tiistai 10. kesäkuuta 2014

Muukalainen Borgman



Vaihteluksi ja piristykseksi: Suomen valkokankailla nähdään tällä hetkellä hollantilaista elokuvaa. Hyvä! Alex van Warmerdamin (s. 1952) kahdeksannesta ohjauksesta sukeutui ensin festivaalisuosikki, ja lopulta se murtautui läpi kansainväliseen levitykseenkin. Syynä lienee, että se on tarpeeksi outo kutkuttaakseen mielikuvitusta: Borgman onkin kulttielokuva niin sanotusti in the making. Lähin vertailukohta voisi olla parin vuoden takainen meksikolainen Mä oon mikä oon, sillä molemmat kuvaavat hieman oudoksi vääntynyttä todellisuutta kaikkea selittämättä.

Borgmanin jälkeen on hämmentynyt, mutta tyytyväinen olo. Vaikka, kuten sanottu, paljon jätetään katsojan itsenäisesti tulkittavaksi, avain elokuvaan löytyy sen aivan ensimmäisestä viestistä, tekstiplanssista, joka toteaa: "He laskeutuivat maan päälle vahvistaakseen joukkojaan." Tämä on ainoa selitys, jonka van Warmerdam tarjoaa Borgmanin ja hänen kumppaneidensa bisarrille käyttäytymiselle. Ohjaaja-käsikirjoittaja tuntuu elokuvassa käsittelevän mytologiaa, joka vaikuttaa ennestään tuntemattomalta: elokuvassa on sadun ja legendan henkeä, mutta sitä ei osaa yhdistää mihinkään tuttuun myyttiin. Sen sijaan tarinasta syntyy muistumia Don Siegelin klassikkoon Invasion of the Body Snatchers. Borgman saattaakin olla ko. elokuvan moderni uudelleentulkinta muukalaisten näkökulmasta perheyksikköön siirrettynä.

Camiel Borgman nähdään elokuvan alussa parrakkaana, ryvettyneenä hampparina, joka on kaivanut kirjaimellisesti maahan itselleen suojapaikan. Toiminta alkaa välittömästi papin johtaman miesjoukon saapuessa häätämään kulkurin ystävineen pois kulmiltaan. Tämä on ensimmäinen viittaus van Warmerdamin harjoittamaan eräänlaiseen myytin uudelleen rakentamiseen: kyläläiset karkottamassa hirviötä.




Van Warmerdam kutoo elokuvansa erikoisen tunnelman esimerkillisen dynaamisesti: alun tiivistahtisuus ei hellitä missään vaiheessa. Varsinainen pièce de résistance on Borgmanin (Boudun ja Beverly Hillsin pummin mieleen tuova) tunkeutuminen erään varakkaan perheen elämään. Jatkuvasti saamme viitteitä outouksista: Borgmanilla tuntuu olevan kyky vaikuttaa ihmisten uniin ja psyykeen. Eikä hän ole yksin.

Epäselväksi jää, mitä ohjaaja haluaa elokuvallaan kertoa. Mikä on Borgmanin ja kumppaneiden häikäilemättömyyden lopullinen motiivi? Tulkinnoille jää tilaa. Kenties kyse on avaruusolentojen invaasiosta. Kenties ohjaaja haluaa varoittaa tuntemattomien muodostamasta uhasta, mutta tässä katsannossa elokuva tuntuu yksioikoiselta ja jopa luotaantyöntävältä; pitää huomata, että Borgmanin joukkio on joka suhteessa hollantilainen, joten ehkäpä van Warmerdam käsittelee "sisältäpäin kasvavan uhan" teemaa. Mutta edelleen jää epäselväksi, jos näin on, mikä Borgmanin edustama ideologia on.

Oli miten oli, Borgman on erinomaisen viihdyttävä. Ehkäpä se ei ole tarkoitettu muuksi kuin pieneksi tölväisyksi varakasta porvariluokkaa kohti, mutta van Warmerdam veistää elokuvansa erittäin tarkasti ja huolellisesti sarjaksi hitaasti valkenevan sisäisen logiikan yhdistämiä epätodennäköisiä tapahtumia, joita värittää outo ja musta huumori. Muutamat visuaaliset oivallukset hätkähdyttävät. Ohjaajan ote näyttelijöistään on luja. Koko ensemble tekee yhteen hiileen puhaltavaa, järkähtämätöntä työtä Jan Bijvoetin (The Broken Circle Breakdown) johdolla. Erityisen hienosta roolista vastaa uudesta puutarhasta haaveilevan juppiperheen äitiä esittävä Hadewych Minis, elokuvan varsinainen keskushenkilö, jonka ympäriltä kaikki tuntuu Borgmanin myötä murentuvan.

2 kommenttia:

  1. http://kelaamo.fi/fi/Tekijat/TietoTaito/Blogit/Nayta-blogimerkinta/?entryId=1507

    VastaaPoista