Belgialaisen Ellen Vermeulenin ohjaus 9999 on elokuvalliselta kieleltään ihan toista luokkaa kuin eiliset leffat. 2000-luvulla on tehty *"ysielokuvia" pienoistrendiksi asti. Olisi kiintoisaa kuulla numerologin spekulaatiot tätä koskien, mutta sen verran nyt ainakin on selvää, että Vermeulenin teos on näistä kirkkaasti paras.
Yhteistyössä muun muassa Belgian ihmisoikeusjärjestön kanssa toteutettu 9999 käsittelee tyynellä, intohimottomalla katseella EU:n keskipisteessä sijaitsevan maan käytäntöjä ihmisoikeuksien suhteen: elokuvaan valittu esimerkki ovat rikoksen tehneet mielisairaat, jotka tuomitaan tosin syyntakeettomiksi, mutta joille kaikille ei riitä hoitopaikkaa. Siksi 1 100 potilasta on sijoitettu vankiloihin, ilman hoito-ohjelmaa ja ilman aikarajaa. Tästä elokuvan nimi: näiden potilaiden "hoitomääräyksessä" lukee vapaaksipääsypäivämäärän kohdalla "31.12.9999". Elokuvassa tavataan isänsä ja isoisänsä murhannut skitsofreenikko, joka on ollut laitoskierteessä 40 vuotta ja pahamaineisessa Merksplasin vankilassa jo 17 vuotta.
Vermeulen tekee minimalistista elokuvaa. Musiikkia ei kuulla ja kaikki kuvat on toteutettu liikkumattomalla kameralla. 9999 voisi itse asiassa olla suomalaista työtä. Belgialainen laitosmaisema ei näytä juurikaan erilaiselta. Tekotavasta tulee mieleen esimerkiksi aivan toisin viritetty Kansakunnan olohuone. Enemmän vielä 9999 vaikuttaa melkein sisarteokselta Tellervo ja Oliver Kochta-Kalleisen naapurimaa Hollannissa syntyneelle People in Whitelle, joka sekin kertoi mielisairaanhoidosta eurooppalaiseen malliin. Nämä kaksi teosta täydentävät toisiaan antoisasti.
Ansioidensa lomassa 9999:llä on puutteensakin. Vermeulen rakentaa tarkasti suunnitelluin kuvin ja hiljaisuudelle perustuvalla äänimaisemalla taitavasti pysähtyneisyyttä ja tapahtumattomuutta huokuvan tunnelman. Mutta vaikka hän antaa äänen päähenkilöilleen, emme opi heistä paljoakaan. Vain parista saamme tietää, miten he ovat vankilaan päätyneet. Perhesuhteista emme kuule juuri mitään. Henkilökunta jätetään kokonaan ulkopuolelle. Niinpä Vermeulenin kohteet meinaavat jäädä kalteriensa taakse syntymättä valkokankaalla samastuttaviksi, tunnistettaviksi ihmisyksilöiksi. 9999 on jälleen yksi elokuva modernin aikakauden perusilmiöstä, ihmisistä, jotka ovat elossa vailla elämää. Tämän kuvaamisessa elokuva onnistuu osittain. Kiinnostavasti elokuva alkaa erään potilaan pohdinnoilla elokuvan olemuksesta, siitä, kuinka tämäkin elokuva on fiktio...
Euroopan ihmisoikeuskomissio on useasti rangaissut Belgiaa tavasta, jolla se kohtelee mielisairaitaan. Belgian hallitus maksaa mieluummin sakot kuin tekee asialle mitään.
---------------------
EDIT:
* Rob Marshall: Nine
Shane Acker: 9
Neill Blomkamp: District 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti