Jos Crosby, Frank Sinatra, Will Smith ja David Hasselhoff, Bruce Willis sekä Scarlett Johansson mitään osviittaa tarjoavat, vaikuttaisi levyltä kankaalle siirtyminen helpommalta kuin vastakkaiseen suuntaan kulkeminen. Siitä huolimatta useat näyttelijästarat ovat viime vuosina testanneet Johanssonin tavoin äänihuuliensa tehoja, ja ainakin Scarlettia vakuuttavammin tuloksin, jos ei muuta.
Seuraavassa puoli tusinaa valintaa näiden tähtien musiikillisten seikkailujen poluilta nokkimisjärjestykseen laitettuna.
6. Billy Bob Thornton: Private Radio (2001)
Myös ohjaajana ja käsikirjoittajana komeisiin voittoihin yltänyt mestarinäyttelijä on tietysti myös muusikko. Private Radiota on seurannut kaksi muuta sooloa sekä kolme levyä The Boxmastersin solistina. Angelina Jolie -romanssin aikana syntyneen esikoislevyn innoittunein biisi on vaimolle omistettu Angelina. Thornton laulaa ja tietenkin kirjoittaa paremmin kuin Russell Crowe tai Keanu Reeves, mutta musiikillisesti Private Radio ei ole kovin kiinnostava.
5. Milla Jovovich: The Divine Comedy (1994)
Maailman toiseksi kaunein näyttelijä on myös erinomainen laulaja ja näyttelijänäkin paljon säälittävän Resident Evil -pakkomielteen yläpuolella. (Huomautettakoon, että suoritus sarjan ensimmäisessä osassa on oivallinen.) Laulutaidoista todistavat elokuvat The Claim ja Jovovichin riemukkaan roolin terästämä Dummy. Siis elokuvat, joita kukaan ei ole nähnyt. Sekä vain 18-vuotiaana levytetty The Divine Comedy. Jovovich sävelsi ja sanoitti suurimman osan varhaiskypsästä levystä, mutta vakuutti eniten laulajana.
4. Kevin Costner & The Modern West: Turn It On (2010)
Costnerin rock-bändi on paljon enemmän kuin kokeilu: Turn It On on maailmankiertueenkin tehneen ammattitaitoisen yhtyeen jo toinen levy. Elokuvissaan Costner ei vihjannut laulaja-haaveisiin, joten The Modern West tuli aika yllätyksenä. Vielä suurempi yllätys on Costnerin täydellinen uskottavuus kantrisävytteisen keskitien rockin tulkkina - synnynnäinen karisma on kaunis asia. Turn It On on täysiverinen, kaikkien alan sääntöjen mukaan tuotettu paketti, siistiä, helppoa ja aika tylsää kuunneltavaa. Mutta toisin kuin laulajan ikätoveri Thorntonilla, levyllä on tarjota yksi tähtihetki: todella komea, Springsteen-henkinen Let Me Be The One osuu lähemmäs napakymppiä kuin oikeus ja kohtuus olisi. Myös Top Down sopisi paremmin radioon kuin monet sinne nyt työnnetyt turhakkeet. Suuri osa The Modern Westin biiseistä syntyy oletettavasti yhteisissä jameissa; Costnerin osuus liittynee lähinnä sanoituksiin. Toimii varmaan livenä kantabaarissa kuin kivikiuas rantasaunassa.
3. Minnie Driver: Seastories (2007)
Good Will Hunting, Hard Rain, Grosse Pointe Blank; tokihan englantilainen Driver on suloinen ja persoonallinen näyttelijä. Mutta muusikko? Seastories on hänen toinen levynsä ja lähes alusta loppuun omakätistä työtä. Tulos on periaatteessa tyypillisen pehmeän nättiä Joni Mitchell litea, mutta tietyn tasapaksuuden alta kurkistaa lahjakas lauluntekijä. Beloved on oikea hitti sanan parhaassa merkityksessä, Coming Back To Life aidosti kaunis ja maininnan ansaitsevat vielä London Skies, Stars and Satellites ja King Without a Queen. Siinä on jo viisi suositeltavaa biisiä. Hieman oudosti todella amerikkalaiselta kuulostava, akustispohjainen Seastories sopii ihan kokonaisuutenakin pehmeistä soundeista pitävien Norah Jones -fanien korville. Ja ennen kaikkea: voi morjesta, että likka osaa laulaa. Ei tietoakaan ns. "teatterilaulamisesta" tai barbrastreisandmaisesta diivailusta, vaan Driver operoi notkealla ja puhtaalla singer-songwriter-kurkulla. Sellaisen omistajan vilpittömyyteen uskoo mielellään.
2. Tim Robbins and The Rogues Gallery Band (2010)
Newyorkilaisen Robbinsin veli ja isä ovat muusikoita - isä lauloi maineikkaassa The Highwaymenissä. Billy Bob Thorntonin lailla Robbins on enemmän kuin kyvykäs niin näyttelijänä, ohjaajana kuin käsikirjoittajanakin. Lisäksi hän kirjoitti esikoisohjaukseensa Bob Roberts useita mainioita biisejä, joita kuulemma riitti pöytälaatikossa. Näitä lauluja päätyi tälle Rogues Gallery Band -levylle, joka syntyi muutama kuukausi sen jälkeen, kun 21-vuotinen suhde Susan Sarandonin kanssa päättyi eroon. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tästä olisi pitänyt syntyä sellainen etuoikeutetun porvarin turhamaisuusprojekti, jossa eroahdistus ja narsismi lyövät sopuisasti kättä. Kaiken huipuksi Robbins ei osaa edes laulaa. Siis todella, ei osaa. Hänen äänensä on kouluttamaton ja heikko, sen ala hädin tuskin yhtä oktaavia.
Mutta minä pidän tästä levystä paljon. Musiikillisesti rikas ja aito levy on loistavalla tavalla yhtenäiseksi tuotettu. Muiden muassa Kate St. Johnin, Andy Newmarkin ja erinomaisen kitaristin Leo Abrahamsin muodostama upea bändi kutoo sävykästä soundia, jota värittävät harmooni, mandoliini ja harmonikka. Sävellykset ja sanoitukset ovat kaikki Robbinsin. Ne eivät ole hittikamaa, mutta kestävät kulutusta. Levyn tunnelman määrittää raamatullista aihetta omaperäisesti muunteleva, suggeroiva Book of Josie. You're My Dare tarttuu huulille ja Dreamsissä kuullaan jännittävä idea, kun yhtä kertosäkeen nuottia venytetään kahdeksan tahtia. Abrahamsin vihaisen dobron vetämä Time To Kill saattaa olla hienoin Irakin sodasta kirjoitettu biisi, jonka autenttisuutta Robbinsin hauras ääni vain tehostaa. Laulu perustuu Robbinsin keskusteluun erään veteraanin kanssa. Levy päättyy komeasti sovitettuun Lightning Callsiin, joka on Hollywoodin ykkösliberaalille tunnusomaisesti omistettu Nelson Mandelalle.
1. Juliette & The Licks: Four on the Floor (2006)
Robbinsin syvätunnelmainen levy on ehkä tässä mainituista suosikkini, mutta kaiken kohtuuden nimessä Hollywoodin rock-kuningattarelle on annettava, mitä kuningattarelle kuuluu. Juliette Lewis on yhtä paljon aito rokkari kuin leffatähti, ainutlaatuista sinänsä. Punkahtavaa, energistä ja estotonta Licks-rokkia syntyi kaksi levyllistä. Näistä jälkimmäinen on volyymi kaakossa (ainoa oikea tapa) melkoista tykitystä, jonka iloiselle aggressiolle on vaikea panna vastaan. Ja Juliette laulaa kuin eläin. Kolme vuotta sitten ilmestynyt soolo Terra Incognita jatkaa samalla tinkimättömällä linjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti