tiistai 17. huhtikuuta 2012

Laittomat, ulkopuoliset, bande à part

Godard osaa tehdä elokuvia. Hän osasi tehdä elokuvaa jo siitä lähtien, kun tallensi ensimmäisen otoksensa. Vaikka onkin älykäs ja hyvin koulutettu, Godardilta löytyy sellaista elokuvan tekemisen lahjakkuutta, joka joiltain ammattimiehiltäkin kertakaikkiaan puuttuu.

Muutoin ei voisikaan selittää, miksi Laittomat vuodelta 1964 toimii. Godard käyttää tässä energisessä ja vallattomassa teoksessa vapautuneesti metaelokuvatekniikoita ja pelaa vähän joka käänteessä pelin sääntöjä vastaan. Esimerkiksi hurjastelevan alun jälkeen Laittomat yhtäkkiä pysähtyy mielettömän pitkäksi aikaa koululuokkaan seuraamaan englannin opetusta aikuisopiskelijoille. Kohtaus on perinteisen dramaturgian säännöin moninkertaisesti liian pitkä kokonaisuuteen nähden, mutta...se vain on niin verraton kohtaus, niin loistavasti ohjattu, että elokuvan imu ei vastoin kerronnan lakeja lopu. Syy tähän piilee siinä, että tuo valloittava kohtaus rakentuu aivan muille asioille kuin Hollywoodin aina käyttämälle tarinaa palveleville ja eteen päin vieville keinoille. Godard kääntää huomionsa pois tästä ja käyttää sen sijaan aikaa kertoakseen Jules ja Jim -tarinaa varioivan kertomuksen kolmesta päähenkilöstä ja heidän välisistä suhteista. Godard tekee saman vielä toistamiseen, kenties vielä hienommassa kohtauksessa.

Baariin jukeboxin ääreen sijoittuva kohtaus on Laittomien kuuluisin tai toiseksi kuuluisin. Kolme nuorta protagonistia tanssivat pienellä lattiankaistaleella yhden pariminuuttisen otoksen verran; säännöllisin väliajoin musiikki vaimenee ja kertoja paljastaa kunkin henkilön salaiset ajatukset.

Yhtä kuuluisa on "Louvren läpijuoksu", joka selittää itse itsensä.



Nämä kohtaukset ovat enemmän kuin tarinaa. Ne ovat sukupolvikuvausta ja selitystä niille traagisille tapahtumille, joihin elokuvan lopussa ajaudutaan, kun aika kelvoton mieskaksikko saa houkuteltua Anna Karinan esittämän hölmöhkön ja sinisilmäisen neidon mukaan ryöstökeikkaan; tämä on levotonta sukupolvea, joka tekee asioita pelkästä mielijohteesta ja tylsistymisen pelosta maailmassa, josta on mahdotonta saada otetta. Lopun absurdia kaksintaistelua katseli mm. samanhenkinen Ville Alfa Valehtelijassa.

Traagisista tapahtumistaan huolimatta Laittomat on Godardin vitsikkäin elokuva, kuin leikki. Alkutekstijakso on leikattu pop-elokuvan tyyliin; jonkun kuullaan viheltelevän Cherbourgin sateenvarjoja, koska musiikista vastaa samainen Michel Legrand; jossain vaiheessa kertoja referoi kurittomasti elokuvan siihenastiset käänteet "myöhästyneille" jne. Samalla elokuva on ihan tosissaan poliittinen huomioiden ne yhteiskunnalliset murrokset, jotka vaikuttavat pääkolmikon ympärillä zeitgeistissa. Feministinenkin Laittomat on kuvatessaan Anna Karinan hahmon lähes varoittavana esimerkkinä vanhentuneesta naistyypistä, joka antaa itseään vietävän miehisessä lieassa.

Laittomat on lisäksi hirveän kaunis. Kokonaisuudessaan syksyisen Pariisin sumuisuudessa kuvattu elokuva juhlii puita, jotka ovat pudottaneet lehtensä, kosteita asvalttiteitä, kankeita syyspalttoita ja värittömyyttä. Elämän syvää mustavalkoisuutta.

Kenen tahansa muun filmografiassa Laittomat voisi merkitä huippukohtaa, mutta Godardilla on takataskussaan Weekend...Karabinieerit...Elää elämäänsä...

11 kommenttia:

  1. Siinä tapauksessa taitaa olla tahattoman feministinen... oh-la-la,ranskalaiset miehet tietäen!Olikohan Godardin tarkoitus?

    VastaaPoista
  2. Aiheellinen kysymys, joskin misandriastisesti muotoiltu. Lyhyehkön ajan sisään elokuvan kahdesti nähneenä voin melko turvallisesti väittää, että Laittomien feministisyys on tarkoituksellista. Sitä paitsi Godard oli elokuvan aikaan palavasti rakastunut vaimoonsa Anna Karinaan, jonka kanssa tutki naiseutta elokuvissaan monet kerrat. Feminismi on Laittomissa kuitenkin vain sivuteema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin filmin laatikostani. En huomaa siinä mitään feminististä, ei minusta siitä voi mitenkään päätellä, että naishahmo olisi jotenkin "varoittava esimerkki jostakin naistyypistä". Miten tämä muka ilmenee elokuvasta? Tyypillisiä (sovinistisia, machoja)ranskalaisia miehiä nämä rikolliset. Ei filmi kai muutenkaan mitään poliittisia viestejä pahemmin sisällä. Se on vain Godardin suuresti ihailemien amerikkalaisten rikoselokuvien avantgardistinen versio. Olihan Godardilla joissain elokuvissa politiikkaakin mukana, kuten Kiinattaressa tuolloin muodikasta maoismia (vai oliko se parodiaa?). Ei naisen tutkiminen aina feminismiä ilmennä, eikä naiseen rakastuminen kai miestä feministiksi automattisesti muuta, muutenhan meillä olisi miesfeministejä nurkat väärällään! Aika vanhentunut tämä filmi oli ja sisällöltään vähän tylsä (ei oikein mitään sanottavaa kuin että hei, me uudistetaan elokuvailmaisua!). Muotokieli ja mustavalkoinen visuaalisuus olivat kyllä hienoja, mutta onhan noita Eisensteinejäkin jo ollut iät ja ajat. Ettei sekään mitään uutta ollut.

      Poista
  3. Onko todellakin niin, että Godardilla ei ollut mitään sanottavaa ihmisistä, joita hän Laittomissa kuvasi? Minusta he olivat vahvasti lihaa ja verta. Eikö JLG kommentoinut valintoja, joita he tekivät? Godard on Laittomissa näyttänyt yhdeltä puolen, miten hänen kuvaamansa sukupolvi elää ja toimii. En unohtaisi, että kyse on aikalaiskommentista, joka käsittelee omaa aikaansa eikä meidän (paitsi välillisesti). Tämä ei tee Laittomista vielä hyvää elokuvaa, huomautan vain, että minusta elokuvassa on aika paljon sellaista, minkä olet jättänyt lukematta. Se feministinen juonne, mikä leffassa on, tulee siitä, miten tarinan kaksi miestä kuvataan kaikessa sovinistisuudessaan ja kuinka helposti Karinan herkkäuskoista ja epäitsenäistä naista vedetään nenästä. Luulen kyllä, että meiltä löytyy aika paljon miesfeministejä. Naistutkielmat ovat aina joko feministisiä tai sovinistisia. Muussa tapauksessa niillä ei ole mitään sanottavaa ja ovat siten tyhjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feministinen tulkinta on yksi tulkinta. Taiteen luonteeseen kuuluu, että se on monitulkintaista. Mikään tulkinta ei siis ole itsestäänselvästi selviö. Tekijän intentioista voi kai lukea Godard on Godard -teoksesta tai muualta, jos ne kiinnostavat, mutta "kauneuskin on aina katsojan silmässä".

      Poista
  4. Godardin poliittinen kausi/herääminen alkoi vasta 1967, jolloin Ranskassakin alkoi nuorison poliittinen aktivismi. Feministitkään(nais-) eivät vielä 1964 olleet siellä näkyvästi esillä. Luin, että Godardin on sanottu nimenomaan esineellistävän naisia, esim. Keskipäivän aave, jossa Bardot riisutaan alasti (tätähän miesohjaajat ja taidemaalarit ovat harrastaneet aina). Laittomathan kertoo sitä paitsi rikollisista, jotka yleensä kohtelevat naisia huonosti, niin myös amerikkalaisissa mustissa elokuvissa. Kyllä Bogartkin on aika tyly naisille (vaikka amerikkalaiset naiset joskus ovatkin elokuvissa melko itsenäisiä, esim. Bacall). Ehkä onkin enemmän kyse kulttuurieroista naisten ja miesten välisissä suhteissa: katolinen-latino versus protestanttinen-anglosaksinen (alistumisaste). Onko se, että nainen tottelee rikollisia elokuvassa aina "varoittava esimerkki vanhentuneesta naistyypistä" ja siten ilmentäisi ohjaajan feministisyyttä? Kyllä niitä "vanhentuneita naistyyppejä" ja miestyyppejäkin on vielä tänä päivänäkin olemassa Ranskassa, Amerikassa ja Suomessa, jos vaikka lukee näitä rikosuutisia naisten raiskauksista, murhista ja tapoista (ulkomaalaisten osuus Suomen raiskaustuomioista 2011 34%, tyttöjä tapetaan kaduilla, avovaimo murhataan rahasta, vaimo ja lapset tapetaan kun miehelle tulee ongelmia).

    VastaaPoista
  5. Ai niin, ja sitten poliisi arvelee, että todellinen tapahtuneiden raiskausten määrä Suomessa vuosittain on 10 000 - 15 000 tapausta. Että se siitä vanhentuneesta naistyypistä (tai pikemminkin miestyypistä) tosielämässä, jota elokuvatkin kai peilaavat, ainakin jossain määrin. Elleivät ne ole ihan satua, mutta saduissakin on aina jotakin todellista. Ja eikö sekin todista vanhentuneiden nais- ja miestyyppien olemassaolosta nykypäivänä, että tässäkin blogissa kirjoittavat vain miehet, ja kaikkien lehtien elokuva/tv-kriitikot (ja kulttuuritoimitusten pomot) ovat kaikki miehiä (vrt. esim. Aamulehti, Hesari, Turun Sanomat...).

    VastaaPoista
  6. Ja sitten vielä siitä esineellistämisestä. Godard tutustui Anna Karinaan, kun hän oli nähnyt tämän huippumallin Palmolive-saippuamainoksessa saippuakupliin verhoutuneena. Siitä innostuneena JLG päätti pyytää tätä tanskalaismallia "Viimeisen hengenvedon" lyhyeen alastonkohtaukseen, joka ei toteutunut kun Karina kieltäytyi. Hän sanoi, ettei ollut mainoksessakaan alasti, vaan alla oli uimapuku, ja hän oli kaulaa yöten kuplien peittämä. Eihän näiden kahden "naiseutta tutkiva elokuvaliittokaan" kestänyt kuin joitain vuosia. Enkä yhtään ihmettele, pohjoismaalaisilla naisilla kun saattaa olla vaikeuksia sopeutua "vieraisiin kulttuureihin" ja jopa omaansakin. Varsikin kun Karina oli itsekin toiminut aikaisemmin tanssijana ja taidemaalarina Tanskassa, eikä vain mallina (= keino ansaita elanto), vaikka nuori olikin Ranskaan saapuessaan. Päätelmä: ehkä tämä lääkäriperheen poika, "puolijumala" JLG olikin vain ihan tavallinen sovinisti. Se on minun tulkintani.

    VastaaPoista
  7. Kiitos. Paljon on mieltä askarruttanut Laittomien naiskuvasta kummunneet asiayhteydet. Sääli vain, etten tiedä ovatko mitkä viestit samalta ihmiseltä. Vaikka ei se paljon haittaa. Vedetäänpä vähän yhteen yllä esitettyjä väitteitä. Ensinnäkin se, että taide on monitulkintaista, on lähtökohta, joka jokaisella pitäisi olla tiedossa. Monitulkintaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että tulkintoja on rajaton määrä. Näinkin on väitetty, mutta vastustan käsitystä, koska se antaa palttua alkuperäisen sanoman eli taiteilijan tarkoitukselle ja poistaa taiteelta päämäärän. Laittomien yhteydessä korostan uudestaan, että kiistanalainen feministisyys on pelkkä sivumotiivi eikä missään nimessä pääteema. "Vanhentuneen naistyypin" käsiteellä, joka on saanut varsin harhaantunutta huomiota monen rivin verran, tarkoitin ennen muuta, että Karinan hahmo ei ole emansipoitunut, siis itsenäinen, nainen. Tämä on tulkinta, ja saatan olla väärässä. Pysyn kuitenkin kannassani. Raiskaustilastojen siteeraamisella ei ole mitään tekemistä itse elokuvan eikä Karinan esittämän henkilön kanssa.

    Vihjausta siitä, että koska kaikki tähän blogiin kirjoittavat ovat miehiä ja sen takia blogi on indoktrinatiivisesti sovinistinen, en alennu kunnioittamaan vastauksella. Maskuliinisesti painottunut ja sitä kautta ehkä jotain yhteiskunnan syvärakenteissa vaikuttavia vääristymiä heijastava FilmiLiekki saattaa olla, mutta se aihe ei kuulu tämän blogin rajauksen sisälle. En ole myöskään väittänyt, että JLG on feministi. Hänen ELOKUVANSA saattavat sitä olla. Ja hän on täydellisellä varmuudella ollut poliittinen ihminen jo kouluajoilta; hänen kirjoituksensa ja kaikki elokuvansa pohjautuvat yhdeltä kulmaltaan poliittiseen ajatteluun. Vuosi -67 vain merkitsee tämän ajattelun puhkeamista täyteen kukkaansa marxilaisen heräämisen myötä. Käsitys siitä, että kaikki ranskalaiset miehet ovat sovinisteja, on huolestuttava ja sivistymätön.

    Henkilökohtainen loppukaneetti: elokuvan maailmassa vaikuttaa mm. narreja, kuninkaita ja puolijumalia. Tässä yhteisössä Godard kuuluu jumalien joukkoon. Ihmisenä hän epäilemättä on yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä. Mutta se ei millään lailla estä hänen teoksiaan kohoamasta tekijän itsensä yläpuolelle.

    Käyttäkää nimimerkkejä ihmiset! Ja olkaa hyvä, älkää tyytykö kommenteissanne vain referoimaan Wikipediaa.

    VastaaPoista
  8. Joo, suosittelen sulle mm. sieltä internetin kautta löytyvää yhtä lisensiaattityötä Godardista (Jyväskylän yliopisto), jota myös vilkaisin (tosi hyvä ja samoilla linjoilla kuin omat ajatukseni Godardista). En jaksa enää perehtyä Godardista kirjoitettuihin kirjoihin, sitä harrastin joskus kouluaikoina erittäin kauan sitten. Nykyään olen laiskistunut, ja otan kirjoituksistanikin maksun (viimeksi viime viikolla, juttu ilmestyy lähiaikoina). Olenko väittänyt, että kaikki ranskalaiset miehet ovat sovinisteja? Missä kohtaa se oli, keksit omiasi koko ajan! Puhuin Godardista. Olen myös asunut Ranskassa ja tehnyt havaintoja siitä kulttuurista muullakin tavalla. Sovinististahan on juuri tämä ylimielinen luulo omasta neroudestasi (analyyseissa ja perusteluissa) ja naisten tyhmyydestä ja lukeneisuuden puutteesta (vihjaukset wikipediaan). Ne sun perustelusi sen elokuvan feministisyydestä kyllä ontuivat pahan kerran, ja kuka tahansa joka sen filmin katsoo näkee, ettei siinä kommentoida millään verbaalisella eikä visuaalisella/kerronnallisella tavalla naisen asemaa. Siinä vain näytetään kahta kovanaamaista rikollista ja ihan normaalisti sellaisessa tilanteessa käyttäytyvää naista (vaaditaan naista mukaan ryöstöön) eikä mitään sen kummempaa. Ei se niin kauhean alistuvaista naiseutta ilmennä. Tai vanhanaikaista: polttihan se niiden kanssa tupakkaakin ja teki kaikkea muutakin senaikaisesta tavanomaisesta (elokuva)naiseudesta poikkeavaa. Luulen, että Godardilla oli aivan muunlaiset asiat mielessään kuin naisen asema sitä elokuvaa tehdessään. Joo, se oli varmaan siihen aikaan vasemmalla (Ranskassahan oli nää Sartret ja aikoinaan jo Bretonit sun muut surrealistit kommunisteja), nykyäänhän se on humanistisilla linjoilla. Mutta tuskin se naisen asemasta oli huolestunut, ehkä vain so-si-aali-sista ongelmista, joihin prostituutiokin kuuluu (jossain elokuvassaan, jossa Karina esitti prostituoitua, muttei tässä). Eiköhän siinä vain pyritty rikkomaan perinteisen elokuvakerronnan rajoja.

    Kaikki kommentit ovat tietenkin omiani. Ja nimeäni en paljasta, ja siihen minulla on ihan omat syyni, joita en kerro. Blogissa saa olla anonyymi, jos haluaa. En harrasta blogeja, satuin vain kommentoimaan tätä ihan hetken mielijohteesta. Äläkä yhtään yritä ohjailla, teen mitä itseäni huvittaa, cyberspace on vapaa tila! Ehkä en olekaan ihminen, vaan ufo.

    VastaaPoista
  9. Okei, Wikipedia-heitto oli halpa, minkä tiesin jo kirjoittaessani (huomaa puhuttelun monikkomuoto). Mutta sille oli toisaalta syynsä. Tässä on meneillään keskustelu, mutta täällä päässä en todella tiedä yhdenkö vai kahdenko ihmisen kanssa (kommentti nro. 5 voisi hyvin olla jonkun muun kuin sinun). Siksi pyydän käyttämään nimimerkkejä (mikä on eri asia kuin nimi, voi yhden kerran). Kuka tahansa lukutaitoinen ymmärtää kyllä sinun pitävän kaikkia ranskalaisia miehiä sovinisteina. Ole hyvä, ja katso kommentteja nrot. 1 & 3.

    Mutta Laittomista: käsityksemme eroavat, koska sinä pyrit latistamaan leffan yksinkertaiseksi rikostarinaksi, ja minä väitän, että pinnan alla siinä tapahtuu paljon muuta. Verrattuna vaikka Asvalttiviidakkoon ja sen tyylisiin rikoselokuviin, Laittomien ryöstäjät ovat paljon oikullisempia ja amatöörimäisempiä sukupolvensa lapsia. Katsantotapa on aivan eri. Ja hyvä, olet saanut minut epäilemään näkemystäni Karinan hahmon symbolisuudesta - saatoin mennä liian pitkälle - mutta että siinä ei millään lailla kommentoitaisi naisen asemaa, no, sekin väite menee liian pitkälle. Koska muussa tapauksessa tältä kolmikolta puuttuisi ihmisinä uskottavuus, mikä heissä ilmiselvästi on.

    VastaaPoista