Lappidokumentti Salla - Selling The Silence hukkaa mahdollisuutensa niin perusteellisesti, että on itku tulla.
Heti ensi töikseen elokuva ampuu itseään jalkaan tuomalla mukaan ohjaaja Markku Tuurnan itse lukeman, persoonattoman kertojanäänen. Katsojalle, joka on valmistautunut nauttimaan kauniista lappilaisista maisemista, tämä on epämiellyttävä yllätys. Ja, toden totta, elokuvan edetessä aavistukset kirkastuvat: Salla on vahvimmillaan antaessaan kameran vain kuvata eikä puhki kulutettu minä-muotoinen lähestymistapa anna katsojalle mitään lisäarvoa.
Ensimmäiset 20 minuuttia ovat täydellinen katastrofi. Mitäänsanomaton julistekin on epäonnistunut.
Mutta: käynnistyttyään Salla alkaa päästä asiaan, ja nauhalle tarttuu sinne tänne puhuttelevia hetkiä. Elokuva ei tällä pelastu, mutta esimerkiksi seuratessaan tyynesti Sallan kunnanjohtajan Kari Väyrysen johtamia neuvotteluretkiä itärajan taakse, välittyy sellaista henkistä maisemaa, jollaista ei tavallisesti valkokankaalla tapaa. Tuurna pääsee sillä tavalla lähelle pohjoista elämäntapaa, että hänen elokuvansa välittämä masentunut ja vaihtoehdoista köyhä kuva 2000-luvun Lapista on aitoudessaan puhutteleva.
Sallan Lappi on modernisaation totaalisesti höpläyttämä paikka, joka, niin luonnonkaunis kuin onkin, ei tarjoa enää kunnollisia olosuhteita elämiselle. Ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä pitäisi tiedä, ja jotka eivät saa mistään apua, yrittävät keksiä ratkaisua matkailusta, joulupukista ja utopistisista suunnitelmista, joissa Lapista tehdään Pohjolan Las Vegas. Samalla koitetaan välttää tulevaisuus vieraiden eteismattona, uraanilouhimona, josta Lappiin ei jää käteen muuta kuin jätteet.
Ja jos Tuurnan elokuva olisi vahvempi, se voisi olla todella varteenotettavaa journalismia erittäin tärkeästä kehityskulusta, joka on käynnissä juuri nyt. Mutta Salla - Selling The Silence on rakenteeltaan täysin levällään eikä löydä johtolausettaan millään. Sen sanomalehtivastine olisi huonosti kirjoitettu reportaasi. Ja vaikka kamerassa on ollut mm. niinkin hieno ammattilainen kuin Jarkko T. Laine, ei Salla tee joitakin hetkiä lukuunottamatta edes vahvaa visuaalista vaikutusta. Poikkeuksiin lukeutuu jakso Rukan avajaisista, missä tiivistys on osuva ja ironinen.
Sallan Inarijärvelle sijoittuva loppu on nätti ja runollinenkin - ja kuin alleviivaa niitä mahdollisuuksia, joita elokuvan edelliset 69 minuuttia heittivät hukkaan kömpelöissä käsissä. Voi vain toivoa, että Sallassa riittää voimia edes avaamaan keskustelua.
Ei dokumentissa kerrota että Lapista tehdään Pohjolan Las Vegas vaan että joku yrittäjä suunnittelee Las Vegas -maisesti aavikkokaupunkia pelkosenniemelle ja nimenomaan taistelee sillä muita Lapin kuntia vastaan.
VastaaPoistaTotta, kirjaimellisesti ottaen. Mutta ko. suunnitelmissa on kyse muusta: mielikuvien luomisesta ja asenteista koko Lappia kohtaan. Hyvä huomio on, että sen lisäksi, että Lapin kunnista ei kukaan muualla Suomessa välitä, joutuvat ne vielä kilpailemaan keskenäänkin.
VastaaPoista