ELOKUVAKERHO MONROEN KEVÄTSARJA 2011: "TRIPLA TUPLA"

Näytökset Arthouse Cinema Niagarassa alkaen kello 21.00. Lippujen hinnat: 7€ yksittäislippu 12€ tuplalippu (á 6e) 30€ sarja-/kannatuslippu (á 5e) Ennakkomyynti alkaa 4.2. Lippuja voi ostaa ennakkoon Arthouse Cinema Niagarasta, Juvenes yliopistokaupasta sekä TTVO:n kahvilasta! Koska näytökset on suunniteltu nautittavaksi kokonaisuuksina, Monroe lämpimästi suosittelee tuplalippujen haalimista!
La 19.2. Darren Aronofsky: UNELMIEN SIELUNMESSU (Requiem For A Dream, USA 2000) 102 min -K15- Unelmien sielunmessu on Aronofskyn vuonna 2000 ilmestynyt menestystä ja kehuja kerännyt elokuva. Tarina perustuu Hubert Selbyn samannimiseen romaaniin. Elokuvan pääosissa nähdään Jared Leto, Ellen Burstyn ja Jennifer Connelly. Leton esittämä Harry on koukuissa huumeisiin kun hänen äitinsä Sara (Burstyn) on koukussa televisioon ja laihdutuspillereihin. Tarinassa kuvataan rinnakkain niin pojan kuin äitinsäkin elämää, joka on täynnä ahdistusta ja riippuvaisuutta. Elokuvaa on ylistetty niin näyttelijänsuoritusten, musiikin sekä kuvauksen osalta ja elokuva onkin lisännyt Aronofskyn niiden ohjaajien sarjaan, jolta jokaista elokuvaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. ENNAKKONÄYTÖS: BLACK SWAN (USA 2010) 108 min -K15- Black Swan on Darren Aronofskyn uusin, ja mahdollisesti tämän vuoden odotetuin elokuva. Elokuvaa tähdittävät Natalie Portman, Mila Kunis ja Vincent Cassel. Black Swan on psykologinen trilleri, joka sijoittuu New Yorkin kaupungin balettiin. Portman esittää Ninaa, joka on täysin omistautunut tanssille. Ninalla on mahdollisuus saada päärooli Swan Lake-baletista, mutta hän sopii vain vaalean joutsenen rooliin. Täydellisyydentavoittelijana Nina haluaa saada roolin ja päättää tutustua paremmin pimeämpään puoleensa. Tämä tutkimusretki uhkaa tuhota Ninan. Black Swan sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa ja saapuu vihdoin Suomeen. Elokuva on saanut mainiot arvostelut ja se on nostattanut odotukset huippuunsa ympäri maailman. Tätä ennakkoensi-iltaa et halua jättää väliin.
La 26.3. 29.3. viisikymmentä täyttävän Michael Winterbottomin entinen puoliso kirjoitti romaanin, jonka päähenkilöinä oli vaimo ja tämän työnarkomaaninen elokuvaohjaajamies. Winterbottomin ohjattua vuonna 1993 Fitz ratkaisee –sarjan legendaarisen aloitusjakson, on hän ohjannut 17 pitkää elokuvaa, joista kaksi dokumentteja: Tie Guantanamoon ja Shock Treatment. Monet elokuvista on tuotu Suomeenkin, ja ne kaikki ovat laadukkaita. Winterbottomin hengästyttävä, improvisoiva työtapa tuottaa jatkuvalla syötöllä kiinnostavia, säännöllisesti korkeatasoisia draamoja, komedioita ja genre-elokuvia. Tavaramerkkejä ovat käsivarakamera, nopea leikkaus ja loistokas näyttelijätyö alan parhaiden kykyjen taholta. Winterbottomin kameran edessä loistaneista mainittakoon Robert Carlyle, Angelina Jolie, Milla Jovovich, Steve Coogan, Tim Robbins… Michael Winterbottom: 24 HOUR PARTY PEOPLE (UK 2002) 117 min -K15- Tony Wilsonin ja legendaarisen Factory-levy-yhtiön tarinan kertova 24 Hour Party People on epäilemättä Winterbottomin nautittavin ohjaustyö. Luovalla hulluudella luotsatun levyfirman historia on kerrottu luovalla hulluudella. Steve Coogan puhuu Wilsonina suoraan yleisölle jakaen omalaatuista filosofiaansa ”ota tai jätä” –mentaliteetilla. Koko leffa myötäilee innovatiivisen musiikin rytmiä tartuttaen kaikki altistuneet leppymättömällä, hyväntuulisella energialla. Loistavan dialogin takana on käsikirjoittajanero Frank Cottrell Boyce, jonka kynästä ovat syntyneet viiden muun Winterbottom-ohjauksen lisäksi mm. Danny Boylen Millions. 24 Hour Party Peoplen tärkein kysymys on edelleen: onko Shaun Ryder rockin historian suurin lyyrikko? TAPPAJA SISÄLLÄNI (The Killer Inside Me, USA/Ruotsi/UK/Kanada 2010) 109 min -K18- Jim Thompson ei jätä rauhaan meitä viattomiksi itseämme uskovia. Tappaja sisälläni on hänen kuuluisin romaaninsa ja Lou Ford muistelluin hahmonsa. Pikkukaupungin apulaissheriffi tekee omia, aavistuksen lain kirjaimesta lipeäviä valintojaan kylmällä rauhallisuudella ja psykopaatin rautaisella logiikalla. Miksei naista saisi tappaa tymäkällä nyrkiniskulla vatsaan, jos hän kerta voisi tehdä Fordin elämästä epämiellyttävää? Casey Affleck on vastaus tuohon kysymykseen. Kaikkien kiittelemä elokuva ei kerta kaikkiaan ole saanut arvoistaan huomiota. Siksi Monroe. Siksi Niagara.
Pe 15.4. Hong Kongissa varttuneen Wong Kar Wain (synt. 1956) elokuvat ChunkingExpress ja Fallen Angels syntyivät liikkeessä, kuin lonkalta vetäistynä muutaman kuukauden raossa, kun ohjaajan kangerrellen edennyt suurproduktio Ashes of Time joutui tauolle. Aluksi piti tulla vain yksi elokuva, mutta kuvausten edetessä syntyikin kolme tarinaa, jotka erosivat lopulta kahdeksi erilliseksi elokuvaksi. Elokuviksi, jotka täysin yleismaailmallisesti, joskin melodramaattisin kääntein kertovat energisen suurkaupungin elämästä, sen sattumanvaraisuudesta ja yksinäisyydestä läpi tyyliteltyjen, ja usein hidastettujen kuvien. Wong Kar-Wai: CHUNKING EXPRESS (Hong Kong, 1994) 98 min -K11- ”At the high point of our intimacy, we were just 0.01cm from each other. I knew nothing about her. Six hours later, she fell in love with another man.” -Poliisi nro. 233 Chunking Express, ja samalla pala suurkaupunkielämän tuntua tiivistyy yllä oleviin poliisi numero 233:n sanoihin. Metropolin suomaa - tai pakottamaa - anonymiteettiä ei näytä murtavan mikään. Betoniviidakon syövereissä (elokuvan kiinankielinen nimi merkitsee vapaasti käännettynä ”betonimetsää”) kaksi poliisia, numerot 633 (Tony Leung) ja 233 (Takeshi Kaneshiro) kulkevat juuri jätettyinä etsien kontaktia. Molemmat ovat rakastuneita tahoillaan, toinen onnettomasti, toinen vailla mahdollisuuksia. NEONPYHIMYS (Fallen Angels, Hong Kong 1995) 90 min -K15- On yö, ja on Hong Kong. Fallen Angels jatkaa poliisin numero 233 tarinaa joskin kaipauksesta mykäksi muuttuneen Takeshi Kaneshiron edesottamukset, jotka lähiöterrorismin muodossa saavat aikaan kaurismäkeläisen absurdeja käänteitä, ovat tällä kertaa vain sivuosassa. Päähuomio kiinnittyy viimeistä keikkaansa valmistelevaan palkkatappajaan, joka yössä etsii jotakin turruttamaan vaaralliset tunteet, joita hänellä on kollegaansa kohtaan. Ja varjoisilla kaduilla hänen polkunsa risteää lopulta erään toisen naisen kanssa, joka myös etsii jotain tai jotakuta.. Fallen Angels on kuvaaja Christopher Doylen mestariteos. Elokuvassa kamera liikkuu villisti neonvaloja viistäen kuin jostain sen päähenkilöstä ilmoille karannut sielu.