Monroen Helsingin agentti teki eilen uusintavierailun Kallion Bar Molotovin leffavisaan. Viime viikon kepillä jäätä -kokeilu tuotti kismittävän kakkossijan, joten nyt oli revanssin aika. Edellisviikolla harjoiteltiin, nyt ei annettu enää tuumaakaan periksi - lopputuloksena Lumiere Kokkoset komeili visan ykkössijalla ja siirtyi myös komeasti Cupin johtoon. Taakse jäivät niin Gary Busey, Veijarit kuin Pekko aikamiespojan anustappiaikakin.
Molotovin visa oli vaikuttanut viime viikolla lupaavalta ja uusintakierros vain vankisti käsitystä laadukkaasta tietokilpailusta. Visa on graafisesti huimasti edellä Monroen omaa Cupia, sillä videotykin, grafiikkaohjelman ja pienen kankaan avulla Molotovin visalle on luotu oma ilme, ja he pystyvät myös esittämään videonäytteitä. Eilinen visa liikkui noin 95 %:sti amerikkalaisen elokuvan perinnössä ja erityisen painon saivat genrehelmet ja b-luokan kuriositeetit (esim. "Kuka näytteli Black Belt Jonesissa, Enter The Dragonissa ja Black Samuraissa?") .
Molotovin visan rakenne etenee musanäytteistä kirjallisten, osin kuviin perustuvien kysymysten kautta videoklippeihin, joita oli eilen kahdeksan. Musatärppejä LK:lla oli mm. Charade/Henry Mancini ja Syvän joen banjokohtaus. Ratkaisevassa videonäyteosiossa saimme kiinni mm. Tyttö nimeltä Ceben, Kuningas ja satakielen (tai meidän versiossamme "linnun"), Cinema Paradison sekä ihan hatusta hakemamme Valley Girlsin, vaikka viimeinen s unohtuikin.
Kritiikkiä voi esittää hieman hitaasta tahdista - kysymysten välissä oli turhankin paljon ilmaa. Siten visa venyi kello 20:n alkamisajastaan niin, että oltiin jo vartti vuorokauden 23:nnen tunnin puolella ennen lopettamista. Olisi mukavaa, jos visa päättyisi ennen kymmentä, koska silloin ehtisi istua keskustelemassa joukkuetovereiden kanssa.
Erityistä huomiota visassa kiinnittää - kuten visaisännät sen muotoilivat - se, että se on "erittäin hyvin sponssattu". Palkintoja nimittäin jaetaan runsaasti. Eilen viisi ensimmäistä joukkuetta sai dvd-palkinnon ja vielä heidän lisäkseen "lucky losers" -palkintoina arvottiin Monroen hiljan esittämän The Last Border -elokuvan alkuperäinen juliste sekä Filmihullu-antologian toinen osa. MIKSI viimeksi mainittu oli lohdutuspalkinto, jää mysteeriksi, sillä se oli voittokasan ylivoimaisesti arvokkain tuote. Olin näreissäni, myönnän sen.
Visa veti pienehkön Molotovin tupaten täyteen ja atmosfääri kohosi helteiseksi.
PS. MonroeCupin visarungot ovat tulossa FilmiLiekkiin selvitettyämme eräitä editoriaalisia sudenkuoppia.
Re: Filmihullu – varmaan siksi kun niitä on jaettu jo aiemminkin, ts. uutuudenviehätys puuttui ja siksi sääli.
VastaaPoistaPS: Jeesus nousee vielä kiertoradalle (vähintään proverbiaalisesti)
Ok, hyvä selitys. Itse omistan 1. osan, joten jatkis olisi ollut herkkua. Nousua vaan kantoraketille!
VastaaPoista