perjantai 25. syyskuuta 2009

Miyazaki-sarjan ennakkomyynti alkoi tänään

Monroen päiväkirjasta, sivu 5

Animaatiomestari Hayao Miyazakia laajasti esittelevän sarjamme ennakko- ja nettimyynti alkoi tänään. Allekirjoittanut toimitti asiasta myös lehdistötiedotteen. Lehdistötiedotteet ovat kuivia, sillä niitä on kuivuttavaa tehdä. Seuraava pohjautuu maailmalle lähetettyyn tiedonantoon:

Tamperelainen vuonna 1968 perustettu elokuvakerho Monroe huipentaa aktiivisen vuotensa mittakaavaltaan poikkeukselliseen yhden ohjaajan tuotannon esittelyyn. Hayao Miyazakin (s. 1941) kymmenestä koko illan animaatioelokuvasta nähdään viikon aikana peräti seitsemän. Kokonaisuus nähdään Arthouse Cinema Niagarassa 11.-18.10. Päätapahtumana on 17.-18.10. läpi yön kestävä neljän elokuvan Animen Yö: tulemalla paikalle cosplay-asussa, saa alennuksen lipusta.

Elokuvien poistuessa yhä nopeammin vuokraamojen listoilta, Miyazaki on likipitäen ainoa merkittävä nykyohjaaja, jonka tuotannosta valtaosan voi esittää kokoavana sarjana. Monroen sarjassa nähdään kaikki Suomeen maahantuodut Hayao Miyazakin täyspitkät ohjaustyöt lukuun ottamatta uusinta elokuvaa, Ponyo rantakalliolla. Kahta elokuvaa ei ole Suomeen vielä tuotu: esikoista Cagliostron linna (1979) ja ohjaajan pääteoksiin kaikissa yhteyksissä luettu Prinsessa Mononoke (1997).

On sanomattakin selvää, kuinka tärkeää on, että filmikopioita pidetään halukkaiden vuokrattavana pitkäjänteisesti. Kaikkia Suomen elokuvakerhoja yhdistää halu kyetä järjestämään esityssarjoistaan teemallisia kokonaisuuksia ja näin tavoittaa sellaisia yhteyksiä, mitkä yksittäisiä elokuvia esittämällä eivät paljastu. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana elokuvien kierto on kuitenkin jatkuvasti lyhentynyt ja lyhentyy yhä. Syynä on tietysti raha: lyhyemmät esitysoikeusluvat ovat halvempia eikä ensi-iltakierroksen jälkeen elokuville ole tilaajia takavuosien malliin. Miyazaki-sarja on mahdollinen Cinema Mondon keskimääräistä kauaskatseisemman politiikan takia, joka pyrkii sinnikkäästi kohti parempaa maailmaa.

Monroen Miyazaki-sarjan erikoisuutena on Animen Yö, 17.-18.10. lauantain ja sunnuntain välisenä yönä järjestettävä tapahtuma, jonka aikana nähdään neljä Miyazakin ohjausta. Yhteistyössä Anime- ja mangayhteisö Hidoi ry:n kanssa Niagarassa voi tuolloin tutustua japanilaiseen populaarikulttuuriin laajemminkin. Myös Tampereen kaupunginkirjasto on mukana tapahtumassa: illan aikana voi mm. lainata kaupunginkirjaston mangajulkaisuja. Esillä on myös harrastajien kokoelmia, myynnissä on Sangatsu Mangan julkaisuja (kirjakauppahintoja halvemmalla), pientä purtavaakin voi ostaa, että jaksaa aamuun saakka jne.

Kirsikkana kakun päällä on, että tapahtumaa varten voi sonnustautua cosplay-asuun, jolloin koko yön lippu maksaa 10 euroa 15 euron sijasta! Pukeudu siis Totoroksi (tai muuksi lempihahmoksesi laajasta animeversumista) ja tee lipputilaus Yöhön Pirkanmaan elokuvakeskuksen kautta: pek@elokuvakeskus.fi - ja lunasta lippusi Niagaran kassalta Yön lauantaina puoli kahdeksaan mennessä. Huomaa, että paikalla on asiantunteva silmä arvioimassa asusi cosplaymäisyyttä... Kaikkien asustautuneiden kesken arvotaan Yön aikana ylisöpöjä palkintoja!

Tämä on "PARASTA IKINÄ".

---

Tänään pyörähti Niagarassa käyntiin myös syksyn Rakkautta & Anarkiaa -katsaus. Perjantai-illan ohjelmaan sisältyi kaksi pneppiä (= Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto). Todistajien mukaan islantilainen The Amazing Truth of Queen Raquela oli näkemisen arvoinen dokumenttielokuva, mainio tapaus.

Ruotsalaisen Mikael Kristerssonin Ljusår (Valovuosi) oli sekin dokumentti. Neljä tai viisi maksanutta katsojaa saivat jälleen ihmettelemään tamperelaisen elokuvakulttuurin puutteita. Siinä missä Helsingissä R&A vetää täysiä saleja, Tampereella ei löydy ennakkoluulotonta kiinnostusta uutta (pohjoismaista) elokuvaa kohtaan. Kristerssonin elokuvassa saattoi viettää tunnin pari täysin rauhassa, kaukana kaupungin luonnottomasta metelistä. Kamera kuvaa vain detaljeja yhden runsaskasvuisen pihapiirin vuodesta. Kertojaa ei ole, ihmisten satunnaiset jutustelut sulautuvat osaksi upeasti tilan täyttävää äänimaailmaa. Teatterin pimeydessä voi viettää hetkisen maailmassa, jota ei muulloin tunnu ehtivän tarkkailla. Elokuva kieltäytyy itsepintaisesti briljeeraamasta kuvakulmilla tai muulla tekniikalla: kaikki on vain tallennettu. Tuskinpa palaan tähän aika pitkäksi käyneeseen elokuvaan, mutta nyt olen kiitollinen levollisista jälkimainingeista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti