Cinemadrome - sekä tärppejä nimikirjoitusten metsästäjille

Tasaisesti Halloweenin molemmin puolin lankeaa elokuvallisia Tapauksia kalenterin käyttöä vaativassa määrin. Jo eilen Monroen lähetystö suoritti pyhiinvaellusretken Helsingin elokuvamekka Bio Rexiin, jossa juhlittiin Arnold Schwarzeneggerin omaelämäkerran ilmestymistä esittämällä actionheeroksen pääteos Terminator 2 70 millimetrin kopiona. Governatorin ura kääntyi tämän lakipisteen jälkeen väistämättömään laskuun.

Tamperelaisittain pimenevä syksy jatkuu tältä pohjalta jokseenkin terminoivissa merkeissä: Cinemadromen ohjelmakattauksessa on tunnetusti liha haurasta, veri viihtynyt enemmän ihon ulko- kuin sisäpuolella ja ihmishenki arvioitu samalle kurssille Zimbabwen dollarin kanssa. Halloween-spessussa (27.10.) nähdään mm. espanjalaisen "taide"ohjaaja Bigas Lunan kuriositeettinen varhaistyö Anguish, joka on virkistävän outo paitsi tarinaltaan myös tässä tapauksessa kerronnallisilta ideoiltaan sekä Tappajahain mitä ilmeisin esikuva Frogs (1972), jota näkemättä voi tasapainoisen elokuvaelämän jatkaminen olla vaikeaa.

Esinäytöksen jälkeen 'Drome pistää isoa vaihdetta silmään ja tuo 10.11. Niagaraan kaikki neljä Rambo-elokuvaa filmikopioina. Dromedaarit itse julistavat tempauksen vuoden kulttuuriteoksi - Teosta isolla kirjaimella onkin kyse, sen kulttuurin kanssa on vähän niin ja näin... Toki onhan bandannamiehen kuvioita tutkittu akateemisella tasollakin oikein isolla kädellä, mutta yleensä yhteiskuntakuvallisessa viitekehyksessä, koska rambojen tutkiminen elokuvina ei ehkä ole yhtä antoisaa. Nostalgian, kaappiin suljettujen fantasioiden, kultti-ikonin ja tahattoman huumorin pyttipannu maistuu silti niin monelle, että lippuja on syytä mennä noutamaan ajoissa, jos mielii sisään päästä. Eikä tämä tilaisuus toistu.

Voi olla vaikea uskoa, että vasta näiden hulppeuksien jälkeen seuraa varsinainen Cinemadrome-viikonloppu (16.-17.11.), joka on jaettu niin, että perjantaina nähdään uusia alternative-outouksia (diginä) ja lauantaina vielä neljä vanhempaa kuvaa. Vanhin näistä on 87 vuoden takaa: Oopperan kummituksen maineikkain versio, pääkummana Lon Chaney ja elävältä säestäjinä Tampereella näissä ympyröissä jo aiemminkin hienon vaikutuksen tehneet Antti Utriainen ja Ukulele Igor, nyt trioksi laajentuneena. Nostetaan muista tässä nyt esiin God Bless America, koska sen on ohjannut Poliisiopiston ikuistama koomikkolegenda Bobcat Goldthwait, joka ohjaa pinnansa katkaisevana WASPina Joel Murray'a (Billin pikkuveli, Gregin paras kaveri Pete Dharmassa ja Gregissä); 80-lukulaisten ihmissusielokuvien klassikko The Howling; ja klassisen japanilaisen samuraitoimintasarjan Lone Wolf and Cub hyvällä tyylitajulla amerikkalaiseen pakettiin kääräisevä Shogun Assassin. Kaiken kaikkiaan tuloillaan vaikuttaisi olevan Cinemadromen selvästi paras tapahtuma, jossa erityistä kiittämisen halua herättää aidon filmin määrä.

'Dromen lisäksi kalenteriin pääsyä vaativat superkiinnostavat vieraat, jotka Tampereelle ja sen lähimaastoon lennähtävät.

Helsingin Night Visions tuo ensinnäkin edellämainitun Joel Murrayn, joka toimii kuin lämppärinä Paul Verhoevenille. Scifin ja poliittisen sun muun korrektiuden rajoja tinkimättömästi koetellut joka jätkän lemppari hollantilais-auteur tuo mukanaan alkuperäisen Robocopin, jota ei ole kankaalta tässä maassa koskaan nähty leikkaamattomana, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Mutta hollantilaismaestrokin jää vielä hopeasijalle, kun ainutlaatuinen John Waters tuo This Filthy World -show'nsa Bio Rexiin. On harmi - jos ei mikään yllätys - että tämä huikea omaelämäkerrallinen stand up -keikka on jo loppuunmyyty. Mikäli et ole nähnyt Jeff Garlinin toimesta dvd.lle taltioitua versiota Watersin loistokkaasta, hysteerisen hauskasta, silmät avaavasta ja leuat loksauttavasta monologista, on henkisessä sivistyksessäsi järkyttävä aukko.

Palataksemme lopuksi Tampereelle: 11.11. Tampere-taloon saapuva Kris Kristofferson on rakas niin elokuvan kuin musiikinkin ystäville. 76-vuotias veteraani on tehnyt molemmilla saroilla massiivisen uran, joka oikeastaan lähti kunnolla liikkeelle 1971, kun jo manan majoille soutanut Janis Joplin lauloi Krisin mestariteoksen Me and Bobby McGee listojen kärkeen. Krisin tavallaan kaikessa hiljaisuudessa edennyt elokuvaura käsittää mm. kolme elokuvaa Sam Peckinpahin kanssa, Scorsesen Alice ei asu enää täällä, Michael Ciminon Heaven's Gaten pääosan, Alan Rudolphin Songwriterin (jonka musiikista tuli Oscar-ehdokkuus), unohtumattoman isätulkinnan John Saylesin mestariteoksessa Lone Star (+ 2 muuta Sayles-teosta), toisen hienon isäroolin James Ivoryn A Soldier's Daughter Never Criesissa - ja Blade-trilogian. Kristofferson jatkaa edelleen vailla tietoakaan eläköitymisestä. Eikä vierivä kivi sammalta kerää.