"There has never been a rat problem in Baltimore. There was always a human problem."
Tämä elokuva ei oikeasti kerro rotista, vaan se kertoo ihmisistä. Tämän se tekee tavalla, joka kertaheitolla nostaa Theo Anthonyn tuntemattomuudesta kiinnostavien uusien amerikkalaisdokumentaristien kärkijoukkoon.
Anthony ymmärtää dokkarin tekemisestä paljon. Sen, että dokun tekeminen ei ole vain kameran napsauttamista päälle ja ympäristön kuvaamista ilman näyttelijöitä; sen, että dokumenttielokuvan voi suunnitella yhtä huolellisesti kuin fiktionkin; ja sen, että dokkari taipuu omaa persoonaa myötäilevään hahmoon.
Anthonyn aihe on Baltimore, kaupunkina Helsingin kokoinen, metropolina kaksi kertaa isompi perinteikäs satamakaupunki. Tänne sijoittuvat kaikki John Watersin elokuvat, ja Waters epäilemättä osaisi arvostaa Anthonyn visionääristä teosta. Kaiketi tuo amerikkalaisen vaihtoehtoelokuvan suuri originelli arvostaa rottiakin.
Rat Film on läpeensä sosiologinen elokuva. Anthonyn perusoivallus on rinnastaa rottayhdyskunta ja ihmisyhdyskunta toisiinsa elokuvan keinoin. Tämän hän tekee usein nerokkaalla tavalla. Se, että nämä neronleimaukset nousevat esiin siellä täällä, tekee ironisesti elokuvasta hieman epätasaisen. Joka tapauksessa, tässä meillä on silmiemme edessä dokumentti, joka tempaa katsojan mukaansa puhtaan elokuvallisesti. Errol Morrisin varhaisista töistä vaikutteita saanut Rat Film käyttää geometrisia kompositioita yhdessä direct cinema -ilmaisun kanssa limittäen mukaan asiakirjoja ja jopa tietokonepeligrafiikkaa viedäkseen sanomansa perille. Ääniraidan valtaa kliininen, lähes robottimainen naisääni, joka sitoo elokuvan lukuisat langat yhteen. Mistä siis on kyse?
Rattus norvegicus, isorotta, on elokuvassa kuvattujen intohimo. Sitä metsästetään (pesäpallomailoin, itse tehdyin kiväärein ja virvelein!), myrkytetään ja hellitään lemmikkinä. Sympaattisen tuholaishävittäjän asiakkaille rotta on ongelma, mutta rotta paljastuukin ongelmaksi, joka peittää isomman ongelman. Anthony esittää vakuuttavan teesin, että rottainfestaatio vaikuttaa lähinnä köyhimmissä kaupunginosissa. Nämä kaupunginosien väliset erot on tietoisesti suunniteltu vuosikymmeniä sitten valkoisten miesten toimesta.
Rat Film on elokuva luokkayhteiskunnasta, missä yhdet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Kaikki Anthonyn kuvaamat ihmiset kurjina säilytetyissä naapurustoissa ovat kouluttamattomia ja tyhmiä. Silmiinpistävää on rajoittunut sanavarasto ja mielikuvituksen puute. Poikkeuksen muodostaa yhdistävänä tekijänä joviaali myrkyttäjä, joka tietää elämästä enemmän kuin antaa alkuun ymmärtää. Anthonyn pinnan alainen väite on, että joku haluaa pitää nämä ihmiset tyhminä omien etujensa tähden.
Suggeroiva Rat Film kaivaa historiasta päivänvaloon rottatutkimuksia, joissa sosiologit ovat tutkineet ihmispopulaation hallintaa ja ihmisten käyttäytymistä rajatuissa olosuhteissa. Rotat, älykkäät ja valppaat jyrsijät, tulivat hulluiksi. Baltimoressa tehdään ällistyttävä määrä murhia. Asukaslukuun suhteutettuna neljä kertaa enemmän kuin "murhapääkaupunki" Chicagossa. Anthony vieraileekin toteavine kameroineen baltimorelaisessa laitoksessa, jossa moderni rikospaikkatutkinta syntyi. Kun kaupungin suuri poika, veteraaniohjaaja Barry Levinson lähti luomaan tv-klassikkoa, hän pisti nimeksi Homicide.
Helsingissä tehtiin vuonna 2015 murhia 7 kappaletta. Samana vuonna Baltimoressa niitä tehtiin eniten kaupungin historiassa. Murhia kertyi kalenterivuodessa 344. Näistä uhreista 321 oli mustaihoisia.
Rottia vastaan on taisteltu Baltimoressa kaikin keinoin, kaikissa yhteiskuntaluokissa vuosikymmeniä. Ne eivät ole hävinneet minnekään. Vika ei ole keinoissa, vaan järjestelmässä. Oiretta on turha hoitaa silloin, kun sairaudesta ei edes puhuta.
Rat Film puhuu. Mahtava elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti