Herzog-helmikuu
Viimeiset sanat (Letzte Worte, 1968) kuuluu Göethe-instituutin Werner Herzog -sarjan todellisiin harvinaisuuksiin. Vajaan vartin mittaisen dokumentin aiheena on kreetalainen luutunsoittaja ja saarensa viimeinen asukas. Kun virkavalta rahtaa hänet väkisin pois lähes kuolleelta saarelta, mies kieltäytyy puhumasta enää kenellekään: "He yrittävät saada minut sanomaan 'ei', mutta minä kieltäydyn siitäkin. Ja se on viimeinen sanani asiassa." Jäljellä on enää luutun soitto.
Kiehtovan elokuvan herzogilaisia omituisuuksia on periaate, jonka mukaan jokainen haastateltava toistaa vastaustaan yhä uudestaan. Tämä luo etäännyttävän, surrealistisen tunnelman. On kuin jokainen elokuvan henkilöistä koittaisi sinnikkäästi vakuuttaa katsojille ja itselleen oman näkemyksensä olevan ainoa oikea. Luutunsoittaja toistaa tietenkin kieltäytyvänsä sanomasta mitään.
Viimeiset sanat on varhainen esimerkki herzogilaisesta poikkeusyksilön muotokuvasta, tällä kertaa vahvasti vastahangassa yhteisönsä kanssa.
"Kun otat kätesi pois, tunnut olevan tuhannen kilometrin päässä." Poikkeusyksilö on myös Fini Straubinger, mutta edellisen täydellinen vastakohta. Kuurosokea Straubinger tekee 56-vuotiaana väsymättä työtä kaltaistensa hyväksi ilmeisistä kommunikaatiovaikeuksista huolimatta; vuonna 1971 valmistunut Hiljaisuuden ja pimeyden maa (Land des Schweigens und der Dunkelheit) on kaikin puolin perinteinen, maltillinen, kohteestaan kiinnostunut teos, joka puhuttelee tänäkin päivänä. Elokuvantekijän ego siirtyy sivummalle ja antaa tilaa liki käsittämättömän vahvoille ihmisille, jotka puhuvat kuulematta omaa ääntään tai, siihen kykenemättä, kommunikoivat kämmenkirjoituksen kautta (Lormin aakkoset). Herzog antaa elokuvassaan kattavan kuvan kuurosokeiden elämäntavoista, yhteneväisyyksineen ja eroavaisuuksineen. Mukaan mahtuu silti ohjaajalle ominaisia normaalista kuin vaivihkaa luiskahtavia hetkiä; kuurosokeiden retki eläintarhaan ja hetki eloisan apinan kanssa; merkillinen otos Straubingerin puutarhassa kohtaamasta kuurosokeasta miehestä, joka lähtee askeliaan tapaillen hissuksiin omille teilleen muiden neuvotellessa; kohtaus uima-altaassa, jossa kuurosokea poika ei uskalla viikkojen harjoittelun jälkeenkään painua täysin pinnan alle. Ja sitten on vielä elokuvan loppulause.
"Jos kolmas maailmansota alkaisi, me emme edes huomaisi sitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti