Sivustakatsoja, Monroen ulkopuolisten kirjoittajien foorumi, esittää ensimmäisen osan Cinemadrome-johtaja Tomi Peuhkurisen Pretty Blu -juttusarjasta. Olkaa hyvä!
Miami Vice (Unrated Director's Edition)
Michael Mannin Miami Vice (2006) sai aikanaan turhankin vaisun vastaanoton. Ensisilmäyksellä kolkon tuntuinen elokuva kun on tarkemmin katsottuna muotovalio toimintadraama, joka kestää vaivatta lukuisia katselukertoja.
Miami Vice on niin modernisoitu elokuva ettei nostalgiaa kaipaaville ole tarjolla yhtään mitään. Elokuvalla kun ei nimellisiä yhteyksiä lukuunottamatta ole oikeastaan mitään tekemistä parikymmentä vuotta vanhan tv-sarjan kanssa. Ja hyvä ettei olekaan, sarja on kestänyt huonosti aikaa.
Poissa ovat pastellivärit ja musiikkivideomaisuus, ne on korvattu viileällä digikuvauksella ja dokumentaarisella ulkoasulla. Huonot näyttelijät ja hölmö huumori on viskattu sivuun, vitsit on karsittu lähes nollaan. Colin Farrell ja Jamie Foxx ovat iskostuneet rooleihinsa siihen malliin että heille ei vittuilla. Mannin huippuunsa viritetty ohjaustyö sujahtaa miehen tuotannon kärkipäähän.
Elokuvan maailma on kova, sen kuva on toteutettu tehokkaasti. Raha näkyy kaikkialla, autot, veneet ja vaatteet ovat hienoja, kaikki on high techia siihen asti kun siirrytään likaisen työn tekijöihin. Siellä rikollinen glamour pysyy kaukana. Alamaailman nokkimisjärjestys on selkeä ja Mann näyttää sen aidon tuntuisesti. Se riittää, sillä mistäs sen tietäisi mitä se oikeasti on?
Tarina itsessään on vain siivu Crockettin ja Tubbsin elämästä. Tapahtumat alkavat sattumalta kesken keikan, käsi jaetaan yllättäen ja sitä pelataan eteenpäin niillä korteilla mitä on. Käsikirjoitus jäljittelee elämää. Asioita alkaa ja loppuu, ilman suuria ja selkeitä alku- ja loppupisteitä eikä tavoitteeseen välttämättä lopulta päästä. Siksi siellä kaiken keskellä romanssikaan ei välttämättä tunnu käyvän järkeen, mutta eipä se taida tuntua aina elävässäkään elämässä.
Tehokkaasti juonta eteenpäin kuljettava dialogi on kovaa ja lyhyttä, ytimekkääksi hiottua. Siinä sanotaan vain tarpeellinen. Sama linja jatkuu henkilökohtaisissa keskusteluissakin, aivan kuin kertoen siitä, että elokuvan kuvaamat henkilöhahmot eivät juuri muuta olekaan kuin työnsä ja sen vaatimat peitehenkilöllisyydet, joille liiat sanat saattavat maksaa hengen.
Soluttautumisen ytimessä ovat kaikkein syvimmällä Farrellin ja Foxxin esittämät Crockett ja Tubbs, mutta yhtä tärkeillä paikoilla pelaa koko pieni vice-ryhmä. Tällaisen huippuunsa harjoitetun ryhmän toiminnan kuvaajana Mann oli jo Heat-leffallaan osoittanut olevansa mestariluokkaa. Nytkin elokuvan tehokkaimmassa jaksossa Tubbsin ja Crockettin tiimi pelastaa panttivangiksi joutunutta kollegaansa. Digikuvauksen ja hienon äänisuunnittelun ansiosta toimintajaksot ovat lähempänä dokumenttielokuvaa kuin perinteistä toimintaelokuvan estetiikkaa.
Kokonaisuudessaan Mann luo vahvan tunnelman ja kuljettaa elokuvaa menevällä rytmillä, jossa ei ole jätetty mitään sattuman varaan. Herran teknisestä osaamisesta kelpaisi monen ottaa mallia. Paikoin voimakkaasti rakeistuva kuvaus olisi useammankin maininnan arvoinen, mutta tyydytään nyt yhteen. Miami Vice näyttää ihan tolkuttoman hyvältä. Kylmiä väreitä aiheuttavan komea, romanssin aloittava veneajelu Kuubaan sekä lentokoneitse tapahtuvat huumekuljetukset ovat puolestaan tarttuneet filmille. Ne istuvat pääosin digitaaliseen kokonaisuuteen saumattomasti ja menoa siivittää kerrassaan hieno soundtrack.
Unrated Director's Edition tuo noin seitsemän minuuttia lisää kestoa teatteriversioon verrattuna. Muutokset ovat pieniä poistoja sieltä täältä ja muutamia lisättyjä kohtauksia. Suurin muutos on alussa. Siinä missä teatteriversio rävähtää ihan helvetin komeasti käyntiin Linkin Parkin Encoren säestyksellä suoraan yökerhosta ilman mitään alkutekstejä, Director's Edition starttaa laimeammin krediiteillä ja sen jälkeen pikavenekilpailulla sekä lyhyellä kohtauksella, jossa pohjustetaan yökerhokohtausta. Pidemmässä versiossa In The Air Tonight on tv-sarjan pilotin tavoin siirretty soimaan automatkalle kohti lopullista välienselvittelyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti