En päässyt festivaalin viimeistä paikkaa myöten täyteen tupattuun avajaiselokuvaan, Gleb Panfilovin Alkuun, mutta kuulin Elokuvateatteri Lapinsuun kahvilaan Peter von Baghin avajaispuheen, todella tylyn puheenvuoron elokuvan digitalisoimista vastaan. Von Bagh pyysi yleisöä kuvittelemaan Suuri illuusio tai Rooma, avoin kaupunki digiesityksenä. "Kauheaa!" Sodankylän elokuvafestivaalin sydän ja sielu on tietenkin oikeassa todetessaan digitalisoinnin myötä elokuvien olevan teattereissa rumempia kuin koskaan, mutta miltäköhän puheenvuoro on mahtanut kuulostaa festivaalin nuorempien VIP-vieraiden korvissa, heidän työskennellessään usein yksinomaan digitaalisessa elävän kuvan tallennusympäristössä? Toisaalta, laajasta nykyelokuvan katselmuksestaan huolimatta Sodis on filmin ainoita turvasatamia koko maailmassa, joten sinne menevien on syytä valmistautua tiettyyn agitointiin.
Sodankylä vuonna 2014. Suomettuminen on jyrännyt tämänkin kolkan niin kuin minkä tahansa. Pienoiskokoinen jäljitelmä isommista kaupungeista: asukkaat ja turistit voivat valita Bonus-kortin ja Plussa-kortin väliltä kuten muuallakin maassa on tapana. Vaihtoehdoksi löytyy Lidl. Pizzerioita on saman kadun varrella ainakin kolme. Ilma on miellyttävän lämmin, taivas paksussa pilvessä: keskiyön auringon sijalla on kenties keskiyön valo. Viime viikon helteet ovat siittäneet hyttyskannan liki ennätyksellisiin mittasuhteisiin. Huomiseksi luvataan sadetta ja perjantaiaamuksi kolmea astetta. Monroen edustus talkooryhmässä on silti tänäkin vuonna vahva:
Gleb Panfilov perui tulonsa viime hetkellä. Ohjaajan elokuvien ja elämän tähti, Inna Tsurakova, on sairastunut. Mitä tuohon sanoa? Toivotamme paranemista kahdeksankymppiselle näyttelijälegendalle ja voimia hänen miehelleen.
Raportoidaan kahdesta ensimmäisestä näytöksestä: maanmainion brittikoomikon Richard Ayoaden odotettu toinen ohjaus, Dostojevski-filmatisointi Kaksoisolento (The Double), on kaikin puolin muodollisesti pätevä, ilmiselvän lahjakkuuden työ, mutta kerronnan taidokkuus ei peitä alleen omaperäisyyden puutetta. Kaikessa tuntuu jo nähdyn ja koetun fiilis. Kafka kohtaa Brazilin, Coen- ja Maddin -maustein. Mitä epätodennäköisin tähti Jesse Eisenberg on onneksi pettämätön kaksoisroolissaan karismaimplantin puutteesta kärsivänä miehenä vailla ominaisuuksia, Mia Wasikowska paljon pliisumpi rakkaudenkohteena. Ja se toinen, Oscar-ehdokkaaksi kohotettu israelilaisdraama Omar jäi kesken. Kaikin puolin modernia elokuvaa, jonka kuvakerronnasta ei löydy mitään laatustandardit kyseenalaistavaa, mukaanlukien tasapaksu ja lattea digitoisto (Kaksoisolento oli selvästi parempi tässäkin suhteessa). Palestiinalaisten ja israelilaisten välistä väkivaltaa ja vihanpitoa käsittelevässä rankistelussa äänet vedetään nykytrendin mukaisesti aina kaakkoon kun ammutaan tai lyödään, ilman kummempaa vaikutusta. Ei mikään yllätys, että tämä on ollut suosiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti