Vuosikymmenen parhaat elokuvat kuten ne muistan

Kulunut vuosikymmen merkitsi minulle elokuvaharrastuksen alkua. Ohessa kymmenen elokuvaa joille sytyin vuosikymmenen mittaan. Paljon jäi pois ja moni hyvä elokuva ei tainnut edes nousta mieleen mutta näillä mennään.

Top 10: 2000- luku

Ingmar Bergman: Sarabande

Hidas, hellä ja armoton. Bergman yhdistää viimeisessä elokuvassaan ( Sarabande on täysverinen elokuva vaikka onkin teeveelle tehty!) nuoruuden kipinän ja ahdistuksen sekä vanhenemisen ja vanhuuden.Traumat säilyvät, uusia syntyy eikä ihminen näytä muuttuvan vanhetessaan. Bergman ei löysäillyt 85- vuotiaanakaan. Liv Ullman, Erland Josephson, kaunis kuvaus ja sellomusiikki. Piste.

Jörn Donner: Kuulustelu

Hallittu, selkeä, Suomen oloille harvinainen tekijänsä näköinen auteur- elokuva, joka pitää yllä jännittettä pirun tehokkaasti. Kuulustelun rakenne, näyttelijät ja Honkasalon kameratyö kiehtoivat minua suunnattomasti. Ne kuvat vänrikki Tuomisen työhuoneesta, jonka ikkunasta näkyy syksyinen meri! Lisäksi elokuvassa poltettiin paljon tupakkaa, mikä on aina eduksi arvioitaessa elokuvan hyvyyttä tai huonoutta.

Aki Kaurismäki- Laitakaupungin valot

Selkeä, suora ja kerrassaan mykistävä kuvaus siitä miten julma maailma voi olla ihmiselle, joka ei pysty eikä halua nostaa kyynärpäitään muiden leukojen tasolle. Suosikkini Kaurismäen tuotannossa Tulitikkutehtaan tytön ja Calamari Unionin ohella.

Lars Von Trier- Dancer in the Dark

Näin elokuvan elokuvan teininä, alle viisitoistavuotiaana jaaikken ole sen koommin yhtään kuvaa Dancer in the Darkista nähnyt, on sen murskaavuus ja paino jättänyt syvät muistikuvat lähes vuosikymmenen takaa. Björkin hauraus ja lopun pysäyttävä kauneus ovat päällimmäiset muistikuvat Trierin elokuvasta.

Wes Andersson- The Life Aquatic with Steve Zissou

Pidän Anderssonin tyylistä ja huumorista. Lisäksi olen pienenä fanittanut Jacques Cousteuata.

Roy Andersson- Sinä elävä

Sinä elävä on mosaiikki elämästä, joka naurattaa ja itkettää. Omaperäisyys ja ideoiden syvällinen rikkaus huokuvat joka otoksesta.

Borat- Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan (Sascha Baron Cohen, ohjannut Larry Charles)

Vuosikymmenen kovimmat naurut, jotka olen elokuvateatterissa kokenut. Mausteena yhteiskuntakriittisyyttä ja sympaattiset päähahmot.

Wong Kar-Wai- In the Mood for Love

Kaipausta, kuvien runollista virtaa ja kaunista musiikkia. Nat King Colen laulu yhdessä tupakansavun ja tukahdutettujen sanojen kanssa. Eroottinen jännite, hidastukset, pettymys elämään ja odotus tulevasta. Syksyn lehdet yksinäisinä tuulessa matkalla kohti tuntematonta. In the Mood for Love on jättänyt vahvimmat yksittäiset tunnekuvat kuluneen vuosikymmenen elokuvista.

Paul Thomas Andersson- Punch Drunk Love

Ohjaajansa elokuva. Kertoo tarinan siitä miten suhteen alku saa alkunsa kahden sulkeutuneen ihmisen välillä. Kaunis ja hauska.

Kevin Costner- Armoton Maa

Pidän lännenelokuvista. Armoton Maa on sellainen syvällä kunnioituksella kuvauksensa kohteita ja Hollywoodin perinteitä kohtaan. Jymäkkä ohjaus, jymäkät maisemat, jymäkkää toimintaa ja käsin kosketeltavaa herkkyyttä roolihahmojen tulkinnoissa ja suhteissa. Parhaissa länkkäreissä katseet kertovat eniten (Hawks, Ford, Eastwood, Leone mielessäin). Toivottavasti Costner vääntää vielä ainakin yhden länkkärin tetsonistaan. Samalla Eastwoodkin voisi kaivaa revolverin vielä kerran naftaliinista...

Lisäksi listalle kuuluisivat ainakin Woody Allenin loisteliaat teokset Match Point ja Cassandra´s Dream, Coppolan Lost in Translation ja Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä sekä Trierin Antichrist.