Ateenalainen elokuvantekijä Theodoros Angelopoulos (1935-2012) on kuollut. Kautta maailman korkealle arvostettu ohjaaja oli jo 1970-luvulta lähtien maansa tunnetuin, ja usein ainoa nimeltä muistettu, elokuvataiteilija. Hän joutui kaksi päivää sitten moottoripyörällä liikkuneen, vapaalla olleen ja ilmeisesti päihtyneen poliisin yliajamaksi.
14 pitkää elokuvaa sekä lyhytelokuvia käsittävän elämäntyön aloitti Reconstruction (tässä artikkelissa käytetään pääasiassa elokuvien kv. otsikoita) vuonna 1970. Alkanut vuosikymmen toi ohjaajalle paljon huomiota festivaaleilla: yksi päätöistä, The Travelling Players (1975), palkittiin Cannesissa kriitikkojen FIPRESCI-palkinnolla. Vuoden -80 Megalexandros voitti Venetsiassa Kultaisen leijonan. Voyage to Cythera (1983) palkittiin Cannesissa käsikirjoituksestaan. Kansainvälisesti huomatuimpia Angelopouloksen teoksia on Usvainen maisema (1988), josta Angelopoulokselle annettiin parhaan ohjaajan palkinto sekä viisi muuta palkintoa Venetsiassa, ja elokuva palkittiin Felixillä vuoden parhaana eurooppalaisena elokuvana.
Odysseuksen katse (1995) aloitti tietyssä mielessä uuden kauden ohjaajan kansainvälisellä uralla. Harvey Keitelin tähdittämää teosta levitettiin Suomessakin sen saatua Cannesissa Grand Prix'n. Mainituilla festivaaleilla Angelopoulos, joka odotti elokuvalleen Kultaista Palmua, mutta hävisi Kusturican Undergroundille, aiheutti skandaalin osoittamalla avoimesti mielipahansa ja halveksuntansa kakkospalkintoa kohtaan. Seuraava teos, Ikuisuus ja päivä, voittikin sitten vuoden 1998 Kultaisen Palmun.
Kaksi seuraavaa elokuvaa kuuluivat osina laajaan Trilogiaan. Angelopoulos kuoli kesken uusimman elokuvansa kuvauksia: Kreikan talouskriisiä käsittelevä teos saa ensi-iltansa tänä vuonna. - KORJAUKSIA: Angelopoulos oli onnettomuuden sattuessa elokuvan The Other Sea kuvausten alussa. Mitään tietoa elokuvan loppuun viemisestä ei ole. -
Angelopouloksen elokuvat olivat korostetun eurooppalaisia teemoiltaan ja maailmankuvaltaan. Niiden älyllinen, tarkoituksellisen hidassoutuinen tyyli ui voimakkaasti vastavirtaan kaupallisen elokuvan periaatteisiin nähden. Kestoltaan hänen elokuvansa olivat milloin kaksi- milloin nelituntisia. Kuvakieli oli viimeiseen asti harkittua ja usein virtuoosimaisena pidettyä. Erityisen huomion ansaitseva yhteistyökumppani oli säveltäjä Eleni Karaindrou, jonka töitä Angelopouloksen elokuviin on julkaistu erinomaisina levytyksinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti