Ars Fennica -palkitun Anssi Kasitonnin koko elokuvatuotanto on nähtävillä helsinkiläisessä Amos Anderssonin taidemuseossa.
Se tuotanto käsittää kymmenen lyhytelokuvaa mukaan laskien omat musiikkivideot (Squirrel Song, Heart Is A Flying Fortress, Bachelorism), jotka pohjautuvat niiden emoelokuviin. Kotikutoisissa töissä puhuu lahjakas findie-ohjaaja, joka on kasvanut luomutuotetulla b-elokuvalla ja osaa leikkiä elokuvanteon työkaluilla.
Missään tämä "kasitonnisuus" ei näy paremmin kuin erikseen esiin nostetulla uutuudella Planet of Sexes. Kengännauha-scifin kunniakkaaseen perinteeseen nojautuva miniavaruusooppera esittelee avaruuslentäjä Adamin, joka tekee pakkolaskun Venukselle, "the planet of the female", ja kohtaa siellä alkuperäiskansan, joka kommunikoi garage-rockilla. Musiikki on tarttuvaa, rytmitys sattuvaa ja suurella vaivalla käsin tehdyt lavasteet sekä edwoodimaisesti siimat näkyville jättävät erikoistehosteet ilahduttavat. Elokuva on toteutettu harvinaisella Wide-Ass Kasiscopella - kuvasuhde 2.66:1 -, joka saa värit ja rajaukset näyttämään kauniilta.
Kasimillisellä on kuvattu muutkin päätyöt, mikä tekee niiden katsomisesta nautinnollisen kokemuksen. Kolkuttajat vaikuttaa staattiselta kertomukselta kahden maalaisserkun valmistautumisesta pankkiryöstöön, mutta puolivälissä se kurvaa äkkiväärästi maan alle seuraamaan animaation keinoin kahden kummallisen "myyrän" päivän alkamista.
Animaattorina Kasari on parhaimmillaan lastenelokuvan tyylisessä Liitäjät-tarinassa, joka näyttää tapahtumaketjun, jonka seurauksena eräs metsäkeinottelija kohtaa loppunsa. Valaistukseen on kiinnitetty poikkeuksellista huomiota, ja Liitäjät saattaa olla ainutkertainen mahdollisuus nähdä itseään kitaralla säestävän teiniliito-oravan laulavan.
Ehkäpä parhaana esimerkkinä ohjaajan tunnusomaisesta "kaikki ideat ovat käyttökelpoisia" -periaatteesta toimii sukellusveneeseen sijoittuva Tutkijat. Kovin pitkänlaisesta alkujaksosta kärsivä pienoiselokuva kehittyy yllättäväksi Toho-taisteluksi hirmuista petoa vastaan, millä on varsin odottamattomia seurauksia selvinneiden joukossa.
Ohjaajan toista puolta edustavat kokeilevammat ja huolimattomammat (vanhemmat?) videotyöt. Bells on eräänlainen kollaasi ideoita: kotivideota, animaatiota, skeittausta. Super-Show puolestaan lienee nähtävä dokumenttina luovasta prosessista. Rakkauden rapumeri on sekava animaatio eräästä baari-illasta. Kohokohdaksi nousee mainiosti rumpumaista telinettä hyväksi käyttäen toteutettu ajojakso, esimerkki taiteilijan kekseliäästä nikkarihengestä, mikä näkyy Kasitonnin kaikissa töissä, mitä lajia ne edustavatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti