perjantai 16. maaliskuuta 2012

Arkkitehdin kuolema, osa 1

"Milos, olen aina halunnut tappaa arkkitehdin."
- Jack Nicholson Milos Formanille tämän pyydettyä näyttelijää arkkitehdin surmaajan sivurooliin elokuvaan Ragtime


Maunu Kurkvaaran arvostetuimman elokuvan Yksityisalue ensi-illasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Kurkvaara on Suomi-elokuvan kulttinimi, joka perusti oman yhtiön, jonka kautta toteutti tinkimättömiä, halpoja elokuvia kotimaastaan ja sen ajanhengestä vastaten ohjauksen lisäksi käsikirjoituksista ja kuvauksesta. Kurkvaara jatkoi aina 80-luvulle asti, mutta korkeimmalle arvioitu luomiskausi ulottui 50-luvun lopulta muutaman vuoden päähän 60-luvun alkupuolelle huipentuen Yksityisalueeseen.

Elokuva käsittelee arkkitehtuuria. Sen kaksi keskushenkilöä ovat arkkitehteja, visuaaliset motiivit Kurkvaara etsii Helsingin rakennuksista ja sielullisella tasolla luodataan ihmisen ja ihmissuhteiden abstraktimpeja rakenteita.

Alussa vanhempi arkkitehti löytyy kuolleena, itsemurhaan selittämättömän tuntuisesti syyllistyneenä. Itse tarina kulkee Citizen Kanen viitoittamaa tietä seuraten nuoremman kollegan yrityksiä ymmärtää käsittämätöntä.

Entäpä jos arkkitehtuuri ei kiinnosta? Riittääkö se syyksi jättää Yksityisalue silleen? Ehkäpä ei, sillä arkkitehtuuria on toisaalla elokuvallistettu mehukkaammin. Joten Yksityisalue vain on elokuvana keskinkertainen. Väliin se lähtee lentoon, sitten taas arkisempaan puurtamiseen asettuakseen. Nuorempaa arkkitehtia esittävä Jarno Hiilloskorpi näyttää Monroen entiseltä puheenjohtajalta yhtä paljon kuin Kalervo Nissilä vanhempana kollegana tuo mieleen Spede Pasasen - molemmat häiriötekijöitä. Kohtaukset "menevät purkkiin" milloin paremmin, milloin huonommin. Muutamat kuvat ja jaksot todella onnistuvat hienosti, esimerkiksi Kolmannesta miehestä muistuttava viimeinen kuva. Tai kaunis alkukuva.

Teatteriolosuhteissa elokuvaa katsellessa on poikkeuksellisen vaikeaa päästä yli kehnon jälkiäänityksen etäännyttävästä vaikutelmasta. Toisin kuin myöhempien aikojen kurkvaaran Anssi Mänttärin uusimman Saunavieras-elokuvan kohdalla, Yksityisalueen teknistä vajavuutta on työteliäämpää antaa anteeksi, mikä kertoo Yksityisalueen temaattisen painoarvon keveydestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti