin tunnelma ei sananmukaisesti tartu suomalaiskansallisen hillitystä selonteosta.

Mutta pääasia eli se, mitä Sodiksen riemuremmi on keksinyt iloksemme ensi kesäkuuksi, ei jätä kylmäksi. Tiedotustilaisuudelle vastakkaisesti nostetaan herkullisimmat annokset pöydälle ensimmäisinä.

Béla Tarr tulee Lappiin! Tämän luokan kaappaus ansaitsee tulla julistetuksi huutomerkin kanssa. Onhan puheena nykyeurooppalaisen elokuvan ihan yksinkertaisesti tärkein nimi ja ylin auktoriteetti. Lahjomattoman unkarilaisen mestarin tärkeimmät elokuvat nähdään Damnationista uran kruunanneeseen Torinon hevoseen. Valitettavasti pääteos Sátántangó osoittautuu tälläkin kerralla liian pitkäksi. Se ei paljon harmittane, kun mustavalkoisten steadycam-otosten maestro vihdoinkin istahtaa Peter von Baghin vierelle kesäkuun aamuna.

Tarrin lisäksi Sodankylän keskusteluissa nähdään näillä näkymin - eli sairastumisilta vältyttäessä - liian omaperäinen amerikkalainen auteur Alan Rudolph, Suomeen palaava legendaarinen Taina Elg sekä palvontansa ansainnut Harriet Andersson. Jokaisen uralta esitetään tärkeimpiä teoksia eli herkkua laatutietoisille. Rudolphan ei ole Robert Altmanin opissa kehittyneen tyylinsä omintakeisuuden vuoksi saanut ohjata kymmeneen vuoteen, joten Sodankylän huomionosoitus on hienostunut siirto siinäkin mielessä. Taina Elg puolestaan merkitsee ainutlaatuista linkkiä suomalaisen ja amerikkalaisen elokuvan välillä, ja Harriet Andersson on se esimerkki, josta pohjoiseen syntyneet näyttelijänalut imevät oppia vielä tänäänkin.

Perinteisen rikkaasta elokuvaohjelmistosta nousevat esiin poimituiksi kuin itsestään Yrjänä Sauroksen ja Mikko Perkoilan säestämä Auringonnousu sekä Chantal Akermanin ja Dardennen veljesten uusimmat elokuvat. Turkin elokuvan keihäänkärjen Nuri Bilge Ceylanin loistava Once Upon A Time In Anatolia nähdään monen, monen festivaalin perään yöttömässä yössäkin. Eikä Harriet Anderssonin tarvitse tuntea oloaan maattomaksi, sillä naapurimaasta saapuvat myös Ruben Östlund ja Axel Petersén. Kotimaiseksi erikoisuudeksi on keksitty juna-aiheisten elokuvien sarja.

Mutta uuden elokuvan osastossa yksi löytö on kuitenkin ylitse muiden. Nyt tarkkana: Kenneth Lonerganin Margaret saapuu Suomen rajojen sisäpuolelle. Tämä teos on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana myyttisyyttä lähenteleviin mittoihin. Jo vuonna 2006 valmistunut kaksi ja puolituntinen leffa pysyi itsepintaisesti sitä julkaisukelvottomana pitävän studion hyllyllä aina viime syksyyn asti, jolloin se alkoi saada esityksiä Britanniassa - ja kommentit sen nähneiltä alkoivat ylittää erilaisia ylisanojen maailmanennätyksiä. Tässä esimerkki.

Béla Tarrissa olisi yksin riittävästi syytä elokuvahullulle rikkoa parisuhde, irtisanoutua töistä ja matkustaa napapiirin pohjoispuolelle, mutta Sodiksen kokkien lisukkeet näyttävät heidän jatkavan erinomaisen viime vuoden tasolla.

Myöhemmin tiedotustilaisuuden jälkeen tomaattikeittoni viereen istahtaa sorja, tummatukkainen nainen, jonka täydellisesti kaareutuvat kulmakarvat koristavat lämpimiä, virheettömän symmetrisiä kasvoja, joiden muisto on lähtenyt monien Sodankylän vieraiden mukana kauas Suomesta. Hän on Milja Mikkola, jonka festivaalikokemus pohjoisesta yltää viidentoista vuoden varrelle. Seitsemän viimeistä niistä hän on toiminut festivaalin ohjelmistosihteerinä.

Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmistosihteeri Milja Mikkola, miltä tuntuu tämän ensimmäisen tiedotustilaisuuden jälkeen?

Hyvä mieli, kun vieraatkin saatiin varmistettua ajoissa.

Tuleeko tänä vuonna mykkäennakkoa Bio Rexiin?

Ei tule.

Mutta Béla Tarr tulee. Miten te siinä onnistuitte?

Legendahan pitää eli kukaan ei ole vielä kieltäytynyt Sodankylän kutsusta. Aiempina vuosina Tarrilla vain on ollut aikatauluongelmia. Mutta nyt koitti oikea aika. Ehkä Tarrilla on nyt enemmän aikaa, kun hän on luopunut elokuvanteosta ja on perustamassa elokuvakoulua Kroatiaan.

Esitätte myös Kenneth Lonerganin Margaretin. Saitteko sen noin vaan ilman ongelmia?

(Pudistaa päätään.) Sillähän ei ole vieläkään levittäjää Euroopassa. Sen saaminen vaati kyllä työtä.

Missä kunnossa 27-vuotias Sodis on ja miten ensi kesä vertautuu viime kesään?

Viime kesähän meni huippuhyvin, ja jo tämän vuoden vieraiden valossakin luulen, että tulee samanveroiset festivaalit. Sekin lisää tasoa, että näytämme taas paljon filmiä, esimerkiksi melkein kaikki uutuusleffatkin tulevat filmikopioilta.

Jos Sodis olisi 27-vuotias ihminen, näyttäisikö hän ikäiseltään?

(Nauraa.) Tiukka kysymys. Miltä 27-vuotias näyttää... Täytyy miettiä!

Kiitos haastattelusta. Hyvää syntymäpäivää, Milja.