Paraikaa Art House Cinema Niagarassa on nähtävillä valikoima tuoretta (sanan kaikissa merkityksissä) irlantilaista elokuvaa. Irish Film Festival on syntynyt syyskuulle Irlannin Suomen suurlähetystön ja Pirkanmaan Elokuvakeskuksen yhteistyönä.
Kun festivaali on päässyt alkuun ja muutamia elokuvia nähty, on jo syntynyt vaikutelma poikkeuksellisen lämpimästi ja avoimesti kotimaansa kulttuuria esittelevästä tapahtumasta. Tarkemmin määrittelemätön "irlantilaisuus" on tarttunut jokaiseen kankaalle heijastettuun ruutuun. On kuin olisi saapunut dublinilaisen talon ulko-ovelle ja se olisi kolkuttamatta heilautettu auki ja talon väki olisi (kolpakko kourassa) toivottanut vieraan käymään taloksi. Siksi matalaksi on osoittautunut kynnys astua toiseen kulttuuripiiriin.
Vaikkei se toki suomalaisille vieras ole. Mitä elokuvaan tulee (puhumattakaan muista irkkutuotteista), ovat Neil Jordan ja Jim Sheridan maailmanelokuvan merkittäviä, laakeroituja tekijöitä. Sheridanilta festivaaleilla onkin nähty hänen avainelokuvansa My Left Foot: The Story Of Christy Brown (ummikkomaiselta suomennokseltaan Minun elämäni), jonka esitys oli mainio esimerkki siitä kerronnan tenhosta, joka parhaissa irkkuleffoissa on: huolimatta paljon festivaaleja kiertäneen filmikopion heikosta äänenlaadusta, elokuvan atmosfääri, näyttelijäntyön väkevyys ja elämänangstin edessä taipumaton huumori kietoivat jälleen kerran yleisön pauloihinsa. Yhä täyttyy pää ihmetyksestä Daniel Day-Lewisin roolityön äärellä. Hän kertoo Christy Brownin tarinaa jopa enemmän kuin käsikirjoittaja-ohjaaja Sheridan. Kaiken lisäksi yhden upeimmista irlantilaisen muotokuvista tekee "limey bastard"!
IFF on tuonut mukanaan jo tämän viikonlopun aikana myös löydön. Kahden elokuvan myötä Jordanin ja Sheridanin vanaveteen on löytynyt korkeita toiveita irlantilaisen elokuvan tulevaisuudelle asettava uusi ohjaajanimi, Lenny Abrahamson. Adam And Paul (2004) ja Garage (2007) ovat pieniä, festivaalikiertueelle hukattaviksi aivan liian hyviä elokuvia. Molemmissa Abrahamsonin syvälle arkeen tunkeutuva, sisältä ulospäin kertova tyyli on aidosti innostava. Kerronta on konstailematonta ja taloudellista ja tarinat ovat lähtökohdiltaan novellimaisia yhden tai kahden henkilön ympärille kiertyviä muotokuvia. Samalla niissä on suurta ympäristön tajua ja kokoava yhteiskunnallinen konteksti, joka elokuvan lopussa on kerääntynyt ajattelemaan pakottavaksi massaksi. Garage on paradoksaalisesti ainutlaatuisen tuntuinen tavallinen tarina prototyyppisestä maalaishepusta, joka on yksinkertaisen ja hyväntahtoisen luontonsa vuoksi jäänyt täysin yksin. Elokuvan Josie antaa kasvot ja muodon ihmistyypille, joita täytyy olla tuhansia niin Irlannissa kuin Suomessakin.
Adam And Paul näyttää lähes James Joycen hengessä vuorokauden kahden tragikoomisen luuserinistin elämästä. Harvoin elokuva on yhtä aikaa aivan käsittämättömän hauska ja realistinen suhteessa tuhoavaan elämäntapaan. Abrahamsonin elokuva on lähes Trainspottingin antiteesi. Adamia näytelleen Mark O'Halloranin käsikirjoitus oli ehdolla mm. European Film Academyn palkinnolle. Garage on myös hänen kirjoittamansa, tositapauksen pohjalta.
FilmiLiekkiin tulee vielä luettavaksi Monroen ja Abrahamsonin keskustelu Garagesta. Lisäksi Monroe käy taatusti katsastamassa kokoelman Irlannin maineikkaimman lyhytelokuvien tekijän Ken Wardropin elokuvia.
Ken Wardropin lyhytelokuvia Niagarassa torstaina, 24.9. kello 17.45
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti