Monroen Päiväkirja, sivu 21
Niitä vaikeuksia, joita olen saanut kohdata Béla Tarrin Torinon hevosen nähdäkseni! Ensimmäisen kerran katselin sen Espoo Cinéssä 2011, missä kertojan alustuksen tekstitys katosi maskeihin koneenkäyttäjän löytäessä kuvaviivan vasta ensimmäisen kuvan heijastuessa kankaalle. Samassa näytöksessä filmi katkesi kertaalleen.
Kun Orion otti Torinon hevosen elokuun kuukauden filmikseen, ensimmäinen impulssini oli osallistua kaikkiin neljään näytökseen. Ensimmäisellä kerralla koneenkäyttäjä oli taas aivan hukassa kelanvaihtojen mennessä miten sattuu, kunnes noin puolentoista tunnin kohdalla viides tai kuudes kela lävähti kankaalle nurinpäin. Katkoksen kestäessä katsoin lopulta pelin menetetyksi ja lähdin palatakseni suotuisampana päivänä.
Mikä koitti aurinkoisena noin viikkoa myöhemmin kaiken näyttäessä hyvältä - kunnes hetkeä ennen näytöstä sain todeta unohtaneeni lompakkoni kotiin lippuineen päivineen. Ei lippua eikä edes rahaa uuteen.
Mikä tässä kirotussa filmissä oikein on?
Kolmas kerta tosin meni esityksenä mallikkaasti, mutta ahdistusta aiheutti tieto sen päättymisestä vain neljä minuuttia ennen viimeisen bussin lähtöä - pysäkille oli noin viiden minuutin reipas kävely. Kun sitten lopputekstit alkoivat, seurasi välitön ryntäys ilman asiaan kuuluvia rauhallisia jälkihehkutuksia. Mutta mitä! Kellohan on jo useita minuutteja yli bussin lähtöajan. Niinpä niin, merkittäköön muistiin, että krediitteineen Torinon hevosen kesto ei ole ilmoitettu 146 minuuttia, vaan noin 156. Jäljelle jäänyt juna/pyörä-matkustus kesti puolisentoista tuntia. Jouduin vielä huomaamaan, että Orionin neljäs näytös, johon aivan taatusti olisin muutoin mennyt, jää väliin töiden takia. Ja väittävät elokuvaa kertakäyttöviihteeksi ja pikaruokakulttuuriksi. Joskus elokuva voi olla ainutkertainen tilaisuus.
Bélan elokuvat eivät kuuluta visioita. Ne kuvaavat olemista. Ne ilmaisevat matkaa kohti kuilua. Bélan elokuvat ovat katoamisen tanssia. Béla ei ole mystikko. Hän on mystiikan riisuja, antimystikko. Häntä johdattaa hänen sydämensä lyönti, joka on katoamisen maailman kaikua. Hän horjuttaa nationalismin, kapitalismin ja ehdottoman maailmankatsomuksen myyttejä, jotka ympäröivät meitä poliittisina, taloudellisina ja uskonnollisina ideologioina ja riistävät meiltä vapaamman ja avaramman näköalan. - Fred Kelemen, Tarrin teosten kuvaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti