"Sivustakatsoja" on FilmiLiekin vierailevien kirjoittajien foorumi. Tällä kertaa tarkasteltavana on Transformers 2: Kaatuneiden kosto, josta kirjoittaa toimintaelokuvan asiantuntija ja Michael Bayn suuri ymmärtäjä Tomi Peuhkurinen (PEK).
Michael Bayn uusin elokuva kuuluu aina ja väistämättä vuoden odotetuimpien listalle myös tulevaisuudessa, vaikka Transformers 2 on miehen toistaiseksi kehnoin tekele. Elokuvan, sen ensimmäisen osan katsojien, heidän toiveidensa ja ohjaaja Bayn suurin ongelma ovat robotit joihin koko elokuva perustuu. Keskenään tappelevat tietokoneitse mallinnetut metallikasat eivät jaksa kiinnostaa kovin pitkälle – paitsi ehkä elokuvan kohderyhmää eli noin kymmenvuotiaita poikia - ja elokuva sisältää näiden lisäksi vain kehnoa ja paikoin rasistista idioottikomediaa, joka ei naurata tippaakaan. Vaikka tämä ei ehkä ole kaikkien aikojen typerin ja huonoin elokuva niin uskokaa pois, se on silti aika hemmetin typerä ja huono.
Pitkin elokuvaa Bay viljelee tavaramerkeikseen kohottamiaan kuvia kuten voimakkaita alakulmia ja kohti kameraa hidastettuna marssivaa miesjoukkoa. Auringon kultaamia horisontteja piisaa, samoin niitä vasten suutelevaa pääosapariskuntaa kuin lentokoneitakin. Kaunista ja näyttävää ja kelpaa kyllä mainiosti aina uudelleen, mutta Bay on tehnyt kaiken tuon paremminkin, yhdessä kuvaaja John Schwartzmanin kanssa, elokuvissaan The Rock, Armageddon ja Pearl Harbor. Bayn viimeisen päälle hiottu visuaalinen tyyli voimakaskontrastiseen, hehkuvan lämpimään värimäärittelyynsä asti on kuitenkin läsnä jokaisessa Transformers kakkosen kuvassa, pettämättä hetkeksikään.
Vasta leffan loppumetreillä – eli noin parin tunnin kohdalla - Bay luo kankaalle sen minkä hän parhaiten taitaa. Armeijan ja robottien yhteenotto Gizan pyramidien liepeillä on jotakuinkin mestarillisella teknisellä otteella ohjattu jakso, jossa on tankkeja, helikoptereita, autoja, robotteja ja, luojan kiitos, myös ihmisiä. Elokuvahistorian suurimman, seitsemän kuukautta valmistellun räjähdyksen sisältävä kohtaus pitää jatkuvassa liikkeessä kaiken edellämainitun, valkokankaan koko leveydeltä. Siitä huolimatta tuo lopputaistelu ei ole massiivisuudessaan vertaansa vailla olevan Pearl Harborin pommitusjakson tasoa.
Joten voitaneen huoletta todeta, että tämän (kesä)elokuvan ainoa tarkoitus on tuoda katsojan eteen sarja meneviä, toinen toistaan suurempia toimintakohtauksia ja tuon tarkoituksensa Transformers 2 kyllä täyttää. Rytinää ja räiskettä katsoja saa koko rahan edestä ja vielä vähän päälle. Tässä yhteydessä peräänkuuluttaisin kuitenkin vielä jonkinlaista kohtuutta. Pääosaparin näyttelijät – kuten muutkin ihmiset - ovat rooleissaan pelkkiä statisteja, toimintakohtauksia yhteen sitovan merkityksettömän juonen kannalta välttämättömiä hyödykkeitä, mutta Bayn nostettua heidät Hollywoodin supertähdiksi ensimmäisen Transformersin myötä, voisi kuvitella ettei heillä valittamista pahemmin ole.
Parisataa miljoonaa dollaria plus markkinointikulut maksanut elokuvan muotoinen franchise-tuote on kriitikoiden täystyrmäyksestä huolimatta tuonut maailmalta kahdessa viikossa kassaan 600 miljoonaa dollaria ja se puolestaan kertoo, että sarjan kolmas osa nähdään väistämättä muutaman vuoden kuluttua. Ohjaaja Bay kuitenkin kertoo eräässä haastattelussa haluavansa tehdä jotain pienempää tässä välissä. Ehkäpä seuraavaksi näemmekin Bayn ohjaaman pienen budjetin elokuvan, jonka pääosassa olisivat näyttelijät ja ihan oikea käsikirjoitus.
Osoitteesta www.michaelbay.com löytyy mielenkiintoisia Bayn haastatteluja ja hauskaa triviaa Transformers kakkosen teknisestä puolesta.
Kesän toinen kahdensadan miljoonan dollarin pökäle on muuten Terminator Salvation, joka näin jälkikäteen ajatellen taitaa olla näistä kahdesta parempi, mutta ei sekään silti hyvä ole. Joten hyvää kesän jatkoa ja Tony Scottin uusin leffa on luvassa onneksi jo noin kuukauden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti