Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars) on yksi vuoden odotetuimpia elokuvia, vaikka sen ohjaaja on tuntematon, budjetti pieni ja päätähdet vasta nousemassa kuuluisuuteen. Viime viikonloppuna se nousi USA:n katsotuimmaksi ensi-illaksi ohittaen reilusti Tom Cruisen uusimman scifi-trillerin ja tienaten siinä sivussa budjettinsa noin nelinkertaisesti takaisin. Tähtiin kirjoitettu virhe saattaa osoittautua koko kuluvan vuoden merkittävimmäksi elokuvailmiöksi; syyt menestyksen takana ovat erikoiset.
Elokuva tosin pohjautuu kirjalliseen best selleriin, mutta tämä yksin ei useinkaan riitä nostamaan elokuvaa hitiksi (kts. Kirjavaras, Aikamatkustajan vaimo, Poika raidallisessa pyjamassa). Mies Tähtiin kirjoitetun virheen takana on itse sosiaalinen ilmiö, joka hakee vertaistaan.
John Green, 36, on sosiaalisen median fiksuimpia hyödyntäjiä, jonka elämä ja teot käsittävät paljon muutakin kuin kirjailijanuran. Alkuräjähdys tapahtui YouTubessa tammikuussa 2007, jolloin John ja hänen veljensä Hank, jälkimmäisen aloitteesta, perustivat vlogbrothers-nimisen kanavan. Siinä toisistaan etääntyneet intellektuelliveljekset videokirjeenvaihdon muodossa välittivät toisilleen ajatuksiaan ja kuulumisiaan kaikesta, mikä näitä nörteiksi tunnustautuneita kiinnosti. Greenien lyhyet, vilkkaat, yksinkertaiset, mutta omintakeisen hauskat videot saivat yllättävän kiihkeää vastakaikua nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa ympäri maailman synnyttäen poikkeuksellisen kiinteän ja viriilin, keskustelevan yhteisön - "Nerdfighterian". Sosiaalisesti aktiiviset ja lahjakkaat veljekset hyödynsivät kasvavan suosionsa perustamalla lisää kanavia, joilla yleensä on sivistävä pohja (esim. Crash Course, SciShow), toimimalla aktiivisesti muissa sosiaalisissa medioissa, kuten Twitterissä ja Facebookissa, organisoimalla nopeasti ilmiöksi nousseen VidCon-tapahtuman ja jopa perustamalla oman Subbable-palvelimensa. Näiden kautta Greenit organisoivat hyväntekeväisyyskeräyksiä ja sosiaalisia tapahtumia. Nyt veljeksillä on miljoonayleisö, jonka keskuudessa John Green on supertähti. Hänen kirjojensa ensimmäisen filmatisoinnin huima menestys kielii taustalta löytyvän, sosiaalisessa mediassa syntyneen fanipohjan voimasta.
Onneksi ilmiö ei ole pelkkä fanittamisen puhaltama kupla, sillä elokuva on hyvä. Sillä on omat rajoituksensa, joita ihailijat eivät kenties tahdo jäädä tutkimaan, mutta varsinkin aikalaisympäristöönsä verrattuna kyseessä on selvästi keskimääräistä fiksumpi ja selväjärkisempi elokuva.
Pohjimmiltaan Tähtiin kirjoitettu virhe on teiniromanssi, jossa rakastavaiset kamppailevat syövän kanssa: teemoihin kuuluvat siten kuolema tabuna, erityisesti nuoren ihmisen kuolema lunastamatta jäävine lupauksineen ja elämän sekä ihmiskontaktin tärkeys ajan ollessa rajallinenkin. Tarinan alussa 16-vuotias Hazel elää parantumattoman syövän rauhallista remissio-vaihetta. Romeoksi ilmaantuu tukiryhmän tapaamisen kautta pari vuotta vanhempi Augustus, komea ja huoleton veikko, joka on jo käynyt oman taistelunsa toisen jalkansa siinä menettäen. Elokuva kuvaa nuorten mahdollisuuksia näistä lähtökohdista.
John Greenillä on maine ajattelevan nuoren nuortenkirjailijana. Tämä vaikutelma tulee läpi elokuvastakin, sillä toistuvasti se, minkä pitäisi olla tyypillistä, esiintyykin raikkaassa valossa. Elokuva ei sorru humoristisimmillaan yleisönkosiskeluun eikä melodramaattisimmillaan teennäisyyteen. Sitä voi moittia elokuvallisesti konformistiseksi (kuva on koko elokuvan ajan jotenkin liian kirkas ja aurinkoinen - digitaalitoistolla on varmasti paljon tekemistä asian kanssa), liian siistiksi - nuoret ovat vähän liian kauniita rooleihinsa - ja joitakin roolituksia kakkosluokan valinnoiksi; ylipäätään elokuva olisi hyötynyt suuremmasta budjetista. Mutta emotionaalisella tasolla Tähtiin kirjoitettu virhe osuu lähes napakymppiin. Se on viime vuosien aidoimmin koskettavia elokuvia. Tästä se ansaitsee hatunnoston.
Toista elokuvaansa ohjaavan Josh Boonen kokemattomuuden huomaa tietyissä asioissa, kuten tahmeassa alussa, mutta fiksua tekstiä hän käsittelee kypsästi. Parasta teoksessa on se, että se uskaltaa olla pitkä, lopputeksteineen yli kaksituntinen, sillä ihmistutkielmana se ehtii kestossaan syventää hahmoja yllättävän pitkälle. Hiljattaisessa Divergent-hitissä pinnalle ponnahtanut Shailene Woodley on kertakaikkisen erinomainen Hazelina, löytäen juuri oikean sävyn toisaalta kärsivän, toisaalta älykkään ja huumorintajuisen tytön esittämiseen. Woodleyn Divergent-aisapari Ansel Elgort tekee myös miellyttävää työtä. Monet ovat kieli poskessa huomauttaneet Woodleyn ja Elgortin siirtyneen rooleissaan sisaruksista rakastavaisiksi. Sivuosien ehdoton kuningas on Willem Dafoe nuorten kirjailijaidolina, joka kieltäytyy mielistelemästä edes fanejaan.
Huomionarvoisena voi pitää sitäkin, että Tähtiin kirjoitettu virhe käsittelee valtavirtaelokuvan muodossa Yhdysvalloissa tabun asemassa olevaa kuolevaisuuden teemaa kieltäytyen vesittämästä Greenin mahdollisesti "rankkoina" pidettyjä ratkaisuja - ja että nuoret ovat valmiita katsomaan tällaista tarinaa sankoin joukoin. Poikkeukset piristävät - mutta jääkö Tähtiin kirjoitettu virhe poikkeukseksi?
DFTBA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti