Intian, Espanjan ja Kallion kolmiossa

Monroe R&A:ssa 2011

Zindagi na milegi dobara = jotain jotain yhdessä. Sen enempää en ymmärrä näin otsikoidun Bollywood-teoksen nimestä. Ei mitään väliä, ZNMD:stä nauttiakseen ei tarvitse tietää paljon muutakaan. Mikä tuntuu lahjalta: Zoya Akhtarin keveä ja vaivaton ohjaus säästää etenkin väsynyttä katsojaa sekä päänsärkyä aiheuttavalta pohdiskelulta että tuskaantumiselta kehnoon käsityöhön. ZNMD on kolmen tunnin loma syyssateesta huolettomassa uni-Espanjassa.

Siellä elokuvan kolme päähenkilömiestä tekevät road trippiä kaikkien lajin vaatimusten mukaisesti. Matka on mukamas yhden kolmikon jäsenen polttarit. Kohdataan Espanja-kliseitä härkäjuoksuista kauniisiin neitosiin ja välillä sanaillaan nokkelasti tai kuunnellaan musiikkia.

Höttöisen hölmöt Bollywood-leffat toimivat, koska niiden tekijät tietävät, miten eskapismia tehdään. Mumbaista löytyy muun muassa planeetan ammattitaitoisimpia elokuvaajia. Tästä raudanlujasta osaamisesta ZNMD:ssä nähdään osoituksena huikean hyvin toteutettu laskuvarjohyppyjakso. Akhtarin elokuva ei visuaalisesti kohoa silti aivan alan kärkikastiin, koska digitaalisesti toteutettu leikkausvaihe näkyy selvästi kuvanlaadussa.

Eri aikaan toisaalla: Monroen luotain kävi testaamassa leffavisan á la Stadi.

Kallion Bar Molotovissa joka tiistai kello 20 järjestettävä visa osoittautui hyvin hauskaksi ja viihdyttäväksi. Täydeltä vaikuttanut, mutta kuulemma normaaliin nähden puolityhjä visa oli sopivan haastava ja kovatasoinen. Kysymyksissä painottui ehkä erityisesti b-elokuva, laajasti ymmärrettynä: anglosaksiselle elokuvaperinteelle osattiin nauraa salavihkaisesti.

Joukkueemme, Lumiere Kokkoset, ylsi tiukassa kisassa toiseksi, mutta hävisi selvästi kolmella pisteellä Gary Buseylle. No, jos jollekin pitää hävitä...

Mutta ensi viikolla on revanssin paikka.