ValoKino: esittelyssä Salt of the Earth

Alustus ValoKino-sarjan elokuvaan Salt of the Earth - Maan suola Kahvila Valossa 16.8. klo 22.15.



MAAN SUOLA - AINOA MUSTALLE LISTALLE JOUTUNUT AMERIKKALAINEN ELOKUVA

Niin sanottu Musta lista oli työkalu, jolla Hollywoodista oli määrä puhdistaa ne ammattilaiset, joilla oli yhteyksiä Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen, joka oli käytännössä kriminalisoitu kylmän sodan alettua Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä heti toisen maailmansodan jälkeen. Tässä yhteydessä ei ole aikaa mennä tarpeeksi syvälle niihin syihin, miksi kommunismi nähtiin Yhdysvalloissa käytännössä rikollisena ja maanpetoksellisena toimintana, mutta se voidaan todeta, että varsin harvoilla kommunismin ja sosialismin arkkivihollisilla kaikissa yhdysvaltalaisissa yhteiskuntaluokissa oli riittävä käsitys Karl Marxin ajatusmaailmasta ponnistaneesta ideologiasta. Kommunismi oli yksinkertaisesti väärin, se oli vaarallinen liike, se oli kirosana. Tästä yksinkertaistuksesta johtuen House Committee of Un-American Activitiesin (eli pahamaineisen HUACin) kuulusteluja käytettiin hyvin pian korruptoituneena vallankäytön välineenä, jolla edistettiin omaa asemaa ja otettiin ero milloin mistäkin syystä epätoivotuista elokuva-ammattilaisista. Mustalle listalle joutuminen merkitsi paitsi työmahdollisuuksien äkillistä loppumista Hollywoodissa, myös hyvin usein monia taloudellisesti ahdistavia vuosia ja valtavaa stressiä, johtaen alkoholismiin, sairauksiin, avioeroihin sekä itsemurhiin. Musta lista käsitti lopulta lähes neljä sataa ihmistä. Silmiinpistävää listassa on sen jäsenten tavaton lahjakkuus, esimerkkeinä Orson Welles, Charles Chaplin ja Luis Buñuel lähtien kaikkein juhlituimmista nimistä.

Ensimmäinen mustalistalaisten ryhmä sai kuuluisaksi lempinimekseen The Hollywood Ten eli Hollywoodin kymmenikkö. Heidät tuomittiin syksyllä 1947 halveksunnasta kongressia kohtaan. "H10" oli sekalainen joukko kommunistisen puolueen entisiä ja nykyisiä jäseniä, muuten vaan vasemmistolaisia sekä epäilyttäviä älykköjä. Listalle kuuluivat: Alvah Bessie, Lester Cole, Edward Dmytryk, Ring Lardner, Jr., John Howard Lawson, Albert Maltz, Samuel Ornitz, Adrian Scott, Dalton Trumbo ja Herbert J. Biberman. Ohjaaja Dmytrykiä lukuun ottamatta kaikki olivat käsikirjoittajia, osa heistä myös tuottajia, ja puolella heistä oli juutalaiset sukujuuret. Nimet eivät tänä päivänä sano monellekaan mitään, mutta tosi asiaksi jää, etteivät nämä kuulusteluissa yhteistyöstä kieltäytyneet olleet mitään hanttityöläisiä, vaan esimerkiksi seitsemän heistä oli joko voittanut Oscarin tai ollut ehdolla. Jokainen heistä kärsi vankeusrangaistuksen, pituudeltaan puolesta vuodesta vuoteen. Vain Dmytryk murtui vankilassa ja suostui kesken rangaistuksen nimeämään HUACille tuntemiaan puoluelaisia. Tämän jälkeen ovet Hollywoodiin avautuivat hänelle uudestaan ja hän ohjasi muun muassa Cainen kapinan ja muita menestyksiä. Tällaisia tarinoita on mustan listan ajoilta kymmeniä tai satoja. Hollywoodin kymmenikön tapauksessa osa tuomituista luopui lopullisesti elokuva-alasta, osa muutti Yhdysvalloista, osa elätti itsensä muulla alalla, hanttihommissa, ja pari palasi kuusikymmentäluvulla pannan helpottaessa alalle.

Herbert Biberman, joka ohjasi Maan suolan vuonna 1954, oli ohjannut pari kertaa jo ennen rangaistustaan. Maan suolasta tuli ainutlaatuinen produktio, sillä käytännöllisesti katsoen koko sen tuotantoryhmä kuului mustalle listalle tuottajista käsikirjoittajaan ja aina säveltäjään asti. Hollywoodista irrallaan, New Mexicon osavaltiossa sinnikkäästi loppuun saatettu elokuva dramatisoi sinkkikaivoksessa vuonna 1951 järjestetyn lakon, jossa meksikolaiset, lähes täysin vailla oikeuksia työskennelleet emigranttityöläiset vaativat yhtäläistä palkkaa ja kohtelua kuin heidän valkoihoisilla työtovereillaan. Edelläkävijämäisesti näkökulma on työläisten vaimojen, mikä tekee Maan suolasta paitsi ammattiliittojen puolesta puhuvan pamfletin, myös yhden ensimmäisistä amerikkalaisista feministisistä elokuvista. Maan suolan näyttelijöistä vain viisi oli ammattilaisia, loput alueen asukkaita ja osa oli osallistunut alkuperäiseen lakkoon.

Paineet tekijöiden harteilla olivat valtavat, sillä paitsi että resurssit (rahoitus tuli pääasiassa kommunistijohtoisena pidetyltä kaivostyöläisten ammattiliitolta) olivat pienet, tekijöitä häirittiin aktiivisesti: tuntemattomat tahot ampuivat kiväärinlaukauksia kohti kuvauspaikkaa ja naispääosan esittäjä karkotettiin Meksikoon. Elokuva-alan lehdet tuomitsivat hankkeen jo sen kuvausten aikana kommunistiseksi propagandaksi ilman yhtäkään faktaa tukemaan syytöksiään. Elokuva jouduttiin leikkaamaan salaisessa paikassa ja sen kopioita säilytettiin piilossa. Yhdysvaltain edustajainhuone tuomitsi elokuvan julkisesti kommunistisympatioista ja FBI pantiin tutkimaan elokuvan rahoitus. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana vain kaksitoista elokuvateatteria koko maassa rohkeni ottaa sen esitykseen. Eurooppa otti elokuvan vastaan merkittävästi ystävällisemmin, ja Maan suolasta tuli jopa menestys.


Elokuvan kirjoittanut Michael Wilson oli poikkeuslahjakkuus. Ennen pannaan joutumistaan hänet oli palkittu Oscarilla klassikosta Paikka auringossa. Dalton Trumbon tavoin Wilson päätyi käyttämään niin sanottuja "frontteja" eli ystäviä, joiden nimissä hänen laatimiaan käsikirjoituksia tarjottiin tuotantoihin. (Tästä teemasta teki mustalistalainen Martin Ritt elokuvan The Front vuonna 1976, pääosassa Woody Allen.) Yksi näistä, Kwai-joen silta, palkittiin Oscarilla, mutta palkinto myönnettiin fronttina toimineelle, alkuteoksen kirjoittaneelle ranskalaiselle Pierre Boullelle, joka ei edes puhunut englantia! Wilson sovitti myöhemmin elokuvaksi myös Boullen Apinoiden planeetan, ja oli yksi Arabian Lawrencen kirjoittajista.

Kuusi vuotta kuolemansa jälkeen, vuonna 1984, Wilsonin ansiot tunnustettiin julkisesti, jolloin hänelle myönnettiin postuumisti Oscar Kwai-joen sillasta. Vuonna 1971 kuollut Biberman teki Maan suolan jälkeen enää kerran elokuva-alan töitä ohjatessaan vuonna 1969 vähän huomiota saaneen elokuvan Slaves. Tuottaja Paul Jarrico, hänkin (!) vanha Oscar-ehdokas, muutti Maan suolan jälkeen Eurooppaan kahdeksi vuosikymmeneksi tehden hyvin vähän elokuva-alan töitä. Hän palasi Kaliforniaan ja kuoli 1997. Viisi vuotta aiemmin Maan suola oli otettu mukaan Yhdysvaltain Kongressin kirjaston sadan jälkipolville säilytettävän elokuvan joukkoon.

Addendum:

HUACin toiminta ei toki rajoittunut Hollywoodin "putsaamiseen" kommareista. Tämä Yhdysvaltain kongressin alainen toimielin oli perustettu jo 1937, puheenjohtajanaan Martin Dies, joka oli julkinen Ku Klux Klanin puolestapuhuja. Ennen Hollywoodin noitavainoaan, sen aikana ja sen jälkeen, HUAC kuuli mm. vakoojia tai vakoojiksi epäiltyjä, Ku Klux Klania (yllättäen tuloksetta) ja kommunistien soluttautumista New Deal -hankkeisiin. HUAC muutti vuonna 1969 nimensä Internal Security Committeeksi, joka lakkautettiin 1975.

Valikoitu lista elokuvista, joita Hollywoodin kymmenikön jäsenet ovat olleet kirjoittamassa, tuottamassa tai ohjaamassa (henkilöllisyydet per projekti ilmaistu nimikirjaimilla sulkeissa):

Objective, Burma! (AB, LC), Woman of the Year, Laura, Forever Amber, The Cincinnati Kid, M.A.S.H. (RLjr), Blood on the Sun, Born Free (LC), Hyvästi, kaunokaiseni (AC, ED), Sadepuun maa, Nuoret leijonat (ED), Blockade (JHL), Vihreätukkainen poika (AC), Cloak and Dagger (RLjr, AM)  Katkaistu nuoli, Two Mules for Sister Sara, Korpraali McB, Alaston kaupunki, Pride of the Marines (AM), Kitty Foyle, Loma Roomassa, Spartacus, Exodus, The Sandpiper, Johnny Got His Gun, Papillon (DT)