AFF -15: Lyhytelokuvakilpailu

Artova Film Festivalin perusrunkoon kuuluu lyhytelokuvakilpailu, joka tänä vuonna esitteli kotimaista työtä kolmessa näytöksessä. Viimeinen näistä, otsikolla "Uni", jäi valitettavasti väliin. Valitettavasti, koska kaksi ensimmäistä näytöskokonaisuutta muodostivat varauksettoman innostavan ikkunan uuteen suomalaiseen lyhäritekemiseen: mukana ei ollut yhtään huonoa elokuvaa. 17 nähtyä elokuvaa olivat kaikki omalakisiaan, vailla velkaa muille. Vain raskas perusdraama puuttui. Ei tullut ikävä. Suurimman kritiikinaiheen synnytti jälleen huomio siitä, että digille ei vieläkään osata kuvata: ehkä jotain yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki nähdyt leffat olivat liian kirkkaita, ylivalaistuja. Tämä tappaa paljon kuvan nyansseista. Muutoin elokuvat säväyttivät kerta toisensa jälkeen kypsällä ilmaisullaan.

Sarja I: Toveruus

Viikset

Anna-Mari Nousiainen - "Glitter Stories"

Teknisesti viimeisteltyä videotaidetta kaikin asianmukaisin klisein. Nuoren naiseuden demonstrointia. My Little Pony juustoraastimessa. Glitter Stories tutkii naiskuvaa sekä subjektiivisesta että objektiivisesta näkökulmasta. Liikettä omanarvontunnon ja narsismin rajan molemmin puolin. Pääpalkinto.

Savage Streets -kollektiivi - "Hovissaan Tampere-talon alla hän odottaa uneksien"

Viime kevään MonroeCupissa Savaget (lausutaan "savaget") jäivät neljänneksi, mutta Artovassa tuli kunniaa - rakkauskirjeellä Seppo Hoville. Tyypit, oikeesti nyt. Minkään tässä ei pitäisi toimia ja silti kaikki toimii. Se on elokuvan taikaa. Erikoisen vaikuttavaksi tämän järjettömän hauskan pätkän tekee se, että se valmistui kahdessa päivässä Uneton48-kilpailuun. Kunniamaininta.

Anni Oja - "Viikset"

Perinnetietoinen nukkeanimaatio pitää sisällään riittävät yhden teeman: viiksikateuden. Etevä, muodoltaan hallittu oppilastyö päätyy pikkunokkelaan loppuratkaisuun. Mainio musiikki.

Iddo Soskolne & Janne Reinikainen - "Tuolla puolen"

Loistavana näyttelijänä tunnettu Janne Reinikainen on ollut tässä mukana myös kameran takana. Tutusta kuolemanenkeliaiheesta on saatu yllättävän paljon tuoretta irti. Isoin etäännyttäjä muutoin vilpittömässä teoksessa on kömpelöhkösti kirjoitettu kertojanääni sekä epätasainen näyttelijäohjaus. Yksinkertaiset, mutta silti säväyttävät erikostehosteet yllättävät oikeissa kohdissa.

1,048

Martta Tuomaala - "I Am A Spider"

Tamperelaisen Wacky Tie Filmsin tuottama dokumentti skeittauskulttuurista Australiasta, mistä löytyy suomalais-libanonilainen pariskunta. Hyvä elokuva vaihtoehtoiseksi koetusta elämäntavasta, missä elämän tavoitteena ei ole punainen tupa ja perunamaa. Martta Tuomaala kuvaa enemmän ihmisiä kuin skeittausta. Erityisesti leikkaus (Jussi Sandhu) pitää liki puolituntisen elokuvan eloisana ja kiinnostavana. "I think people are awesome, because they...have thumbs and shit." Nuff said.

Juho Fossi - "1,048"

Aitojen some-viestien intelligentti kuvitus vaikuttaa ilmeiseltä, mutta syvenee koko ajan. Kylmäävä sisältö saa vastineen arkkitehtonisesta toteutuksesta. Nimi viittaa itsemurhaan päätyneen naisen sosiaalisista kontakteista, jotka eivät eväänsä heilauttaneet auttaakseen.

Salla Kallio - "Me ystävät hulivilit"

Sympaattinen ja lämmin dokumentti elokuvantekijän ja oletettavasti Alzheimeria sairastavan naisen ystävystymisestä. Tervettä vastapainoa aiheeseen liittyvälle ulkokultaiselle säälille.

Erkka Nissinen - "Polis X"

Suomen johtaviin ja kansainvälisesti tunnustetuimpiin videotaiteilijoihin kuuluvan Erkka Nissisen taattua tavaraa. Ei tämäkään kertakatsomisella aukene, mutta kyydissä on hauskaa yhtä kaikki. Totta puhuen Nissinen kartoittaa absurdismin kautta ahdistaviksi koettuja sosiaalisia tilanteita purkaen niitä auki. Muun muassa.

Sarja II: Pimppi

Not to scale at all

Kaisu Koski - "Not to scale at all"

Oivaltava animaatiodokumentti perustuu 1. vuoden lääketieteen opiskelijoiden ulkomuistista tekemiin piirroksiin pimpistä. Analyysit avaavat monia ovia seksuaalisuuteen, omakuvaan, pelkoihin, kaikkeen inhimilliseen. Kunniamaininta.

Charlotte Forsgård - "Period Stories"

Tämäkin perustuu näennäisen yksinkertaiseen ideaan, mistä avautuu yllättävän rikas ajatusten ja kokemusten verkosto. Charlotte Forsgård pyysi internetissä tarinoita kauheimmista kuukautiskokemuksista ja kokosi niistä viisaan dokkarin, joka paljastaa miten tabujen raskauttama aihe monille yhä on. Loistavasti toteutettu. Pääpalkinto, paikallinen kilpailu, ja yleisöpalkinto. (Paikallisen kilpailun pääpalkinnon jakoi Hanna Kaihlasen Memory Mixtape.)

Emilia Ukkonen - "Monologi"

Alfauros pätee. Pimppi löytyy tällä kertaa keskeltä äijän naamaa, mitä kamera ei herkeä tuijottamasta. Assosiaatioiden juhlaa.

Hannaleena Hauru - "Säälistäjät"

Voiko pimppiä jakamalla pysäyttää kouluampujia, kuten Aamulehden toimittaja Markus Määttänen vuonna 2011 polemisoi? Hannaleena Haurun kiistellyssä vastineessa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Halpojen naurujen vastapainona on inspiroitunutta satiiria ja hyviä näyttelijöitä. Loppu on sekä näyttävä että vähän tyhjä.

Jenni Hiltunen - "Grind"

Tiina Lymi - "Naisen nimi"

Maanmainion näyttelijän tiukka ohjaus ja käsikirjoitus, "feministikomedia". Mitä feminismi on ja miten sitä pitäisi käyttää? Niin, ja mihin? Likkakaverit ryyppäävät väitellen avioitumiseen kuuluvasta nimen ottamisesta, ja sulhanen ja tyttöystävä jäävät seinäruusuiksi. Tiina Lymi loistaa etenkin dialogin kirjoittajana ja näyttelijäohjaajana. Lopputulos on tipauttavan hauska. Iina Kuustonen saa osoittaa taitonsa ja tyylitajunsa. Lotta Kaihua "femakkolepakkona" on tour de force.

Elsa Trzaska - "Kottarainen"

Yksinkertaisista aineksista kudottu lähes sanaton luotaus erään kottaraisen viikonloppuun. Ohjaaja jättää katsojan pääteltäväksi, miten metsän keskeltä hamettaan kohennellen nousseelle tytölle on käynyt.

Otto Metsämäki - "Pleasure"

Hyytävä elokuva miehisestä perversiosta sisältää tyrmäävimmän, pahaa tekevimmän raiskauskohtauksen sitten Irreversiblen. Graafisuuden sijaan kohtauksen teho perustuu naisnäyttelijän huikean autenttiseen äänisuoritukseen. Varsinaisesti Otto Metsämäen veitsenterävä kritiikki kohdistuu nykyilmapiirissä vaikuttavaan empatian ja lähimmäisen ihmisenä näkemisen puutteeseen. Korvaajina ovat psykopaattinen itsekeskeisyys ja narsismi. Leffa kuin polttorauta.

Mikko Silvennoinen - "Bass Solo"

"Pimeydestä piirtyy pillu..." Kokeellinen sekatekniikkaelokuva inhimillisestä kaipuusta ja tarpeesta soi vieläkin päässä. Kiitos vaan.