Elokuvantekijät ovat muutaman kerran purkaneet joulunajan traumaattisuutta ja lapsuuden pahoja muistoja, herkullisimmin ehkä John Hughesin kynäilemässä Chevy Chase -klassikossa Joulupuu on kärvennetty. Suoraviivaisempia tapauksia ovat kuitenkin Psyko-variantit Jouluyö, murhayö ja You Better Watch Out.
Näistä ensin mainittu, alkukieliseltä nimeltään Silent Night Deadly Night (1984) jäi vuosikausiksi kriitikoiden lyttäämäksi kulttihehkutteeksi, jonka maine on kasvanut ajan mittaan korkoa siinä määrin, että aiemmin syksyllä järjestetyssä CINEMADROME-yössä se varasti aivan vaivatta show'n kineettisesti alamittaiselta The Disappearance Of Alice Creediltä ja kuriositeetiksi tyytyneeltä Machetelta.
Jouluyö, murhayö kuvaa erään - tai kenen tahansa - yksilön johdonmukaista kehityskaarta mielipuoleksi, kun joulu potkii pikku Billyä joka käänteessä päähän alkaen vanhempien teurastuksesta joulupukiksi naamioituneen rosvopekan toimesta. Seuraa hilpeitä vuosia orpokodissa, jota johtava abbedissa hoitaa Billyn joulufobiaa ruumiillisella kurituksella. Halvoille slashereille poikkeuksellisella perusteellisuudella elokuvassa pohjustetaan Billyn lopullinen napsahtaminen, jonka tapahtuessa Billyä kohtelee tietyllä vinoutuneella myötätunnolla: "No vähemmästäkin..." Kun kirves sitten löytää kotinsa joulupukiksi itseään luulevan Billyn käsistä, ei rangaistukselta säästy lumiukkokaan. Tuhmat lapset on saatava ruotuun.
Aika on tehnyt hyvää Jouluyölle, sillä se mikä 80-luvulla on vaikuttanut rajulta, on pehmentynyt hellyttävän campiksi. Tahallaan ja tahattomasti Jouluyö, murhayö on usein huutavan hauska. Se on myös ihan pätevästi tehty ja päättyy nokkelaan lopetukseen, joka paljastaa tekijöillä olleen myös ajatusta. Robert Brian Wilson ansaitsee pääosasta tunnustusta, jota ei taatusti ole liikaa jaettu. Muuten, CINEMADROME-versiosta oli pätkäisty pois kokonainen useiden minuuttien jakso, jossa tuhma lastenvahti ja hänen poikaystävänsä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.
You Better Watch Out (1980), joka tunnetaan myös nimellä Christmas Evil, on Billyn tarinaan nähden laatuelokuvaa, yllättävää kyllä. Sen tuottajana toimi huomattavan uran luonut lelutehtailijoiden lapsi Edward S. Pressman. Huomautus lelutehtailijoista on paikallaan, koska elokuvan päähenkilö Frank työskentelee lelutehtaassa. Eikä ole iloinen. Kuten Billyä, Frankiäkin kiusataan eikä ymmärretä. Toisin kuin Billy, Frank rakastaa joulua enemmän kuin mitään. Hän samastuu sairaalloisesti joulupukkiin ja pitää kirjaa naapuruston hyvistä ja pahoista tytöistä ja pojista. Hän haluaisi muidenkin ymmärtävän joulun ihanuuden ja paasaa työtovereilleen kestävien lelujen merkityksestä. Jos Jouluyö, murhayö näyttää kuinka hulluuteen suistutaan, piirtää You Better Watch Out psykopaatin mielenmaisemaa - tavoilla, jotka eivät ole liian kaukana Taksikuskista.
Psykologisen trillerin ja sairaskertomuksen sekoitus You Better Watch Out on kerronnaltaan huomattavasti kehittyneempää ja kunnianhimoisempaa kuin Jouluyö, murhayö. Jopa siinä määrin, että lyhyet shokkikohtaukset tuntuvat päälleliimatuilta. Tämänkin joulupsykoilun lopetus on klassikko, jonka on vahvoin perustein arveltu antaneen vaikutteita eräälle Steven Spielbergin kuuluisimmista visioista.
Näissä kahdessa on mistä valita joulunajan piristämiseen. You Better Watch Out on joka mielessä "parempi" elokuva, mutta Jouluyö, murhayön kanssa saattaa olla sittenkin hauskempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti