Oscar on niin iso juttu, että jo pelkkä ehdokkuus on palkinto itsessään ja nostaa näyttelijän statusta silmissä. Vaan aina ei käy niin. Nostakaamme siis esiin 10 ehdokkaana ollutta näyttelijää, jotka ovat jääneet unohduksiin.
Chester Morris
Se, kuka on unohdettu, riippuu tietysti siitä keneltä kysyy. Täällä päin maailmaa 1901 syntynyt newyorkilainen Chester Morris on tyystin tuntematon, mutta kotimaassaan hän voi edelleen olla monelle tuttu "Boston Blackie". Blackie syntyi kirjailija Jack Boylen mielikuvituksessa jalokivivarkaana, joka siirtyi yksityisetsiväksi. Hahmo on seikkaillut kioskiromaaneissa, radioaalloilla ja valkokankaallakin jo mykkäaikana, mutta Morrisin 14 B-elokuvan suosittu putki 40-luvulla teki hahmosta identtisen Morrisin kanssa. Morris oli tuolloin jo kokenut ammattilainen, joka oli aloittanut Broadwayllä 17-vuotiaana. 30-luvun alussa Morris oli A-listan elokuvatähti. Hänen kuuluisin elokuvansa on klassikko Kymmenen vuoden tuomio (The Big House, -30, ohj. George Hill), mutta Oscar-ehdokkuuden hän sai edellisen vuoden Suurkaupungin varjoista (Alibi). Elokuvan ohjasi Morrisin ystävä Roland West, joka on ollut näihin päiviin asti pääepäilty tyttöystävänsä Thelma Toddin skandaalimaisesta murhasta. Morris itse kertoi Westin tunnustaneen teon kuolinvuoteellaan. Chester Morrisin viimeinen rooli nähtiin vuonna 1970 Ylpeässä jättiläisessä (The Great White Hope, ohj. Martin Ritt), mistä James Earl Jones sai ehdokkuuden.
Adriana Barraza
Adriana Barraza syntyi Meksikossa vuonna 1956. Kotimaassaan hän onkin tähti, mutta se tähti ei ole juuri loistanut valoaan rajojen ulkopuolelle. Ei edes siitä huolimatta, että Barraza sai naissivuosaehdokkuuden A. G. Iñárritun Babelista (2006). Televisio-ohjaajana ja näyttelijäopettajana kunnostautuneen Barrazan muita elokuvia ovat mm. Amores Perros (2000, ohj. Iñárritu), Drag Me to Hell (2009, ohj. Sam Raimi) ja Cake (2014, ohj. Daniel Barnz).
Cicely Tyson
Vuonna 1924 Harlemissa syntynyt Cicely Tyson on luonut näihin päiviin asti jatkuneen hienon uran, mutta asianharrastajien ringin ulkopuolella hän on pysynyt verraten tuntemattomana. Tyson aloitti kysyttynä valokuvamallina ja siirtyi pikku hiljaa näyttelemisen puolelle, missä hänen periaatteenaan on ollut esittää voimakkaita, positiivisia afroamerikkalaisia naisia. Tämä periaate on usein suonut hänelle uraa valkokankaan sijasta television puolella. Tyson onkin Emmy-historian 1. mustaihoinen pääosapalkittu. Vuonna 1972 Tyson sai Oscar-ehdokkuuden naispääosasta Martin Rittin Sounderista (-72). Vuonna 1991 hänellä oli rooli Jon Avnetin hitissä Paistetut vihreät tomaatit (Fried Green Tomatoes). 2000-luvulla veteraani on kokenut jonkinmoisen renessanssin mm. sellaisten elokuvien kautta kuin Idlewild (2006, ohj. Brian Barber), Piiat (The Help, 2011, ohj. Tate Taylor) ja Alex Cross (2012, ohj. Rob Cohen). Bill Cosby toimi best maninä, kun Cicely Tyson vuonna 1981 meni naimisiin Miles Davisin kanssa.
H.B. Warner
Henry Byron Warner syntyi Lontoossa 1875 ja kuoli 83 vuotta myöhemmin Los Angelesissa. Vaikka hän nappasikin sivuosaehdokkuuden vuonna 1937 Frank Capra -klassikosta Sininen kuu (Lost Horizon), on Warnerin kovin rooli varmasti Cecil B. DeMillen mykkäeepoksessa Kuninkaiden kuningas (The King of Kings, -27) itse Jeesuksena. Näyttelijäperheeseen syntynyt Warner oli Capran suosikkeja, jolle hän teki roolit mm. teoksissa Mr. Deeds tulee kaupunkiin (Mr. Deeds Goes to Town, -36) ja Mr. Smith lähtee Washingtoniin (Mr. Smith Goes to Washington, -39). Muistettavin Capra-rooleista on ehdottomasti tolpiltaan järkkyneen apteekkarin hieno pienoismuotokuva Ihmeellinen on elämässä (It's a Wonderful Life, -46). Warner esiintyi itsenään vanhan ohjaajansa DeMillen ohella Billy Wilderin monumentaalisessa Auringonlaskun kadussa (Sunset Blvd., -50). DeMille oli myös yksi Warnerin viimeisistä ohjaajista ohjaajan omassa uusintaversiossa Kymmenestä käskystä (The Ten Commandments, -56).
Sophie Okonedo
Vuonna 1968 syntynyt lontoolainen Sophie Okonedo sai naissivuosaehdokkuuden Terry Georgen Hotelli Ruandasta (2004). Verenperimältään nigerialaisjuutalainen Okonedo oppi ammattiin Royal Academy of Artsissa. Valkokangasuralle Oscar-ehdokkuus ei ole tehnyt juuri mitään. Viimeisin millään tavalla noteerattava rooli on M. Night Shyamalanin After Earthissä (2013).
Stuart Whitman
Tässä kuussa 88 täyttänyt Stuart Whitman syntyi San Franciscossa. Ennen eläköitymistään vuonna 2000 Whitman oli luonut kiireisen uran sekä elokuvissa että televisiossa. Oscar-ehdokkuus tuli pääosasta vuonna -61 pedofiilin roolista Guy Greenin aikaansa edellä olleesta elokuvasta Polttomerkki (The Mark), joka on antanut paljon vaikutteita Kevin Baconin upeasti tähdittämälle The Woodsmanille (2004, ohj. Nicole Kassell). Whitmanin tunnetuimpiin elokuviin lukeutuvat Murder, Inc. (-60, ohj. Stuart Rosenberg ja Burt Balaban), Atlantin valli murtuu (The Longest Day, -62) ja Nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan (Those Magnificent Men in Their Flying Machines, -65, ohj. Ken Annakin).
Mako
Mako (Makoto Iwamatsu) syntyi Japanin Kobessa vuonna -33 ja vietti lapsuutensa isovanhempiensa hoivissa vanhempien opiskellessa USA:ssa. Toisen maailmansodan jälkeen Mako pääsi liittymään vanhempiensa seuraan ja opiskeli arkkitehtuuria, kunnes rakkaus näyttämölle käänsi pään. Hänen kuuluisin elokuvansa on Robert Wisen 8 Oscarin ehdokas Tykkivene Jangtse-joella (The Sand Pebbles, -66), mistä hän nappasi miessivuosan ehdokkuuden. Mako pysyi aktiivisena aina kuolemaansa vuonna 2007 asti: hänen 2000-luvun roolejaan voi nähdä mm. elokuvissa Pearl Harbor (2001, ohj. Michael Bay), Geishan muistelmat (Memoirs of a Geisha, 2005, ohj. Rob Marshall) sekä kuulla Teini-ikäisissä mutanttininjakilpikonnissa (TMNT, 2007, ohj. Kevin Munroe) Tikun äänenä.
Bonita Granville
Tämä newyorkilainen lapsitähti syntyi vuonna 1923 ja aloitti elokuvissa 9-vuotiaana, oli suosittu teini-iän yli, meni sitten 24-vuotiaana naimisiin öljymiljonäärin kanssa ja jätti vielä kolme leffaa tehtyään valkokangasglamourin. Granville tunnettiin muutamista Mickey Rooneyn kanssa tekemistään Andy Hardy -elokuvista sekä ennen kaikkea 30-luvun Nancy Drew -sarjafilmeistä, missä Granville veti nimiroolia. Oscar-ehdokkuus tuli sivuosasta William Wylerin klassikossa Nämä kolme (These Three, -36). Kyseisenä vuonna sivuosa-Oscarit jaettiin ensimmäistä kertaa. Myöhemmin Granville tuotti vielä televisioon Lassie-sarjaa.
Catalina Sandino Moreno
Vuonna 1981 syntynyt kolumbialainen Catalina Sandino Moreno sai Oscar-ehdokkuuden ensimmäisestä roolistaan nimiosasta Joshua Marstonin indie-hitissä Maria Full of Grace (2004). Mitään household namea se ei Sandino Morenosta tehnyt, mutta hyviä rooleja - tai ainakin huomattavia elokuvia - on uran varrelle osunut: Fast Food Nation (2006, ohj. Richard Linklater), Rakkautta koleran aikaan (Love in the Time of Cholera, 2007, ohj. Mike Newell) sekä Steven Soderberghin kaksiosainen Che (2008). Viime vuonna Sandino Moreno nähtiin arvostelumenestys Väkivallan vuodessa (Most Violent Year, 2014, ohj. J.C. Chandor). Sandino Moreno on yksi kolmesta kolumbialaisesta Oscar-ehdokkaasta kautta aikojen ja ainoa näyttelijä. 34-vuotiaan ura saattaa olla vielä alussa.
Oskar Werner
Vuonna 1961 ohjaaja-tuottaja Stanley Kramer luotsasi itävaltalaisen Maximilian Schellin Oscar-yllättäjäksi Nürnbergin tuomiosta (Judgment at Nurnberg). Neljä vuotta myöhemmin Kramer oli toistaa tempun, kun Schellin maanmies Oskar Werner pääsi ehdokkaaksi Narrilaivasta (Ship of Fools). Puoli vuosisataa myöhemmin Quentin Tarantino pisti Krameria paremmaksi Christoph Waltzin kanssa. Oskar Werner on mies, jonka roolit tunnetaan nimeä paremmin. Vuonna 1922 syntynyttä wieniläistä ympäröi jonkinlainen läpipääsemätön enigmaattisuus, mikä heijastuu hänen omintakeista intensiteettiä huokuvassa näyttelemisessään. Wernerin filmografia koostuu vain 21 elokuvasta, joista alle puolet on englanninkielisiä. Hän ehti esittää muun muassa Mozartia ja Beethovenin veljenpoikaa. Prosentteina laskettuna Wernerin roolivalintojen maaliin osuminen on aika kovaa luokkaa. Hän esiintyi Max Ophüls -klassikossa Lola Montés (-57). Iso rooli oli Martin Rittin Le Carré -filmatisoinnissa Mies kylmästä (The Spy Who Came in from the Cold, -65). Viimeiseksi elokuvaksi jäi 3 Oscarin ehdokas Kirottujen laiva (Voyage of the Damned, -76, ohj. Stuart Rosenberg). Mutta ennen kaikkea Wernerin perintö kiteytyy kahteen olennaiseen Truffaut-työhön, joista Julesin rooli Jules ja Jimissä (-61) on SE juttu. Tärkeä on myös Fahrenheit 451:n (-66) pääosa. Näyttelijä ja hänen ohjaajansa kuolivat kahden päivän sisällä toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti