Englantilaisen huippuohjaajan Michael Winterbottomin uusin ohjaus sai Tampereen ensi-illassaan kuusi maksanutta katsojaa. Tappaja sisälläni perustuu 50-luvulla Stanley Kubrickin kanssa työskennelleen Jim Thompsonin legendaariseen noir-romaaniin. Elokuvan rooleissa esiintyvät mm. Casey Affleck, Jessica Alba, Bill Pullman ja Kate Hudson. Elokuvan esitysaika oli sama kuin Darren Aronofskyn Mustan joutsenen Tampereen ensi-illassa - myös Monroe-näytös - joka myytiin loppuun.
Kuusi katsojaa ensi-illassa sellaiselle elokuvalle kuin Tappaja sisälläni tuntuu kohtuuttomalta, mutta se alleviivaa mystistä ilmiötä, johon silloin tällöin törmää: kuinka tekijän työt tunnetaan itse tekijää paremmin. Michael Winterbottom on brittiohjaajista arvostetuimpia, mutta hänestä ei ole tullut kuuluisuutta, kuten Mike Leigh'stä, Ken Loachista tai Danny Boylesta. Hänen nimensä ei aiheuta samanlaista vastakaikua tai hyvien muistojen tulvahduksia. Harva elokuvia tai televisiota seurannut on silti jäänyt "Michael Winterbottomin" vaikutuspiirin ulkopuolelle. Lähtien übersarjasta Fitz ratkaisee, jonka ensimmäiset jaksot hän ohjasi, niiden joukossa klassinen kohtaus Fitzistä pitämässä maailman lyhyimmän psykologian luennon, joka koostui muutamasta seinään heitetystä oppikirjasta. Winterbottom ohjasi sen.
Fitzin jälkeen Winterbottom on ohjannut 15 vuodessa lähes 20 teatterielokuvaa, joiden skaala hakee vertaistaan nykyelokuvassa. Hän on tehnyt poliittista ajankohtaiselokuvaa (Welcome To Sarajevo, A Mighty Heart), westerniä (The Claim), scifiä (Code 46), taidepornoa (Nine Songs), perinteistä brittiepookkia (Thomas Hardy -filmatisointi Jude), komediaa (Tristram Shandy, 24 Hour Party People) ja dokumenttia (Tie Guantanamoon, Shock Doctrine). Hänen ex-vaimonsa oletetaan ottaneen hänestä eron työnarkomanian takia, mutta yhtä todennäköinen syy voisi olla hyllytilan loppuminen alan palkintojen kasautuessa. Matka vapauteen/In This World voitti Berliinissä Kultaisen karhun - eikä sitä koskaan tuotu Suomeen. Näköjään ainoa elokuvatyyppi, jota Winterbottom ei ole kokeillut, on hittielokuva. Muutama hänen elokuvistaan on tuonut hieman rahaa, mutta varsinaisia menestyksiä hänellä ei ole yhtään. Ei, vaikka ne ovat järjestään moderneja, viihdyttäviä ja taidokkaita.
Tappaja sisälläni on taattua Winterbottomia. Se ei ole hänen huipputöitään, mutta se pitää yllä vuorenvarmaa tasoa. Tappaja sisälläni on värikäs, seksikäs, väkivaltainen ja ironinen rikoselokuva. Edellämainittujen lisäksi siinä on vielä yksi silmäänpistävä piirre: se on lähdeteokselleen äärimmäisen uskollinen.
Tappaja sisälläni on suunnilleen 98 %:sti yksi yhteen Jim Thompsonin romaanin kanssa. Sen uskollisuus on niin kompromissitonta, että siitä tulee jotain muuta kuin tulkinta romaanista, siitä tulee tutkimus romaanista ja sen kirjoittajasta. On kuin Winterbottom - käsikirjoittaja John Curranin työn pohjalta - olisi kuvittanut romaanin tehdäkseen näkyväksi ne perverssit tapahtumat, jotka Jim Thompson koneellaan naputti paperille joskus 50-luvulla. Tutkittavana on paitsi kertomuksen päähenkilön, myös sen laatijan psykopatologia. (Tietenkin vain niille, jotka tuntevat romaanin.) Pintaan nousee etenkin misogynismiin sekoittunut sadismi, johtuen tarinan keskeisen väkivallanteon kirjaimellisesta toteutuksesta.
Olennaista tuon kohtauksen toteuksessa on ajan kopiointi sivulta kankaalle. Casey Affleckin esittämä päähenkilö hakkaa psykopaattisen suunnitelmansa mukaisesti Jessica Alban esittämän rakastajattarensa hengiltä, ja se vie pitkän ajan. Winterbottom on uskollinen ajalle, mutta käyttää leikkausta ja kameraa osaavasti niin, ettei kohtaus ole täysin vastenmielinen. Tietty Thompsonilta peräisin oleva ironia säilyy, sillä yhtäältä psykopaatin toiminta on tyynen rauhallista, työn kaltaista, ja toisaalta koko viimeistä piirtoa myöten viimeistelty lavastus osoittautuu elokuvan mittaan lukuisissa yksityiskohdissa epäuskottavaksi ja typeräksi. Itseään muita fiksumpana pitävä Lou Ford on tuomittu mies ensimmäisestä lyönnistä lähtien. Pieni, mutta merkille pantava vitsi liittyy Jessica Alban kautta tähtikuvan musertamiseen, kun kauneutensa tähden kuuluisuuteen nousseen Alban (joka muuten näyttelee oikein hyvin) kasvot tuhotaan kankaalla.
Laatiko Thompson kuuluisimman kertomuksensa kuvitellen itsensä tekemässä täydellistä murhaa ja täydellistä kostoa? Jos näin, niin Thompson oli terveempi mies kuin minä hänet on joskus haluttu nähdä, sillä hän osoittaa romaaninsa jälkimmäisellä puoliskolla täydellisen suunnitelmansa perusteellisesti juoksuhiekkaan rakennetuksi eikä anna protagonistilleen mitään armoa. Michael Winterbottom ei näe syytä muuttaa mitään tästä näkemyksestä. Sitä olisi suonut olevan näkemässä enemmän ihmisiä.
torstai 31. maaliskuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Maggie the Catin 9 elämää ja 8 avioliittoa
Elizabeth Taylor, vuodesta 1932 vuoteen 2011
Elizabeth Taylorin poismenon merkitys on siinä, että kaikki siteet vanhaan Hollywoodin tähtitehtaaseen ovat nyt katkenneet. Taylor oli kulta-ajan Hollywoodin viimeinen aito aatelinen, sen ihanteen perillisetön edustaja, joka piti glamouria ja tyyliä esiintymistaidon korkeimpina tavoitteina. Tämä alkuperäinen tähtikulttuuri oli ja on valtavan voimakas vaikuttaja kollektiivisessa tajunnassa sen muovatessa näyttelijöistä myyttejä ja satuolentoja. Se on antanut meille ehtymättömän varaston ikonista kuvastoa, joka heijastaa esteettistä ihanteellisuutta, ihmisen kauneimpien puolien esiin tuomista. Se on antanut meille myös legendan Hollywood Babylonista. Ja Elizabeth Taylorin jälkeen ketään ei ole jäljellä edustamassa molempia ääripäitä ja kaikkea niiden väliltä.
Olennaisin Tayloriin liittyvä kysymys on se, oliko hän näyttelijä. Se Taylor, jonka keltainen lehdistö hautasi, ei ainakaan ollut: hänet hyvästeltiin kuin kuninkaallinen, kuin kuuluisuus, jonka ura ja saavutukset olivat sinänsä merkityksettömiä. Elizabeth Taylor pysyi kuuluisuutena lähes neljäkymmentä vuotta varsinaisesti tekemättä elokuvia. Sillä Elizabeth Taylor oli Tähti. Hän luopui lahjakkuutensa hyödyntämisestä kameroiden edessä ylellisen elämän ja henkilökultin keskipisteenä paistattelemisen vuoksi. Toinen tähti, Paul Newman, jonka rinnalla Taylor teki ehkä kokoavimman roolinsa Kissa kuumalla katolla -näytelmän filmisovituksessa, palveli näyttelijän kutsumustaan viimeiseen hetkeen asti. Miksei siis Taylor?
Kenties kysymykseen voi vastata: koska hän oli ensisijaisesti valovoimainen ja vasta toissijaisesti lahjakas. Eikä valovoimaisuutta kannata aliarvioida, se on merkittävä lahja, josta kamera saa syödäkseen. Elizabeth Taylorin valovoimaisuus ruokki kameraa ylenpalttisesti. Kuva oli kiehtova jo pelkästään, jos Taylor näkyi siinä. Sama se tekikö hän mitään. Mutta vahva ohjaaja kykenee käyttämään näyttelijän valovoimaisuutta osana dramaturgista kokonaisuutta. Siksi esimerkiksi George Stevensin Paikka auringossa on Taylorin filmografiassa unohtumaton. Ihmisluonnon sävyrikkauden hahmottaminen tässä elokuvassa on virtuoosimaisen Montgomery Cliftin harteilla, mutta vasta 19-vuotias Taylor on yhtä lailla sensaatiomainen Stevensin luodessa etenkin hänen lähikuviensa kautta järisyttäviä leikkauksia äiti ja madonna -myytin sydämeen. Samalla Taylor ruumiillisti ja kyseenalaisti amerikkalaisen unelman yhden puolen. Yhtä herkkä hän on vuosikymmenen lopulla Maggie the Catina. Vaikka Tennessee Williamsin näytelmää jouduttiin siistimään, elokuvassa on voimaa nimenomaan päätähtiensä Newmanin ja Taylorin vuoksi, jotka molemmat pystyvät tuomaan sanattomasti esiin totuuksia, joista näytelmässä saatettiin puhua suoraan.
Tell mama all...
Lopulta Taylorin valkokangasuralle mahtuu hämmästyttävän vähän sellaista, mikä jäisi todella puhuttelemaan. Jättiläinen on tietenkin ohittamaton, mutta se muistetaan ennen muuta James Deanista. Lapsuusvuosilta jäljelle jäivät Lassie palaa kotiin, National Velvet ja kaksi Spencer Tracyn tähdittämää hääkomediaa, jotka ovat kokonaisuutena eri asia kuin tähden aikuisiän roolit. Jotenkin kaiken kiteyttävää on, että kun Hollywood lähti tekemään elokuvaa historian kuuluisimmasta naisihanteesta, Kleopatrasta, ainoa kyseeseen tuleva valinta rooliin oli Elizabeth Taylor. Ja silloin olisi pitänyt kysyä, kannattaako elokuvaan ensinkään ryhtyä. Sotkuinen suhde Richard Burtoniin toi odottamattomia sävyjä sekä Taylorin uravalintoihin että yksityiselämään, joista rikkain muisto on Kuka pelkää Virginia Woolfia, jälleen näytelmäfilmatisointi, jälleen vahva ohjaaja - Mike Nichols - ja...upea onnistuminen Burtonin rinnalla. Tämä yhdessä John Hustonin Heijastuksia kultaisessa silmässä -draaman kanssa olisi voinut aloittaa uuden luvun näyttelijänuralla, mutta siirto modernimpaan ilmaisuun jäi toteutumatta. Tähden rooli voitti.
Koska Taylor ei aktiivisesti jatkanut näyttelijänä 70-luvun jälkeen - ja muuten merkityksellisesti toisista syistä kuin Greta Garbo -, hänen kuolemansa on hänen lähipiirinsä ulkopuolisen maailman kannalta kuin muiston hautaus. Se on vähemmän kuin 50-luvun alussa olisi voinut odottaa, se on vähemmän kuin mihin legenda oikeuttaa.
Elizabeth Taylorin poismenon merkitys on siinä, että kaikki siteet vanhaan Hollywoodin tähtitehtaaseen ovat nyt katkenneet. Taylor oli kulta-ajan Hollywoodin viimeinen aito aatelinen, sen ihanteen perillisetön edustaja, joka piti glamouria ja tyyliä esiintymistaidon korkeimpina tavoitteina. Tämä alkuperäinen tähtikulttuuri oli ja on valtavan voimakas vaikuttaja kollektiivisessa tajunnassa sen muovatessa näyttelijöistä myyttejä ja satuolentoja. Se on antanut meille ehtymättömän varaston ikonista kuvastoa, joka heijastaa esteettistä ihanteellisuutta, ihmisen kauneimpien puolien esiin tuomista. Se on antanut meille myös legendan Hollywood Babylonista. Ja Elizabeth Taylorin jälkeen ketään ei ole jäljellä edustamassa molempia ääripäitä ja kaikkea niiden väliltä.
Olennaisin Tayloriin liittyvä kysymys on se, oliko hän näyttelijä. Se Taylor, jonka keltainen lehdistö hautasi, ei ainakaan ollut: hänet hyvästeltiin kuin kuninkaallinen, kuin kuuluisuus, jonka ura ja saavutukset olivat sinänsä merkityksettömiä. Elizabeth Taylor pysyi kuuluisuutena lähes neljäkymmentä vuotta varsinaisesti tekemättä elokuvia. Sillä Elizabeth Taylor oli Tähti. Hän luopui lahjakkuutensa hyödyntämisestä kameroiden edessä ylellisen elämän ja henkilökultin keskipisteenä paistattelemisen vuoksi. Toinen tähti, Paul Newman, jonka rinnalla Taylor teki ehkä kokoavimman roolinsa Kissa kuumalla katolla -näytelmän filmisovituksessa, palveli näyttelijän kutsumustaan viimeiseen hetkeen asti. Miksei siis Taylor?
Kenties kysymykseen voi vastata: koska hän oli ensisijaisesti valovoimainen ja vasta toissijaisesti lahjakas. Eikä valovoimaisuutta kannata aliarvioida, se on merkittävä lahja, josta kamera saa syödäkseen. Elizabeth Taylorin valovoimaisuus ruokki kameraa ylenpalttisesti. Kuva oli kiehtova jo pelkästään, jos Taylor näkyi siinä. Sama se tekikö hän mitään. Mutta vahva ohjaaja kykenee käyttämään näyttelijän valovoimaisuutta osana dramaturgista kokonaisuutta. Siksi esimerkiksi George Stevensin Paikka auringossa on Taylorin filmografiassa unohtumaton. Ihmisluonnon sävyrikkauden hahmottaminen tässä elokuvassa on virtuoosimaisen Montgomery Cliftin harteilla, mutta vasta 19-vuotias Taylor on yhtä lailla sensaatiomainen Stevensin luodessa etenkin hänen lähikuviensa kautta järisyttäviä leikkauksia äiti ja madonna -myytin sydämeen. Samalla Taylor ruumiillisti ja kyseenalaisti amerikkalaisen unelman yhden puolen. Yhtä herkkä hän on vuosikymmenen lopulla Maggie the Catina. Vaikka Tennessee Williamsin näytelmää jouduttiin siistimään, elokuvassa on voimaa nimenomaan päätähtiensä Newmanin ja Taylorin vuoksi, jotka molemmat pystyvät tuomaan sanattomasti esiin totuuksia, joista näytelmässä saatettiin puhua suoraan.
Lopulta Taylorin valkokangasuralle mahtuu hämmästyttävän vähän sellaista, mikä jäisi todella puhuttelemaan. Jättiläinen on tietenkin ohittamaton, mutta se muistetaan ennen muuta James Deanista. Lapsuusvuosilta jäljelle jäivät Lassie palaa kotiin, National Velvet ja kaksi Spencer Tracyn tähdittämää hääkomediaa, jotka ovat kokonaisuutena eri asia kuin tähden aikuisiän roolit. Jotenkin kaiken kiteyttävää on, että kun Hollywood lähti tekemään elokuvaa historian kuuluisimmasta naisihanteesta, Kleopatrasta, ainoa kyseeseen tuleva valinta rooliin oli Elizabeth Taylor. Ja silloin olisi pitänyt kysyä, kannattaako elokuvaan ensinkään ryhtyä. Sotkuinen suhde Richard Burtoniin toi odottamattomia sävyjä sekä Taylorin uravalintoihin että yksityiselämään, joista rikkain muisto on Kuka pelkää Virginia Woolfia, jälleen näytelmäfilmatisointi, jälleen vahva ohjaaja - Mike Nichols - ja...upea onnistuminen Burtonin rinnalla. Tämä yhdessä John Hustonin Heijastuksia kultaisessa silmässä -draaman kanssa olisi voinut aloittaa uuden luvun näyttelijänuralla, mutta siirto modernimpaan ilmaisuun jäi toteutumatta. Tähden rooli voitti.
Koska Taylor ei aktiivisesti jatkanut näyttelijänä 70-luvun jälkeen - ja muuten merkityksellisesti toisista syistä kuin Greta Garbo -, hänen kuolemansa on hänen lähipiirinsä ulkopuolisen maailman kannalta kuin muiston hautaus. Se on vähemmän kuin 50-luvun alussa olisi voinut odottaa, se on vähemmän kuin mihin legenda oikeuttaa.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Surreal Sundays
Lauantaina Monroen kevätsarja jatkuu Michael Winterbottom-tuplanäytöksellä, eikä leffaviikkoa tarvitse siihen lopettaa, sillä sunnuntai-illan piristykseksi Volumessa järjestetään Surreal Sundays klubi-ilta, jossa tällä kertaa näytillä myös elokuvia!
Illan ohjelmistoon kuuluvat seuraavat elokuvat:
Heavy Metal (Suomi, 2006) – Zaida Bergroth
Benigni (Suomi, 2006) – Elli Vuorinen, Jasmiini Ottelin, Pinja Partanen
Mies (Suomi, 2010) – Ismo Torvinen
Elokuvien kesto noin 40 minuuttia, Aloitamme klo 20.15!
Tervetuloa 27.3. Volumeen, elokuvien lisäksi luvassa livemusiikkia ja taidetta monessa muodossa. Ovet avataan kello 20 ja ilta jatkuu aina kello neljään saakka, sisäänpääsy on ilmainen!
Illan ohjelmistoon kuuluvat seuraavat elokuvat:
Heavy Metal (Suomi, 2006) – Zaida Bergroth
Benigni (Suomi, 2006) – Elli Vuorinen, Jasmiini Ottelin, Pinja Partanen
Mies (Suomi, 2010) – Ismo Torvinen
Elokuvien kesto noin 40 minuuttia, Aloitamme klo 20.15!
Tervetuloa 27.3. Volumeen, elokuvien lisäksi luvassa livemusiikkia ja taidetta monessa muodossa. Ovet avataan kello 20 ja ilta jatkuu aina kello neljään saakka, sisäänpääsy on ilmainen!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Monroe Cup 2, Leffavisa 2/6
Iguana 11 pt. (1./4./x/x/x/x)
400 Kekkosta 11 pt. (4./1./x/x/x/x)
Nalle 11 pt. (3./2./x/x/x/x)
Franklin Pangborn 9 pt. (1./6./x/x/x/x)
Peter Lorren silmät 7 pt. (6./3./x/x/x/x)
Savage Streets 6 pt. (5./5./x/x/x/x)
Team M 2 pt. (8./7./x/x/x/x)
Albatrossi 1 pt. (7./-/x/x/x/x)
Ratpack 1 pt. (8./-/x/x/x/x)
Veripersepellet 1 pt. (10./-/x/x/x/x)
Perustrivia (12 pt.)
1. Mitkä kaksi elokuvaa palkittiin tämän vuoden Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla? (2 pt.)
- Taulukauppiaat ja Kuvitettu kaupunki/Illustrated City.
2. Mitä tulee oikeaoppiseen Shirley Temple -drinkkiin? (4 pt.)
- Kaksi osaa ginger alea (tai sitruuna-limetti-soodaa), yksi osa appelsiinimehua, tilkka grenadiinia sekä maraschino-kirsikka.
3. Kenen viimeiseksi ohjaukseksi jäi vuoden 1981 All The Marbles eli California Dolls, päätähtenä Peter Falk? (1 pt.)
- Robert Aldrich
4. Missä muissa maissa kuin Suomessa Finnkinolla on elokuvateattereita? (3 pt.)
- Viro, Latvia ja Liettua
5. Ketkä kaksi kohtasivat Roomassa Ettore Scolan vuoden -78 elokuvassa? (2 pt.)
- Marcello Mastroianni ja Sophia Loren
Yhdistävä tekijä
6. Kuka yhdistää tv-sarjaa Alan Partridge Show ja elokuvia 24 Hour Party People, Tristram Shandy ja Yö museossa? (2 pt.)
- Steve Coogan
7. Kuka yhdistää elokuvia Karamazovin veljekset, Nürnbergin tuomio ja Miss Kovis? (2 pt.)
- William Shatner
8. Kuka yhdistää elokuvia Ghosts...of the civil dead, The Proposition - ehdotus, vuoden 2009 Tie ja Filkkareilla nähty puolalaislyhäri Millhaven? (2 pt.)
- Nick Cave
9. Mikä elokuva yhdistää seuraavia näyttelijöitä: Goldie Hawn, Edward Norton, Drew Barrymore ja Julia Roberts? (2 pt.)
- Everyone Says I Love You, ohj. Woody Allen
10. Mikä elokuva-ammatti yhdistää seuraavia ohjaajia: David Lean, John Sayles, Aki Kaurismäki ja Joel Coen? (2 pt.)
- Leikkaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Vihjeosio
11. Kuka kuuluisa laulaja?
4 pt. Hänen nimikaimansa on ohjannut elokuvat Salton Sea, Eagle Eye ja I Am Number Four.
2 pt. Hänen toinen kaimansa on näytellyt mm. elokuvissa Koston suudelma, Jade ja Session 9.
1 pt. Mario Lanza esitti tätä italialaistenoria vuoden 1951 elämäkertaelokuvassa.
- Caruso
12. Kuka kirjailija?
4 pt. Bertrand Tavernierin elokuva Auringonpimennys perustuu hänen romaaniinsa.
2 pt. Hän käsikirjoitti Kubrickin elokuvat Peli on menetetty ja Kunnian polut.
1 pt. Hänen rikosromaanejaan ovat filmanneet sellaiset nimiohjaajat kuin Sam Peckinpah, James Foley, Stephen Frears sekä Michael Winterbottom.
- Jim Thompson
13. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän näytteli Lerneriä Platoonissa.
2 pt. Vuonna 1997 hän ohjasi elokuvan Soturi, jossa näytteli mm. Marlon Brando.
1 pt. Hän näytteli pääosan Emir Kusturican Arizona Dreamissä ja Cesaria Sally Potterin elokuvassa Mies joka itki.
- Johnny Depp
Musaosio (9 pt.)
14. Kuka ohjaaja-näyttelijä laulaa? (1 pt.) - Kalle Holmberg
15. Mikä elokuva, kuka sävelsi ja kuka sanoitti? (3 pt.) - West Side Story, Leonard Bernstein, Stephen Sondheim
16. Mikä elokuva? (1 pt.) - Sävel ja sanat/Music And Lyrics ("Entering Bootytown")
17. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Jeff Bridges
18. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Colin Farrell
Perustrivia (12 pt.)
1. Mitkä kaksi elokuvaa palkittiin tämän vuoden Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla? (2 pt.)
- Taulukauppiaat ja Kuvitettu kaupunki/Illustrated City.
2. Mitä tulee oikeaoppiseen Shirley Temple -drinkkiin? (4 pt.)
- Kaksi osaa ginger alea (tai sitruuna-limetti-soodaa), yksi osa appelsiinimehua, tilkka grenadiinia sekä maraschino-kirsikka.
3. Kenen viimeiseksi ohjaukseksi jäi vuoden 1981 All The Marbles eli California Dolls, päätähtenä Peter Falk? (1 pt.)
- Robert Aldrich
4. Missä muissa maissa kuin Suomessa Finnkinolla on elokuvateattereita? (3 pt.)
- Viro, Latvia ja Liettua
5. Ketkä kaksi kohtasivat Roomassa Ettore Scolan vuoden -78 elokuvassa? (2 pt.)
- Marcello Mastroianni ja Sophia Loren
Yhdistävä tekijä
6. Kuka yhdistää tv-sarjaa Alan Partridge Show ja elokuvia 24 Hour Party People, Tristram Shandy ja Yö museossa? (2 pt.)
- Steve Coogan
7. Kuka yhdistää elokuvia Karamazovin veljekset, Nürnbergin tuomio ja Miss Kovis? (2 pt.)
- William Shatner
8. Kuka yhdistää elokuvia Ghosts...of the civil dead, The Proposition - ehdotus, vuoden 2009 Tie ja Filkkareilla nähty puolalaislyhäri Millhaven? (2 pt.)
- Nick Cave
9. Mikä elokuva yhdistää seuraavia näyttelijöitä: Goldie Hawn, Edward Norton, Drew Barrymore ja Julia Roberts? (2 pt.)
- Everyone Says I Love You, ohj. Woody Allen
10. Mikä elokuva-ammatti yhdistää seuraavia ohjaajia: David Lean, John Sayles, Aki Kaurismäki ja Joel Coen? (2 pt.)
- Leikkaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Vihjeosio
11. Kuka kuuluisa laulaja?
4 pt. Hänen nimikaimansa on ohjannut elokuvat Salton Sea, Eagle Eye ja I Am Number Four.
2 pt. Hänen toinen kaimansa on näytellyt mm. elokuvissa Koston suudelma, Jade ja Session 9.
1 pt. Mario Lanza esitti tätä italialaistenoria vuoden 1951 elämäkertaelokuvassa.
- Caruso
12. Kuka kirjailija?
4 pt. Bertrand Tavernierin elokuva Auringonpimennys perustuu hänen romaaniinsa.
2 pt. Hän käsikirjoitti Kubrickin elokuvat Peli on menetetty ja Kunnian polut.
1 pt. Hänen rikosromaanejaan ovat filmanneet sellaiset nimiohjaajat kuin Sam Peckinpah, James Foley, Stephen Frears sekä Michael Winterbottom.
- Jim Thompson
13. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän näytteli Lerneriä Platoonissa.
2 pt. Vuonna 1997 hän ohjasi elokuvan Soturi, jossa näytteli mm. Marlon Brando.
1 pt. Hän näytteli pääosan Emir Kusturican Arizona Dreamissä ja Cesaria Sally Potterin elokuvassa Mies joka itki.
- Johnny Depp
Musaosio (9 pt.)
14. Kuka ohjaaja-näyttelijä laulaa? (1 pt.) - Kalle Holmberg
15. Mikä elokuva, kuka sävelsi ja kuka sanoitti? (3 pt.) - West Side Story, Leonard Bernstein, Stephen Sondheim
16. Mikä elokuva? (1 pt.) - Sävel ja sanat/Music And Lyrics ("Entering Bootytown")
17. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Jeff Bridges
18. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Colin Farrell
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
24 Hour Quiz People
Ohessa on kadoksissa seilaillut parin viikon takainen Cupin päätösvisa kysymyksineen ja vastauksineen. Leffavisan säännöt löytyvät täältä. Niihin liittyen pieni tarkennus:
Meille on aiheellisesti esitetty kritiikkiä tasatilanteessa suoritettavan ratkontakierroksen käytännöistä. Niinpä teemme korjauksen. Viime viikon visasta lähtien ratkontakysymyksillä selvitetään vain viikon visan juomapalkintojen järjestys. Cup-pisteet jakaantuvat tasapuolisesti tasavahvojen joukkueiden kanssa. Tämä on reilua, koska ratkontakysymykset perustuvat yleensä veikkaukseen eivätkä niinkään tietämiseen.
Monroen übergloorikas Leffavisa valtaa 931:sen jälleen tänään. Tällä kertaa mukana on pari tavallisesta poikkeavaa erikoisuutta. Ensinnäkin toisena osiona on pitkästä aikaa Yhdistävä tekijä. Ja toiseksi, kaikkien loppuun asti sotineiden joukkueiden kesken arvotaan lippupaketti Monroen ensi lauantain Winterbottom-tuplaan! Kyllä, arvotavarasta on kyse. Lisäksi 931:ssä on "se joka toinen keskiviikko", jolloin visan jälkeen seuraa DJ-meininkiä. Tällä kertaa on vuorossa spesiaalia, sillä DJ Legato pyörittää koko illan klassista musiikkia.
MonroeCupia on tiedossa tämän iltaisen jälkeen vielä neljä osakilpailua. Visakevät päättyy kuitenkin toukokuun 28. päivä, jolloin viimevuotiseen tapaan järjestämme erkoisvisan TRE vs. TKU. Visa alkaa kello 18 ja on hieman tavallista pidempi. Turkulaisia vieraitakin on luvassa. Vastavuoroisesti ovat turkulaiset kutsuneet tamperelaista leffahulluutta edustamaan Bristolin kauden päätösvisaan.
Lopuksi toteamme ilahtuneena, että alkuvuoden vesivahinkoremontissa ollut yhteistyökumppanimme, joviaali Cafe Jofiel avaa jälleen ovensa maanantaina 4. huhtikuuta.
"Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse lipsahtamaan." - Johnny Weismüller
MC1, kevät -11, LEFFAVISA 6
Perustrivia
1. Ketkä alkuperäiset Teho-osasto-tähdet esiintyvät seuraavissa elokuvissa: A) Rauhantekijä B) Päämies C) Darwin Awards D) Kunnian miehiä? (4 pt.)
- A) George Clooney B) Anthony Edwards C) Julianna Margulies D) Noah Wyle
2. Kenen amerikanvenäläisen ohjaajalegendan 40-luvun klassikkoja ovat Meshes of the Afternoon, Witch's Cradle, Ritual In Transfigured Time ja Meditation On Violence? (1 pt.)
- Maya Deren
3. Mikä on valkoinen timantti Werner Herzogin dokumenttielokuvassa? (1 pt.)
- Ilma-alus, "zeppeliini"
4. Minkä arvoista aatelista Burt Lancaster näyttelee Tiikerikissassa? (1 pt.)
- Ruhtinasta
5. Mistä elokuvasta näyttelijä John Hawkes oli viime kuussa Oscar-ehdokkaana? (1 pt.)
- Winter's Bone
6. Keitä ovat Paul Bush, Jonas Odell ja Johannes Nylund? (1 pt.)
- Animaattoreita
7. Mistä viihdemuodosta kertoo elokuva Kiertue/Tournee? (1 pt.)
- Burleski
8. Mikä näistä Minna Canthin teoksista on tehty elokuvaksi: A) Anna Liisa B) Hanna C) Työmiehen vaimo D) Hän on Sysmästä? (1 pt.) - A)
9. Kuka oli W.C. Fieldsin rempseä vastanäyttelijä vuoden 1940 elokuvassa Veijari villissä lännessä eli My Little Chicadee? (1 pt.) - Mae West
10. Mikä suomalaine elokuva voitti viime vuonna Tampereen elokuvajuhlilla molempien kilpasarjojen pääpalkinnot, ja kenen ohjaama se oli? (2 pt.) - Lumikko, Miia Tervo
A vai B?
Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kohtaan: A on yhden pisteen arvoinen, B kahden.
11. A) Kuka näyttelee Hella Wuolijokea elokuvassa Hella W.? B) Kuka dramaturgian opettajana paremmin tunnettu teki käsikirjoituksen ed. main. elokuvaan?
- A) Tiina Weckström B) Outi Nyytäjä
12. Kuka vamppi kiusasi Michael Douglasia elokuvassa Basic Instinct? B) Kuka vainosi Michael Douglasia elokuvassa Vaarallinen suhde? - A) Sharon Stone B) Glenn Close
13. Kenestä Englannin kuninkaasta Kuninkaan puhe kertoo? B) Kuka siinä esittää kuningatar Elisabetia?
- A) Yrjö VI eli George VI B) Helena Bonham Carter
14. Mikä oli Auli Mantilan 1. pitkä elokuva? B) Mikä vuonna -62 ilmestynyt elokuva nosti Agnes Vardan uuden aallon harjalle? - A) Neitoperho B) Cleo viidestä seitsemään
15. Kenen kirjoittamaan romaaninn perustuu Miestä ei voi raiskata? B) Kuka paremmin runoilijana ja laulajana tunnettu nähdään kolmantena kaveruksena Kristiina Halkolan ja Kirsti Wallasvaaran rinnalla elokuvassa Lapualaismorsian? - A) Märta Tikkanen B) Aulikki Oksanen
Vihjeosio
16. Kuka nainen?
4 pt. Hän teki viimeisen valkokangasroolinsa vuonna 1989 elokuvassa Beverly Hillsin bimbopartio. Hänen 8. ohjauksensa oli Alvin and The Chipmunks: The Squeakquel, joka tienasi USA:ssa 219 miljoonaa dollaria vuosina 2009-10. Tämä on tiettävästi kaupallisesti menestynein naisen elokuvaohjaus kautta aikain.
2 pt. Hän ohjasi Eddie Murphyn Eläintohtori-uusinnan. Hän on ohjannut 2 elokuvaa vanhojen tv-sarjojen pohjalta: The Brady Bunch Movie ja I Spy.
1 pt. Ohjauksiin kuuluu myös Howard Sternin intiimit osat. Hän näytteli Sgt. Lucy Batesia Hill Street Bluesissa.
- Betty Thomas, joka lienee historian kaupallisesti menestynein naisohjaaja.
17. Kuka nainen?
4 pt. Hän on ohjannut lyhytelokuvat Lasileuka ja Heavy Metal, joista jälkimmäinen voitti Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon.
2 pt. Hänen tulossa oleva uusi koko illan elokuvansa kantaa nimeä Hyvä poika.
1 pt. Hänet palkittiin käsikirjoitus-Jussilla esikoispitkästään Skavabölen pojat.
- Zaida Bergroth
18. Mikä elokuva?
4 pt. Elokuva valmistui vuonna 1991 eikä sille tehty jatko-osaa. Yksi päähenkilöistä on vuoden -66 Thunderbird.
2 pt. Elokuvan väkivallasta nousi meteli. Sen ruumisluku on kolme, mukaan lukien kaksi päähenkilöä. Käsikirjoittaja oli Callie Khouri.
1 pt. Pääosissa nähtiin Susan Sarandon ja Geena Davis. Ohjaajana toimi Ridley Scott.
- Thelma ja Louise
Musaosio (9 pt.):
19. Esittäjä ja mistä vuoden 1995 merkkiteoksesta? (2 pt.)
- Moby; Heat - ajojahti
20 Esittäjä, ja mistä Tampereellakin nähdystä ranskalaiselokuvasta? (2 pt.)
- Aphrodite's Child; Marie-Jon 2 rakastajaa
21. Esittäjä, ja mistä elokuvasta nousi hitiksi? (2 pt.)
- Space; brittikomedia Shooting Fish v:lta 1997
22. Kuka laulaa? (1 pt.)
- Tauno Palo
23. Esittäjä, ja mitä yhtyettä parodioidaan? (2 pt.)
- Peter Sellers, parodian kohteena Beatlesien 1. leffan nimibiisi
Meille on aiheellisesti esitetty kritiikkiä tasatilanteessa suoritettavan ratkontakierroksen käytännöistä. Niinpä teemme korjauksen. Viime viikon visasta lähtien ratkontakysymyksillä selvitetään vain viikon visan juomapalkintojen järjestys. Cup-pisteet jakaantuvat tasapuolisesti tasavahvojen joukkueiden kanssa. Tämä on reilua, koska ratkontakysymykset perustuvat yleensä veikkaukseen eivätkä niinkään tietämiseen.
Monroen übergloorikas Leffavisa valtaa 931:sen jälleen tänään. Tällä kertaa mukana on pari tavallisesta poikkeavaa erikoisuutta. Ensinnäkin toisena osiona on pitkästä aikaa Yhdistävä tekijä. Ja toiseksi, kaikkien loppuun asti sotineiden joukkueiden kesken arvotaan lippupaketti Monroen ensi lauantain Winterbottom-tuplaan! Kyllä, arvotavarasta on kyse. Lisäksi 931:ssä on "se joka toinen keskiviikko", jolloin visan jälkeen seuraa DJ-meininkiä. Tällä kertaa on vuorossa spesiaalia, sillä DJ Legato pyörittää koko illan klassista musiikkia.
MonroeCupia on tiedossa tämän iltaisen jälkeen vielä neljä osakilpailua. Visakevät päättyy kuitenkin toukokuun 28. päivä, jolloin viimevuotiseen tapaan järjestämme erkoisvisan TRE vs. TKU. Visa alkaa kello 18 ja on hieman tavallista pidempi. Turkulaisia vieraitakin on luvassa. Vastavuoroisesti ovat turkulaiset kutsuneet tamperelaista leffahulluutta edustamaan Bristolin kauden päätösvisaan.
Lopuksi toteamme ilahtuneena, että alkuvuoden vesivahinkoremontissa ollut yhteistyökumppanimme, joviaali Cafe Jofiel avaa jälleen ovensa maanantaina 4. huhtikuuta.
"Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse lipsahtamaan." - Johnny Weismüller
MC1, kevät -11, LEFFAVISA 6
Perustrivia
1. Ketkä alkuperäiset Teho-osasto-tähdet esiintyvät seuraavissa elokuvissa: A) Rauhantekijä B) Päämies C) Darwin Awards D) Kunnian miehiä? (4 pt.)
- A) George Clooney B) Anthony Edwards C) Julianna Margulies D) Noah Wyle
2. Kenen amerikanvenäläisen ohjaajalegendan 40-luvun klassikkoja ovat Meshes of the Afternoon, Witch's Cradle, Ritual In Transfigured Time ja Meditation On Violence? (1 pt.)
- Maya Deren
3. Mikä on valkoinen timantti Werner Herzogin dokumenttielokuvassa? (1 pt.)
- Ilma-alus, "zeppeliini"
4. Minkä arvoista aatelista Burt Lancaster näyttelee Tiikerikissassa? (1 pt.)
- Ruhtinasta
5. Mistä elokuvasta näyttelijä John Hawkes oli viime kuussa Oscar-ehdokkaana? (1 pt.)
- Winter's Bone
6. Keitä ovat Paul Bush, Jonas Odell ja Johannes Nylund? (1 pt.)
- Animaattoreita
7. Mistä viihdemuodosta kertoo elokuva Kiertue/Tournee? (1 pt.)
- Burleski
8. Mikä näistä Minna Canthin teoksista on tehty elokuvaksi: A) Anna Liisa B) Hanna C) Työmiehen vaimo D) Hän on Sysmästä? (1 pt.) - A)
9. Kuka oli W.C. Fieldsin rempseä vastanäyttelijä vuoden 1940 elokuvassa Veijari villissä lännessä eli My Little Chicadee? (1 pt.) - Mae West
10. Mikä suomalaine elokuva voitti viime vuonna Tampereen elokuvajuhlilla molempien kilpasarjojen pääpalkinnot, ja kenen ohjaama se oli? (2 pt.) - Lumikko, Miia Tervo
A vai B?
Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kohtaan: A on yhden pisteen arvoinen, B kahden.
11. A) Kuka näyttelee Hella Wuolijokea elokuvassa Hella W.? B) Kuka dramaturgian opettajana paremmin tunnettu teki käsikirjoituksen ed. main. elokuvaan?
- A) Tiina Weckström B) Outi Nyytäjä
12. Kuka vamppi kiusasi Michael Douglasia elokuvassa Basic Instinct? B) Kuka vainosi Michael Douglasia elokuvassa Vaarallinen suhde? - A) Sharon Stone B) Glenn Close
13. Kenestä Englannin kuninkaasta Kuninkaan puhe kertoo? B) Kuka siinä esittää kuningatar Elisabetia?
- A) Yrjö VI eli George VI B) Helena Bonham Carter
14. Mikä oli Auli Mantilan 1. pitkä elokuva? B) Mikä vuonna -62 ilmestynyt elokuva nosti Agnes Vardan uuden aallon harjalle? - A) Neitoperho B) Cleo viidestä seitsemään
15. Kenen kirjoittamaan romaaninn perustuu Miestä ei voi raiskata? B) Kuka paremmin runoilijana ja laulajana tunnettu nähdään kolmantena kaveruksena Kristiina Halkolan ja Kirsti Wallasvaaran rinnalla elokuvassa Lapualaismorsian? - A) Märta Tikkanen B) Aulikki Oksanen
Vihjeosio
16. Kuka nainen?
4 pt. Hän teki viimeisen valkokangasroolinsa vuonna 1989 elokuvassa Beverly Hillsin bimbopartio. Hänen 8. ohjauksensa oli Alvin and The Chipmunks: The Squeakquel, joka tienasi USA:ssa 219 miljoonaa dollaria vuosina 2009-10. Tämä on tiettävästi kaupallisesti menestynein naisen elokuvaohjaus kautta aikain.
2 pt. Hän ohjasi Eddie Murphyn Eläintohtori-uusinnan. Hän on ohjannut 2 elokuvaa vanhojen tv-sarjojen pohjalta: The Brady Bunch Movie ja I Spy.
1 pt. Ohjauksiin kuuluu myös Howard Sternin intiimit osat. Hän näytteli Sgt. Lucy Batesia Hill Street Bluesissa.
- Betty Thomas, joka lienee historian kaupallisesti menestynein naisohjaaja.
17. Kuka nainen?
4 pt. Hän on ohjannut lyhytelokuvat Lasileuka ja Heavy Metal, joista jälkimmäinen voitti Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon.
2 pt. Hänen tulossa oleva uusi koko illan elokuvansa kantaa nimeä Hyvä poika.
1 pt. Hänet palkittiin käsikirjoitus-Jussilla esikoispitkästään Skavabölen pojat.
- Zaida Bergroth
18. Mikä elokuva?
4 pt. Elokuva valmistui vuonna 1991 eikä sille tehty jatko-osaa. Yksi päähenkilöistä on vuoden -66 Thunderbird.
2 pt. Elokuvan väkivallasta nousi meteli. Sen ruumisluku on kolme, mukaan lukien kaksi päähenkilöä. Käsikirjoittaja oli Callie Khouri.
1 pt. Pääosissa nähtiin Susan Sarandon ja Geena Davis. Ohjaajana toimi Ridley Scott.
- Thelma ja Louise
Musaosio (9 pt.):
19. Esittäjä ja mistä vuoden 1995 merkkiteoksesta? (2 pt.)
- Moby; Heat - ajojahti
20 Esittäjä, ja mistä Tampereellakin nähdystä ranskalaiselokuvasta? (2 pt.)
- Aphrodite's Child; Marie-Jon 2 rakastajaa
21. Esittäjä, ja mistä elokuvasta nousi hitiksi? (2 pt.)
- Space; brittikomedia Shooting Fish v:lta 1997
22. Kuka laulaa? (1 pt.)
- Tauno Palo
23. Esittäjä, ja mitä yhtyettä parodioidaan? (2 pt.)
- Peter Sellers, parodian kohteena Beatlesien 1. leffan nimibiisi
maanantai 21. maaliskuuta 2011
MonroeCup 2, Leffavisa 1/6: 16.3.
Cup-tilanne:
Franklin Pangborn 7 pt. (1./x/x/x/x/x)
Franklin Pangborn 7 pt. (1./x/x/x/x/x)
Iguana 7 pt. (1./x/x/x/x/x)
Nalle 5 pt. (3./x/x/x/x/x)
400 Kekkosta 4 pt. (4./x/x/x/x/x)
Savage Streets 3 pt. (5./x/x/x/x/x)
Peter Lorren silmät 2pt. (6./x/x/x/x/x)
Albatrossi 1 pt. (7./x/x/x/x/x)
Team M 1 pt. (8./x/x/x/x/x)
Team M 1 pt. (8./x/x/x/x/x)
Ratpack 1 pt. (8./x/x/x/x/x)
Veripersepellet 1 pt. (10./x/x/x/x/x)
LEFFAVISA 1/MC2 (kevät -11) 16.3.
Perustrivia (10 pt.)
LEFFAVISA 1/MC2 (kevät -11) 16.3.
Perustrivia (10 pt.)
1. Mikä elokuva voitti Grand Prix'n tämän vuoden Tampereen elokuvajuhlilla?
(1 pt.) - Välikohtaus pankin luona/Händelse vid bank
2. Mistä kolmesta elokuvasta Johnny Depp on ollut Oscar-ehdokkaana?
(3 pt.) - Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous;
Finding Neverland - tarinan lähteillä; Sweeney Todd - paholaisparturi
3. Missä Chaplinin elokuvassa hänen vastanäyttelijänään on Paulette Godard?
(1 pt.) - Nykyaika/Modern Times
4. Ketkä ohjasivat episodielokuvan RoGoPaG vuonna 1963? (4 pt.)
- Roberto Rossellini, Jean-Luc Godard, Pier Paolo Pasolini ja Ugo Gregoretti
5. Kuka, mikä tai ketkä säestivät Usherin talon filkkarinäytöksessä viime
lauantaina? (1 pt.) - Radiopuhelimet
A vai B?
Joukkueet saavat vastata jompaankumpaan kohtaan per kysymys:
A on pisteen arvoinen, B kahden
6. A) Kuka näyttelee naispääosaa uutuuselokuvassa Iltapäivä Toscanassa?
B) Kenen ohjaama tuo elokuva on?
- A) Juliette Binoche B) Abbas Kiarostami
7. A) Kuka koomikko esittää professori Henry R. Quaillia vuoden -33
klassikossa Kaikenkarvaista väkeä eli International House
B) Kuka esittää hotellin johtajaa samassa elokuvassa?
- A) W.C. Fields B) Franklin Pangborn
8. A) Kuka poliitikko nähdään elokuvassa Epämiellyttävä totuus? B) Kuka
poliitikko nähdään Don Siegelin elokuvassa The Killers vuodelta 1964?
- A) Al Gore B) Ronald Reagan, kyseinen elokuva oli Reaganin viimeinen
ja samalla ainoa, jossa hän esitti pahista
9. A) Minkä väriset silmät Paul Newmanilla oli? B) Minkä väriset ovat
Cillian Murphyn silmät? - A) ja B) Silmiinpistävän siniset
10. A) Kuka oli Richard Widmarkin vastanäyttelijä vuoden -52 elokuvassa
Draama hotellissa eli Don't Bother To Knock? B) Kenen ohjaajan
luottonäyttelijä Chishu Ryu oli vuosikymmenten ajan?
- A) Marilyn Monroe B) Yasujiro Ozu
Vihjeosio
11. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän täyttää 50 ensi toukokuussa. Hän on ohjannut yhden elokuvan:
The War Zone.
2 pt. Hän saavutti Oscar-ehdokkuuden esitettyään paskiaista elokuvassa
Rob Roy.
1 pt. Hän ei tiedä, mitä garcon tarkoittaa.
- Tim Roth
12. Mikä B-elokuva?
4 pt. Tässä vuonna -50 valmistuneessa Bonnie ja Clyde -variaatiossa on
legendaarinen pankkiryöstökohtaus, joka on kuvattu yhdellä 8-minuuttisella
otoksella.
2 pt. Se on Sodankylässäkin vierailleen Joseph H. Lewisin kuuluisin ohjaus.
Pääosissa Peggy Cummins ja John Dall.
1 pt. Nykyään tunnetumpi taitaa olla sen remake vuodelta 1992, jonka ohjasi
Tamra Davis ja jonka pääosassa nähtiin 17-vuotias Drew Barrymore.
- Gun Crazy eli Rikosten pyörteissä
13. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän syntyi Santa Monicassa, Kaliforniassa ja täyttää kuukauden päästä
83 vuotta. Hän teki viimeiset elokuvansa 60-luvun alkupuolella. Hänen
mukaansa on nimetty suosittu drinkki.
2 pt. Hän näyttelee keskeistä naisroolia John Fordin Apassilinnakkeessa.
1 pt. Hänestä tuli eräiden kriitikkojen mielestä perverssikin sensaatio 30-luvun
alussa, jolloin hänen elokuvillaan oli sellaisia nimiä kuin Pikku päivänsäde,
Kultakutri ja Isän tyttö.
- Shirley Temple
Ääniosio (11 pt)14. Elokuva, pääosan esittäjä? (2 pt.) - Bruno, Sacha Baron Cohen
15. Elokuva, 2 näyttelijää? (3 pt.) - Leon, Natalie Portman, Jean Reno
16. Elokuva, ohjaaja? (2 pt.)- John Carpenterin vampyyrit (Vampires)
17. Elokuva? (1 pt.)- Jesus Christ Superstar
18. Elokuva, kaksi näyttelijää? (3 pt.)- Rush Hour, Jackie Chan, Chris Tucker
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Filkkarit MMXI: Nähdyt elokuvat (viimeinen osa)
Monroen päiväkirjasta, sivu 18
Arkiston aarteet
Yrjö Nyberg: Laulu- ja tanssiesitys (1929) - Suomen 1. julkinen äänielokuvaesitys Turun Kinolassa syyskuun 9:ntenä. Hyvälaatuinen tallenne kahden tanssijattaren esityksestä.
Yrjö Nyberg: Mun kehtoni on keinuellut (1929) - Rafu Ramstedt laulaa oman merimieslaulunsa, joka pistää nykypäivän hiphop-skenen testosteroniuhoilut matalaksi. Hulvaton.
Topo Leistelä: Nekalan nokkelat soittoniekat (1947) - Nostalginen lapsikuoroesitys pääsiäiseltä. Massasta erottavana tekijänä mestarikuvaaja Felix Forsmanin upea kosketus.
Auran kuuluisa kaupunki (1940) - Turun mainos. Pätevästi kokoonpantu. Nostalginen, tietysti, niin paljon on kadonnut...
Kesällä Tampereella (1940) - Edellisen sisarteos, Suomi-Filmin tuotantoa tämäkin. Edellistä mahtipontisempi, mutta myös kuviltaan kenties vaikuttavampi.
Väinö Vento: Turku korkeakoulukaupunkin - isänmaan toivon kultainen kirja osa III (1953) - Asiallinen dokumenttielokuva.
Olavi Puusaari: Yhteiskunnallinen korkeakoulu (1961) - "Entä nyt, Inkeri?": aloituksessa on lentävän lauseen aineksia. Poskettomasti propagoiva esitys maailman rumimman sivistyslaitoksen rakentamisesta.
Yrjö Kallinen: Helsinki punaiseksi/Työläiselämää Helsingissä (1934/1935) - Kyllä, sama Kallinen. Yksi laimeimmista sensuurin kohteeksi joutuneista elokuvista ikinä.
Heikki Aho: Saimaalta Uuraaseen (1934) - Mitä kaikkea sitä ei ole saanut sanoa. Tylsähkö elokuva.
Heikki Välisalmi: Elämä ihmiselle (1939) - Tiukka neliminuuttinen pamfletti elämän ehdoista. Tehty SDP:n vaalielokuvaksi, mutta yhä universaalisti ajankohtainen. Helmi.
Tuulastuksia II (1939) - Eräänlainen laulelmallinen uutiselokuva. Aikansa kuvaa.
Suomen viinapulma gallup-tutkimuksen valossa (1948) - Vakavasti otettava esitys aiheen mukaisesta tutkimuksesta. Huolellista työtä, vain ajoittain huvittava.
Sunnuntaikävely (1948) - "Vallankumousten aikana nousee pohjasakka pinnalle", opettaa isoisä. Kokoomuksen vaalielokuva kiellettiin ensi alkuun propagandana - kumma juttu. Tehokkaasti kokoonpantu.
Veikko Itkonen: Filmi filmistä (1949) - Alansa klassikko, dokumentti elokuvavuokraamon toiminnasta. Elokuvahullulle kiehtova, muista en tiedä.
Jaakko Talaskivi: A Kiss One Suudelma (1969) - Näidenkin elokuvajuhlien räjähtävin panos. "Raittiin ja monipuolisen seksuaalielämän terve puolustus auktoritatiivisen ja moralisoivan kasvatusjärjestelmämme luomaa sairasta kaksoismoraalin mädännyttämää rakkauselämää vastaan." Uskomaton teko aikanaan: täytyy muistaa, että homoseksuaalisuus oli tuolloin vielä lain tuomitsema. Sitä paitsi aivan helvetin hyvin tehty elokuva, täynnä muodon mielikuvitusta ja roisia huumoria. Mestariteos!
Erkki Seiro: Halleluja (1970) - Edellisen tekemisessä mukana olleen Seiron kuuluisin elokuva. Kalpenee vertailussa, koska dramaturgia ei ole tarpeeksi tiukka. Tehty ilmeisesti viimeisen kuvansa takia, jossa onanoidaan Raamatulla.
K.J. Karmasalo: Hitlerin kirjuri (1966) - Vapaasti musiikin mukaan assosioiva avantgarde-elokuva on pikemmin kiinnostava kuin varsinaisesti onnistunut. Ensimmäinen suomalainen K-18-elokuva.
Rake Special: K.J. Koski: Hurjan pojan koti (1987) - Erinomainen lyhytdokumentti Suomen Talvisota 1939-1940:n ympärillä pyörineestä turkulaisesta underground-liikkeestä. Kulminaatiopisteessä kuvataiteilija Harro Koskinen kertoo pysäyttävästi Sikamessias-teoksensa aiheuttamasta skandaalista. Ei voi ymmärtää.
Pitkät elokuvat
Tod Browning: Freaks (1932) - Legendaarinen, ainutlaatuinen elokuva, joka yllättää sensitiivisyydellään. Näytös olisi vain hyötynyt tekstityksestä. Perustuu Tod Robbinsin novelliin Spurs. Joiltakin osiltaan vanhentunut, mutta erityistä huomiota kiinnittää näyttelijäntyö: etenkin lyhytkasvuiset Harry ja Daisy Earles ovat erinomaisia ja liikuttavia. Lopetus, jota on odotettu koko elokuvan mittaisen takauman ajan, on totaalisen absurdi.
Yony Leyser: William S. Burroughs: A Man Within (2010) - Nuoren tekijän intohimoinen dokumenttielokuva. Pätevä kirjailijan elämän läpikäynti, genressään ei avaa uusia ovia tai ikkunoita. Burroughs ei ole 1900-luvun suurin proosakirjailija.
Charles Chaplin: Nykyaika (Modern Times, 1936) - "Smile, though your heart is breaking..." Elämäni suurenmoisin elokuvakokemus, numero yksi. Tampere-talon isolla kankaalla Chaplinin mestarilliset lähikuvat pääsivät oikeuksiinsa. Nykyaika on historian suurin elokuvateos. Inhimillisyyden kokonaiskuvana ja elokuvailmaisun voimannäyttönä vain Peili ja 2001: Avaruusodysseia yltävät rinnalle. On perusteellisesti järkyttävää, että olento, joka näyttää kaltaiseltani, kykenee puhumaan näistä asioista näin rehellisesti, kauniisti ja viisaasti. Chaplin oli loistava ohjaaja, mestarillinen säveltäjä, nerokas näyttelijä - mutta myös viime vuosisadan suurimpia runoilijoita ja visionäärejä. Nykyajassa asettuvat vastakkain yksilö ja yhteiskunta, persoonallisuus ja sieluttomuus, solidaarisuus ja kapitalismi, heikkous ja voima, köyhyys ja rikkaus, huumori ja huumorintajuttomuus, solidaarisuus ja kapitalismi, leikki ja työ, mielikuvitus ja henkinen kuolio. Chaplinin oma näyttelijäntyö on koko elokuvan mittainen tanssi. Elokuvallisesti Nykyaika on tekijänsä suurenmoisin onnistuminen: pääkuvaaja Roland Totherohin mestariteos. Viimeinen kuva on historian kahden ikimuistoisimman lopetuksen joukossa - se toinen on Kaupungin valoissa...
Arkiston aarteet
Yrjö Nyberg: Laulu- ja tanssiesitys (1929) - Suomen 1. julkinen äänielokuvaesitys Turun Kinolassa syyskuun 9:ntenä. Hyvälaatuinen tallenne kahden tanssijattaren esityksestä.
Yrjö Nyberg: Mun kehtoni on keinuellut (1929) - Rafu Ramstedt laulaa oman merimieslaulunsa, joka pistää nykypäivän hiphop-skenen testosteroniuhoilut matalaksi. Hulvaton.
Topo Leistelä: Nekalan nokkelat soittoniekat (1947) - Nostalginen lapsikuoroesitys pääsiäiseltä. Massasta erottavana tekijänä mestarikuvaaja Felix Forsmanin upea kosketus.
Auran kuuluisa kaupunki (1940) - Turun mainos. Pätevästi kokoonpantu. Nostalginen, tietysti, niin paljon on kadonnut...
Kesällä Tampereella (1940) - Edellisen sisarteos, Suomi-Filmin tuotantoa tämäkin. Edellistä mahtipontisempi, mutta myös kuviltaan kenties vaikuttavampi.
Väinö Vento: Turku korkeakoulukaupunkin - isänmaan toivon kultainen kirja osa III (1953) - Asiallinen dokumenttielokuva.
Olavi Puusaari: Yhteiskunnallinen korkeakoulu (1961) - "Entä nyt, Inkeri?": aloituksessa on lentävän lauseen aineksia. Poskettomasti propagoiva esitys maailman rumimman sivistyslaitoksen rakentamisesta.
Yrjö Kallinen: Helsinki punaiseksi/Työläiselämää Helsingissä (1934/1935) - Kyllä, sama Kallinen. Yksi laimeimmista sensuurin kohteeksi joutuneista elokuvista ikinä.
Heikki Aho: Saimaalta Uuraaseen (1934) - Mitä kaikkea sitä ei ole saanut sanoa. Tylsähkö elokuva.
Heikki Välisalmi: Elämä ihmiselle (1939) - Tiukka neliminuuttinen pamfletti elämän ehdoista. Tehty SDP:n vaalielokuvaksi, mutta yhä universaalisti ajankohtainen. Helmi.
Tuulastuksia II (1939) - Eräänlainen laulelmallinen uutiselokuva. Aikansa kuvaa.
Suomen viinapulma gallup-tutkimuksen valossa (1948) - Vakavasti otettava esitys aiheen mukaisesta tutkimuksesta. Huolellista työtä, vain ajoittain huvittava.
Sunnuntaikävely (1948) - "Vallankumousten aikana nousee pohjasakka pinnalle", opettaa isoisä. Kokoomuksen vaalielokuva kiellettiin ensi alkuun propagandana - kumma juttu. Tehokkaasti kokoonpantu.
Veikko Itkonen: Filmi filmistä (1949) - Alansa klassikko, dokumentti elokuvavuokraamon toiminnasta. Elokuvahullulle kiehtova, muista en tiedä.
Jaakko Talaskivi: A Kiss One Suudelma (1969) - Näidenkin elokuvajuhlien räjähtävin panos. "Raittiin ja monipuolisen seksuaalielämän terve puolustus auktoritatiivisen ja moralisoivan kasvatusjärjestelmämme luomaa sairasta kaksoismoraalin mädännyttämää rakkauselämää vastaan." Uskomaton teko aikanaan: täytyy muistaa, että homoseksuaalisuus oli tuolloin vielä lain tuomitsema. Sitä paitsi aivan helvetin hyvin tehty elokuva, täynnä muodon mielikuvitusta ja roisia huumoria. Mestariteos!
Erkki Seiro: Halleluja (1970) - Edellisen tekemisessä mukana olleen Seiron kuuluisin elokuva. Kalpenee vertailussa, koska dramaturgia ei ole tarpeeksi tiukka. Tehty ilmeisesti viimeisen kuvansa takia, jossa onanoidaan Raamatulla.
K.J. Karmasalo: Hitlerin kirjuri (1966) - Vapaasti musiikin mukaan assosioiva avantgarde-elokuva on pikemmin kiinnostava kuin varsinaisesti onnistunut. Ensimmäinen suomalainen K-18-elokuva.
Rake Special: K.J. Koski: Hurjan pojan koti (1987) - Erinomainen lyhytdokumentti Suomen Talvisota 1939-1940:n ympärillä pyörineestä turkulaisesta underground-liikkeestä. Kulminaatiopisteessä kuvataiteilija Harro Koskinen kertoo pysäyttävästi Sikamessias-teoksensa aiheuttamasta skandaalista. Ei voi ymmärtää.
Pitkät elokuvat
Tod Browning: Freaks (1932) - Legendaarinen, ainutlaatuinen elokuva, joka yllättää sensitiivisyydellään. Näytös olisi vain hyötynyt tekstityksestä. Perustuu Tod Robbinsin novelliin Spurs. Joiltakin osiltaan vanhentunut, mutta erityistä huomiota kiinnittää näyttelijäntyö: etenkin lyhytkasvuiset Harry ja Daisy Earles ovat erinomaisia ja liikuttavia. Lopetus, jota on odotettu koko elokuvan mittaisen takauman ajan, on totaalisen absurdi.
Yony Leyser: William S. Burroughs: A Man Within (2010) - Nuoren tekijän intohimoinen dokumenttielokuva. Pätevä kirjailijan elämän läpikäynti, genressään ei avaa uusia ovia tai ikkunoita. Burroughs ei ole 1900-luvun suurin proosakirjailija.
Charles Chaplin: Nykyaika (Modern Times, 1936) - "Smile, though your heart is breaking..." Elämäni suurenmoisin elokuvakokemus, numero yksi. Tampere-talon isolla kankaalla Chaplinin mestarilliset lähikuvat pääsivät oikeuksiinsa. Nykyaika on historian suurin elokuvateos. Inhimillisyyden kokonaiskuvana ja elokuvailmaisun voimannäyttönä vain Peili ja 2001: Avaruusodysseia yltävät rinnalle. On perusteellisesti järkyttävää, että olento, joka näyttää kaltaiseltani, kykenee puhumaan näistä asioista näin rehellisesti, kauniisti ja viisaasti. Chaplin oli loistava ohjaaja, mestarillinen säveltäjä, nerokas näyttelijä - mutta myös viime vuosisadan suurimpia runoilijoita ja visionäärejä. Nykyajassa asettuvat vastakkain yksilö ja yhteiskunta, persoonallisuus ja sieluttomuus, solidaarisuus ja kapitalismi, heikkous ja voima, köyhyys ja rikkaus, huumori ja huumorintajuttomuus, solidaarisuus ja kapitalismi, leikki ja työ, mielikuvitus ja henkinen kuolio. Chaplinin oma näyttelijäntyö on koko elokuvan mittainen tanssi. Elokuvallisesti Nykyaika on tekijänsä suurenmoisin onnistuminen: pääkuvaaja Roland Totherohin mestariteos. Viimeinen kuva on historian kahden ikimuistoisimman lopetuksen joukossa - se toinen on Kaupungin valoissa...
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Filkkarit MMXI: Nähdyt elokuvat (osa 3)
Monroen päiväkirjasta, sivu 17
Erikoissarjat
Peter von Bagh
Sodankylä, ikuisesti - osat Ikuinen aika, Valon draama ja Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho
Harun Farocki
Tuli, jota ei voi sammuttaa (Nicht löschbares Feuer, 1969)
Maailman kuvat ja sodan leima (Bilder der Welt und Inschrift des Krieges, 1988) - Vaikuttava, viiltävän terävä elokuva katseesta ja muistista, halusta nähdä ja totuudesta. Teoksen ydinajatus paljastuu kaikessa lohduttomuudessaan vasta viimeisen kymmenen minuutin aikana. Tyynen rauhallinen: täytyy tunnustaa, että pahasti univelkaisena näin elokuvasta vain noin puolet.
Jean-Marie Straub ja Danièle Huillet työstämässä Franz Kafkan "Amerikkaa" (Jean-Marie Straub und Danièle Huillet bei der Arbeit an einem Film nach Franz Kafkas Romanfragment "Amerika", 1983) - Ensimmäiset 15 minuuttia.
Avajaisnäytös
Chen Xuegang: Tärinää (Tremble, 2007) - Pieni ja lyhyt kiinalainen.
Mona Rafatzadeh: Heidän elämänsä on muualla! (Their Life Is Somewhere Else, 2008) - Salaakin kuvattu, pätevä dokumentti Teheranin metrossa matkustavista naisista.
Adina Pintilie: Nea Pintea...malli (2005) - Hauska dokumentti iäkkäästä taideakatemian mallista ja hurmaavasta valehtelijasta.
Miia Tervo: Lumikko (The Little Snow Animal, 2009) - Viime vuoden hienoin suomalainen elokuva. Ällistyttävä taideteos. Siinä missä tavan pitkä elokuva käsittelee yhtä tai kahta teemaa yhdestä näkökulmasta, Lumikon neljä, viisi teemaa nähdään lukuisista kulmista. Yksinäisyys, teiniys, suomalaisuus, pikkukaupunkilaisuus, ulkopuolisuus ja sisäpiiriläisyys saavat elokuvallisen muodon kerronnassa, jossa yhdistyvät dramatisointi, radiomateriaali, luovasti assosioiva pop-musiikki, sydäntäsärkevä animointi ja mestarillinen arkistoaineiston käyttö. Lumikko ei dokumentoi vain konkreettista todellisuutta vaan myös henkistä maisemaa. Niin sanottu "täysosuma".
Pauliina Feodoroff: Kiurrels (2007) - Booyakasha! Koulukinon periaatteella tehty, täysin valloittava saamelaislyhäri yläasteikäisistä hiphoppareista.
Paul Calori, Kostia Testut: Koneiden hiljaisuus (Le silence des machines, 2007) - Proletaarimusikaali kapitalismin liikkeistä idän suuntaan. Kukaan ei kostu onnellisuutta - paitsi magnaatit.
Chen Zhuo, Huang Kyi: Chinese Carnival no. 10 (2008) - Dokumentti huvipuistosta kylmän modernismin symbolina. Yllättäviä kuvia.
Punahilkat
Florence Henrard: Lilli ja iso paha susi (Lili et le loup, 1996) - Hauskan naivistinen animaatio. Aluksi pyörähti käyntiin väärä elokuva, juttu kanatarhaan adoptoidusta lehmästä: sääli, että se pistettiin poikki.
Jörn Utkilen: Punahuppu (Little Red Hoodie, 2008) - Skottipunis on tiukka, hymytön 10-vuotias mimmi, jonka topatussa t-paidassa lukee "Fuck Me". "Susi" on finninaamainen pedofiili. Näytöksen anarkistisin ja paras elokuva.
Yves Steichen: Julma (Grim, 2007)
Pecoraped: Punahilkan harhapolku (Meisou akazukin, 2007) - Festareiden kahelein teos. Punahilkka ja anime kohtaavat tehosekoittimessa. Niin vailla tolkkua, ettei tästä voi olla pitämättä. Mahtava musiikki.
Vera Neubauer: Villainen susi (Woolly Wolf, 2002) - Viehättävä villa-animaatio.
Jan Kounen: Viimeinen punahilkka (La dernier Chaperon Rouge, 1996) - Typerä kvasiavantgardistinen uusversio, jossa on huonoja lauluja, naurettavia pukuja ja poskettomat lavasteet. Emmanuelle Béart on silti ihana.
Dennis Nybackin 16-milliset
Ensimmäinen näytös koostui otteista noin kymmenestä elokuvasta. Kuin hyvien muistojen sirpaleita.
Hugh Fay: Lahja (It's a Gift, 1923) - Hykerryttävä Snub Pollard -lyhäri yli-innokkaasta keksijästä.
Sieltä täältä nähtyjä pätkiä elokuvista: Winston Churchillin "rautaesirippupuhe" (1946), Punaisia Hollywoodissa (1947) ja Jenkkisotilas (The U.S. Soldier, 1961), kaikki arkistomateriaalia.
Ydinpommin testausvalmisteluja erämaassa (1953) - Otsikon mukaista arkistomateriaalia.
Vuoden 1961 uutissikermä - Hyytävä sikermä Movietonen uutisspotteja. Ei hyvin mennyt silloinkaan.
Uralin rekat (Ural Trucks, 1974) - Eli Ural-rekat, joita tämä markkinahenkinen mainosoutous esittelee vaikuttavasti.
Balalaikka-orkesteri (1950) - Ransakalaisen uutisryhmän taltiointi puna-armeijan balalaikkaosaston hienosta esityksestä.
Kaikki laskeumasta (All About Fallout, 1961) - Ajankohtaisuudessaan festareiden hyytävin pätkä. Vain muutamaa tuntia aikaisemmin oli tullut tieto Fukushiman ydinvoimalan räjähdyksestä, joten tälle oli vaikea nauraa. Merkillinen opetuselokuva, joka tuntui olevan vakavissaan, mutta samalla opetti pudistelemaan päällystakista radioaktiiviset kiteet pois.
Päivä jona kuolen (The Day I Die, 1970) - Hidastetusta kuvasta tehot löytävä opetusfilmi rattijuoppoudesta. Naurettava, mutta kiehtova: ei huonoimmasta päästä.
Rysän päältä (Caught In A Rip-Off, 1974) - Hyvin kerrottu opetuselokuva näpistelystä. Nuoren sankarin repliikit ovat tahattoman koomisia, mutta myymälävartijan näkökulma on älykkäästi kirjoitettu.
Lewis D. Collins: Viimeiset treffit (Last Date, 1950) - Teenicide rules!
Cine Morte
Johan Lundh: Konvex-T (2008) - Hupaisa kertomus takapuolessa olevasta paiseesta, josta alkaa pulpahdella omituisia olioita. Hyvällä tunnelmalla kerrottu, mutta harmillisesti puhti ei riitä tyydyttävään loppuratkaisuun.
Atro Lahtela: Vastanaineet (1998) - Yhdeksänminuuttisen kestonsa kantava vitsikäs novelli, joka perustuu ajatukselle, että naimalla voi ottaa toisen hengiltä.
Fredrik Andersson: Alice vuotaa kuiviin (Watch Alice Bleed, 2009) - Rujo Barbie-animaatio. Splatteria punk-asenteella. Mustan hauska, mutta liian pitkä.
Alison MacLean: Tiskipöytä (Kitchen Sink, 1989) - Mitä luultavimmin kuuluisin uusi-seelantilainen lyhäri. Täysin jäljittelemätön idea, tiukka mustavalkototeutus. Klassikko.
Niles Atallah, Joaquin Cocina, Cristobal Leon: Luis (2008) - Tarina ei oikein selkene, mutta teknisesti kiehtova animaatio.
Jerome Sable: Majavapadon legenda (The Legend of Beaver Dam, 2010) - Splatter-musikaali, joka alkaa leirinuotiolta. Lyhyytensä vuoksi muikea.
David Freyne: Mylly (Mill, 2009) - Taidokas, mutta kliseinen. Kauniin näköinen.
Haritz Zubillaga: Ajan tappamista (Las horas muertas, 2007) - Kitchen Sinkin ohella CM-sarjan helmi. Loistava kauhuidea: Neljä nuorta loukussa asuntoautossa, jota kiikarikiväärillä varustautunut mies ammuskelee. Ilkeä, taidokas ja armoton.
Sanna Lenken: Vappuaatto (Valborg, 2007) - Alkaa hyvin nuoren naisen hakeutuessa aborttiin ja lääkäreiden käyttäytyessä kummallisesti, mutta ei johda oikein mihinkään.
Fernando Fidel Urdapilleta Jiménez: Kaunis pienoinen (Cosita linda, 2007) - Täsmälleen sama aihe ja valmistumisvuosi kuin Mitchell Lichtensteinin Teethillä.
Sami van Ingen: Deep Six (2007) - Festareiden kokeellisin elokuva: esitettiin vahingossa kuvaviiva liian ylhäällä. Rytmisesti kiinnostava.
Dennison Ramalho: Ninjat (Ninjas, 2010) - CM-sarjan ilkein elokuva: liikkuu sadismin rajoilla. Juoni on sekava, nimi on huonosti valittu. Jotain väkevää kuvissa kuitenkin oli.
Paul Bush
Hänen näytelmänsä (His Comedy, 1994) - Dantelainen animaatioruno. Ei yhtä tehokas kuin esim. Albatrossi. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Asetelma pienen kupin kera (Still Life With Small Cup, 1995) - Melko kokeellinen. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Huonekalurunoutta (Furniture Poetry, 1999) - Erittäin hauska pixellaatio-elokuva, jossa huonekalut ja muut elottomat esineet kommunikoivat keskenään.
Tri Jekyll ja Mr. Hyde (2001) - Kokeellinen elokuva vuoden -41 elokuvan materiaalia käyttäen. Ajatuksia herättävä ja viihdyttävä.
Paritanssia (Pas de deux de deux, 2001) - Kahden balettiparin liikkeitä Joutsenlammen koreografiasta leikataan keskenään skitsofreenisin tuloksin.
Kun Darwin nukkuu... (While Darwin Sleeps..., 2004) - Mieletön elokuva hyönteisistä, joita kulkee yli 3500 erilaista silmien ohi alle viiden minuutin. Tuo etsimättä mieleen Erään hyönteisen tuhon. Elokuvan tekemiseen meni vuosi.
Paul Bush puhuu (Paul Bush Talks, 2006) - Editointikokeilu. Elokuvan peruskauraa.
ONVZ Netherlands, Room 2 Scotland (2000-2005) - Muutama mainos. Hienoja ja hauskoja.
Geishan elämä (Geisha Grooming, 2003) - Geisha meikkaa. Okei, ihan kiva?
Salainen rakkaus (Secret Love, 2002) - Väkevä musiikillinen kansantarina menneiltä ajoilta. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Shinjuku Samurai (2004) - Time lapse -elokuva. Outoa taikaa, vaikka idea on kulunut.
Busby Berkeleyn kunnianosoitus Mae Westille (2002) - Vastustamaton. Älyttömän hauska idea: neljä erektiota nousee ja laskee kuvan joka kulmassa. Syntyy outoja assosiaatioita.
Albatrossi (1998) - Ohjaajan pääteos, Coleridgen runon pohjalta. Erinomaisesti ohjattu, hieno elokuva. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Huhu oikeista asioista (The Rumour of True Things, 1996) - Kunnianhimoinen, filosofinen elokuva kone- ja virtuaalimaailmasta.
Central Swiss (2006) - Time lapse -elokuva. Jostain syystä mielenkiintoinen. Luultavasti vika on katsojassa.
Lehmän näytelmä (The Cow's Drama, 1984) - Lehmä on lehmä on lehmä. 38 minuuttia lehmyyttä. Rauhoittavaa.
Carte blanche (Erkki Astala)
Charles Chaplin: Hiljainen katu (Easy Street, 1917) - Mestarikomediasta esitettiin hassu, puolijälkiäänitetty kopio. Mielettömiä toimintakohtauksia.
Maya Deren, Alexander Hammid: Iltapäivän paulat (Meshes of the Afternoon, 1943) - Amerikkalaisen avantgarde-elokuvan avaus. Upea teos. Suggeroiva rytmi, hypnoottinen kuvamaailma. Täydellisen mukaansa tempaava.
Tex Avery: Red Hot Riding Hood (1943) - Historiasta ei löydy montaa parempaa lyhytanimaatiota. Susi on Jokamies vietit valloilleen päästettyinä. Käsittämätön - ja rohkea - neronleimaus.
Erikoissarjat
Peter von Bagh
Sodankylä, ikuisesti - osat Ikuinen aika, Valon draama ja Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho
Harun Farocki
Tuli, jota ei voi sammuttaa (Nicht löschbares Feuer, 1969)
Maailman kuvat ja sodan leima (Bilder der Welt und Inschrift des Krieges, 1988) - Vaikuttava, viiltävän terävä elokuva katseesta ja muistista, halusta nähdä ja totuudesta. Teoksen ydinajatus paljastuu kaikessa lohduttomuudessaan vasta viimeisen kymmenen minuutin aikana. Tyynen rauhallinen: täytyy tunnustaa, että pahasti univelkaisena näin elokuvasta vain noin puolet.
Jean-Marie Straub ja Danièle Huillet työstämässä Franz Kafkan "Amerikkaa" (Jean-Marie Straub und Danièle Huillet bei der Arbeit an einem Film nach Franz Kafkas Romanfragment "Amerika", 1983) - Ensimmäiset 15 minuuttia.
Avajaisnäytös
Chen Xuegang: Tärinää (Tremble, 2007) - Pieni ja lyhyt kiinalainen.
Mona Rafatzadeh: Heidän elämänsä on muualla! (Their Life Is Somewhere Else, 2008) - Salaakin kuvattu, pätevä dokumentti Teheranin metrossa matkustavista naisista.
Adina Pintilie: Nea Pintea...malli (2005) - Hauska dokumentti iäkkäästä taideakatemian mallista ja hurmaavasta valehtelijasta.
Miia Tervo: Lumikko (The Little Snow Animal, 2009) - Viime vuoden hienoin suomalainen elokuva. Ällistyttävä taideteos. Siinä missä tavan pitkä elokuva käsittelee yhtä tai kahta teemaa yhdestä näkökulmasta, Lumikon neljä, viisi teemaa nähdään lukuisista kulmista. Yksinäisyys, teiniys, suomalaisuus, pikkukaupunkilaisuus, ulkopuolisuus ja sisäpiiriläisyys saavat elokuvallisen muodon kerronnassa, jossa yhdistyvät dramatisointi, radiomateriaali, luovasti assosioiva pop-musiikki, sydäntäsärkevä animointi ja mestarillinen arkistoaineiston käyttö. Lumikko ei dokumentoi vain konkreettista todellisuutta vaan myös henkistä maisemaa. Niin sanottu "täysosuma".
Pauliina Feodoroff: Kiurrels (2007) - Booyakasha! Koulukinon periaatteella tehty, täysin valloittava saamelaislyhäri yläasteikäisistä hiphoppareista.
Paul Calori, Kostia Testut: Koneiden hiljaisuus (Le silence des machines, 2007) - Proletaarimusikaali kapitalismin liikkeistä idän suuntaan. Kukaan ei kostu onnellisuutta - paitsi magnaatit.
Chen Zhuo, Huang Kyi: Chinese Carnival no. 10 (2008) - Dokumentti huvipuistosta kylmän modernismin symbolina. Yllättäviä kuvia.
Punahilkat
Florence Henrard: Lilli ja iso paha susi (Lili et le loup, 1996) - Hauskan naivistinen animaatio. Aluksi pyörähti käyntiin väärä elokuva, juttu kanatarhaan adoptoidusta lehmästä: sääli, että se pistettiin poikki.
Jörn Utkilen: Punahuppu (Little Red Hoodie, 2008) - Skottipunis on tiukka, hymytön 10-vuotias mimmi, jonka topatussa t-paidassa lukee "Fuck Me". "Susi" on finninaamainen pedofiili. Näytöksen anarkistisin ja paras elokuva.
Yves Steichen: Julma (Grim, 2007)
Pecoraped: Punahilkan harhapolku (Meisou akazukin, 2007) - Festareiden kahelein teos. Punahilkka ja anime kohtaavat tehosekoittimessa. Niin vailla tolkkua, ettei tästä voi olla pitämättä. Mahtava musiikki.
Vera Neubauer: Villainen susi (Woolly Wolf, 2002) - Viehättävä villa-animaatio.
Jan Kounen: Viimeinen punahilkka (La dernier Chaperon Rouge, 1996) - Typerä kvasiavantgardistinen uusversio, jossa on huonoja lauluja, naurettavia pukuja ja poskettomat lavasteet. Emmanuelle Béart on silti ihana.
Dennis Nybackin 16-milliset
Ensimmäinen näytös koostui otteista noin kymmenestä elokuvasta. Kuin hyvien muistojen sirpaleita.
Hugh Fay: Lahja (It's a Gift, 1923) - Hykerryttävä Snub Pollard -lyhäri yli-innokkaasta keksijästä.
Sieltä täältä nähtyjä pätkiä elokuvista: Winston Churchillin "rautaesirippupuhe" (1946), Punaisia Hollywoodissa (1947) ja Jenkkisotilas (The U.S. Soldier, 1961), kaikki arkistomateriaalia.
Ydinpommin testausvalmisteluja erämaassa (1953) - Otsikon mukaista arkistomateriaalia.
Vuoden 1961 uutissikermä - Hyytävä sikermä Movietonen uutisspotteja. Ei hyvin mennyt silloinkaan.
Uralin rekat (Ural Trucks, 1974) - Eli Ural-rekat, joita tämä markkinahenkinen mainosoutous esittelee vaikuttavasti.
Balalaikka-orkesteri (1950) - Ransakalaisen uutisryhmän taltiointi puna-armeijan balalaikkaosaston hienosta esityksestä.
Kaikki laskeumasta (All About Fallout, 1961) - Ajankohtaisuudessaan festareiden hyytävin pätkä. Vain muutamaa tuntia aikaisemmin oli tullut tieto Fukushiman ydinvoimalan räjähdyksestä, joten tälle oli vaikea nauraa. Merkillinen opetuselokuva, joka tuntui olevan vakavissaan, mutta samalla opetti pudistelemaan päällystakista radioaktiiviset kiteet pois.
Päivä jona kuolen (The Day I Die, 1970) - Hidastetusta kuvasta tehot löytävä opetusfilmi rattijuoppoudesta. Naurettava, mutta kiehtova: ei huonoimmasta päästä.
Rysän päältä (Caught In A Rip-Off, 1974) - Hyvin kerrottu opetuselokuva näpistelystä. Nuoren sankarin repliikit ovat tahattoman koomisia, mutta myymälävartijan näkökulma on älykkäästi kirjoitettu.
Lewis D. Collins: Viimeiset treffit (Last Date, 1950) - Teenicide rules!
Cine Morte
Johan Lundh: Konvex-T (2008) - Hupaisa kertomus takapuolessa olevasta paiseesta, josta alkaa pulpahdella omituisia olioita. Hyvällä tunnelmalla kerrottu, mutta harmillisesti puhti ei riitä tyydyttävään loppuratkaisuun.
Atro Lahtela: Vastanaineet (1998) - Yhdeksänminuuttisen kestonsa kantava vitsikäs novelli, joka perustuu ajatukselle, että naimalla voi ottaa toisen hengiltä.
Fredrik Andersson: Alice vuotaa kuiviin (Watch Alice Bleed, 2009) - Rujo Barbie-animaatio. Splatteria punk-asenteella. Mustan hauska, mutta liian pitkä.
Alison MacLean: Tiskipöytä (Kitchen Sink, 1989) - Mitä luultavimmin kuuluisin uusi-seelantilainen lyhäri. Täysin jäljittelemätön idea, tiukka mustavalkototeutus. Klassikko.
Niles Atallah, Joaquin Cocina, Cristobal Leon: Luis (2008) - Tarina ei oikein selkene, mutta teknisesti kiehtova animaatio.
Jerome Sable: Majavapadon legenda (The Legend of Beaver Dam, 2010) - Splatter-musikaali, joka alkaa leirinuotiolta. Lyhyytensä vuoksi muikea.
David Freyne: Mylly (Mill, 2009) - Taidokas, mutta kliseinen. Kauniin näköinen.
Haritz Zubillaga: Ajan tappamista (Las horas muertas, 2007) - Kitchen Sinkin ohella CM-sarjan helmi. Loistava kauhuidea: Neljä nuorta loukussa asuntoautossa, jota kiikarikiväärillä varustautunut mies ammuskelee. Ilkeä, taidokas ja armoton.
Sanna Lenken: Vappuaatto (Valborg, 2007) - Alkaa hyvin nuoren naisen hakeutuessa aborttiin ja lääkäreiden käyttäytyessä kummallisesti, mutta ei johda oikein mihinkään.
Fernando Fidel Urdapilleta Jiménez: Kaunis pienoinen (Cosita linda, 2007) - Täsmälleen sama aihe ja valmistumisvuosi kuin Mitchell Lichtensteinin Teethillä.
Sami van Ingen: Deep Six (2007) - Festareiden kokeellisin elokuva: esitettiin vahingossa kuvaviiva liian ylhäällä. Rytmisesti kiinnostava.
Dennison Ramalho: Ninjat (Ninjas, 2010) - CM-sarjan ilkein elokuva: liikkuu sadismin rajoilla. Juoni on sekava, nimi on huonosti valittu. Jotain väkevää kuvissa kuitenkin oli.
Paul Bush
Hänen näytelmänsä (His Comedy, 1994) - Dantelainen animaatioruno. Ei yhtä tehokas kuin esim. Albatrossi. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Asetelma pienen kupin kera (Still Life With Small Cup, 1995) - Melko kokeellinen. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Huonekalurunoutta (Furniture Poetry, 1999) - Erittäin hauska pixellaatio-elokuva, jossa huonekalut ja muut elottomat esineet kommunikoivat keskenään.
Tri Jekyll ja Mr. Hyde (2001) - Kokeellinen elokuva vuoden -41 elokuvan materiaalia käyttäen. Ajatuksia herättävä ja viihdyttävä.
Paritanssia (Pas de deux de deux, 2001) - Kahden balettiparin liikkeitä Joutsenlammen koreografiasta leikataan keskenään skitsofreenisin tuloksin.
Kun Darwin nukkuu... (While Darwin Sleeps..., 2004) - Mieletön elokuva hyönteisistä, joita kulkee yli 3500 erilaista silmien ohi alle viiden minuutin. Tuo etsimättä mieleen Erään hyönteisen tuhon. Elokuvan tekemiseen meni vuosi.
Paul Bush puhuu (Paul Bush Talks, 2006) - Editointikokeilu. Elokuvan peruskauraa.
ONVZ Netherlands, Room 2 Scotland (2000-2005) - Muutama mainos. Hienoja ja hauskoja.
Geishan elämä (Geisha Grooming, 2003) - Geisha meikkaa. Okei, ihan kiva?
Salainen rakkaus (Secret Love, 2002) - Väkevä musiikillinen kansantarina menneiltä ajoilta. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Shinjuku Samurai (2004) - Time lapse -elokuva. Outoa taikaa, vaikka idea on kulunut.
Busby Berkeleyn kunnianosoitus Mae Westille (2002) - Vastustamaton. Älyttömän hauska idea: neljä erektiota nousee ja laskee kuvan joka kulmassa. Syntyy outoja assosiaatioita.
Albatrossi (1998) - Ohjaajan pääteos, Coleridgen runon pohjalta. Erinomaisesti ohjattu, hieno elokuva. Animoitu filmin pintaan raaputtamalla, mikä ajatus meni pilalle digiesityksessä.
Huhu oikeista asioista (The Rumour of True Things, 1996) - Kunnianhimoinen, filosofinen elokuva kone- ja virtuaalimaailmasta.
Central Swiss (2006) - Time lapse -elokuva. Jostain syystä mielenkiintoinen. Luultavasti vika on katsojassa.
Lehmän näytelmä (The Cow's Drama, 1984) - Lehmä on lehmä on lehmä. 38 minuuttia lehmyyttä. Rauhoittavaa.
Carte blanche (Erkki Astala)
Charles Chaplin: Hiljainen katu (Easy Street, 1917) - Mestarikomediasta esitettiin hassu, puolijälkiäänitetty kopio. Mielettömiä toimintakohtauksia.
Maya Deren, Alexander Hammid: Iltapäivän paulat (Meshes of the Afternoon, 1943) - Amerikkalaisen avantgarde-elokuvan avaus. Upea teos. Suggeroiva rytmi, hypnoottinen kuvamaailma. Täydellisen mukaansa tempaava.
Tex Avery: Red Hot Riding Hood (1943) - Historiasta ei löydy montaa parempaa lyhytanimaatiota. Susi on Jokamies vietit valloilleen päästettyinä. Käsittämätön - ja rohkea - neronleimaus.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Filkkarit MMXI: Nähdyt elokuvat (osa 2)
Monroen päiväkirjasta, sivu 16
Kotimainen kilpailu
Iirsi Härmä: Omaa luokkaansa
Mia Halme: Ikuisesti sinun
Jan Andersson: Kuvitettu kaupunki - Pääpalkinnon vienyt animaatio graffiteista. Saa yhdestä ideastaan paljon irti, mutta vaatii enemmän kuin yhden katselun.
Elina Talvensaari: Miten marjoja poimitaan - Allekirjoittaneelle tämä dokumentti oli kotimaisen kilpailun paras. Aiheena thaimaalaiset hillanpoimijat Suomessa. Vaikuttavuus syntyy henkeäsalpaavasta kuvallisesta toteutuksesta, jossa kameraa käytetään siihen, mitä varten se on rakennettu. Ääniraita kulkee kuvasta erillään, jolloin elokuva ei jämähdä kasvoihin. Elokuvaa on moitittu siisteydestä - tällöin ei ole ymmärretty tekijöiden tavoitteita. (Huhujen mukaan elokuvassa kritisoitu Suomen marjanpoimijoiden liitto olisi ollut mukana rahoittajan ominaisuudessa!) Mestariteos?
Elli Vuorinen: Kielitiettyni - Söpö animaatio. Ei ainutlaatuinen, mutta kielitämättä viehättävä. Yleisön suosikki.
Hannes Vartiainen, Pekka Veikkolainen: Erään hyönteisen tuho - Suositun teorian mukaan tämä elokuva jäi palkinnoitta, koska Hanasaari A oli vielä liian tuoreessa muistissa. Joka tapauksessa kotimaisen kilpailun kärkiteoksia, hienosti rytmitetty hyönteistanssi, jonka musiikki à la Johannes Portaankorva ansaitsee erityishuomiota.
Sanni Priha: Maa, jossa voi leikkiä elämää - Kilpailun kehnoimpia teoksia. Täynnä kliseistä, kvasieksistentiaalista pohdiskelua mielenkiinnottomassa visuaalisessa ympäristössä. Amatööritasoa.
Henrik Röman: Joulun sydän - Ilmeisesti räpäytin silmiäni väärässä kohtaa, sillä en huomannut mitään dramaturgista ydintä elokuvassa. Toteutus on siisti ja näyttelijät sympaattisia.
PV Lehtinen: Sielunsieppaaja - Jälleen yksi Lehtisen ihmistutkielma, kuin henkiin puhallettu valokuva-albumi. Tekijä on erittäin taitava, ja Sielunsieppaaja oli molempien kilpailujen elokuvallisesti korkeatasoisimpia teoksia, mutta toisaalta jälkikäteen jäi - taas - kovin tyhjä tunne. Kuvat ovat hyvin hyvin hyvin kauniita.
Jan Ijäs: Sweet Mov(i)e - Ilahduttavan rohkea valinta Risto Jarva -tuomaristolta. Naiset ja miehet liikkuvat suhteessa toisiinsa. Täydellisesti sanottavansa hallitseva neliminuuttinen kommentoi sukupuoliviettiä, pornoa, himoa, kehonkieltä - ja lopulta rakkautta. Jos lyhytelokuvilla olisi valtaa, Jaakko Eino Kalevin Flexible Heart nousisi hitiksi. Loistavan Ghosts-dokumentin tekijältä.
Johanna Vanhala: Voitko rakastaa - Taulukauppiaat tuottaneen Aamu Filmin dokumentti tyttären ja skitsofreniaan sairastuneen äidin jonkinlaisesta yhteen palaamisesta. Puhelinkeskustelut ja eri ihmisten lapsuudesta säilyneet kaitafilmit kommunikoivat keskenään. Tyylikäs, tasapainoinen elokuva. Lopussa kuullaan nimi-iskelmä sydämeen käyvästi lapsen laulamana. Vartin mittainen leffa oli tekeillä kaksi vuotta.
JP Saari: Soitto-oppilas - Animoinniltaan vaikuttava, dialogiton lastentarina pojasta ja sammakkoruhtinaasta. Simppeli juttu olisi kestänyt yhden käänteen tai oivalluksen lisää.
Misko Iho: Potilas - Jani Volanen ja Tommi Korpela pienessä mysteerissä erään yövartijan illasta. Kerronta on varmaa ja loppuratkaisu tyydyttävä.
Malakias: Pelastakaa sarvikuonot - Osallistui molempiin kilpasarjoihin ja osoittautui molempien sarjojen huonoimmaksi elokuvaksi. Vastenmielinen, muka-provokatiivinen animaatio, joka kertoo enemmän tekijänsä pakkomielteistä kuin ympäröivästä maailmasta. Paha virhearvio festivaalin ohjelmistosuunnittelijoilta.
Elise Pietarila: Kirkonkylä Kyrkby - Hupaisa kuvaus yläasteikäisestä Pasista, joka opettelee pikkukaupungin sääntöjä. Anumirjami Tukian tekstissä on hauskan lakonisia huomioita. Vähän kuin suomalaista Jens Jonssonia, joskaan ei aivan samaa tasoa.
Milla Pelkonen: Ilmianto - Kommentti kouluväkivaltaan. Juttu jää puolitiehen eikä vaikuta täysin vilpittömältä, etenkin kun ohjaajan ote nuorista näyttelijöistään on hatara. Paula Korvan kirjoittama dialogi on ummehtunutta ja epäaitoa. Kuvattu Kangasalla, mutta haisee Stadilta. Muutama hyvä pointti kuitenkin.
Reeta Laine: Forget Me Not! - Stop motion -animaatio lelurobotista, joka on rakastunut omistajaansa. Oppilastyö Voionmaalta ja sormiharjoitus. Niissä rajoissa sympaattinen. Hyvä äänityö.
Kotimainen kilpailu
Iirsi Härmä: Omaa luokkaansa
Mia Halme: Ikuisesti sinun
Jan Andersson: Kuvitettu kaupunki - Pääpalkinnon vienyt animaatio graffiteista. Saa yhdestä ideastaan paljon irti, mutta vaatii enemmän kuin yhden katselun.
Elina Talvensaari: Miten marjoja poimitaan - Allekirjoittaneelle tämä dokumentti oli kotimaisen kilpailun paras. Aiheena thaimaalaiset hillanpoimijat Suomessa. Vaikuttavuus syntyy henkeäsalpaavasta kuvallisesta toteutuksesta, jossa kameraa käytetään siihen, mitä varten se on rakennettu. Ääniraita kulkee kuvasta erillään, jolloin elokuva ei jämähdä kasvoihin. Elokuvaa on moitittu siisteydestä - tällöin ei ole ymmärretty tekijöiden tavoitteita. (Huhujen mukaan elokuvassa kritisoitu Suomen marjanpoimijoiden liitto olisi ollut mukana rahoittajan ominaisuudessa!) Mestariteos?
Elli Vuorinen: Kielitiettyni - Söpö animaatio. Ei ainutlaatuinen, mutta kielitämättä viehättävä. Yleisön suosikki.
Hannes Vartiainen, Pekka Veikkolainen: Erään hyönteisen tuho - Suositun teorian mukaan tämä elokuva jäi palkinnoitta, koska Hanasaari A oli vielä liian tuoreessa muistissa. Joka tapauksessa kotimaisen kilpailun kärkiteoksia, hienosti rytmitetty hyönteistanssi, jonka musiikki à la Johannes Portaankorva ansaitsee erityishuomiota.
Sanni Priha: Maa, jossa voi leikkiä elämää - Kilpailun kehnoimpia teoksia. Täynnä kliseistä, kvasieksistentiaalista pohdiskelua mielenkiinnottomassa visuaalisessa ympäristössä. Amatööritasoa.
Henrik Röman: Joulun sydän - Ilmeisesti räpäytin silmiäni väärässä kohtaa, sillä en huomannut mitään dramaturgista ydintä elokuvassa. Toteutus on siisti ja näyttelijät sympaattisia.
PV Lehtinen: Sielunsieppaaja - Jälleen yksi Lehtisen ihmistutkielma, kuin henkiin puhallettu valokuva-albumi. Tekijä on erittäin taitava, ja Sielunsieppaaja oli molempien kilpailujen elokuvallisesti korkeatasoisimpia teoksia, mutta toisaalta jälkikäteen jäi - taas - kovin tyhjä tunne. Kuvat ovat hyvin hyvin hyvin kauniita.
Jan Ijäs: Sweet Mov(i)e - Ilahduttavan rohkea valinta Risto Jarva -tuomaristolta. Naiset ja miehet liikkuvat suhteessa toisiinsa. Täydellisesti sanottavansa hallitseva neliminuuttinen kommentoi sukupuoliviettiä, pornoa, himoa, kehonkieltä - ja lopulta rakkautta. Jos lyhytelokuvilla olisi valtaa, Jaakko Eino Kalevin Flexible Heart nousisi hitiksi. Loistavan Ghosts-dokumentin tekijältä.
Johanna Vanhala: Voitko rakastaa - Taulukauppiaat tuottaneen Aamu Filmin dokumentti tyttären ja skitsofreniaan sairastuneen äidin jonkinlaisesta yhteen palaamisesta. Puhelinkeskustelut ja eri ihmisten lapsuudesta säilyneet kaitafilmit kommunikoivat keskenään. Tyylikäs, tasapainoinen elokuva. Lopussa kuullaan nimi-iskelmä sydämeen käyvästi lapsen laulamana. Vartin mittainen leffa oli tekeillä kaksi vuotta.
JP Saari: Soitto-oppilas - Animoinniltaan vaikuttava, dialogiton lastentarina pojasta ja sammakkoruhtinaasta. Simppeli juttu olisi kestänyt yhden käänteen tai oivalluksen lisää.
Misko Iho: Potilas - Jani Volanen ja Tommi Korpela pienessä mysteerissä erään yövartijan illasta. Kerronta on varmaa ja loppuratkaisu tyydyttävä.
Malakias: Pelastakaa sarvikuonot - Osallistui molempiin kilpasarjoihin ja osoittautui molempien sarjojen huonoimmaksi elokuvaksi. Vastenmielinen, muka-provokatiivinen animaatio, joka kertoo enemmän tekijänsä pakkomielteistä kuin ympäröivästä maailmasta. Paha virhearvio festivaalin ohjelmistosuunnittelijoilta.
Elise Pietarila: Kirkonkylä Kyrkby - Hupaisa kuvaus yläasteikäisestä Pasista, joka opettelee pikkukaupungin sääntöjä. Anumirjami Tukian tekstissä on hauskan lakonisia huomioita. Vähän kuin suomalaista Jens Jonssonia, joskaan ei aivan samaa tasoa.
Milla Pelkonen: Ilmianto - Kommentti kouluväkivaltaan. Juttu jää puolitiehen eikä vaikuta täysin vilpittömältä, etenkin kun ohjaajan ote nuorista näyttelijöistään on hatara. Paula Korvan kirjoittama dialogi on ummehtunutta ja epäaitoa. Kuvattu Kangasalla, mutta haisee Stadilta. Muutama hyvä pointti kuitenkin.
Reeta Laine: Forget Me Not! - Stop motion -animaatio lelurobotista, joka on rakastunut omistajaansa. Oppilastyö Voionmaalta ja sormiharjoitus. Niissä rajoissa sympaattinen. Hyvä äänityö.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Filkkarit MMXI: Nähdyt elokuvat (osa 1)
Monroen päiväkirjasta, sivu 15
Kansainvälinen kilpailu
Alexei Dmitriev: Abstrakti? - Mukiinmenevä, neliminuuttinen tutkielma eräästä Cézannen maalauksesta.
Pao Paixao: Ensihedelmät (Prémices) - Epätasainen, mutta tuore ja yllättävä variaatio hullun rakkauden ja kolmiodraaman teemoista.
Sami van Ingen: Stagecoach - Pelkästään kummallinen elokuva epäskarpisti kuvatuista autoista. Pettymys.
Lin Xi: Nuoruuden julmuudet (Cruelties of Youth) - Epätavallisia ideoita kertomuksessa kapitalismin ja ahneuden pettämästä työläispojasta, joka päättää tappaa pomonsa tyttären. Koominen pikemmin kuin traaginen.
Juan Millares: Saksan paviljonki (El pabellon aleman) - Festarikeskusteluissa usein esiin noussut kaunis, mustavalkoinen dokumentti arkkitehti Mies van der Rohen mestariteoksesta Barcelonan maailmannäyttelyyn. Tätä veikattiin jopa palkinnoille.
Jean-Gabriel Périot: Barbaarit - Provosoiva valokuvakollaasi, joka vie pointtinsa pikku hiljaa perille. Kuvat valtaa pitävistä rinnastuvat kuviin mellakoijista ja vaativat valitsemaan puolensa. Hieno lyhäri.
Anca Miruna Lazarescu: Hiljainen joki (Apele Tac) - Liki ainoa palkittu, joka ei tuntunut rehelliseltä, vaan poliittiselta valinnalta. Periaatteessa meksikolaisten, Yhdysvaltoihin laittomasti loikkaavien siirtolaisten tarina siirrettynä Romanian ja Jugoslavian rajalle. Kulunut tarina eikä ohjaajalla ole visuaalista silmää - mutta hyvin näytelty.
Tak Hoon Kim, Sung Ho Park, Jin Ho Ryu, Jin Young Yoo: Violetti mies (A Purpleman) - Pätevä dokumenttianimaatio pohjois-korealaisesta, joka pakenee kidutuksia Etelä-Koreaan. Tositarina.
Hazim Bitar: Valaan vatsaan (Ela bath el-hoot) - Joonan legendaa hyödyntävä allegoria palestiinalaisten salakuljetustunneleista. Kiinnostava, mutta hieman ponneton.
Donato Milyeyes Sansone: Videogioco a loop experiment
Lina Luzyte: Se olisi hienoa, mutta... (Jau puiku, tik dar siek tiek) - Tarkasti rajatuin kuvin kerrottu dead pan -komedia, joka ei toimi. Vitsi on kulunut. Ohjaaja näkee maanmiehensä kammottavina stereotyyppeinä.
Carlos Leiva: Perhepiirissä (Ambiente familiar) - Aika ilmeinen perhearvojen kritiikki. Veljen himo sisartaan kohtaan rinnastuu kömpelöhkösti vuotavaan viemäriin.
Marius Dybwad Brandrud: 1987-1993 - Valokuvakollaasi lumilautailijasta ja tämän äidistä. Mukiinmenevä, mutta onhan tällaista nähty. Iso kuva puuttuu.
Jacques Bonnavent: Kultakaivos (La mina de oro) - Nokkela kauhunovelli, joka kuvaa ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen moderneja kommunikaatiovälineitä.
László Csuja: Fosfori - Ei mitään mieleenpainuvaa kuvauksessa jälkeenjääneen pojan ja tämän isän vaikeista väleistä.
Igor Mirkovic: Velkoja (Inkasator) - Tyypillinen lyhytaihe: eläkeläispariskunta ei uskalla avata ovea mustaihoiselle sähkönmittaajalle. Pikkukiva.
Dalibor Matanic: Juhlat (Tulum)
Damian Nenow: Vihan polut (Paths of Hate)
George Barbakadze: Via Gori
Alberto Dorado: Eksyksissä (Perdido)
David O'Reilly: Ulkoinen maailma (The External World) - Ilahduttavan rohkea valinta juryltä animaatiopalkinnon voittajaksi. Anarkian marinoima elokuva, joka on tajunnut, että tekijäänsä rajoittaa vain mielikuvitus.
Mikhail Zheleznikov: Yhdessä (Vmeste) - Tyypillisen kepeä zheleznikovilainen pikkujuttu, pohdintojen kohteena koirien suku.
Adrian Sitaru: Häkki (Colivia) - Loistavien näyttelijöidensä takia mukaansa tempaava pikku komedia kiintymyksestä pieneen eläimeen.
Mohammad-Ali Soleymanzadeh: Susi ja lammas (Gorg-o mish) - Etevä animaatio, jossa on pari yllättävää käännettä - mutta hieman liian pitkä.
Mihai Grecu: Tuhatjalkainen aurinko (Centipede Sun) - En löytänyt oikein mitään tästä ns. visuaalisesta runosta, jossa aavikkomaisemaa muutellaan tietokone-efektein. New agea?
Kote Camacho: Suuri kisa (La gran carrera) - Vuoteen 1914 sijoittuva musta komedia. Hauska idea, ja perioditoteutus on ällistyttävästi toteutettu. Mieleenpainuva.
Jurgis Krasons: Rupikonnan nieleminen (Norit Krupi) - Sekavahkosti kerrottu animaatio.
Pedro Pio Martin Perez: Maya - Ahdistava dokumentti taistelukoiran valmennuksesta. Ihminen on hieno eläin.
Myroslav Slaboshpytkiy: Kuurous (Glukhota) - Antaa ymmärtää olevansa tosipohjainen. Yksi kymmenminuuttinen otos. Ihan kiintoisa, mutta mikä on loppulause? Miksi kytät hakkaavat kuuroa poikaa? Kerronnan vika, kun ei selviä.
Anu Aun: Vuoro (Vahetus) - Parempi käännös olisi Vaihto, sillä osien vaihtumisesta on kyse. Hyvin tehty, mutta ankea, eikä idea ole kovin uusi.
Rajesh S. Jala: Portailla
Michael Pearce: Riitti
Ruben Östlund: Välikohtaus pankin luona (Händelse vid bank) - Grand Prix'n voittaja. Hyvä, mutta aika turvallinen valinta. Hieno yhden otoksen elokuva, joka näkee tarkasti meihin ihmisiin. Kilpailun paras elokuva? Ehkä, mutta kolme palkintoa tuntuu silti liioittelulta. Voittanut myös Berliinissä Kultaisen Palmun ja Corkissa pääpalkinnon.
Gary Jong: Katoksen yli (Canopy Crossings) - Tylsä tarina, mutta kiehtova tapahtumapaikka: Maeklongin tori, jonka läpi juna kulkee 8 kertaa päivässä.
Atsushi Wada: Sian silmässä (Wakanarai buta)
Quayn veljekset: Naamio (Maska)
Ferenc Cakó: Kosketus (Érintés)
Bartek Kulas: Millhaven - Kilpasarjoissa nähtiin paljon hyviä animaatioita. Millhaven on Nick Caven laulun erinomainen tulkinta. Tämän tahtoisi nähdä uudelleen.
Kansainvälinen kilpailu
Alexei Dmitriev: Abstrakti? - Mukiinmenevä, neliminuuttinen tutkielma eräästä Cézannen maalauksesta.
Pao Paixao: Ensihedelmät (Prémices) - Epätasainen, mutta tuore ja yllättävä variaatio hullun rakkauden ja kolmiodraaman teemoista.
Sami van Ingen: Stagecoach - Pelkästään kummallinen elokuva epäskarpisti kuvatuista autoista. Pettymys.
Lin Xi: Nuoruuden julmuudet (Cruelties of Youth) - Epätavallisia ideoita kertomuksessa kapitalismin ja ahneuden pettämästä työläispojasta, joka päättää tappaa pomonsa tyttären. Koominen pikemmin kuin traaginen.
Juan Millares: Saksan paviljonki (El pabellon aleman) - Festarikeskusteluissa usein esiin noussut kaunis, mustavalkoinen dokumentti arkkitehti Mies van der Rohen mestariteoksesta Barcelonan maailmannäyttelyyn. Tätä veikattiin jopa palkinnoille.
Jean-Gabriel Périot: Barbaarit - Provosoiva valokuvakollaasi, joka vie pointtinsa pikku hiljaa perille. Kuvat valtaa pitävistä rinnastuvat kuviin mellakoijista ja vaativat valitsemaan puolensa. Hieno lyhäri.
Anca Miruna Lazarescu: Hiljainen joki (Apele Tac) - Liki ainoa palkittu, joka ei tuntunut rehelliseltä, vaan poliittiselta valinnalta. Periaatteessa meksikolaisten, Yhdysvaltoihin laittomasti loikkaavien siirtolaisten tarina siirrettynä Romanian ja Jugoslavian rajalle. Kulunut tarina eikä ohjaajalla ole visuaalista silmää - mutta hyvin näytelty.
Tak Hoon Kim, Sung Ho Park, Jin Ho Ryu, Jin Young Yoo: Violetti mies (A Purpleman) - Pätevä dokumenttianimaatio pohjois-korealaisesta, joka pakenee kidutuksia Etelä-Koreaan. Tositarina.
Hazim Bitar: Valaan vatsaan (Ela bath el-hoot) - Joonan legendaa hyödyntävä allegoria palestiinalaisten salakuljetustunneleista. Kiinnostava, mutta hieman ponneton.
Donato Milyeyes Sansone: Videogioco a loop experiment
Lina Luzyte: Se olisi hienoa, mutta... (Jau puiku, tik dar siek tiek) - Tarkasti rajatuin kuvin kerrottu dead pan -komedia, joka ei toimi. Vitsi on kulunut. Ohjaaja näkee maanmiehensä kammottavina stereotyyppeinä.
Carlos Leiva: Perhepiirissä (Ambiente familiar) - Aika ilmeinen perhearvojen kritiikki. Veljen himo sisartaan kohtaan rinnastuu kömpelöhkösti vuotavaan viemäriin.
Marius Dybwad Brandrud: 1987-1993 - Valokuvakollaasi lumilautailijasta ja tämän äidistä. Mukiinmenevä, mutta onhan tällaista nähty. Iso kuva puuttuu.
Jacques Bonnavent: Kultakaivos (La mina de oro) - Nokkela kauhunovelli, joka kuvaa ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen moderneja kommunikaatiovälineitä.
László Csuja: Fosfori - Ei mitään mieleenpainuvaa kuvauksessa jälkeenjääneen pojan ja tämän isän vaikeista väleistä.
Igor Mirkovic: Velkoja (Inkasator) - Tyypillinen lyhytaihe: eläkeläispariskunta ei uskalla avata ovea mustaihoiselle sähkönmittaajalle. Pikkukiva.
Dalibor Matanic: Juhlat (Tulum)
Damian Nenow: Vihan polut (Paths of Hate)
George Barbakadze: Via Gori
Alberto Dorado: Eksyksissä (Perdido)
David O'Reilly: Ulkoinen maailma (The External World) - Ilahduttavan rohkea valinta juryltä animaatiopalkinnon voittajaksi. Anarkian marinoima elokuva, joka on tajunnut, että tekijäänsä rajoittaa vain mielikuvitus.
Mikhail Zheleznikov: Yhdessä (Vmeste) - Tyypillisen kepeä zheleznikovilainen pikkujuttu, pohdintojen kohteena koirien suku.
Adrian Sitaru: Häkki (Colivia) - Loistavien näyttelijöidensä takia mukaansa tempaava pikku komedia kiintymyksestä pieneen eläimeen.
Mohammad-Ali Soleymanzadeh: Susi ja lammas (Gorg-o mish) - Etevä animaatio, jossa on pari yllättävää käännettä - mutta hieman liian pitkä.
Mihai Grecu: Tuhatjalkainen aurinko (Centipede Sun) - En löytänyt oikein mitään tästä ns. visuaalisesta runosta, jossa aavikkomaisemaa muutellaan tietokone-efektein. New agea?
Kote Camacho: Suuri kisa (La gran carrera) - Vuoteen 1914 sijoittuva musta komedia. Hauska idea, ja perioditoteutus on ällistyttävästi toteutettu. Mieleenpainuva.
Jurgis Krasons: Rupikonnan nieleminen (Norit Krupi) - Sekavahkosti kerrottu animaatio.
Pedro Pio Martin Perez: Maya - Ahdistava dokumentti taistelukoiran valmennuksesta. Ihminen on hieno eläin.
Myroslav Slaboshpytkiy: Kuurous (Glukhota) - Antaa ymmärtää olevansa tosipohjainen. Yksi kymmenminuuttinen otos. Ihan kiintoisa, mutta mikä on loppulause? Miksi kytät hakkaavat kuuroa poikaa? Kerronnan vika, kun ei selviä.
Anu Aun: Vuoro (Vahetus) - Parempi käännös olisi Vaihto, sillä osien vaihtumisesta on kyse. Hyvin tehty, mutta ankea, eikä idea ole kovin uusi.
Rajesh S. Jala: Portailla
Michael Pearce: Riitti
Ruben Östlund: Välikohtaus pankin luona (Händelse vid bank) - Grand Prix'n voittaja. Hyvä, mutta aika turvallinen valinta. Hieno yhden otoksen elokuva, joka näkee tarkasti meihin ihmisiin. Kilpailun paras elokuva? Ehkä, mutta kolme palkintoa tuntuu silti liioittelulta. Voittanut myös Berliinissä Kultaisen Palmun ja Corkissa pääpalkinnon.
Gary Jong: Katoksen yli (Canopy Crossings) - Tylsä tarina, mutta kiehtova tapahtumapaikka: Maeklongin tori, jonka läpi juna kulkee 8 kertaa päivässä.
Atsushi Wada: Sian silmässä (Wakanarai buta)
Quayn veljekset: Naamio (Maska)
Ferenc Cakó: Kosketus (Érintés)
Bartek Kulas: Millhaven - Kilpasarjoissa nähtiin paljon hyviä animaatioita. Millhaven on Nick Caven laulun erinomainen tulkinta. Tämän tahtoisi nähdä uudelleen.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Monroe Cup 1, Leffavisa 6/6
400 Kekkosta 33 pt. (1./(-)/2./1./1./2.)
Franklin Pangborn 28 pt. (4./1./3./3./(-)/1.)
Iguana 26 pt. (3./3./1./(4.)/3./4.)Nippuja on kolme 24 pt. (2./2./4./(5.)/5./3.)
Savage Streets 19 pt. (5./5./(6.)/2./4./5.)
Peter Lorren silmät 14 pt. ((7.)/4./6./7./2./7.)
Team M 10 pt. ((9.)/7./5./6./6./6.)
Veripersepellet 4 pt. (10./8./8./8./(-)/-)
Keuhkotautiset marsut 3 pt. (5./(-)/-/-/-/-)
Albatrossi 3 pt. (8./6./(-)/-/-/-)
Team M 10 pt. ((9.)/7./5./6./6./6.)
Veripersepellet 4 pt. (10./8./8./8./(-)/-)
Keuhkotautiset marsut 3 pt. (5./(-)/-/-/-/-)
Albatrossi 3 pt. (8./6./(-)/-/-/-)
H&M 1 pt. ((-)/-/-/-/7./-)
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Filkkarit 2011: Palkitut elokuvat
Tampereen Elokuvajuhlat 9.-13.3.2011
KANSAINVÄLINEN KILPAILU
Grand Prix ja Paras Fiktio ja Yleisöpalkinto
Välikohtaus pankin luona (Händelse vid Bank, Ruotsi), ohjaus: Ruben Östlund
Paras Fiktio, kunniamaininta
Stardust (Belgia), ohjaus: Nicolas Provost
Paras Animaatio
Ulkoinen maailma (The External World, Saksa), ohjaus: David O'Reilly
- Kunniamaininta: Lipsettin päiväkirjat (Les journaux de Lipsett, Kanada), ohjaus: Theodore Ushev
Paras Dokumentti ja Kotimaisen kilpailun Opiskelijapalkinto
Miten marjoja poimitaan, ohjaus: Elina Talvensaari
- Paras Dokumentti, kunniamaininta: Kuolemattomuuden julistus (Deklaracja niesmiertelnosci), ohjaus: Marcin Koszalka
EFA-ehdokkuus
Hiljainen joki (Apele Tac, Saksa ja Romania), ohjaus: Anca Miruna Lazarescu
KOTIMAINEN KILPAILU
Pääpalkinto, yli 30-minuuttiset
Taulukauppiaat, ohjaus: Juho Kuosmanen
Erikoispalkinto, yli 30-minuuttiset
Päivät kuin unta, ohjaus: Elias Koskimies
Kunniamaininta, yli 30-minuuttiset
Omaa luokkaansa, ohjaus:Iiris Härmä
Pääpalkinto, alle 30-minuuttiset
Kuvitettu kaupunki, ohjaus: Jan Andersson
Erikoispalkinto, alle 30-minuuttiset ja Nuorisotuomariston palkinto
Kielitiettyni, ohjaus: Elli Vuorinen
Kunniamaininta, yli 30-minuuttiset
Siuruan Rubens, ohjaus: Erkki Määttänen
Nuorisotuomariston Kunniamaininta
Sielunsieppaaja, ohjaus: PV Lehtinen
Kotimaisen kilpailun yleisöpalkinto
Tuntematon emäntä, ohjaus: Elina Kivihalme
Risto Jarva -palkinto
Sweet Mov(i)e, ohjaus: Jan Ijäs
Palkitut elokuvat -näytös kello 16 ja 18, Tullikamari
1. The External World, Ulkoinen maailma - ohj. David O'Reilly, Saksa: Paras Animaatio (kv.)
2. Miten marjoja poimitaan, How To Pick Berries - ohj. Elina Talvensaari: Paras Dokumentti (kv.), Opiskelijapalkinto (kotim.)
3. The Illustrated City, Kuvitettu kaupunki - ohj. Jan Andersson: Pääpalkinto (kotim. alle 30-min.)
4. Apele Tac, Silent River, Hiljainen joki - ohj. Anca Miruna Lazarescu, Saksa ja Romania: EFA-ehdokkuus (kv.)
5. Kielitiettyni, The Tongueling - ohj. Elli Vuorinen: Erikoispalkinto ja Nuorisotuomariston Palkinto (kotim.)
6. Sweet Mov(i)e - ohj. Jan Ijäs: Risto Jarva -palkinto (kotim.)
7. Händelse vid bank, Incident By A Bank, Välikohtaus pankin luona - ohj. Ruben Östlund, Ruotsi: Grand Prix ja Paras Fiktio (kv.)
KANSAINVÄLINEN KILPAILU
Grand Prix ja Paras Fiktio ja Yleisöpalkinto
Välikohtaus pankin luona (Händelse vid Bank, Ruotsi), ohjaus: Ruben Östlund
Paras Fiktio, kunniamaininta
Stardust (Belgia), ohjaus: Nicolas Provost
Paras Animaatio
Ulkoinen maailma (The External World, Saksa), ohjaus: David O'Reilly
- Kunniamaininta: Lipsettin päiväkirjat (Les journaux de Lipsett, Kanada), ohjaus: Theodore Ushev
Paras Dokumentti ja Kotimaisen kilpailun Opiskelijapalkinto
Miten marjoja poimitaan, ohjaus: Elina Talvensaari
- Paras Dokumentti, kunniamaininta: Kuolemattomuuden julistus (Deklaracja niesmiertelnosci), ohjaus: Marcin Koszalka
EFA-ehdokkuus
Hiljainen joki (Apele Tac, Saksa ja Romania), ohjaus: Anca Miruna Lazarescu
KOTIMAINEN KILPAILU
Pääpalkinto, yli 30-minuuttiset
Taulukauppiaat, ohjaus: Juho Kuosmanen
Erikoispalkinto, yli 30-minuuttiset
Päivät kuin unta, ohjaus: Elias Koskimies
Kunniamaininta, yli 30-minuuttiset
Omaa luokkaansa, ohjaus:Iiris Härmä
Pääpalkinto, alle 30-minuuttiset
Kuvitettu kaupunki, ohjaus: Jan Andersson
Erikoispalkinto, alle 30-minuuttiset ja Nuorisotuomariston palkinto
Kielitiettyni, ohjaus: Elli Vuorinen
Kunniamaininta, yli 30-minuuttiset
Siuruan Rubens, ohjaus: Erkki Määttänen
Nuorisotuomariston Kunniamaininta
Sielunsieppaaja, ohjaus: PV Lehtinen
Kotimaisen kilpailun yleisöpalkinto
Tuntematon emäntä, ohjaus: Elina Kivihalme
Risto Jarva -palkinto
Sweet Mov(i)e, ohjaus: Jan Ijäs
Palkitut elokuvat -näytös kello 16 ja 18, Tullikamari
1. The External World, Ulkoinen maailma - ohj. David O'Reilly, Saksa: Paras Animaatio (kv.)
2. Miten marjoja poimitaan, How To Pick Berries - ohj. Elina Talvensaari: Paras Dokumentti (kv.), Opiskelijapalkinto (kotim.)
3. The Illustrated City, Kuvitettu kaupunki - ohj. Jan Andersson: Pääpalkinto (kotim. alle 30-min.)
4. Apele Tac, Silent River, Hiljainen joki - ohj. Anca Miruna Lazarescu, Saksa ja Romania: EFA-ehdokkuus (kv.)
5. Kielitiettyni, The Tongueling - ohj. Elli Vuorinen: Erikoispalkinto ja Nuorisotuomariston Palkinto (kotim.)
6. Sweet Mov(i)e - ohj. Jan Ijäs: Risto Jarva -palkinto (kotim.)
7. Händelse vid bank, Incident By A Bank, Välikohtaus pankin luona - ohj. Ruben Östlund, Ruotsi: Grand Prix ja Paras Fiktio (kv.)
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Rock The House Of Usher
Tampereen Elokuvajuhlat 9.-13.3.
Vain muutamia hetkiä sitten on Tullikamarilla päättynyt Usherin talon häviö -näytös. Esitys, josta tullaan - toivottavasti - puhumaan vielä pitkään. Sensaation alkujuuri on elokuvan livenä säestänyt Radiopuhelimet. Heidän äärimmäinen tulkintansa Jean Epsteinin klassikosta muodostunee monille ylittämättömäksi kynnykseksi. Vähintäänkin ilman korvatulppia.
Liekö missään viety mykkäelokuvaa säestyksen keinoin tällaisille alueille, näille rajoille? Radiopuhelimien hyökkäys on niin aggressiivinen, että katsojalta vaaditaan totaalista osallistumista - ja rohkeutta. Äänenvoimakkuusennätykset tällä alueella rikkoutuivat taatusti, mikä sai varmasti monet ymmärrettävästi nostamaan kätensä ilmaan; voidaan väittää, että musiikki juoksi elokuvan yli.
Mutta; jos taiteella jokin tehtävä on, se on haastaa yleisönsä, sen yhteisön, jonka puitteissa toimitaan. Taiteen on vietävä kokijansa uusille maille ja näyttää toinen näkökulma. Radiopuhelimien näkemyksenä Usher on pelottavampi kuin koskaan ennen. Usherin kartano on yksiselitteisesti paha, häijyyden läpikotaisin kyllästämä. Älä astu. Täällä vaanii hellittämätön vainolainen. Ja juuri siinä on tavoitettu sekä Edgar Allan Poen että kauhun väkevin sydänveri.
Se veri oli minulle liian sakeaa.
Vain muutamia hetkiä sitten on Tullikamarilla päättynyt Usherin talon häviö -näytös. Esitys, josta tullaan - toivottavasti - puhumaan vielä pitkään. Sensaation alkujuuri on elokuvan livenä säestänyt Radiopuhelimet. Heidän äärimmäinen tulkintansa Jean Epsteinin klassikosta muodostunee monille ylittämättömäksi kynnykseksi. Vähintäänkin ilman korvatulppia.
Liekö missään viety mykkäelokuvaa säestyksen keinoin tällaisille alueille, näille rajoille? Radiopuhelimien hyökkäys on niin aggressiivinen, että katsojalta vaaditaan totaalista osallistumista - ja rohkeutta. Äänenvoimakkuusennätykset tällä alueella rikkoutuivat taatusti, mikä sai varmasti monet ymmärrettävästi nostamaan kätensä ilmaan; voidaan väittää, että musiikki juoksi elokuvan yli.
Mutta; jos taiteella jokin tehtävä on, se on haastaa yleisönsä, sen yhteisön, jonka puitteissa toimitaan. Taiteen on vietävä kokijansa uusille maille ja näyttää toinen näkökulma. Radiopuhelimien näkemyksenä Usher on pelottavampi kuin koskaan ennen. Usherin kartano on yksiselitteisesti paha, häijyyden läpikotaisin kyllästämä. Älä astu. Täällä vaanii hellittämätön vainolainen. Ja juuri siinä on tavoitettu sekä Edgar Allan Poen että kauhun väkevin sydänveri.
Se veri oli minulle liian sakeaa.
Kilpailun vuoksi (Filkkarit MMXI)
Tampereen Elokuvajuhlat 9.-13.3.
Tullikamari vavahtelee öisen rock-musiikin promiskuiteettisessa syleilyssä. Beat törmää Nickiin. Yoni Leyserin täyspitkä William S. Burroughs -elokuva A Man Within valotti loppuun myydylle salille tyydyttävästi kirjailijalegendan elämää, ja vähän teoksiakin. Nyt Klubilla väreillään jälkilöylyissä.
Kilpailusarjat huipentuvat huomenna, ja sunnuntaina voittajia jo kukitetaan. Tampereella kilpailut ovat perinne niin pitkä kuin festivaalikin. Siksi niitä katsotaan ja niistä puhutaan usein harhaan johtavasti viispäiväisten kilpailuohjelmistona. Oikeampaa on ymmärtää ne Filkkareiden pääasiaksi.
Sillä ns. kilpasarjat ovat itse asiassa se ohjelmisto, jota esittelemään Filkkarit on perustettu. Etenkään kansainvälisestä kilpailusta ei pidä erehtyä luulemaan, että siellä ovat esillä festivaalin järjestäjien mielestä parhaat heille tarjotut uudet elokuvat. Kansainvälisen sarjan tarkoitus on tuoda esille lyhyttä elokuvaa kaikkialta maailmasta, esitellä meille tuntemattomia elokuvakulttuureja, näyttää lyhytelokuvan rikas paletti. Kilvoittelu palkinnoista on vain reunamerkintä, alaotsikko.
Mitä kv-sarjassa on sitten tänä vuonna tähän mennessä nähty?
Useat animaatiot ovat painuneet mieleen. KV 11 käsittää yksinomaan animaatioita. Quay-veljesten odotettu Naamio tuotti omituisen pettymyksen, paino sanalla omituinen. Teknisesti briljantti Stanislaw Lem -filmatisointi ei tunnu oikein miltään, koska sen lankakerämäisestä rakenteesta ei saa mitään selvää. Kaunis se on katsella, ja Pendereckin musiikki vavisuttaa. Omituinen on myös japanilaisen Atsushi Wadan Sian silmässä, mutta raikkaasti sillain. Yksinkertaisin viivoin vedelty surrealistinen juttu jättiläismäisestä siasta keskellä ihmisyhteisöä huvittaa koko kestonsa ajan. Kokoelman helmi saapuu silti Unkarista: Ferenc Cakón hiekka-animaatio Kosketus ei briljeeraa mykistävällä toteutuksellaan, vaan tekee hiekasta runoa, jonka aiheena on ohjaajan isä. Mutta todella: kuinka kauan tämän kuusiminuuttisen tekemiseen on mennyt aikaa? Uskomatonta.
Aivan toiselta reunalta haastaa toisella tapaa nerokas italialaisrepäisy, puolitoistaminuuttinen Videogioco a loop experiment, jossa irti lyöty pää seilailee paperiluukusta toiseen. Donato Milkyeyes Sansonen elokuva salpaa hengen pelkästään ilmaisutavallaan, josta syntyy myös pätkän suggeroiva draivi. Vielä enemmän draivia löytyy Damian Nenowin mielettömästä Vihan poluista. Leffa on hurjastelua kahden toisiaan hillittömällä leppymättömyydellä ja leppymättömällä hillittömyydellä jahtaavasta toisen maailmansodan aikaisesta hävittäjästä. Sen lisäksi, että Vihan polut on toimintaelokuvana yksi parhaista ikinä näkemistäni (siinä mielessä ehdottomasti paras, että se on 10 minuuttia pelkkää toimintaa ilman taukoa), toteutettuna mahtavalla tekniikalla, se kertoo hyvin johdonmukaisen allegorian vihan valtaan alistumisen syövyttävyydestä. Nenowin elokuva löytyy KV 6:sta, joka kokonaisuutena on ilman muuta tähän mennessä paras kilpailunäytös.
Erinomaisen KV 6:n leffoja on mm. Alberto Doradon yhdellä, vaikuttavalla neliminuuttisella otolla tehty Eksyksissä, joka saattaa yhteen lapsisotilaan ja YK:n rauhanturvaajan. Georgialais-australialainen Via Gori (ohj. George Barbakadze) puolestaan ehtii kääntää alle vartissa esiin monta puolta asetelmasta, jossa joukko georgialaisia pakenee venäläisten pommituksia mukanaan bussissa yhtä lailla pakeneva venäläinen pienen lapsen äiti. Todella hieno elokuva on kuitenkin kroatialaisen Dalibor Matanicin Juhlat, joka alkaa nuoren parin rakastelulla, jonka vanha muori keskeyttää. Raikasta välittömyyttä henkivä sukupolvikuvaus kääntyy kuin korttinsa paljastaen lopussa sydämeen käyväksi kommentiksi sodan tahroista, joita ei voi saada pestyä pois.
Yhteiskunnallinen kommentti huutaa kiivaana muutenkin läpi kilpasarjan, kuinkas muuten. Välillä se käy raskaaksi: KV 9 yrittää ilmeisesti rikkoa Filkkareiden näytöskohtaisen ankeusennätyksen. Esimerkiksi viime vuoden sankarin Rajesh S. Jalan Portailla on pettymys, joka ei oikein saa aiheensa hännästä kiinni. Näytöksen lopusta löytyy kyllä Michael Pearcen Riitti, joka on vilpitön ja inhimillinen kuvaus perusisästä, joka todella yrittää ymmärtää aivan toisen arvomaailman sisäistänyttä poikaansa.
Ja lopuksi on hyviä uutisia, sillä Jean-Gabriel Périot on tehnyt paluun. KV 3:een kuuluva Barbaarit vakuuttaa. Alle viiden minuutin.
Tullikamari vavahtelee öisen rock-musiikin promiskuiteettisessa syleilyssä. Beat törmää Nickiin. Yoni Leyserin täyspitkä William S. Burroughs -elokuva A Man Within valotti loppuun myydylle salille tyydyttävästi kirjailijalegendan elämää, ja vähän teoksiakin. Nyt Klubilla väreillään jälkilöylyissä.
Kilpailusarjat huipentuvat huomenna, ja sunnuntaina voittajia jo kukitetaan. Tampereella kilpailut ovat perinne niin pitkä kuin festivaalikin. Siksi niitä katsotaan ja niistä puhutaan usein harhaan johtavasti viispäiväisten kilpailuohjelmistona. Oikeampaa on ymmärtää ne Filkkareiden pääasiaksi.
Sillä ns. kilpasarjat ovat itse asiassa se ohjelmisto, jota esittelemään Filkkarit on perustettu. Etenkään kansainvälisestä kilpailusta ei pidä erehtyä luulemaan, että siellä ovat esillä festivaalin järjestäjien mielestä parhaat heille tarjotut uudet elokuvat. Kansainvälisen sarjan tarkoitus on tuoda esille lyhyttä elokuvaa kaikkialta maailmasta, esitellä meille tuntemattomia elokuvakulttuureja, näyttää lyhytelokuvan rikas paletti. Kilvoittelu palkinnoista on vain reunamerkintä, alaotsikko.
Mitä kv-sarjassa on sitten tänä vuonna tähän mennessä nähty?
Useat animaatiot ovat painuneet mieleen. KV 11 käsittää yksinomaan animaatioita. Quay-veljesten odotettu Naamio tuotti omituisen pettymyksen, paino sanalla omituinen. Teknisesti briljantti Stanislaw Lem -filmatisointi ei tunnu oikein miltään, koska sen lankakerämäisestä rakenteesta ei saa mitään selvää. Kaunis se on katsella, ja Pendereckin musiikki vavisuttaa. Omituinen on myös japanilaisen Atsushi Wadan Sian silmässä, mutta raikkaasti sillain. Yksinkertaisin viivoin vedelty surrealistinen juttu jättiläismäisestä siasta keskellä ihmisyhteisöä huvittaa koko kestonsa ajan. Kokoelman helmi saapuu silti Unkarista: Ferenc Cakón hiekka-animaatio Kosketus ei briljeeraa mykistävällä toteutuksellaan, vaan tekee hiekasta runoa, jonka aiheena on ohjaajan isä. Mutta todella: kuinka kauan tämän kuusiminuuttisen tekemiseen on mennyt aikaa? Uskomatonta.
Aivan toiselta reunalta haastaa toisella tapaa nerokas italialaisrepäisy, puolitoistaminuuttinen Videogioco a loop experiment, jossa irti lyöty pää seilailee paperiluukusta toiseen. Donato Milkyeyes Sansonen elokuva salpaa hengen pelkästään ilmaisutavallaan, josta syntyy myös pätkän suggeroiva draivi. Vielä enemmän draivia löytyy Damian Nenowin mielettömästä Vihan poluista. Leffa on hurjastelua kahden toisiaan hillittömällä leppymättömyydellä ja leppymättömällä hillittömyydellä jahtaavasta toisen maailmansodan aikaisesta hävittäjästä. Sen lisäksi, että Vihan polut on toimintaelokuvana yksi parhaista ikinä näkemistäni (siinä mielessä ehdottomasti paras, että se on 10 minuuttia pelkkää toimintaa ilman taukoa), toteutettuna mahtavalla tekniikalla, se kertoo hyvin johdonmukaisen allegorian vihan valtaan alistumisen syövyttävyydestä. Nenowin elokuva löytyy KV 6:sta, joka kokonaisuutena on ilman muuta tähän mennessä paras kilpailunäytös.
Erinomaisen KV 6:n leffoja on mm. Alberto Doradon yhdellä, vaikuttavalla neliminuuttisella otolla tehty Eksyksissä, joka saattaa yhteen lapsisotilaan ja YK:n rauhanturvaajan. Georgialais-australialainen Via Gori (ohj. George Barbakadze) puolestaan ehtii kääntää alle vartissa esiin monta puolta asetelmasta, jossa joukko georgialaisia pakenee venäläisten pommituksia mukanaan bussissa yhtä lailla pakeneva venäläinen pienen lapsen äiti. Todella hieno elokuva on kuitenkin kroatialaisen Dalibor Matanicin Juhlat, joka alkaa nuoren parin rakastelulla, jonka vanha muori keskeyttää. Raikasta välittömyyttä henkivä sukupolvikuvaus kääntyy kuin korttinsa paljastaen lopussa sydämeen käyväksi kommentiksi sodan tahroista, joita ei voi saada pestyä pois.
Yhteiskunnallinen kommentti huutaa kiivaana muutenkin läpi kilpasarjan, kuinkas muuten. Välillä se käy raskaaksi: KV 9 yrittää ilmeisesti rikkoa Filkkareiden näytöskohtaisen ankeusennätyksen. Esimerkiksi viime vuoden sankarin Rajesh S. Jalan Portailla on pettymys, joka ei oikein saa aiheensa hännästä kiinni. Näytöksen lopusta löytyy kyllä Michael Pearcen Riitti, joka on vilpitön ja inhimillinen kuvaus perusisästä, joka todella yrittää ymmärtää aivan toisen arvomaailman sisäistänyttä poikaansa.
Ja lopuksi on hyviä uutisia, sillä Jean-Gabriel Périot on tehnyt paluun. KV 3:een kuuluva Barbaarit vakuuttaa. Alle viiden minuutin.
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Janan päät (Filkkarit kaks nolla yks yks)
Tampereen Elokuvajuhlat 9.-13.3.
Onko Filkkarien paras elokuva jo nähty? Eihän tässä olla vielä päästy kunnolla vauhtiinkaan. Mutta Harun Farockin Tuli, jota ei voi sammuttaa on monessa mielessä sitä, mitä varten filmi ja projektori on keksitty. Vuonna 1969 Farockin kollektiivi hyökkää elokuvalla Vietnamin sotaa vastaan avaamalla napalmin tuotannon koko todellisuuden. Mitä on punk? Tätä on punk: Mies tumppaa savukkeen käsivarteensa ja kertoo: "Savuke palaa noin 400-asteisena. Napalmi palaa 3000 asteessa." Voitteko kuvitella, mitä tämä aine tekee ihmisiholle?
Farocki näyttää, miten älykkäät ihmiset, huippukemistit, laittavat kaikki kykynsä likoon valmistaakseen vielä tehokkaampaa napalmia, sellaista, joka tarttuu ihoon. Kemisti kysyy, pitäisikö hänen ottaa lopputili; mutta tämä ei ole poleemista propagandaa - Dow Chemicalsin tuottamissa 800 eri kemikaalissa on lukuisia ihmiskunnan parasta vaalivia kemikaaleja, kuten hyönteismyrkkyjä, jotka auttavat viljasatojen pelastamisessa.
Harmaa ei ole valkoista, eikä mustaa.
Toisaalla Farocki kuvaa Jean-Marie Straubin ja Danièle Huillet'n valmisteluja Kafkan Amerikan filmatisoimiseksi. Kyse on making ofista kirjaimellisesti otettuna: ei haastatteluja, anekdootteja, sutkauksia, vain työtä, harjoituksia, sitä mikä on tylsää. Making of joka lopettaa kaikki making ofit.
Onko myös jo nähty Filkkarien huonoin leffa? Näin runsaaseen ja laajaan elokuvajuhlaan mahtuu joka vuosi myös todella pahnan pohjalta kaiveetu elokuva, monesti useitakin. Punahilkat-näytöksessä nähty Grim on rimanalitus joka suhteessa, halpa ja mauton, mutta kömpelö ja mahtipontinen. Kaksikymmentäminuuttisen leffan lopputekstit kestävät kolme minuuttia.
Punahilkoissa nähtiin ainakin tähän mennessä festareiden kahelein teos, japanilainen näkemys, jota sanat tähän kellon aikaan eivät riitä kuvaamaan. Tiukkoja, vasemmasta aivopuoliskosta lähteneitä tulkintoja löytyi muitakin, joten kannatti mennä. Myös Cine Morte osoittautui näkemisen arvoiseksi, kun ensin nukketyttö pistää gorea säästämättä paloiksi toisen nukketytön hieman huolestuttavan huolella animoidussa Alice vuotaa kuiviin -animaatiossa, ja sitten Majavapadon legenda muuttuu nuotiotulitarinoinnista splatter-musikaaliksi.
Peter von Baghin suurenmoisen Sodankylä, ikuisesti -sarjan Werstaan näytöksessä paljastui, mistä elokuvassa on myös kyse: Konchalovskista Formaniin ja Jancsósta Kusturicaan esillä on mahtava kokoelma mitä erilaisimpia englannin kielen aksentteja.
Harun Farockin teoksia vielä lauantaina kello 18 (Tullikamari) ja kello 22 (Plevna 5) sekä TR1:ssä. Punahilkat uusinnassa lauantaina kello 22 (Plevna 6).
Onko Filkkarien paras elokuva jo nähty? Eihän tässä olla vielä päästy kunnolla vauhtiinkaan. Mutta Harun Farockin Tuli, jota ei voi sammuttaa on monessa mielessä sitä, mitä varten filmi ja projektori on keksitty. Vuonna 1969 Farockin kollektiivi hyökkää elokuvalla Vietnamin sotaa vastaan avaamalla napalmin tuotannon koko todellisuuden. Mitä on punk? Tätä on punk: Mies tumppaa savukkeen käsivarteensa ja kertoo: "Savuke palaa noin 400-asteisena. Napalmi palaa 3000 asteessa." Voitteko kuvitella, mitä tämä aine tekee ihmisiholle?
Farocki näyttää, miten älykkäät ihmiset, huippukemistit, laittavat kaikki kykynsä likoon valmistaakseen vielä tehokkaampaa napalmia, sellaista, joka tarttuu ihoon. Kemisti kysyy, pitäisikö hänen ottaa lopputili; mutta tämä ei ole poleemista propagandaa - Dow Chemicalsin tuottamissa 800 eri kemikaalissa on lukuisia ihmiskunnan parasta vaalivia kemikaaleja, kuten hyönteismyrkkyjä, jotka auttavat viljasatojen pelastamisessa.
Harmaa ei ole valkoista, eikä mustaa.
Toisaalla Farocki kuvaa Jean-Marie Straubin ja Danièle Huillet'n valmisteluja Kafkan Amerikan filmatisoimiseksi. Kyse on making ofista kirjaimellisesti otettuna: ei haastatteluja, anekdootteja, sutkauksia, vain työtä, harjoituksia, sitä mikä on tylsää. Making of joka lopettaa kaikki making ofit.
Onko myös jo nähty Filkkarien huonoin leffa? Näin runsaaseen ja laajaan elokuvajuhlaan mahtuu joka vuosi myös todella pahnan pohjalta kaiveetu elokuva, monesti useitakin. Punahilkat-näytöksessä nähty Grim on rimanalitus joka suhteessa, halpa ja mauton, mutta kömpelö ja mahtipontinen. Kaksikymmentäminuuttisen leffan lopputekstit kestävät kolme minuuttia.
Punahilkoissa nähtiin ainakin tähän mennessä festareiden kahelein teos, japanilainen näkemys, jota sanat tähän kellon aikaan eivät riitä kuvaamaan. Tiukkoja, vasemmasta aivopuoliskosta lähteneitä tulkintoja löytyi muitakin, joten kannatti mennä. Myös Cine Morte osoittautui näkemisen arvoiseksi, kun ensin nukketyttö pistää gorea säästämättä paloiksi toisen nukketytön hieman huolestuttavan huolella animoidussa Alice vuotaa kuiviin -animaatiossa, ja sitten Majavapadon legenda muuttuu nuotiotulitarinoinnista splatter-musikaaliksi.
Peter von Baghin suurenmoisen Sodankylä, ikuisesti -sarjan Werstaan näytöksessä paljastui, mistä elokuvassa on myös kyse: Konchalovskista Formaniin ja Jancsósta Kusturicaan esillä on mahtava kokoelma mitä erilaisimpia englannin kielen aksentteja.
Harun Farockin teoksia vielä lauantaina kello 18 (Tullikamari) ja kello 22 (Plevna 5) sekä TR1:ssä. Punahilkat uusinnassa lauantaina kello 22 (Plevna 6).
torstai 10. maaliskuuta 2011
Kylven valossa (Filkkarit 2011)
Tampereen Elokuvajuhlat 9.-13.3.
Kuljen siinä rajatilassa, mikä sijaitsee festivaalipäivän viimeisen näytöksen ja Höyhensaarten välissä. Merkillisesti se tila näyttää keskikesän Lapilta.
Vuoden 2011 Tampereen kansainvälisten lyhytelokuvajuhlien ensimmäinen päivä on päättynyt puolisen tuntia sitten Peter von Baghin loistavaan, loistavaan Sodankylä, ikuisesti -elokuvaan, sen ensimmäiseen puolikkaaseen. Tässä tilassa - puhkeaa mieleen Chris Markerin aloitus: "Kirjoitan teille kaukaisesta maasta..." - on mahdotonta mennä syvemmälle Sodankylä-sarjan merkityksiin; jaksan vain todeta, että teos kertoo elokuvasta, siis todella kertoo Elokuvasta - kaikesta, mitä se merkitsee, mitä se voi merkitä 1900-luvun ihmiselle. "We had faces": Fuller, Goretta, Wenders, Coppola, Boorman, Dardennet, Scola, Corman, Sherman ynnä muut ynnä yhä muut Kasvot puhuvat elokuvasta ja valosta ja kuvasta, auringosta ja keinoauringosta sinä mitä se on: ei elämän jatketta, vaan osa sitä. Kaikki jäsenneltynä sellaisen mielen toimesta, joka on todella sisäistänyt elokuvan metafysiikan.
Elokuvajuhlien kehykset on siten aseteltu. Ollaan kiinni jossain aidossa, eikä keinotekoisessa temppuilussa. Valossa eikä heijastuksessa. Siten voidaan nähdä, että Iiris Härmän Omaa luokkaansa on muodoltaan arka eikä tarjoa todellista, kauaskantoista oivallusta, mutta se ikuistaa kuvaamansa ihmiset (Ulla Nevanlinna ja hänen oppilaansa) suoraan ja läheltä, aidosti, niin että heidän ihmisyytensä löytyy kankaalta. Ja että Mia Halmeen Ikuisesti sinun on kuin samoista käsistä (ja samasta koulukunnastahan se onkin), varmalla ja vakuuttavalla, vaikka riskittömällä tavalla tehty. Edelleen niin läheltä ihmistä talteen otettuna, että tulee terveen epävakaa olo.
Nähdyn perusteella tämä vuosi saattaa hyvinkin olla hyvä kansainväliselle kilpailulle, joten vinkkejä etsivien kannattaa seurata tilannetta. Poimitaan tähän Juan Millaresin Saksan paviljonki, kelpo dokumentti kaikille arkkitehdeille. 35 millin filmillä.
Sodankylä, ikuisesti -sarjan osa Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho Werstaan auditoriossa torstaina kello 16.
Kuljen siinä rajatilassa, mikä sijaitsee festivaalipäivän viimeisen näytöksen ja Höyhensaarten välissä. Merkillisesti se tila näyttää keskikesän Lapilta.
Vuoden 2011 Tampereen kansainvälisten lyhytelokuvajuhlien ensimmäinen päivä on päättynyt puolisen tuntia sitten Peter von Baghin loistavaan, loistavaan Sodankylä, ikuisesti -elokuvaan, sen ensimmäiseen puolikkaaseen. Tässä tilassa - puhkeaa mieleen Chris Markerin aloitus: "Kirjoitan teille kaukaisesta maasta..." - on mahdotonta mennä syvemmälle Sodankylä-sarjan merkityksiin; jaksan vain todeta, että teos kertoo elokuvasta, siis todella kertoo Elokuvasta - kaikesta, mitä se merkitsee, mitä se voi merkitä 1900-luvun ihmiselle. "We had faces": Fuller, Goretta, Wenders, Coppola, Boorman, Dardennet, Scola, Corman, Sherman ynnä muut ynnä yhä muut Kasvot puhuvat elokuvasta ja valosta ja kuvasta, auringosta ja keinoauringosta sinä mitä se on: ei elämän jatketta, vaan osa sitä. Kaikki jäsenneltynä sellaisen mielen toimesta, joka on todella sisäistänyt elokuvan metafysiikan.
Elokuvajuhlien kehykset on siten aseteltu. Ollaan kiinni jossain aidossa, eikä keinotekoisessa temppuilussa. Valossa eikä heijastuksessa. Siten voidaan nähdä, että Iiris Härmän Omaa luokkaansa on muodoltaan arka eikä tarjoa todellista, kauaskantoista oivallusta, mutta se ikuistaa kuvaamansa ihmiset (Ulla Nevanlinna ja hänen oppilaansa) suoraan ja läheltä, aidosti, niin että heidän ihmisyytensä löytyy kankaalta. Ja että Mia Halmeen Ikuisesti sinun on kuin samoista käsistä (ja samasta koulukunnastahan se onkin), varmalla ja vakuuttavalla, vaikka riskittömällä tavalla tehty. Edelleen niin läheltä ihmistä talteen otettuna, että tulee terveen epävakaa olo.
Nähdyn perusteella tämä vuosi saattaa hyvinkin olla hyvä kansainväliselle kilpailulle, joten vinkkejä etsivien kannattaa seurata tilannetta. Poimitaan tähän Juan Millaresin Saksan paviljonki, kelpo dokumentti kaikille arkkitehdeille. 35 millin filmillä.
Sodankylä, ikuisesti -sarjan osa Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho Werstaan auditoriossa torstaina kello 16.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Koe Filkkarit ilmaiseksi
Tampereen 41. lyhytelokuvajuhlat alkavat huomenna, ja maailma on hetken valoisampi paikka. Nykypäivän katsannossa seitsemän euroa maksavia lippuja voi pitää suorastaan halpoina, mutta Filkkarit voi kokea myös käyttämättä kolikon kolikkoa. Kattava lista ilmaistapahtumista:
AVAJAISBILEET niiin tapahtuvat Klubilla keskiviikkona kello 22 ->
NÄYTÖKSET:
Torstaina kello 14 Werstaan auditoriossa on esillä kolmen eurooppalaisen elokuvakoulun yhteisprojektin hedelmiä otsikolla Anything Is A Storytelling Device?!
Oppilaiden jälkeen kello 16 päästään mestarin matkaan: Peter von Baghin Sodankylä ikuisesti -sarjan osa Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho. Tätä älä missaa.
Lauantaina edelleen Werstaassa on kello 12 tilaisuus tutustua uusimpaan kotimaiseen videotaiteeseen näytöksessä AV-ARKKI TOUR 2011.
Perjantaina JA lauantaina Telakan 2. ja 3. kerroksessa esitetään non stoppina Markku Peltolan elokuvia kello 14-20.
NÄYTTELYT:
Perjantaina pääsee TR1:een ilmaiseksi, missä on esillä saksalaisen, jo 60-luvulla aloittaneen pioneeriohjaaja Harun Farockin videotöitä.
PÄLÄTYS:
Kuten aina, Filkkarit on täynnä seminaareja ja keskusteluja, joissa voi käydä virkistämässä kulttuurihenkeään ja tavata tekijöitä.
Festivaalikeskuksessa eli Bravo Plazassa voi tavata kilpasarjojen ohjaajia perjantaina ja lauantaina kello 12. Ohjaajat vastaavat tänä vuonna halukkaiden kysymyksiin myös kilpailunäytösten jälkeen.
Werstaan auditorion pullea pälätysohjelma menee viikon aikana seuraavasti: torstaina kello 11-12 käsitellään yhteisöllistä kirjoittamista tukevaa Noodi-verkkotyökalua. Kello 12-14 on käsikirjoitusseminaari, jossa paikalla mm. retrospektiivissä esiteltävä ruotsalaisanimaattori Jonas Odell.
Perjantai ja lauantai alkavat Werstaalla ELOn aamuk(l)affeilla kello 10-11.30. Puheenaiheina kansainvälisyys sekä taiteen ja valtavirran konflikti. 14-16 kolmiulotteisia lyhäreitä Tampereelle tuova Morten Skallerud seminaaroi aiheesta Technology and short film. Kello 16-18 käsitellään romanialaista elokuvaa, paikalla mm. Adina Pintilie, jolta nähdään festareilla retrospektiivi.
Lauantaina ELOn jälkeen kello 14-16 keskustellaan animaatiosta. Triumviraatin muodostavat Paul Bush, Jonas Odell ja Tatu Pohjavirta. Kello 16 keskustelu siirtyy Kiinaan ja sen nykydokumentteihin.
Lisäksi Hällässä keskustellaan kello 12:n näytöksen jälkeen Naisten Iranista Mona Rafatzadehin johdolla.
AVAJAISBILEET niiin tapahtuvat Klubilla keskiviikkona kello 22 ->
NÄYTÖKSET:
Torstaina kello 14 Werstaan auditoriossa on esillä kolmen eurooppalaisen elokuvakoulun yhteisprojektin hedelmiä otsikolla Anything Is A Storytelling Device?!
Oppilaiden jälkeen kello 16 päästään mestarin matkaan: Peter von Baghin Sodankylä ikuisesti -sarjan osa Ensimmäisen elokuvamuiston kaiho. Tätä älä missaa.
Lauantaina edelleen Werstaassa on kello 12 tilaisuus tutustua uusimpaan kotimaiseen videotaiteeseen näytöksessä AV-ARKKI TOUR 2011.
Perjantaina JA lauantaina Telakan 2. ja 3. kerroksessa esitetään non stoppina Markku Peltolan elokuvia kello 14-20.
NÄYTTELYT:
Perjantaina pääsee TR1:een ilmaiseksi, missä on esillä saksalaisen, jo 60-luvulla aloittaneen pioneeriohjaaja Harun Farockin videotöitä.
PÄLÄTYS:
Kuten aina, Filkkarit on täynnä seminaareja ja keskusteluja, joissa voi käydä virkistämässä kulttuurihenkeään ja tavata tekijöitä.
Festivaalikeskuksessa eli Bravo Plazassa voi tavata kilpasarjojen ohjaajia perjantaina ja lauantaina kello 12. Ohjaajat vastaavat tänä vuonna halukkaiden kysymyksiin myös kilpailunäytösten jälkeen.
Werstaan auditorion pullea pälätysohjelma menee viikon aikana seuraavasti: torstaina kello 11-12 käsitellään yhteisöllistä kirjoittamista tukevaa Noodi-verkkotyökalua. Kello 12-14 on käsikirjoitusseminaari, jossa paikalla mm. retrospektiivissä esiteltävä ruotsalaisanimaattori Jonas Odell.
Perjantai ja lauantai alkavat Werstaalla ELOn aamuk(l)affeilla kello 10-11.30. Puheenaiheina kansainvälisyys sekä taiteen ja valtavirran konflikti. 14-16 kolmiulotteisia lyhäreitä Tampereelle tuova Morten Skallerud seminaaroi aiheesta Technology and short film. Kello 16-18 käsitellään romanialaista elokuvaa, paikalla mm. Adina Pintilie, jolta nähdään festareilla retrospektiivi.
Lauantaina ELOn jälkeen kello 14-16 keskustellaan animaatiosta. Triumviraatin muodostavat Paul Bush, Jonas Odell ja Tatu Pohjavirta. Kello 16 keskustelu siirtyy Kiinaan ja sen nykydokumentteihin.
Lisäksi Hällässä keskustellaan kello 12:n näytöksen jälkeen Naisten Iranista Mona Rafatzadehin johdolla.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Mustan joutsenen merkeissä
Miksi tämänkin elokuvan nimi jätettiin suomentamatta? Se on uskomattoman loukkaavaa. Me elämme Suomessa ja käytämme kieltä, joka on noin viisi kertaa notkeampaa ja ilmaisuvoimaisempaa kuin Hänen Majesteettinsa sinänsä viehättävä englanti. Johtuuko kääntämättömyys levittäjästä? Mustaa joutsenta levittää FS-Film. Vai onko sanelijana elokuvan tuotantoyhtiö/maailmanlaajuisesta levityksestä vastaava Fox Searchlight, jonka katalogiin kuuluvat mm. Little Miss Sunshine ja (500) Days Of Summer? Kääntämättömyyden strategiahan tähtää globaalisti tunnistettavaan brändiin. Kuka päätöksestä viime kädessä vastaakaan, minulla on hänelle kaksi sanaa: haista vittu.
Vain viisi elokuvaa ohjannut Darren Aronofsky voi laskea itsensä maailmanelokuvan tärkeimpien auteurien joukkoon. Hänen kiihkeitä, pessimistisiä ja väkeviä zeitgeist-visioitaan ihaillaan laajalti elokuvaharrastajien piirin ulkopuolellakin. Musta joutsen on silti Aronofskyn ensimmäinen todellinen yleisömenestys.
Musta joutsen on hämmentävä teos, omiaan sytyttämään polveilevia pöytäkeskusteluja. Sitä ajava kerronnallinen vimma ei varmasti jätä ketään sen tielle sattuvaa kylmäksi, mutta elokuvan sydämessä muhii jotain mätää. Väitän - vastoin parempaa tietoa ja vailla minkäänlaista balettisivistystä - että tekijän ja katsojan välinen konflikti liittyy tapaan, jolla baletti elokuvassa esitetään.
Verraten yksiulotteinen tarina sijoittuu newyorkilaisen tanssiseurueen kulisseihin. Nerokkaaksi luonnehdittu emigranttiohjaaja (Vincent Cassel) yrittää luoda uudestaan Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi-baletin. Mutta tanssijat ja miljöö ovat...amerikkalaisia. Siinä ongelma. Baletti on olennaisesti eurooppalainen taidemuoto. Se henkii eurooppalaisen hengen puhtaaksi pestyimpiä esteettisiä ihanteita (harhakuvia) ja saman hengen dekadentteja perversioita: hemmotellut, rikkaat papat ja tädit ihailemassa luonnottomiksi muovattujen lapsitanssijoiden ponnisteluja ulkoa päin annetun virheettömyyden kriteeristön tavoittamiseksi. New Yorkiin sijoitetusta Mustasta joutsenesta tämä viitekehys puuttuu täysin, mikä saa aikaan tunteen falskiudesta. Jäljelle jää vain periamerikkalainen täydellisyyden tavoittelun fysiikka, jossa tanssi latistuu urheilusuoritukseksi.
Elokuva jää siis vajaaksi tarinan tasolla. Mutta elokuvassa on muutakin. Tosi asiassa Musta joutsen paljastuu balettimaailman kehyksiin sovitetuksi kuvaukseksi hulluudesta, jota ruokkii sairaalloinen perfektionismi. Tämänlainen aines sopii Aronofskyn hurjalle, iholle menevälle lähestymistavalle loistavasti. Vielä siitäkin huolimatta, että sen paremmin kirjoittajat kuin ohjaajakaan eivät osaa syventää keskeistä teemaa seksuaalisten estojen ylittämisestä. Sillä ohjaajan kerronnallinen mielikuvitus on niin huimaa luokkaa. Aronofskyn erikoinen lahja on kyky upottaa ultranaturalistiseen tyyliin hallusinatorisia kuvia. Merkillisellä tavalla Mustasta joutsenesta tulee dokumentaarinen satu. Mustan joutsenen viimeiset puoli tuntia iskevät lujemmin kuin mikään muu viime vuonna tehty. Mikä johtuu myös Tšaikovskin ihmeellisestä musiikista, joka on luonnonvoima itsessään.
Mutta ihmiset eivät jonota elokuvalippuja ihastellakseen Darren Aronofskya tai edes kuullakseen hienoa musiikkia. Ihmiset maksavat nähdäkseen kuinka supertähti tekee asioita, joita hänen ei ole aikaisemmin nähty tekevän. Ihmiset maksavat nähdäkseen Natalie Portmanin yksityiselämää, sillä sitä kaikki, mitä ei voi näytellä, on, ja fyysisyyttä ei voi teeskennellä. Mustassa joutsenessa Natalie Portmanin rooli on äärimmäisen fyysinen. Paitsi että hän tanssii, venyttelee, juoksee ja seisoo varpaillaan, hänen kehonsa on jatkuvasti alttiina kameran keskipisteessä. Sitä kehoa syleillään, riepotellaan, kouritaan ja nuollaan pienimmän mahdollisen etäisyyden päässä. Kuuluu pienten ihmeiden joukkoon, etteivät Portmanin rinnat faktisesti näy, ja kuitenkin katsoja kokee näyttelijän ruumiin kuin olisi itse paikalla. Tällaiset roolit keräävät helposti palkintoja ja ylistyksiä. Ja Portman lunastaakin pitkälle vaativan roolin haasteet. Lahjakkaana näyttelijänä hän tuo itsensä voimakkaasti jokaiseen kuvaan. Mutta kun muistaa Mickey Rourken vastaavan roolin Aronofskyn Painijassa, ei voi kuin tulla siihen tulokseen, että Nina ei ole yhtä kiinnostava tai yhtä rikkain sävyin luonnosteltu persoona kuin Randy. Ninan kiirastuli ei vain tavoita vaadittavia kontrasteja (esim. Mila Kunisista ei ole tarpeeksi vahvaksi vastapuoleksi). Tätä alleviivaa elokuvan loppulause, joka viimeistään paljastaa, mitä keskinkertaisuuksia Mark Heyman, John McLaughlin ja Andres Heinz - kirjoittajat - ovat.
Musta joutsen - ahdistunut, riivattu, epätasainen. Ja ensimmäinen viimevuotinen elokuva, jonka heti haluan nähdä uudestaan. Kahden ihmisen syytä: Darren Aronofskyn ja Pjotr Tšaikovskin.
Vain viisi elokuvaa ohjannut Darren Aronofsky voi laskea itsensä maailmanelokuvan tärkeimpien auteurien joukkoon. Hänen kiihkeitä, pessimistisiä ja väkeviä zeitgeist-visioitaan ihaillaan laajalti elokuvaharrastajien piirin ulkopuolellakin. Musta joutsen on silti Aronofskyn ensimmäinen todellinen yleisömenestys.
Musta joutsen on hämmentävä teos, omiaan sytyttämään polveilevia pöytäkeskusteluja. Sitä ajava kerronnallinen vimma ei varmasti jätä ketään sen tielle sattuvaa kylmäksi, mutta elokuvan sydämessä muhii jotain mätää. Väitän - vastoin parempaa tietoa ja vailla minkäänlaista balettisivistystä - että tekijän ja katsojan välinen konflikti liittyy tapaan, jolla baletti elokuvassa esitetään.
Verraten yksiulotteinen tarina sijoittuu newyorkilaisen tanssiseurueen kulisseihin. Nerokkaaksi luonnehdittu emigranttiohjaaja (Vincent Cassel) yrittää luoda uudestaan Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi-baletin. Mutta tanssijat ja miljöö ovat...amerikkalaisia. Siinä ongelma. Baletti on olennaisesti eurooppalainen taidemuoto. Se henkii eurooppalaisen hengen puhtaaksi pestyimpiä esteettisiä ihanteita (harhakuvia) ja saman hengen dekadentteja perversioita: hemmotellut, rikkaat papat ja tädit ihailemassa luonnottomiksi muovattujen lapsitanssijoiden ponnisteluja ulkoa päin annetun virheettömyyden kriteeristön tavoittamiseksi. New Yorkiin sijoitetusta Mustasta joutsenesta tämä viitekehys puuttuu täysin, mikä saa aikaan tunteen falskiudesta. Jäljelle jää vain periamerikkalainen täydellisyyden tavoittelun fysiikka, jossa tanssi latistuu urheilusuoritukseksi.
Elokuva jää siis vajaaksi tarinan tasolla. Mutta elokuvassa on muutakin. Tosi asiassa Musta joutsen paljastuu balettimaailman kehyksiin sovitetuksi kuvaukseksi hulluudesta, jota ruokkii sairaalloinen perfektionismi. Tämänlainen aines sopii Aronofskyn hurjalle, iholle menevälle lähestymistavalle loistavasti. Vielä siitäkin huolimatta, että sen paremmin kirjoittajat kuin ohjaajakaan eivät osaa syventää keskeistä teemaa seksuaalisten estojen ylittämisestä. Sillä ohjaajan kerronnallinen mielikuvitus on niin huimaa luokkaa. Aronofskyn erikoinen lahja on kyky upottaa ultranaturalistiseen tyyliin hallusinatorisia kuvia. Merkillisellä tavalla Mustasta joutsenesta tulee dokumentaarinen satu. Mustan joutsenen viimeiset puoli tuntia iskevät lujemmin kuin mikään muu viime vuonna tehty. Mikä johtuu myös Tšaikovskin ihmeellisestä musiikista, joka on luonnonvoima itsessään.
Mutta ihmiset eivät jonota elokuvalippuja ihastellakseen Darren Aronofskya tai edes kuullakseen hienoa musiikkia. Ihmiset maksavat nähdäkseen kuinka supertähti tekee asioita, joita hänen ei ole aikaisemmin nähty tekevän. Ihmiset maksavat nähdäkseen Natalie Portmanin yksityiselämää, sillä sitä kaikki, mitä ei voi näytellä, on, ja fyysisyyttä ei voi teeskennellä. Mustassa joutsenessa Natalie Portmanin rooli on äärimmäisen fyysinen. Paitsi että hän tanssii, venyttelee, juoksee ja seisoo varpaillaan, hänen kehonsa on jatkuvasti alttiina kameran keskipisteessä. Sitä kehoa syleillään, riepotellaan, kouritaan ja nuollaan pienimmän mahdollisen etäisyyden päässä. Kuuluu pienten ihmeiden joukkoon, etteivät Portmanin rinnat faktisesti näy, ja kuitenkin katsoja kokee näyttelijän ruumiin kuin olisi itse paikalla. Tällaiset roolit keräävät helposti palkintoja ja ylistyksiä. Ja Portman lunastaakin pitkälle vaativan roolin haasteet. Lahjakkaana näyttelijänä hän tuo itsensä voimakkaasti jokaiseen kuvaan. Mutta kun muistaa Mickey Rourken vastaavan roolin Aronofskyn Painijassa, ei voi kuin tulla siihen tulokseen, että Nina ei ole yhtä kiinnostava tai yhtä rikkain sävyin luonnosteltu persoona kuin Randy. Ninan kiirastuli ei vain tavoita vaadittavia kontrasteja (esim. Mila Kunisista ei ole tarpeeksi vahvaksi vastapuoleksi). Tätä alleviivaa elokuvan loppulause, joka viimeistään paljastaa, mitä keskinkertaisuuksia Mark Heyman, John McLaughlin ja Andres Heinz - kirjoittajat - ovat.
Musta joutsen - ahdistunut, riivattu, epätasainen. Ja ensimmäinen viimevuotinen elokuva, jonka heti haluan nähdä uudestaan. Kahden ihmisen syytä: Darren Aronofskyn ja Pjotr Tšaikovskin.
Monroe Cup 1 Leffavisa 5/6
Ensi viikolla leffavisaillaan poikkeuksellisesti jo tiistaina klo 18.00. Kannattaapi saapua paikalle, sillä voittajille on tarjolla kultaa, kunniaa ja lippuja Filkkareille!
400 Kekkosta 27 pt. (1./-/2./1./1./x)
Iguana 27 pt. (3./3./1./4./2./x)Nippuja on kolme 22 pt. (2./2./4./5./5./x)
Franklin Pangborn 21 pt. (4./1./3./3./-/x)
Savage Streets 20 pt. (5./5./6./2./2./x)
Savage Streets 20 pt. (5./5./6./2./2./x)
Peter Lorren silmät 14 pt. (7./4./6./7./2./x)
Team M 9 pt. (9./7./5./6./6./x)
Veripersepellet 4 pt. (10./8./8./8./-/x)
Keuhkotautiset marsut 3 pt. (5./-/-/-/-/x)
Albatrossi 3 pt. (8./6./-/-/-/x)
Team M 9 pt. (9./7./5./6./6./x)
Veripersepellet 4 pt. (10./8./8./8./-/x)
Keuhkotautiset marsut 3 pt. (5./-/-/-/-/x)
Albatrossi 3 pt. (8./6./-/-/-/x)
H&M 1 pt. (-/-/-/-/7./x)
Elokuvakerho Monroen kolmen plussan +++leffavisa, MC931-1/5, 2.3.2011
1. Millä nimellä tunnetaan paremmin näyttelijä Carlos Irwin Estévez? (1 pt.)
- Charlie Sheen
2. Mihin maahan sijoittuu elokuva Evita vuodelta 1996? (1 pt.)
- Argentiinaan
3. Mikä on ainoa elokuva, jossa missi Karita Tykkä (ent. Tuomola) on esiintynyt? (1 pt.)
- Mika ja Pasi Kemmon elokuva Ponterosa
4.Mitä Indiana Jones pelkäsi kuollakseen? (1 pt.)
- Käärmeitä
5. Mikä Osvaldo Farrés’n kirjoittama kaunis kappale yhdistää Wong Kar-Wain elokuvaa In the Mood for Love ja Pedro Almodovarin elokuvaa Huono kasvatus? (1 pt.)
- Quizás, Quizás, Quizás
+ 6. Nimeä neljä näyttelijä-oscarin sunnuntaina saanutta? ( 1pt; 0,25 pistettä/oikea vastaus)
- naispääosa: Natalie Portman, miespääosa: Colin Firth, naissivuosa: Melissa Leo, miessivuosa: Christian Bale
A vai B (max. 12 pt.)
7. A) Mikä jäi toistaiseksi viimeiseksi Uuno Turhapuro elokuvaksi? B) Mikä jäi viimeiseksi Pekka Puupää elokuvaksi, jossa Esa Pakarinen ja Masa Niemi näyttelivät?
- A: Uuno Turhapuro: This Is My Life, B: Pekka ja Pätkä neekereinä vuodelta 1960
8. A) Kuka nähtiin Jane Russelin rinnalla elokuvan Herrat pitävät vaaleaveriköistä pääosassa? B) Kuka ohjasi Jane Russelia elokuvassa Lainsuojaton eli The Outlaw vuodelta 1943?
-A: Marilyn Monroe B: Howard Hughes (ja ehkäpä myös Howard Hawks)
9. A) Kenen nobel-kirjailijan teokseen perustuu Luchino Viscontin ohjaama elokuva Sivullinen?
B) Kenestä nobel-voittajasta kertoo elokuva Kaunis mieli?
- A: Albert Camus B) John Nash
10. A) Mikä jäi Marlon Brandon ainoaksi pitkäksi ohjaukseksi? B) Mikä on ainoa Danny Boylen ohjaus, jossa hänellä on myös kirjoittajan krediitti?
- A) Vihan riivaama eli One-Eyed Jacks B) 127 tuntia
11. A) Minne Al Pacino ja John Cazale jäävät loukkuun elokuvassa Hikinen iltapäivä? B) Minkä sisälle Jeff Brigdes jää loukkuun elokuvassa Tron vuodelta 1982?
-A: pankkiin B: tietokoneeseen (bittimaailman)
+12. A) Kuka ruotsalainen suuruus näytteli pääosaa Raamattu filmatisoinnissa The Greatest Story Ever Told (Mies Nasaretista)? B) Kuka ruotsalainen suuruus näytteli pääosaa Hermann Hesse filmatisoinnissa Steppenwolf eli Arosusi?
- A: Max von Sydow B: Max von Sydow
Vihjeosio (12 pt.):
13. Mikä esikoiselokuva?
4 pt. Se valmistui vuonna 1942 James M. Cainin rikosromaanin pohjalta. Pääosissa Massimo Girotti ja Clara Calamai.
2 pt. Sitä pidetään yleisesti ensimmäisenä neorealistisena elokuvana.
1 pt. Ohjaaja oli Luchino Visconti. Bob Rafelson teki romaanista oman sovituksensa vuonna 1981.
- Riivaajat eli Ossessione
14. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän syntyi 1909. Valkokangashahmonsa vastaisesti hän oli nuorempana pikkurikollinen ja sotilas. 30-luvun elokuvia mm. Ne 600 urhoollista, Zendan vanki ja William Wylerin Humiseva harju.
2 pt. Pääosa Powellin ja Pressburgerin teoksessa Kysymys elämästä ja kuolemasta. Oscar-palkinto vuonna 1958 elokuvasta Eri pöydissä.
1 pt. Tunnetuimpiiin kuuluu Navaronen tykit. Näytteli herrasmiesvarasta ensimmäisessä Vaaleanpunaisessa pantterissa ja James Bondia vuoden -66 Casino Royalessa.
- David Niven
15. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hänen isänsä on olympiakultamitalisti soudussa. Hän näytteli pääosan Ben Eltonin Maybe Babyssä. Street Kingseissä hän esiintyi Keanu Reevesin ja Forest Whitakerin rinnalla.
2 pt. Järki ja tunteet -elokuvassa hän esitti Imelda Stauntonin yrmyä aviosiippaa. Hän on myös Stuart Littlen isä.
1 pt. Television puolella hänen maineikkain hahmonsa on tohtori Gregory House.
- Hugh Laurie
Äänet (max. 9 pt.)
16. Elokuva, ohjaaja? 2pt
- Uhri, Andrei Tarkovsky
17. Elokuva, ohjaaja? 2pt
- Breaking The Waves, Lars von Trier
18. Elokuva, kuka laulaa? 2 pt.
- Herrat pitävät vaaleaveriköistä l. Gentlemen Prefer Blondes, Jane Russell
19. Elokuva? 1pt.
- Superman 2
20. Elokuva? 1 pt.
- Baywatch: Hawaiian Wedding
+ 21. Mikä tv-sarja? 1 pt.
- Blondi tuli taloon
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)