torstai 31. lokakuuta 2013

Betonileffa



Betoniyö, Pirjo Honkasalon uusi elokuva, on tosiaan kuin betonia: jäykkä, harmaa, kova ja epäinspiroiva. Sitten Tulennielijän (1998), on Honkasalo tehnyt ohjaajana pari dokumenttia, joista viimeisin, ITO - kilvoittelijan päiväkirja (2009), saattaa olla jopa hänen parhaansa - ja luultavasti ilmestymisvuotensa paras kotimainen. Betoniyössä Honkasalo palaa fiktioon, missä lajissa hän paljastuu edelleen problemaattisemmaksi.

Tietenkin Honkasalon voimakas tyylittely jakaa mielipiteitä. Jos kehuttu Tulennielijä ei tehnyt vaikutusta (kuten on laita allekirjoittaneen kanssa), ei Betoniyökään maistune. Honkasalon sovitus Pirkko Saision romaanista tuntuu alleviivaavan tosikkomaiselta. Ankarahan on työstettävä materiaalikin, mutta Honkasalon elokuvallinen lause ei syki samalla tavalla kuin Saision proosallinen.

Näin huumorittomassa tarinassa välttämättömiä olisivat eloisat henkilöhahmot. Esteetikko Honkasalon vahvuuksiin ei kuitenkaan kuulu näyttelijäohjaus. Saision repliikit tulostuvat näyttelijöistä kulmikkaina eikä tilassa ja muihin näyttelijöihin nähden liikkuminen ole luontevaa kuin ajoittain. Se on hieman erikoista, koska tekstiä on ennen elokuvaa sovitettu näyttämöllekin onnistuneesti. Elokuvaversiossa liike ja puhe tuntuvat kireiltä ja mekaanisilta. Haastavassa pääosassa Johannes Brotherus yrittää parhaansa eikä hän ole oikea kohde kritiikille. Honkasalo ilmiselvästi pitää päänäyttelijästään, mistä kielivät intensiivisellä ihailulla tallennetut lukuisat otokset Brotheruksen kauniista kasvoista. Honkasalo estetisoi elokuvan mittaan myös näyttelijän koko vartalon.

Saision helsinkiläisyyttä kuvanneesta romaanista on aikaa jo yli kolmekymmentä vuotta. Tänä aikana helsinkiläisyys on ehtinyt muuttua melkoisesti. Ehkä osasyy elokuvan epäonnistuneeseen yritykseen kuvata kantastadilaista on, että kantastadilainen on isompien metropolien esimerkkiä jäljitellessään jo lähtökohtaisesti jengiläpyineen, "vittu"-fraaseineen ja pseudo-ghettovaatteineen niin naurettava, että kaikki uskottavuus tuhoutuu jo lähtökuoppiinsa. Honkasalolla on suuria vaikeuksia selittää, miksi näillä tyypeillä on valkokankaalla mitään väliä.



Mutta Honkasalo tunnetaan ennen muuta kuvantekijänä. Tästä hänen elokuvansa ja varsinkin fiktiot lähtevät: Betoniyön alussa päähenkilön unessa nähtävä sillan sortuminen junan alta on hyvin epätyypillistä suomalaista kuvastoa. Honkasalo on itsekin huippuluokan valo- ja elokuvaaja, nyt työparina on taidokas Peter Flinckenberg. Jokin falskaa silti tässäkin suhteessa. Elokuvakoululaiset voisi viedä katsomaan Betoniyötä, jotta esimerkin kautta selviäisi, mitä "yliestetisoinnilla" tarkoitetaan. Jokainen otos on kuin stilli tai juliste - mikä estää elokuvaa syntymästä. Sitä kahden kuvan välissä leikkauksen avulla syntyvää kolmatta "kuvaa", mistä mm. Scorsese on paljon puhunut, ei synny, vaikka kuvat ovat taidolla rakennettuja. Vielä tärkeämpi tekijä on kuvan digitaalinen tallentaminen ja projisoiminen, johon kuva lopullisesti kaatuu. Digitaalisuutta pitää syyttää siitä, että ohjaaja-kuvaaja-tiimin kuvista puuttuu tekstuuri, syvyys ja perspektiivi. Valon ja varjon mustavalkoinen leikki latistuu kuvan pintaan. Ulkokohtauksetkin tuntuvat äärimmäisyyksiin asti tyyliteltyinä lavastetuilta. Loppujaksoissa Honkasalo viestittää viimeinkin raukeavasta kesäyöstä päästämällä tarinan keskusperheen pieneen asuntoon niin paljon valoa, että kuva palaa puhki. Tämä saattaa olla hyvin harkittukin ratkaisu, mutta ainakin digitoisintona se tuntuu luotaantyöntävältä.

Betoniyötä onkin vakavassa analyysissä vaikea uskoa kokeneen ammattilaisen työksi sen muistuttaessa enemmän kunnianhimoista oppilastyötä, jossa kaikki on loppuun asti hiottua, mutta vailla henkeä ja tulta. Betoniyö ei kosketa, mutta sitä voi ihailla tietynlaisena esteettisenä suorituksena, jos valittu tyyli muuten miellyttää silmää. Vaikuttaa siltä, että puristaessaan elokuvalliseen muotoon Saision tekstiä Honkasalolle on jäänyt käteen vain kliseiden luut. Kankaalta löytyvät kaikki mahdolliset perusasiat eri seksuaali-identiteeteistä dystopian maalailuihin ja fatalistisesta vääjämättömyydestä uskontoon: pa(r)h(a)immillaan Honkasalo on saanut samaan kuvaan mahtumaan KAKSI kirkkoa, jotta viesti varmasti tulisi selväksi. Yhdistettynä perusteemoihin mustavalkoisuus lisää bergmanilaisuuden tuntua, hyvin valjuna ja puhuttelemattomana pastissina. Kokonaisuus tuntuu kuluneelta ja teennäiseltä, minkään todellisen kanssa ei Betoniyöllä ole tekemistä.


Siksipä tuntuu vaikealta puhua teoksen ideoista. Yhtäältä kyse on teini-ikäisen Simon yrityksistä - ehkä onnistuneestakin - löytää identiteettinsä isoveljen ja äidin dominoivassa ristipaineessa. Toisaalta tätä kautta elokuva yrittää kertoa tuhoutuvasta lapsuudesta liian haastavissa ja sekavissa olosuhteissa. Kaiken kaikkiaan Betoniyö kytkeytyy "se tavallinen tarina" -perinteeseen, jonka kertomisessa tuoreesti Honkasalo ontuu ja nilkuttaa. Myönteisenä voidaan pitää sitä, että elokuva ei ole kaikesta sanotusta huolimatta tylsä, sillä Honkasalo on kiistatta löytänyt elokuvaansa määrätyn tunnelman, josta hän saa pidettyä kiinni loppuun saakka. Rakenne on tiukka.

Betoniyössä nähdään myös yksi hyvä kohtaus ja hyvä näyttelijätyö. Ratkaiseva kohtaus Simon ja "naapurin homon" välillä jälkimmäisen huoneistossa lehahtaa kuin perhonen muusta elokuvasta. Aivan Jörn Donnerilta kuulostava Juhan Ulfsak näyttelee naapurin "outoa" läsnäololla, joka herättää uuden kiinnostuksen elokuvaa kohtaan. Lisäksi kohtauksen intensiivisyys terävöittää Honkasalon parhaimmilleen: Anne Sofie Otterin aarian tahtiin rytmitetty jakso rakentuu erittäin pitkän ja täsmällisen yksittäisen otoksen ympärille jännitteisellä tavalla. Sekä Simo että Honkasalo ovat siinä löytäneet jotain, hetkiseksi.

JGL AKA DON JON

32-vuotiaan Joseph Gordon-Levittin nousu surkeasta lapsinäyttelijästä ehkäpä ikäluokkansa älykkäimmäksi tähdeksi hakee vertaistaan amerikkalaisessa elokuvassa. Uusin kappale tarinassa on JGL:n esikoinen elokuvantekijänä - ja jälleen kerran todistamme onnistumista.

Don Jonin käsikirjoitus ja ohjaus ovat JGL:n käsialaa, ja hän myös näyttelee nimiosan - joka on paitsi ilmeinen Don Juan -viittaus, saattaa myös juontua sivuhenkilöstä Shakespearen näytelmässä Paljon melua tyhjästä. Tai sitten ei. Joka tapauksessa mainittu Don Jon on parikymppinen newjerseyläinen peruskundi, joka hummaa tarjoilijanpalkkansa joka viikonloppu klubeissa, joista onnistuu aina pokaamaan naisen. Yksikään hoidoista ei vain koskaan vedä vertoja nettipornon äärellä saavutetulle nirvanalle.

Don Jon on suorasukaisin valtavirtalevitykseen tullut elokuva masturboinnista koskaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja on löytänyt yhden harvoista elokuvakäsittelyä vaille jääneistä tabuista ja ottaa siitä kaikki mehut irti. Tekemällä päähenkilöstään addiktin, JGL tunnustaa etäistä sukulaisuutta Steve McQueenin Häpeään, mutta ahdistuneeseen pikkuserkkuunsa nähden Don Jon on verrattomasti tyydyttävämpi. JGL:n elokuva on perinteisempi, mutta myös viitseliäämpi, sävykkäämpi ja fiksumpi. Toisin kuin Häpeä, Don Jon on aito kasvutarina.

Joka saapuu myöhässä Don Jonin näytökseen, hukkaa koko elokuvan ytimen, sillä intro-jaksossa ohjaaja näyttää yksinkertaisesti, mutta tehokkaasti, millaisesta maailmasta Jon on itänyt: JGL muistuttaa aiheellisesti television mainoskuvaston seksin räikeydestä ja luonnottomuudesta. Parin ensimmäisen minuutin jälkeen, joissa päähenkilöä ei edes vielä näy, ymmärrämme jo täydellisesti, miten hedonistisesta näkökulmasta Jon ja hänen possensa katsovat klubiluutia nautinnon esineinä.


Jon kohtaa kasvumatkallaan kaksi naisenmuotoista tienristeystä. Ensimmäinen on Scarlett Johanssonin ruumillistama "täydellinen nainen", josta tulee Jonin ensirakastuminen. Toinen on outo vanhempi nainen (Julianne Moore), josta tulee opettaja. Siihen väliin mahtuu vain onania. Katolisen kirkon rippituolia synninpäästökoneena käyttävä Jon tunnustaa harrastaneensa auto-erotiikkaa pakkomielteisimmillään 35 kertaa kahden sunnuntaimessun välissä. Tässä rallissa naiset jäävät väistämättä kakkossijalle, mutta maalikaan ei tule näkyviin. Silti Jon rationalisoi seksitottumuksensa tylysti ja hauskasti sillä, että netin ääressä ei tarvitse tyytyä siihen, "mitä naiset haluavat": kun ei niiltä koskaan saakaan kuin siinä yhdessä asennossa, jossa on mahdotonta edes kosketella paikkoja ja niin edelleen.

 

JGL sijoittaa tarinansa New Jerseyhin, mikä on verrattoman häijy ratkaisu, sillä hän käyttää kovasti kaltoin kohdeltua beta-ihmisten osavaltiota peilatakseen Jersey Shoren mainostamaa ja trendikkääksi tekemää "tyhmää" elämäntapaa, jossa äly ja tunteet unohtuvat kauas taakse viettien ja egon jyllätessä. Zeitgeist-kritiikki napsahtaa maaliinsa jo kuvattaessa Jonia itseään ja hänen kamujaan, mutta aivan erityisen herkullisesti Jonin sunnuntaipäivällisillä perheensä luona, missä valtaa pitää näkemyksellä roolitetun Tony Danzan hulvattomalla draivilla luonnostelema isä. Äitinä nähdään ER:n ihanana Abby Keatonina unohtumaton Glenne Headley.

Don Jonin käsikirjoitus saattaa olla rakenteeltaan kuin luovan kirjoittamisen kurssin aakkosista, mutta esikoistekijältä se on fiksu ratkaisu, sillä se päästää hänet revittelemään ilman että mopo karkaa käsistä. Huoli pitää juttu kasassa saattaa selittää elokuvan isoimman puutteen, sen, että tarina tuntuu loppuvan kömpelösti kesken. Ohjaaja ikään kuin ehtii aloittaa päähenkilönsä elämässä uuden kappaleen, mutta jättää sen kirjoittamatta loppuun. Lopun laskelmoitu vastakohtaisuus alulle jättää myös pinnalle aikamoisen vanhoillisen arvomaailman tunnustamisen. Oudoksuttava on myös JGL:n ratkaisu elektronisesti muuttaa kertojanääntään, mikä tuntuu pitkän aikaa etäännyttävältä ja perusteettomalta. Ehkä sen viittauspinta jäi tajuamatta?

Näyttelijäohjaajana JGL osoittaa rohkeutta ja yksityiskohtien tajua. Niinpä Scarlett Johansson on aivan parhaimmillaan passiivis-aggressiivisena kympin naisena, jonka mielestä tosi mies ei siivoa. JGL itse on kerrassaan loistava sukeltaessaan jerseyläisen, italialaista verenperintöä kierrättävän hedonistin nahkoihin. Jätetään silti viimeinen sana Julianne Moorelle. Sosiaalisten koodien ulkopuolella vähän hössähtäneen tuntuisesti alkuun palloileva Esther kasvaa mestarinäyttelijän käsissä aidoimmaksi palaseksi ohjaajan peliä. Upea näyttelijä, jolle nuori ohjaaja saa olla kiitollinen.

maanantai 28. lokakuuta 2013

R.I.P.: Coney Island Baby on poissa

Lou Reed (1942-2013) oli nero.



Hänen musiikkinsa inspiroi elokuvantekijöitä yhä uudestaan. Sam Mendesin kauniissa komediassa Away We Go yllättäen soiva Oh! Sweet Nuthin kohottaa ko. kohtauksen sfäärisyyttä. Jason Reitmanin Junoon sopi I'm Sticking With You niin täydellisesti, että olisi voinut luulla Junon inspiroineen kappaletta eikä päinvastoin. Ja sitten on tietysti se valkokankaiden kuuluisin Lou Reed Moment.

Lou Reedistä jäi jälkiä valkokankaalle. Suurin niistä on Julian Schnabelin mestarillinen konserttielokuva Berlin vuodelta 2007, jossa Reed soittaa pääteoksensa lavalla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Andy Warholin ohjaama The Velvet Underground and Nico (1966) kuuluu rock-elokuvien klassikoihin, koska...no, VU, Warhol ja Nico. Reed esiintyi noihin aikoihin itsestään selvästi useissakin Warholin kokeellisissa elokuvissa. Reed esiintyi omana itsenään myös Wim Wendersin hankalassa Palermo Shootingissa (2008) sekä Paul Austerin ja Wayne Wangin vastustamattomassa Blue in the Facessa (1995), joka syntyi Smoken jälkilämmöissä. Hän vieraili myös Paul Simonin armeliaasti unohdetussa turhamaisuusprojektissa One Trick Pony (1980).

Kolme vuotta sitten Reed ryhtyi elokuvantekijäksikin. Paitsi aiheen myös arvostelujen perusteella kiinnostava puolituntinen dokumentti Red Shirley kuvaa Reedin 100-vuotiasta serkkua, kertoen yhden niin monista siirtolaistarinoista.

Vuonna 1990 Reed yhdessä VU-ystävänsä John Calen kanssa hyvästeli Andy Warholin levyllä Songs for Drella. Sen päätösraidalla Hello It's Me Reed laulaa näin:

I really miss you
I really miss your mind
I haven't heard ideas like that
for such a long long time

Cary Grant vai Gary Cooper?

Tämä on Cary Grant:



Tämä on Gary Cooper:
 


Tämä on Cary Grant:



Tämä on Gary Cooper:



Tämä on Cary Grant:


Tämä on Gary Cooper:



Kaksi ihan eri ihmistä.

Viittaus: Visa 23.10. "Gay Cinema" (Kysymys 11 A)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Cinemadrome tuo Halloweeniksi filmiä Tampereelle

Voipi olla, että Halloween on suomalaiskansalliselle kulttuuriperinnölle uppo outo vuodenaikajuhla, mutta cinefiilisestä näkökulmasta se on kaikista juhlapyhistä elokuvallisin. Siksi on Cinemadrome, joka tänäkin syksynä saapuu kahtena viikonloppuna Niagaraan John Carpenterin henkeä visusti kunnioittaen.

Huomenna 26. päivä saadaan siis maistiaisia drometuksesta kolmen elokuvan verran pimeyden laskeuduttua kaduille ja ihmissydämeen. Parasta tässä on, että kaksi näistä esitetään filmiltä.

Kello 21.00 Adam Wingard: You're Next

Joka tulee diginä ja hurjan hypetyksen saattelemana. Elokuvan käsikirjoittajaakin rahdataan Helsinkiin saakka kaiken kansan pällisteltäväksi. Kaiken lisäksi You're Next nähdään Tampereella jopa ennen Helsingin Night Visionsia. Lunastaako keskivertoperheen illallisen pilaamaan saapunut murhajoukkio odotukset, siitä ei FilmiLiekki ota vastuuta, mutta antaa pointsit kauhuohjaajalle, jonka nimi tuo mieleen Ryhmä-X:n legendaarisen arkkivihollisen Jason Wyngarden eli Aivon.

Kello 23.00 Herk Harvey: Carnival of Souls

Halloween-illan tähtihetki ja varsinainen löytö drome-tiimiltä vuodelta 1962. Ohjaajansa ainoa teos nauttii rajatonta kulttisuosiota ja on aito klassikko pikkuruisesta budjetistaan huolimatta - ja sen vuoksi. Nyt ei kyseessä ole niinkään goretusta, vaan painostavatunnelmainen trilleri auto-onnettomuuden uhrista, jota eräs tivoli alkaa vetää magneetin lailla puoleensa. Tätä kannattaisi matkustaa katsomaan matkankin päästä.

Kello 01.00 Conor McMahon: Stitches

Ja ilta päättyy, ennakkotietojen perusteella, läträykseen. Irlantilaiset ovat päättäneet elvyttää tappajaklovnigenren ja Cinemadrome juhlii tätä seikkaa 35-millisen filkan voimin. Mitä tähän voi sanoa? Irlantilaiset on pop ja pelottavat pellet on pop. Kuinka pahasti tämä yhtälö voi pettää? Eikä sekään ole sanottu saako niiden pirun irkkujen solkkauksesta mitään selvää - mutta onko sillä edes mitään väliä?

Lisätietoja Cinemadromen sivuilta.

Carnival of Souls

torstai 24. lokakuuta 2013

Visatulokset 24.10.: "Gay Cinema"

Nyt uutuutena voit antaa pisteitä Monroen visoille! Tsekkaa sivupalkki vasemmalla.

MONROECUP (viime visan pisteet ja cup-pisteet)
1. Peter Lorren silmät: 26,5 pt. (1+6)
2. HLBTIQA e.t.c. OVERLORDS: 24 pt. (0+5)
3. Savage Streets: 22,5 pt. (2+4)
4. Some like it not: 22 pt. (1+3)
5. Top Iguana: 20 pt. (6+2)
6. Tähtienväliset silakat: 19 pt. (0+1)
7. Zomba Ripasso: 17,5 pt. (4+1)

Kongon kingit (5+0)
Will Smithin pojat (3+0)


Visa 23.10. “Gay Cinema” (max. 41 pt.)


Perustrivia (10 pt.):


1. Kuvavisa: tunnista hetero-ohjaaja (1 pt.)

2. Järjestät Pietarissa Monroelta lainatulla laitteistolla, totta kai, julkisen elokuvaillan, jossa esität Stieg Larssonin Millenium-trilogian. Kesken kaiken viranomaiset keskeyttävät tapahtuman ja vievät sinut kamarille asioita selvittelemään. Mitkä kaksi virhettä olet tehnyt? (2 pt.)
3. Minkäniminen on näihin aikoihin vuodesta Suomessa järjestettävä homoelokuvafestivaali, jonka ohjelmistoa nähdään Tampereella Niagarassa 31.10.-3.11.? (1 pt.)
4. Minkäniminen lesbo-suhteesta kertova elokuva voitti tämän vuoden Kultaisen Palmun, ja kuka ohjasi? (2 pt.)
5. Mikä seuraavista klassikoista olisi jäänyt tekemättä, jos sen ohjaaja olisi ollut hetero: A) Tiikerikissa B) Rooma vuonna 0 Rooma avoin kaupunki C) Polkupyörävaras D) Punainen erämaa (1 pt.)
6. Kuka seuraavista on hetero, kuka homo ja kuka bi: Greta Garbo, Judy Garland, Lily Tomlin? (3 pt.)

VASTAUKSET

1. Robert Wise
2.  Et ole laittanut illalle K-18-rajoitusta, joten sinut pidätetään homopropangandaa sisältävän kuvaohjelman (etenkin Tyttö joka leikki tulella) esittämisestä alaikäisille.
3. Vinokino
4. Adélen elämä, osat 1 & 2; Abdellatif Kechiche
5. A (Luchino Visconti)
6. Garbo/bi, Garland/hetero, Tomlin/homo

A vai Bi? (10 pt.)
Vastaus jompaankumpaan, A=1 pt., B=2pt.

7. A) Ketkä näyttelivät Brokeback Mountainin rakastavaisia? B) Mikä tv-sarja ennakoi “gay cowboy”-elokuvat usealla vuodella?
8. A) Missä elokuvassa Scarlett Johansson ja Penelope Cruz suutelevat? B) Missä elokuvassa Angelina Jolie näyttelee silloisen tyttöystävänsä kanssa?
9. A) Kuka italialainen homo-ohjaaja murhattiin 1975? B) Missä elokuvassa Javier Bardem esittää Kuubasta homoutensa vuoksi paennutta runoilijaa Reinaldo Arenasta?
10. A) Mistä elokuvasta Hilary Swank voitti ensimmäisen Oscarinsa? B) Mikä oli P.J. Castellanetan gay cinema -klassikoksi noussut esikoisohjaus v:lta -91?
11. A) Näihin päiviin asti kahdella yhdessä asuneella Hollywood-legendalla on väitetty olleen gay-suhde. Randolph Scott oli toinen heistä, kuka oli toinen? B) Kuka palkittiin sivuosa-Oscarilla esitettyään Lee Krasneria elokuvassa Pollock?

VASTAUKSET

7. A) Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal B) South Park
8. A) Vicky Cristina Barcelona B) Foxfire
9. A) Pier Paolo Pasolini B) Before Night Falls/Ennen yötä
10. A) Boys Don’t Cry B) Together Alone
11. A) Gary Cooper Cary Grant B) Marcia Gay Harden

Ääninäytteet (9 pt.):

12. Elokuva ja käsikirjoittaja? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=8rybaKyZXs8 (4.48-5.43)
13. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=Ehvxvoptt1Q (1.10-1.39)
14. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=jo3m2ATiomY (2.09-3.08)
15. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=EceT6XUMpI4 (3.09-4.24)
16. Elokuva ja pääosan esittäjä? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=Tr90d0ZcrCU (0-1.00)
17. Elokuva ja ohjaaja? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=wVaC3XKSi5M (3.06-5.04)

VASTAUKSET

12. Priest, Jimmy McGovern
13. Capote
14. Poliisiopisto 4 (visassa vastauksena virheellisesti vain "Poliisiopisto", mistä visajaoston pahoittelut)
15. Bound
16. Philadelphia, Tom Hanks
17. Blue, Derek Jarman

Vihjeet (12 pt.):

18. Kuka näyttelijätär?
4 pt. Hänen tyttärensä on näyttelijätär Maria Riva. Tutkijoiden mukaan etsimällämme näyttelijällä ja Greta Garbolla oli sama rakastajatar, kirjailija Mercedes de Acosta.
2 pt. Hänellä oli yli 40 vuoden ajan avoin avioliitto. Lukuisiin rakastajiin kuului James Stewart, jonka kanssa hän teki westernin Destry Rides Again. Elokuvan ohjaaja George Marshall on kertonut joutuneensa ottamaan joitakin tähtien yhteisiä kohtauksia uudestaan, koska Stewartin erektio näkyi liian selvästi.
1 pt. Vuoden 1930 elokuvasta Marokko näyttelijätär sai ainoan Oscar-ehdokkuutensa. Kuuluisassa kohtauksessa hän mieheksi pukeutuneena cabaret-esiintyjänä antaa suudelman naiselle yleisössä.
- Marlene Dietrich


19. Kuka näyttelijä?
4 pt. Vuonna 1985 hänestä tuli ensimmäinen iso Hollywood-tähti, joka kuoli AIDSiin. Poliittisesti hän oli konservatiivinen republikaani.
2 pt. Hänen syntymänimensä oli Roy Scherer Jr., mutta ns. lailliseksi nimeksi tuli Fitzgerald. Teki vuonna 1966 pääosan John Frankenheimerin flopanneessa teoksessa Seconds/Tapaus Wilson, josta on tullut kulttisuosikki.
1 pt. Ainoa Oscar-ehdokkuus elokuvasta Jättiläinen. Myös vastanäyttelijä James Dean oli ehdolla. Deanin suuntautumista on spekuloitu näihin päiviin asti. Jos Deanin poikaystäviksi ilmoittautuneiden todistukset pitävät paikkansa, Jättiläisen pääosissa ja Oscar-ehdokkaina nähtiin kaksi homo/bi-miestä.
- Rock Hudson


20. Mikä elokuva?
4 pt. Vuodelta 1971. Sillä on maine ensimmäisenä mainstream-elokuvana, jossa kahden gay-miehen nähdään suutelevan toisiaan.
2 pt. Suutelijoita esittivät Peter Finch ja Murray Head. Elokuva sai 4 Oscar-ehdokkuutta, mm. käsikirjoitus ja Finch olivat ehdolla.
1 pt. Ohjaaja John Schlesinger oli avoimesti homo. Hänkin oli Oscar-ehdokkaana, jo kolmatta kertaa. Edellisestä elokuvastaan, Keskiyön cowboy, hän voitti.
- Sunday Bloody Sunday/Saakelin sunnuntai

Visatulokset 16.10.: "Sotaleffat"

MONROECUP (viime visan pisteet ja cup-pisteet)

1. Digi-iguaani 32 pt. (6)
2. Kongon Kingit 30 pt. (5)
3. Zomba Ripasso 29 pt. (4)
4. Will Smithin Pojat 26 pt. (3)
5. Savage Streets 24 pt. (2)
6. Some Like it Not 23 pt. (1)
7. Peter Lorren silmät 19 pt. (1)


Visa 16.10. “Sotaleffat” (max. 52 pt.)



1. äänikierros, Sodan äänet (5 pt.)

1. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=bPt3mdmWf-Y (1.04-1.44)
2. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=30QzJKCUekQ (2.18-2.48)
3. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=QHvqS2kk1rs (2.29-3.29)
4. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=odJPCjdQQzg (1.27.15-1.27.38)
5. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=BWlz67bOQDQ (7.42-8.12)

Vastaukset:

1. Tule ja katso/Idi i smotri
2. Ilmestyskirja. Nyt.
3. Saving Private Ryan
4. Pearl Harbor
5. Talvisota (Äyräpään taistelu)

Perussota (15 pt.):

6. Nimeä sodat, joita seuraavat elokuvat käsittelevät: A) Kauriinmetsästäjä B) Patriootti/The Patriot C) Pitkät kihlajaiset D) M.A.S.H. (4 pt.)
7. Ketkä ovat ohjanneet seuraavat elokuvat: A) Patton B) Indepence Day C) Liekehtivän taivaan alla? (3 pt.)
8. Ketkä näyttelevät pääosaa näissä: A) Kersantti York B) Kapteeni Corellin mandoliini C) He antoivat kaikkensa/They Were Expendable? (3 pt.)
9. Minkämaalaisia ovat nämä elokuvat: A) Kippur B) Suuri illuusio C) Lebanon (2009)? (3 pt.)
10. Mihin sotaan sijoittuu Edvin Laineen ja Rauni Molbergin filmaama Tuntematon sotilas ja minkätyyppinen sotilasosasto siinä on tapahtumien keskiössä? (2 pt.)

Vastaukset:

6. A) Vietnamin sota B) Yhdysvaltain itsenäisyyssota C) I Maailmansota D) Korean sota
7. A) Franklin J. Schaffner B) Roland Emmerich C) Julia Solntseva
8. A) Gary Cooper B) Nicolas Cage C) John Wayne tai Robert Montgomery
9. A) Israel B) Ranska C) Israel
10. Jatkosota, konekiväärikomppania

A vai B? (10 pt.)

11. A) Mikä oli Steven Spielbergin ensimmäinen sotaelokuva? B) Mitä sotaa Kubrick kuvaa Barry Lyndonissa?
12. A) Kuka ohjasi kotirintamaelokuvan Mrs. Miniver (1942)? B) Mikä oli historian ensimmäinen sotaelokuva, joka palkittiin parhaan elokuvan Oscarilla?
13. A) Kenen ohjaus on Karabinieerit? B) Nebraskasta Cannesissa palkittu Bruce Dern on saanut ainoan Oscar-ehdokkuutensa mistä vuoden 1978 sotaelokuvasta?
14. A) Kenen ohjaus on vuoden 1985 Hope and Glory (Odotuksia)? B) Mikä on Ari Folmanin tunnetuin ohjaus?
15. A) Mistä suurelokuvasta ohjaaja Sergei Bondartshuk muistetaan? B) Mitä sotaa Ken Loach kuvasi elokuvassa Maa ja vapaus?

Vastaukset:

11. A) 1941 B) 30-vuotinen sota
12. A) William Wyler B) Wings/Siivet (1927), joka on myös ensimmäinen Oscarilla palkittu elokuva ylipäätään
13. A) Jean-Luc Godard B) Coming Home/Katkera paluu
14. A) John Boorman B) Vals im Bashir/Waltz with Bashir
15. A) Sota ja rauha B) Espanjan sisällissotaa/fasismin tai Francon vastaista kapinaa

2. äänikierros, War is hell (10 pt.)

16. Elokuva, ohjaaja ja pääosanäyttelijä? (3 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=Mg-KypWiGPk (0.18-1.28)
17. Elokuva ja ohjaaja? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=S06nIz4scvI (0-1.02)
18. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=cqgmYNYXhh8 (1.10-2.55)
19. Elokuva ja säveltäjä? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=MbsuAbTTsV8
20. Elokuva ja käsikirjoittaja-ohjaaja? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=S2wL9AawlDA (4.35-6.27)

Vastaukset:

16. Iwo Jima/Sands of Iwo Jima, Allan Dwan, John Wayne
17. Full Metal Jacket, Stanley Kubrick
18. Tahdon voitto/A Midnight Clear
19. Suuri pakoretki, Elmer Bernstein
20. Veteen piirretty viiva/The Thin Red Line, Terrence Malick

Vihjeet (Don’t ask, don’t tell) (12 pt.)

21. Mikä elokuva?
4 pt. Hieman tavallisesta poikkeavan sotakuvauksen ohjasi Cy Endfield vuonna 1964. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan tapahtumapaikka ja -aika ovat 22.1.1879, Rorke's Driftillä. Elokuvasta tuli suuri hitti.
2 pt. Siitä ponnisti tähteyteen Michael Caine. Musiikin teki John Barry.
1 pt. Elokuvassa 100 brittisotilasta ottaa yhteen 4 000 afrikkalaisen heimosoturin kanssa.
- Zulu

22. Mikä elokuva?
4 pt. Sen ohjasi Alexandr Rogozhkin vuonna 2002. Rogozhkin oli aikaisemmin ohjannut mm. komediahitin Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia.
2 pt. Pääosissa Viktor Bychkov, Anni-Kristiina Juuso ja Ville Haapasalo.
1 pt. Rogozhkin nimesi elokuvansa erään linnun mukaan.
- Käki/Kukushka

23. Mikä elokuva?
4 pt. Sen ohjasi Christian Carion vuonna 2005. Se sai Oscar-ehdokkuuden parhaana vieraskielisenä elokuvana.
2 pt. Tositapahtumaan I maailmansodan ajalta perustuvan elokuvan pääosissa olivat mm. Diane Kruger, Benno Fürmann ja Guillaume Canet.
1 pt. Ranskalaisessa elokuvassa Daniel Brühl esittää sivuosassa saksalaista upseeria.
- Päivä ilman sotaa/Joyeux Noel/Merry Christmas