Kohdevalossa Edgar G. Ulmer

Edgar George Ulmer (1904-72) kuuluu cineastien hellimiin kulttiohjaajiin. Hän on sopivan unohdettu, hänen elokuviaan ei löydy markettien dvd-hyllyiltä ja hänen uransa eteni kaukana elokuvataiteen parnassosta.

Mutta kuten katsahdus historiaan osoittaa, toisinkin olisi voinut olla ja lahjojensa puolesta Ulmer olisi voinut suotuisten tähtien alla kohota Fritz Langin manttelinperijäksi. Itävaltalaissyntyinen Ulmer nimittäin aloitti Langin siipien suojassa: parikymppisenä hän toimi Metropoliksen ja M:n rekvisitöörinä. Hollywoodissa hän toteutti Bela Lugosin ja Boris Karloffin ensimmäisen yhteisen elokuvan The Black Cat (1934), josta tuli erinomainen yleisömenestys - ja klassikko. Välittömästi seuraavat kolme vuosikymmentä Ulmer teki elokuvia - kymmeniä - lähinnä vuokran ja aterian taatakseen. Syyt ovat inhimilliset ja julmat: hän suututti sen kuuluisan "väärän hepun" Hollywoodissa rikkomalla erään tuottajan avioliiton. Kyse ei ollut kuitenkaan donjuanmaisesta häntäheikkeilystä, sillä Ulmer pysyi kaappaamansa naisen kanssa aviossa kuolemaansa asti.

Portit Hollywoodin isoihin studioihin pysyivät kuitenkin Ulmerilta lopullisesti suljettuina. Kompensaationa hän raivasi itselleen omaperäisen uran B-elokuvan sotkuisessa aluskasvillisuudessa tienaten jonkun leffan ohjaamisesta esimerkiksi 250 dollaria viikossa. Suuren laman aikana tämä ei ollut niinkään huonosti - kunhan töitä riitti useimmille viikoille. Ulmer ohjasi genre-elokuvia: kauhua, rikostarinoita, scifiä, melodraamaa. Eksploitaatiota. Yleensä halvalla ja nopeasti, kuin jokin esi-Corman. Mutta mitään epätavallistahan ei tällaisessa työmiesohjaamisessa ollut. Kuvaavasti hänen päätyökseen myöhemmin kohotettu film noir -klassikko Detour (1945), Peter von Baghin sanoin "kaikkien aikojen halpis", kuvattiin kuudessa päivässä 30 000 dollarin budjetilla. Toinen filmihullu-Peter, Bogdanovich, on kirjoittanut innostuneesti sellaisista töistä kuin The Naked Dawn (1955) ja The Cavern (1964). Eniten huomiota Ulmerin parhaiksi mainituissa töissä on herättänyt väkevä visuaalinen toteutus, jossa on toistuvasti taipumusta geometrisiin ratkaisuihin. Parhaiden joukkoon kuuluu myös Bluebeard vuodelta 1944, klassisen tarinan variaatio, jossa lievästi sielunelämältään häiriintynyt taiteilija kuristaa malleiksi houkuttelemansa naiset.

ValoKinossa keskiviikkona 12.8. harvinainen tilaisuus nähdä Pariisiin sijoittuva murhatrilleri Bluebeard, pääosassa John "Isäpappa" Carradine.