Nickin leffa

DocPoint-viikon innoittamaa

Elokuva Nickille, Nickiltä, Nickistä ja Nickin vuoksi.

Lightning Over Water on kaikkea tätä. "Nick" on yhtä kuin Nicholas Ray, myyttisin, arvoituksellisin, kenties legendaarisin kaikista Hollywoodin ohjaajista. Nuoren kapinallisen ja Johnny Guitarin luoja, uskomattoman herkän ja runollisen He elävät öisin -teoksen toteuttaja. Kenestäkään toisesta Cahiers du cineman 50-luvun nuoret hurjat eivät kirjoittaneet yhtä palvovasti.

Nicholas Ray herää talvella 1979 vaatimattomassa newyorkilaisasunnossa. Kasvot ovat kuihtuneet, ohuet hiukset harventuneet. Hän nousee puoli-istuvaan asentoon hitaasti niin kuin vanhat miehet. Köhii sen minkä heikot keuhkot sallivat.

Nicholas Ray on 67-vuotias ja kuolemassa syöpään.

Kamera kuvaa Rayn epädramaattista elämää. Kameran on tähän asuntoon tuonut Wim Wenders, 34, joka kertoo ääniraidalla omista tuntemuksistaan ja elokuvan teosta. Hän on myös elokuvan toinen päähenkilö.

Lightning Over Water ei ole dokumenttielokuva Nicholas Raystä. Se on dokumentti erään Nicholas Raystä kertovan elokuvan tekemisestä, kun itseään esittävä päänäyttelijä on liian sairas suoriutuakseen tehtävästä. Ohjaajat (elokuva on kreditoitu sekä Raylle että Wendersille) yrittävät rekonstruoida Rayn elämää: ottoja uusitaan kuin fiktiossa ja repliikeistä keskustellaan. Aiottu elokuva jää valmistumatta, kun Ray kesäkuussa -79 kuolee.

On syntynyt toinen elokuva.

Lopullisessa teoksessa vuorottelevat kollaasinomaisesti näytellyt, filmille kuvatut jaksot ja Tom Farrellin videolle tallentamat otokset. Lopullinen teos kertoo väistämättä kuolemasta. Lightning Over Water on suora ja rehellinen, hyvin paljas. Ray päästää Wendersin avoimin portein elämäänsä, vailla maskeja. Hän esittää nuoremmalle kollegalleen otteita keskeneräisestä elokuvastaan We Can Never Go Home Again, jota hän on valmistellut vuosia taskurahoilla. Samaan aikaan Wenders tuskailee Francis Ford Coppolan tuottaman Hammettin esivalmistelujen kanssa. Budjetti on 10 miljoonaa, mikä saa Rayn huomauttamaan, että hän voisi tehdä elokuvan sadasosalla siitä. Joskus, ennen kuin Hollywood katsoi saaneensa runoilijasta irti kaiken mitä otettavissa oli, Ray teki spektaakkeleja vastaavilla summilla. Kuningasten kuningas (1961) kuuluu hienoimpien Raamattu-aiheisten elokuvien joukkoon. Se jäi hänen viimeistä edelliseksi työkseen Hollywoodissa.


Lightning Over Waterin kohokohtiin kuuluu Rayn luento Vassarin yliopistossa. Katsellaan Rodeon miehet (The Lusty Men, 1952) - "NR: Millainen kopio? WW: Hyvälaatuinen 16-mm. NR: Ääniraita? WW: Stinks." - minkä jälkeen Ray kertoo elokuvistaan selkeästi ja hienostuneesti.

Olipa sanan tiukimmassa mielessä dokumentti tai ei, Lightning Over Water jättää sellaisen olon kuin hyvän henkilödokkarin jälkeen kuuluu, että on saanut kokea hetken toisen ihmisen elämästä.

Nick Ray on kuollut. Hänen ystävänsä jäävät purjehtimaan dzonkilla merelle.