Maya Angelou oli eläessään Yhdysvaltain tunnetuin mustaihoinen runoilija. Hän oli kuollessaan 86-vuotias. Aktiivisen ja vaiherikkaan elämän perintönä oli paljon muutakin kuin maine runoilijana: yhtä näkyvä, ellei näkyvämpi, oli hänen roolinsa kansalaisaktivistina, joka työskenteli Malcolm X:n ja Martin Luther King Jr:n kanssa kohentaakseen afrikkalaisperäisten yhdysvaltalaisten yhteiskunnallista asemaa. Angelou oli myös lukuisin palkinnoin arvostettu kirjailija, näytelmäkirjailija ja luennoitsija - sekä näyttelijä ja jopa elokuvaohjaaja. On pieni ihme, että Angelou selvisi edes hengissä lapsuudestaan; on jotain kokonaan muuta, että hän rakensi ihmeteltävän rikkaan elämäntyön.
Tässä kokonaisuudessa elokuva esiintyy Angeloulla vähäpätöisimpänä luovuuden muotona. Hänet voi nähdä pikkurooleissa Jocelyn Moorhousen Elämän tilkkutäkissä (How to Make an American Quilt, 1995) ja John Singletonin toisessa ohjauksessa Murhan jälkeen (Poetic Justice, 1993); kuuluisin elokuva, jossa Angelou esiintyi oli Porgy ja Bess -musikaalin (tai oopperan) vuoden 1959 filmatisointi, jossa hän toimi tanssijana. Ainoan elokuvaohjauksensa hän toteutti vuonna 1998, siis seitsemänkymppisenä: Juuret Deltan sydämessä (Down in the Delta) on verraten hyvämaineinen Mississippi-kuvaus, jota Angelou, omituista kyllä, ei itse kirjoittanut.
Herb Jeffries eli peräti satavuotiaaksi. Kovin monelle, varsinkaan näillä leveyspiireillä, hän ei liene tuttu, sillä hänen merkittävimmät saavutuksensa kumpuavat yli 70 vuoden päästä. Jeffries oli ennen muuta laulaja, joka vuosina 1939-42 lauloi itsensä Duke Ellingtonin bändissä. Elokuvallisesti kiinnostava on hänen samanaikainen roolinsa afro-amerikkalaiselle yleisölle suunnattujen westernien pioneerina erityisesti lajin klassikossa The Bronze Buckaroo (1939). Muita samalle kohderyhmälle tehtyjä Jeffries-teoksia olivat Harlem of the Prairie (1937), Harlem Rides the Range (-39) ja Two-Gun Man From Harlem (-39). Nämä elokuvat tarjosivat, yleisönsä myös saavuttaen, vaihtoehdon vähemmistöille, jotka eivät kyenneet samaistumaan ajan lajityyppitähtiin kuten Gene Autry tai John Wayne. Jeffriesin verenperinnössä lihallistui kuuluisa "Amerikan sulatusuuni", sillä hänessä virtasi etiopialaista, irlantilaista, sisilialaista, ranskalaista, muurilaista ja italialaista verta; hänen oikea nimensä oli Umberto Alexandro Valentino. Maya Angeloun lailla Herb Jeffrieskin kokeili ohjaamista, kerran; erinomaista otsikkoa kantava Mundo depravados (1967) on kauan sitten unholaan jätetty seksploitaatio/sarjamurhaajatrilleri-komedia-etc., jolla on omat faninsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti