René Clair piti katoista. Se on arvostettavaa. Hän piti myös hatuista - joka elokuvassa tuntuu jonkun hattu olevan kateissa tai muuten toiminnan tiellä/aiheena. Ja yli kaiken hän piti Pariisista.
Joten, pariisilaisia kattoja ja hattuja: siinä Clairin elokuvanteon perupilarit. Kyllähän ne riittäisivät pitkälle taitamattomammissakin käsissä. Clairin käsittelyssä näistä aineksista syntyi esimerkiksi sellainen nautittavuus kuin Pariisin kattojen alla (1930).
Clairin ensimmäinen äänielokuva heijastelee vielä selvästi mykkäelokuvan äänekkään puolestapuhujan eetosta. Puolet elokuvan kohtauksista on toteutettu ilman dialogia, koska ei taitava tekijä tarvitse vuoropuhelua toiminnan ilmaisemiseen. Eipä silti, Pariisin kattojen alla myös soi: se alkaa elokuvan nimeä kantavasta ikivihreästä chansonista kameran laskeutuessa yhdellä vaikuttavalla liikkeellä kattojen yltä keskelle aukealla laulavaa joukkoa. Briljeeraus jatkuu seuraavassa otoksessa, joka suuntautuu vertikaalisesti alhaalta ylös pitkin erään kerrostalon ikkunoiden pilkkomaa seinää. Elokuvan aloitus clairilaisittäin on käsite, joka tulee Orionin retrospektiivissä vielä monta kertaa tutuksi.
Pariisin kattojen alla viehättää, vaikka siinä on juonta tuskin nimeksi. Onpahan vain joitakin tyyppejä, joita kamera unohtuu katselemaan. Keskushenkilönä on katulaulattajana toimiva nuori mies, joka rakastuu. Niin. Mukana häärivät myös harmillinen taskuvaras sekä päähenkilön paras ystävä, joka tuo mutkia täydelliseen rakkaustarinaan. Clair tekee keveällä otteellaan kaikkien heidän edesottamuksistaan kiinnostavia ja yleensä mukaansa tempaavia. Elokuva vain syntyy jostain melkein ilmaa olemattomammasta.
Puhuaksemme tylsästi tekniikasta, koomisen pikku näytelmän parhaat hetket ovat pohjimmiltaan mykkiä. Näissä gaginluontoisissa kohtauksissa jää ihastelemaan Clairin mielikuvitusta, kun hän yhtäällä antaa tilaa mimiikalle ja toisaalla vaikkapa sulkee ravintolan lasioven katsojan ja henkilöiden välissä, jolloin dialogi välittyy visuaalisesti, ja visuaaliselle periaatteelle pitäisi kaiken elokuvan rakentua.
Ja hattuhan on mitä visuaalisin esine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti