Oscar-kirouksessa on kuitenkin oma sosiologinen pointtinsa: mikä vaikutus (usein yllättävällä) menestyksellä on elämänhallintaan? Eli meneekö menestys päähän? Tietenkin menee, mutta missä se näkyy? Tutkijat totesivat keräämänsä datan perusteella, että naisten liittojen särkyminen - lyhyellä aikavälillä - itse asiassa pienenee muihin näyttelijättäriin nähden, kun miesvoittajat ovat "epäonnisempiin" kollegoihinsa nähden kolminkertaisessa vaarassa päätyä eroon. Mutta toisaalta, vaikka Oscar-menestys vaikuttaa suotuisasti näyttelijän uraan projektien määrässä mitattuna, on Nicolas Cagen ura esimerkki siitä, että määrä ei merkitse yhtä kuin laatua eikä menestys ole synonyyminen harkintakyvyn kanssa.
Otetaan, vaikka sitten pseudotieteen nimissä, esittelyyn viisi tähteä, joiden ura ei ole kokenut nostoa Oscar-menestyksen jälkeen, vaan on jopa lähtenyt laskuun.
Gwyneth Paltrow
43-vuotias Losissa syntynyt Gwyneth Paltrow on pysynyt julkkiksena näihin päiviin asti, ja paperilla hänen filmografiansa näyttää hyvältä. Mutta voittaessaan 26-vuotiaana Oscarin Rakastuneesta Shakespearesta, Paltrow oli supertähti. Sitä hän ei ole ollut enää ainakaan 15 vuoteen. Jostain syystä hän valitsi palkintohittinsä jälkeen rooleja, missä hän jäi miesnäyttelijöiden varjoon (Lahjakas herra Ripley, jota hallitsi Matt Damon; Hal ja iso rakkaus - Jack Black) ja otti muutenkin pienempiä rooleja (hieno työ The Royal Tenenbaumsin ensemblessä). Ehkä tämä viestii kunnianhimoisuudesta tai egon pienuudesta? Joka tapauksessa elokuvat, joissa hän oli päätähti, epäonnistuivat ainakin taloudellisesti: Karaoken kummajaiset (Duets) ja Sydän lyö (Bounce) vuonna 2000, Huippunäkymät (View from the Top) ja Sylvia vuonna 2003. Yhteinen nimittäjä Paltrow'n useimmille elokuville ovat tuntemattomat tai kaukana A-listasta operoivat ohjaajat. Viime vuosina Paltrow'n onkin ollut tyytyminen Rautamiehen heilana heilumiseen. Rakastunut Shakespeare on näyttelijättären ainoa Oscar-meriitti, elokuvassa, joka ei ole oikein kestänyt aikaa.
Renée Zellweger
Renée Zellweger syntyi Texasissa norjalais-sveitsiläiseen perheeseen. Hollywoodissa urakäänne tapahtui Jerry Maguiren (-96) myötä, mutta varsinainen kultasuoni löytyy 2000-luvun alusta. Alkusoittona Zellweger voitti Golden Globen Nurse Bettystä. Sitten seurasi kolmen vuoden Oscar-putki elokuvissa Bridget Jones - elämäni sinkkuna, Chicago ja Cold Mountain - mihin uranousu huipentui Zellewegerin voitettua pystin sivuosasta. Roolia voikin pitää näyttelijättären parhaana. Jos "Oscar-kirous" on todellinen, on Zellweger siitä niin hyvä esimerkki kuin toivoa saattaa. Cold Mountainin jälkeisestä urasta ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa. Jatko-osa Bridget Jonesille, uran huonoin esiintyminen Cinderella Manissä, äänityö vuosikymmenen haukutuimpiin kuuluvassa animaatiossa (Hain tarina). Ehkä kaiken "huippuna" vuosi Oscarin voittamisen jälkeen solmittu avioliitto, joka päättyi muutamassa kuukaudessa. Tällä hetkellä 46-vuotias Zellweger tekee toista jatko-osaa Bridget Jonesille.
Reese Witherspoon
New Orleansissa syntynyt, ensi kuussa 40 täyttävä Reese Witherspoon on esimerkki näyttelijästä, joka on "toipumaan päin" Oscar-kirouksesta. Vaikka lahjakkuus olikin näyttänyt kyntensä Alexander Paynen Vaaleissa (Election, -99), hänet tunnettiin silti ennen kaikkea tyhjäpäitä esittävänä komediennena. Siksi Walk the Linen (2005) Oscar-esitys tuli monille täysin puskista. Sitä seurasi valitettavasti lisää romanttisia komedioita, jotka eivät menestyneet edellisten lailla. Avioliitto Ryan Philippen kanssa kesti perinteisen vuoden sijaan kaksi vuotta voiton jälkeen. Ura ajautui yhdentekeville raiteille melkein kymmeneksi vuodeksi - lapsista huolehtiminen vaikutti osaltaan suhteelliseen hiljaiseloon. Rooli Mudissa 2012 jäi vielä "McConnaissancen" varjoon. Toissa vuosi oli kuitenkin iso Witherspoonille: hän palasi Wildista Oscar-kantaan eikä rooli P.T. Andersonin Inherent Vicessa ainakaan mainetta vahingoittanut. Lisää Oscar-ehdokkuuksia voi hyvin olla luvassa.
Adrien Brody
42-vuotias Adrien Brody on ihan oma tapauksensa. Hyvin harvat asiat hänen urallaan viittaavat edes pyrkimykseen päästä valtavirtatähdeksi. Omilla mittareillaan kunnianhimoinen huippulahjakkuus voineekin pitää itseään menestyneenä. Brody on näytellyt pienissäkin rooleissa, jos ohjaaja on ollut huippu, mm. Spike Leen, Terrence Malickin (Veteen piirretty viiva on tosin Brodyn osalta varsinainen odysseia) ja Wes Andersonin ohjauksissa. Ken Loachin Bread and Rosesiin (2000) Brody suostui edes käsikirjoitusta lukematta koska Loach. Newyorkilainen voitti Oscarinsa Roman Polanskin Pianistista (2002) aiheuttaen yhden gaalaillan isoimmista yllätyksistä: toisin kuin esim. Leo DiCaprio tänä vuonna, Brody ei ollut putsannut pöytää kaikissa muissa Oscareita edeltävissä palkitsemistilaisuuksissa, ei sinne päinkään. Brody, jonka äidin isovanhemmat olivat menehtyneet holokaustissa, samastui Pianistin rooliin syömällä viikkokausia pari kananmunaa, kupin vihreää teetä ja hiukan kanaa sekä höyrytettyjä kasviksia päivässä ja luopumalla sekä asunnostaan että autostaan. 185-senttinen painoi lopulta alle 60 kiloa. Lopputuloksessa onkin harvinaista arvokkuutta ja vilpittömyyttä. Ei Brodykaan silti osannut ihan parhaita valintoja tehdä heti voittonsa jälkeen: M. Night Shyamalanin Kylä (2004) pitää sisällään epäilemättä näyttelijän huonoimman suorituksen. Erikoisen syvällistä, melankolista auraa valkokankaalla hohkaavasta Brodysta on tähden sijasta tullut luonnenäyttelijä. Hänen faneillaan ei ole ihan helppoa, sillä useimmat näyttelijän elokuvista katoavat aluskasvillisuuteen tai ovat kooltaan pieniä paloja palapelissä. Adrien Brody on kaikkien aikojen nuorin voittaja miespääosan sarjassa ja ainoa Césarin voittanut amerikkalaisnäyttelijä - elokuvasta, jossa ei puhuta sanaakaan ranskaa.
Hilary Swank
Hilary Swank on kaikkien "Oscar-kirottujen" kuningatar. En minä tiedä. En osaa analysoida 41-vuotiaan nebraskalaisen uraa, koska siinä ei ole mitään järkeä. Ensinnäkin Swankin uran olisi pitänyt loppua siihen paikkaan, kun Karate Kid 4 vuonna -94 tuli ensi-iltaan. Se, että se ei loppunut, vaan johti muutamia vuosia myöhemmin kahteen Oscar-voittoon, kertoo ilmiömäisestä lahjakkuudesta. Mutta kukaan toinen näyttelijä ei ole voittanut kahta Oscaria pääosasta - loistavista suorituksista - hyötyen yhtä vähän. Boys Don't Cry (1999) lienee kaikkien aikojen "halvin" Oscar: Swankin palkkio roolista oli 3 000 dollaria. Sen ja Million Dollar Babyn väliin jäävistä elokuvista ei ole mitään sanottavaa paitsi, että ne sentään tekivät Swankistä miljonäärin - tuottajien jäädessä itkemään rahojensa perään. Million Dollar Baby oli vuoden 2004 suosituin elokuva myös Oscareissa, mutta sen jälkeen Swankiä ei nähty valkokankailla kahteen vuoteen. Swankin agentti saikin potkut. Avioerokin koitti 2007. Ilmeisesti näyttelijättären tunnelataus kankaalla heijastelee herkkää psyykettä. Toivottavasti järjettömän lahjakas Swank saa uransa raiteilleen: Tommy Lee Jonesin The Homesman (2014) on tästä orastava lupaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti