Tämä on Orion

Tämä on Orion. Keihäänmitan päässä Helsingin keskustasta tylyssä kivitalossa makoileva, sisältä punaisella verhoiltu elokuvakeidas.

Tämä on Orion. Suomen paras elokuvateatteri. Astu sisään lasi-ikkunoin varustetuista puisista kaksoisovista, laskeudu kolme porrasta aulaan. Seinille viskatut vintage-julisteet tuovat tunnelmaa paljaaksi jätettyyn funkkis-atriumiin. Lippua (5,50e, kausikortilla 4,50e) ostaessasi voit olla lähes varma, että jo tiskin toiselta puolelta löytyy silmäniloa. Heitä joutavuudet kuitenkin mielestäsi, tee täyskäännös ja astu itse teatteriin.

Vielä kolmekymmentä vuotta sitten Orionin sisuskalut eivät olisi erottuneet maan muista leffataivaista. Nyt sen vanhanaikaisena säilytetyt interiöörit leveine reunakäytävineen ja koristeellisine parvineen saavat filmifriikin tuntemaan itsensä aikamatkustajaksi. Mutta paras on vielä edessä: Suomen mukavimmat leffatuolit. Kokeneemmat orionistit ovat oppineet jo varomaan näiden pehmeiden, täyteläisesti nojautuvien laiskanlinnojen petollisuutta: monet ovat ne sielut, jotka Orionin penkit ovat tuudittaneet uneen kesken elokuvan. Lievän harmistuneisuuden tilassa näemme heidän jättävän Orionin, kenties jotakin oppineena.

Suomen mukavimmilla leffapenkeillä voi nauttia sadoista FILMEISTÄ vuosittain. Tämä painotus on tärkeä näinä mauttomina digitaalisuuden päivinä: Orionin ohjelmat heijastuvat aitoina filmiprojektioina, joissa on naarmujen ja rätisevien kelanvaihtojen lisäksi liikkuvaa kuvaa, jonka eloisuutta, tekstuuria ja sävyrikkautta ei voi verratakaan nykyisiin multiplex-heijastuksiin. Täällä vuosikymmeniä vanhat klassikot (ja joskus vähemmän klassikot) vielä hengittävät, niin kuin niiden tekijät tarkoittivat niiden hengittävän joskus silloin, kun "video" ja "dvd" eivät vielä löytyneet mistään sanakirjoista.

Tämä on Orion. Suomen paras elokuvateatteri. Siitäkin huolimatta, että elokuva-arkiston tilalla on nyt audio-visuaalinen arkisto. Siitäkin huolimatta, että kaksoisprojektorien takia kuvan toinen laita on aina hieman pehmeä. Siitäkin huolimatta, että kuvaportti näyttää aivan koko ruudun, jolloin, toisinaan, saattaa nähdä mikkipuomin heiluskelevan kankaan ylälaidassa, vaikka ohjaaja oli luottanut tuon osan piiloutuvan maskeihin. Ja huolimatta siitä, että yläparvella on ehkä kolme paikkaa, joista kankaan näkee kokonaan ja mukavasti. Ja vielä siitäkin huolimatta, että toiletit ovat aivan liian pienet ja nuhjuiset. Ja vieläpä siitäkin huolimatta, että täälläkään ei ole säästytty tapakasvatukselta säästyneiden pussinrapistelijoiden ja tölkkien sihauttelijoiden invaasiolta.

Tämä on Orion. Suomen paras elokuvateatteri.

Orionin syyskausi 2012 alkaa huomenna, 21.8. Pääteemoja ovat mm. Olivier Assayas, Alfred Hitchcock, Teuvo Tulio, virolainen elokuva, Theo Angelopoulos, Ken Loach ja Arnold Schwarzenegger.