Tämä lakoninen toteamus ei silti yhtään vähennä itsensä Miiken kiinnostavuutta. Takashi-san on nykyelokuvassa ainutlaatuinen tapaus, elokuvia tekevä kone: Yatterman on jo vanha elokuva ensi-illasta ollessa yli viisi vuotta - sen jälkeen Miike on ehtinyt julkaista 12 leffaa ja ainakin kaksi muuta on jälkituotannossa. Kaikkiaan Miike on julkaissut vuodesta 1991 lähtien 57 ohjausta teatterilevitykseen ja toiset kolmisenkymmentä suoraan videolle tai televisiolle. Tällaista tahtia ei ole yksi mies elokuvia tehtaillut sitten Allan Dwanin hulluimpien päivien.
Kiistatonta on myös, että Miike osaa ammattinsa. Yatterman on typerä ja rasittava tekele, mutta teknisesti se on täysin hallittu. Vaikka kokonaisuus vaikuttaa kaoottiselta, ovat kuvat tarkemmin katsottuna suorastaan klassisesti komposoituja ja tarkasti suunniteltuja. Sitä ei tosin ole ihan helppoa huomata, koska kuvassa on koko ajan ihan järjetön määrä kamaa kaikenlaisesta ilmassa pyörivästä kimalteesta loputtomiin cgi-tehosteisiin.
Yatterman ei tarkkaan ottaen kuulu Miike-kaanoniin, ohjaajan auteur-teoksiin. Se on tilaustyö, joka perustuu 70-lukulaiseen animesarjaan, jolla on merkittävä sija japanilaisessa pop-kulttuurissa. Leluestetiikkaan nojautuva tarina kertoo lelukaupan pitäjä Ganista ja hänen tyttöystävä/apulaisestaan Aista, jotka yhdessä muodostavat pahuutta vastaan taistelevan Yattermanin, joka kerran viikossa taistelee pahaa Doronbo-jengiä vastaan. Taisteluissa sinkoilevat mielikuvitukselliset aseet ja mechat. Sitten tanssitaan.
Valkokangasversiosta sukeutuu semipervo lastenelokuva, karkkiväreissä loimuava sekopallo, joka tuo animen lisäksi mieleen mainokset, Spy Kidsit, Stephen Chow'n sekä Lazy Town -tyyppiset lastenohjelmat. Melkein aina vähintään puolet kuvasta on tietokoneanimaatiota, mikä tekee hieman kyseenalaiseksi sen, kuinka "live action" tämä versio animaatiosarjasta on. Toisaalta, elokuvan harvoja ilon aiheita ovat nimenomaan näyttelijät, joiden hillittömän energisyyden takana on roima määrä teknistä taitoa. Yattermanin dramaturgiseen kokonaisuuteen kuuluu, että paha Doronbo-jengi on selvästi hyviksiä kiinnostavampi. Tarinan päähenkilö on itse asiassa jengin söpö johtaja, jota esittää mm. Takeshi Kitanon kanssa työskennellyt Kyôto Fukada. Hänen oikeana kätenään Boyackynä tekee huikealla gestiikalla operoiva Katsuhisa Namase helposti elokuvan parhaan roolityön.
Oli miten oli, Yatterman on ohjaajansa uralla sikäli tärkeä, että se paitsi kuuluu hänen isoimpiin tuotantoihinsa, lienee myöskin hänen isoin hittinsä: Yatterman pysyi neljä viikkoa Japanin katsotuimpana elokuvana.
Night Visionsin Suomeen tuoma dvd-versio on kymmenisen minuuttia lyhennelty. Ihan hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti