Elokuvakerho Monroen ystäväverkostosta on saapunut meille mukavaa postia Meksikosta valottaen silmiä avaavasti, miten elokuva elää festivaaleilla muualla maailmassa: suomalaisilla, tehokkaasti järjestetyillä elokuvajuhlilla sortuu toisinaan urputtamaan mitättömistä pikkuseikoista. Itse kullakin on syytä muistaa ryppyotsansa takana, että tärkeintä näissä tapahtumissa on sittenkin yhteinen hauskanpito...
Kirjeenvaihtajamme kävi viime viikonloppuna tutustumassa kolmatta kertaa järjestettyyn Oaxaca International Film Festivaliin. Seuraava ei ole artikkeli, vaan kirje, jonka olemme saaneet luvalla nyt julkaista FilmiLiekissä, mistä kiitokset!
"En ole
kyllä ikinä ollut hassummilla
festareilla, tekniikka ei pelaa, yli puolet leffoista, joita mentiin
katsomaan jäi kesken, koska ääni ei kuulunut, kuva ei näkynyt, tarkennus
ei
pelannut jne. Aikataulut menee luonnollisesti saman rytmin mukaan. Ja
täällähän jos jokin reistaa - tai vaikka toimiikin - sitä tilannetta
on seuraamassa ja neuvomassa joku kymmenen tyyppiä ja tavattoman paljon
aikaa kuluu käsittämättömään säätämiseen! Sama pätee siis kahvikupin
ostoon, apteekkiasiointiin, rautakauppa-asiointiin... Kymmenen myyjää, kolme
asiakasta ja jono...
Eilen kokemus huipentui festareiden
palkintojenjako/ lopettajaisnäytöksessä, jossa oli kanssa just samaa
hässäkkää loppuun asti plus bonuksena tulkit - toinen tulkki sai
käännettyä
pitkällisestä puheesta jopa sanat "Buenas noches senor y senoritas = Good
night ladies and gentlemen" ja siis ihan puheen alusta... Ja se seuraava
tulkki tunaroi joka toisen lauseen yrittäessään
kääntää festareiden johtajan puhetta, ei tajunnut esim. mikä on baseball-pelaaja jne. Pahoitteli mokiaan avoimesti mikkiin ja tirskui...eli jos ei
välitä leffojen laadusta tai esitystarkkuudesta, täällä on erittäin hyvät
bileet ja hyväntahtoinen
meininki - että welcome next year!
- CV"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti