Loppujen lopuksi, on se hyvä elokuva. Ei David Cronenbergin parhaita, mutta sisältöönsä sopivasti sen vahvuudet lyövät heikkoudet melkein matemaattista kaavaa noudattaen.
Don DeLillon epäilemättä vaikuttavaan romaaniin pohjautuen, Cosmopolis kertoo hävyttömän nuorina rikollisen rikkaiksi nousseista ihmisistä, jotka laskevat jatkuvasti: valuuttakursseja, osakkeiden arvoja, aikaa, ihmissuhteita, oman imagon kurssia, todennäköisyyksiä, riskejä. He laskevat, koska ovat älykkäitä ja pystyviä ja ottavat sekavan maailman haltuun heille annetuilla kyvyillä, omien taitojensa narsistisissa lumoissa. Tämä on 2K-sukupolvi (brändättynä "GEN 2K"), jolle elämä on "pleikkarin" strategiapelejä muistuttava pelilauta, jolla voitettavana on rahaa ja kanssakilpailijoita. Ja valtaa, tietysti, mutta sille näillä uuden sukupolven jupeilla ei ole käyttöä.
Maailmassa on enemmän miljardöörejä kuin milloinkaan ennen, ja he ovat myös nuorempia kuin koskaan. DeLilloa kiinnostavat nämä valtavien omaisuuksien märkäkorvat, ja mitä he niillä tekevät. Millainen on se maailma, jossa tämän Uuden Ihmisen on ollut mahdollista syntyä?
Kirjailija keskittää olennaiseen: tapahtumat mahtuvat yhteen päivään ja lähes kokonaan Humveen jälkeen järjettömimpään kulkuneuvoon: limusiiniin. Elokuvantekijälle näin mitätön tila on suurempi haaste kuin prosaistille, mutta kuten meille ovat osoittaneet Schumacher (Phone Booth), Hitchcock (Pelastusvene), tai Rodrigo Cortéz (Haudattu), se on mahdollista tehokkain tuloksin. Haudattu on lähimpänä Cosmopolista, muistuttaahan limusiini jo muodoltaan - muusta puhumattakaan - läheisesti ruumisarkkua.
Tähän liikkuvaan luksusarkkuun on itsensä haudannut 28-vuotias (jota esittää kolme vuotta nuorempi supertähti) Eric Packer, kymmenien miljardien "arvoinen" yritysjohtaja, joka pakkomielteisesti matkaa valkoisella, äänieristetyllä limusiinilla läpi mellakoivan Manhattanin leikkauttamaan hiuksensa.
Se, että noista lähtöasetelmista saadaan aikaan jäntevää ja monitasoista tarinaa, kuulostaa epätodennäköiseltä, mutta niin siinä käy.
Cronenberg on toteuttanut Cosmopolisin täysin digitaalisesti, mikä tuntuu aluksi luotaantyöntävältä, jopa halvalta. Eloton, tekstuuriton, virheetön estetiikka on kuitenkin linjassa ohjaajan hahmotteleman ultarmodernin maailman kanssa, joka näennäisesti kuvaa lähitulevaisuutta, mutta on täyttä tätä päivää. Maailma on epäinhimillinen, joten miksi se ei saisi näyttääkin siltä? Cronenberg tekee polanskilaisimman elokuvansa, jos kohta kanadalaisen kuvakieli ei olekaan yhtä notkeata; dialogi, jonka kautta paljastetaan terävin viilloin rahavallan perimmäinen psykopaattisuus, hakkaa jonkun Carnagen milloin vain.
Pääpsykoa esittää yllättävä valinta, teini-idoli Robert Pattinson. Täydellisesti ohjaajaansa luottava megatähti näyttelee pätevästi, lähinnä koska rooli ei vaadi laajaa rekisteriä. Jokaisessa kohtauksessa mukana oleva nuori britti on valmistautunut uransa suurimpaan haasteeseen huolella, mikä kuuluu repliikkien täydellisestä hallinnasta. Silti ei voi olla arvailematta, mitä muutaman vuoden nuorempi Leonardo DiCaprio olisi repinyt roolista. Pattinsonilla ei yksinkertaisesti ole DiCaprion tai Ryan Goslingin tai Edward Nortonin kykyjä sukeltaa nahanalaisille psyyken tasoille. Silmien takana ja gestiikassa ei näy "kiiltoa". Tai voi huvitella kuvittelemalla Twilight-tähden tilalle Air American aikaisen Robert Downey Jr:n - kyllä nähtävillä olisi ihan toinen elokuva. Elokuvan viimeisessä näytöksessä kuvaan astuva Paul Giamatti ikään kuin repii verhot silmiltä ja näyttää, kuinka erinomainen näyttelijä pystyy sovittamaan tekniikkansa Cronenbergin vaatimaan kliiniseen visioon, silti menettämättä kiihkeyttä. Muut sivuroolit jäävät järjestään pelkiksi vierailuiksi limusiinissa Juliette Binochesta Samantha Mortoniin. Tunnistamattomaksi heittäytyneellä Mathieu Amalricilla on yksi näyttävä kohtaus, ja Packerin palkintovaimoa esittävä Sarah Gadon huvittaa täydellisellä amatöörimäisyydellään.
Pohjimmiltaan yhteen autoon sijoittuva Cosmopolis muuten maksoi yli 20 miljoonaa dollaria ja näyttää periaatteessa tv-elokuvalta. Loogisimmin tämä epäsuhta selittyisi Pattinsonin oletettavalla tähtipalkkiolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti