Taiwanilaisen Lee Chungin esikoisesta The Laundryman (Qingtian jie yi hao) ei jäänyt paljon sanottavaa. Teknisesti persoonattoman hyvin tehty draamakomedia kertoo palkkatappajasta, joka tässä tapauksessa alkaa nähdä uhriensa haamut, ja kysymys kuuluu miksi. Siitä sitten lähdetään kelailemaan pikkunokkelasti ko. tappajan elämäntilannetta ja siihen vaikuttavia ihmisiä, joista tärkeimmät ovat alfanaaraspomo ja auttavaksi kädeksi pestattava meedio. Ihan koko aikaa en jaksanut stooria seurata, mutta kyllä tätä mieluummin katsoi kuin ulkona kastui. Sisätiloissa oranssiin vahvasti vivahtava valo kävi hermostuttavan monotoniseksi eikä leffa koskaan kunnolla löytänyt siipiään.
Japanilainen kulttiohjaaja Sabu kuuluu R&A:n vakionimiin. En nyt jaksa tarkistaa, onko festivaali esitellyt ohjaajan koko oeuvren, mutta en ihmettelisi, jos näin olisi. Takeshi Kitanon tuottama Chasuke's Journey (Ten no Chasuke) ei joka tapauksessa ole esimerkiksi Dangan Runnerin tai Postman Bluesin veroinen - siinä saavat liikaa tilaa edellä mainittujen huonoimmat puolet eli ohjaajan maneerit: jonkun vähemmän hyperaktiivisen ohjastamana Chasukessa olisi voinut olla paljonkin nautittavaa. Päähenkilö on teen tarjoilija Taivaassa, missä joukko kirjureita käsikirjoittaa Maan ihmisten elämiä. Sitten tapahtuu ilmeinen virhe, joka johtaa viattoman tytön kuolemaan, ja Chasuke lähetetään tätä korjaamaan.
Chasuken postmodernin leikittelevä ote intertekstuaalisine piloineen ei riitä peittämään perustarinan kuluneisuutta - tai mistä minä tiedän, sillä lähdin kesken pois. Sabu on yllätysten mies, ja kenties elokuva olisi tarjonnut jotain oikeasti äkkiväärää, mutta kauanko sellaista on kohtuullista odottaa? Minusta 50 minuuttia on aika lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti