keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Tärisevät penkit

Halusin mannuilla mennä katsomaan elokuvan Public Enemies. Ostin lipun ja astelin kohti teatteria. Ovensuussa luki jokseenkin näin: Tässä teatterissa on käytössä infraäänellä kontrolloidut värisevät tuolit. Jaa, ajattelin.

Teatterin internet sivuilta:

the infrasonic system connects the high quality speakers to the specially designed 'vibrating' chairs, when the chairs sense the infrasound [not able to be heard by human ears] in the movie, the chairs will shake, allow audiences to feel the movie just like in the real scene


Sen enempää menemättä teknisyyksiin koko tuoli värisi istuinosasta selkänojan yläosaan saakka todella nopealla tiheydellä, joka aluksi säpsähdytti. En tiedä oliko infraäänikäskyt upotettu itse elokuvan ääniraitaan mutta tärinöitä tuoli antoi varsin harkitusti, jopa tyylitajuisesti. Yllätyin kuinka toimiva ja sulava tehokeino oli.

Michael
Mann tekee fyysisiä elokuvia. Vibraattorituoli antoi uutta fyysisen läsnäolon tuntua toimintakohtauksiin, joissa ammuskellaan. Hurja kohtaus, jossa Christian Balen poliisiryhmä piirittää metsässä sijaitsevaan puutaloon linnoittautunutta Johnny Deppin gangsterisakkia on paras esimerkki. Vibratuoli antoi immersion puuseinän läpi viuhahtelevista luodeista. Koko kropalla pystyi aistimaan kuinka puu sirpaloitui luodin tieltä.

En ole hirveämmin perehtynyt erilaisiin elokuvateattereissa käytettyihin vempaimiin. Samoihin aikoihin Public Enemiesin kanssa kävin katsomassa 3-D piirretyn Up (hyvä elokuva). Verrattuna 3-D tekniikkaan tärisevät tuolit antoivat enemmän katselukokemukselle. Up ei saanut yhtään lisäsyvyyttä vihreistä ja punaisista linsseistä. Tärisevät tuolit sen sijaan antoivat Mannin elokuvalle lisämakua.

Tietenkin vibratuoli on täysin turha keksintö mutta näin kertaluontoisena kokeiluna se säväytti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti