IM3: Benkku on Kunkku

Ennen kuin unohtuu: Marvel-filmatisointien tavaramerkki ovat after credits scenet, siis lopputekstien jälkeiset kohtaukset. Rautamies 3:ssa on niistä tähän mennessä paras.

Imperiumin sotilas

Rautamies 3 on osoitus siitä, minkä Hollywood osaa parhaiten ja mitä se mieluiten tekee: yhdentekevää viihdettä. Alentuvalta ja mollaavalta kuulostavaa määritelmää ei kannata väheksyä liiaksi, sillä taka-ajatuksettomalle viihteelle, tuli se missä muodossa tahansa, on jokaiselle aika ajoin tarvetta - ja silloin kun sen tarve iskee, on aina parempi, jos se on hyvin tehtyä.

Rautamies 3 on erittäin hyvin tehty paketti sujuvaa elokuvaturinointia. Esimerkiksi etualalle nousevat erikoistehosteet ovat suorastaan naurettavan upeita ja tuhlailevan runsaita. Ohjaaja Shane Black kuvaa toimintaa kuin ei olisi mitään muuta ikinä tehnytkään, jättäen Jon Favreaun kirkkaasti jälkeensä. Edellisten osien ohjaaja Favreau ottaa tällä kertaa näkyvän roolin kameran edessä Tony Starkin henkivartijana, Happynä, ja synnyttää mukavia muistoja uran aloittaneesta Swingersistä - Doug Limanin esikoinen on edelleen kirkkaasti parasta, missä Favreau on ollut mukana.

Rautamies 3 on puolestaan parasta, mitä sarjalla on ollut tarjota. Merkittävin ero syntyy ohjaajan vaihdoksesta, mutta tarinassakin on enemmän seurattavaa. Ideologisesti liikutaan edelleen ultra-konservatiivisen patriotismin sydänmailla - USA:n presidenttiä pelastellaan vailla pahempia ironioita -, mutta Rautamies otetaan sotakoneena vähän kepeämmin, ja pientä turvallista pilkkaakin USA:n aseherruutta kohtaan heitetään, kun James Rhodesin War Machine muutetaan Iron Patriotiksi.

Tarinassa liikutaan kontrapunktisesti kahdella tasolla: Tony Stark kamppailee oman, hajoamispisteeseen venytetyn psyykensä kanssa samalla, kun ulkoinen uhka terrorismin muodossa hyppii silmille. Samalla kutitellaan ihmisen dualismin teemoja, kun Starkilla alkaa olla vaikeuksia erottaa itseään koneistaan. Sarjakuvasta on otettu päävihollisiksi geeniteknologian kautta supervoimat saaneet EXTREMIS-ryhmän sosiopaatit, jotka toimivat yhteistyössä satelliittikaappauksien kautta "oppitunteja" hallitukselle antavan Mandariinin kanssa. "Mandariini" on muuten hölmöin superrikollisen nimi sitten Härkäsammakon. Taiteilijanimen takaa löytyy harson ohuesti peitelty allegoria tosielämän "household nameksi" nousseesta terroristijohtajasta, jonka USA:n armeija murhasi tuossa taannoin. Tosin tästä tilaisuudesta ei välitetä ottaa juuri mitään irti, mikä saattaa olla pelkästään hyvä. Syvemmälle raapaisemiensa teemojen sisään sukeltaminen olisi hyvinkin saattanut syödä luonteenomaista kepeyttä, jonka varassa Rautamies on aina lentänyt.

Ruuan tarjoaminen aivoille kun ei ole Rautamiehen päätavoite. Tärkeintä on näyttävyys, sutjakkuus, nokkeluus ja ylipäätään makeelta näyttäminen. Tässä Shane Black onnistuu hienosti, kun kuvaajanakin toimii mm. Terrence Malickin kanssa työskennellyt alansa huippu John Toll. 3D-toteutuskaan ei häiritse, jos kohta on siinä määrin huomaamatonta, että kannattaa valita perinteisempi kaksiulotteinen esitys, jossa väritkin näyttävät paremmilta.
 

Huvistahan tässä on kysymys, pienestä ilonpidosta keskellä maailmanlopun juhlia. On nautinnollista saada elokuvalipun hinnalla katsella hurmaavia ihmisiä elehtimässä valkokankaalla. Kuvauksissa nilkkansa murtanut Robert Downey Jr. saattaa olla elokuvahistorian rentoutunein kameran edessä työskentelijä, eikä hänellä ole pienimpiäkään vaikeuksia valloittaa yleisöään. Don Cheadle ja Gwyneth Paltrow nauttivat myös silminnähden palkkashekeistään. Pääpahiksena nähdään australialainen, L.A. Confidentialissa läpi lyönyt Guy Pearce, joka on aina jättänyt hieman silkoisen fiiliksen paitsi arvosteluhitti Animal Kingdomissa. Voisi sanoa Pearcen jatkavan tuosta pikkuhitistä, sillä hän on erittäin hyvä Starkin haastajana.

Mutta missä sitten on pihvi? Rautamies 3 kuljettaa katsojaa kuin lastua virrassa, mutta todelliset naurunpyrskähdykset ja isot aallot ovat harvassa. Yllätykset, ne puuttuvat - juonenkäänteet eivät yksinään riitä. Tämä seikka olisi painunut taka-alalle tai ehkä jäänyt kokonaan huomaamatta, jollei joku olisi puhkaissut kuplaa: BEN KINGSLEY. Vanha maestro tulee kuin puskista ja ällistyttää elokuvaan tuudittautuneen tekemällä jotain aidosti omaperäistä. Sarjakuvapuristit ovat moniaalla valittaneet suureen ääneen, mitä Black, kovassa nosteessa oleva pääkirjoittaja Drew Pearce ja Kingsley tekevät Mandariinin hahmolle, mutta valittakoot. Tämä Mandariini-tulkinta on sinällään nokkela, mutta Kingsleyn virtuoosisuus nostaa sen huikeisiin sfääreihin. Rajallisessa ajassa brittimestari tekee gestiikallaan, rytmillään ja murteiden käsittelyllään niin paljon muuta aidompaa työtä, että jopa Downeya alkaa käydä sääliksi. Kingsley on niin kertakaikkisen kingi, että aikanaan Oscar-ehdokkuus ei olisi minkään valtakunnan ylilyönti. Hänhän on kuitenkin se, mitä leffasta poistuessaan ensimmäisenä makustelee.

Visa 24.4. "Citius, altius, fortius"

TULOKSET

Peter Lorren silmät 28 pt.

Will Smithin Pojat 26 pt.
FC Iguaani 22 pt.

Savage Streets 19 pt.  

24.4. “Citius, altius, fortius”

- sporttivisa Monroen tapaan -

Verryttely (16 pt.):

1. Ketkä näyttelivät pugilisteja seuraavissa filmeissä: A) Herrasmies-Jim B) Katujen kuningas C) The Boxer D) Resurrecting the Champ E) The Cinderella Man F) Million Dollar Baby (6 pt.)

- A) Errol Flynn B) Paul Newman C) Daniel Day-Lewis D) Samuel L. Jackson E) Russell Crowe F) Hilary Swank

2. Kenen legendaarisen käsikirjoittajan esikoisohjaus oli urheiluelokuva Personal Best (1982) ja mikä siinä aikanaan herätti kohua? (2 pt.)

- Robert Towne; sen keskeisillä naishahmoilla oli lesbosuhde

3. Suomenna seuraavat elokuvat: A) Slap Shot B) The Blind Side C) Bull Durham D) White Men Can’t Jump (4 pt.)

- A) Lämäri B) Elämä pelissä C) Vamppi ja veteraani D) Mustat donkkaa tykimmin

4. Missä kahdessa lajissa Forrest Gump oli haka? (2 pt.)

- Amer. jalkapallo ja pöytätennis

5. Vuonna 1999 muodostui pieneksi yllätyshitiksi bhutanilainen, jalkapalloaiheinen The Cup. Mitä erikoista oli sen esikoisohjaajassa? (1 pt.)

- Ohjaaja Khyentse Norbu on Tiibetin buddhistimunkki

6. Minkä elokuvan lopputeksteissä soi tämä biisi? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=oTWBCM6HMag&list=LL40wGEAQW0Jt3iBkFW2usXQ

- Taistelija - The Fighter

Yhdistetty (a vai b):

7. A) Kuka ohjasi Lontoon olympialaisten avajaisseremoniat eli Isles of Wonder -show’n? B) Kuka nimiohjaaja on ohjannut Nick Cave & The Bad Seedsin uutuusvideon We No Who U R?

- A) Danny Boyle B) Gaspar Noé

8. A) Mistä urheilutapahtumasta alkaa Steven Spielbergin München? B) Minkä niminen urheiluelokuva oli Tomi Kuusiston esikoisohjaus vuonna 2005?

- A) Olympialaisista (1972) B) Leijonan sydän

9. A) Minkä urheilulajin Olympiavoittaja oli Johnny “Tarzan” Weismüller? B) Kenestä urheilijasta tekivät lyhyen ajan sisällä elokuvan sekä Robert Towne että Steve James?

- A) Uinti B) Steve Prefontaine

10. A) Kuka esitti pääosaa komediassa The Replacements? B) Mistä tuon tarinan cheerleaderit oli löydetty?

- A) Keanu Reeves B) Strippibaareista

11. A) Kuka tietyllä tavalla ironinen valinta esitti pääosaa jääkiekkoelokuvassa Mystery, Alaska? B) Kuka vielä yllättävämpi nimi sen käsikirjoitti?

- A) AUSTRALIALAINEN Russell Crowe B) David E. Kelley

12. A) Mistä lajista kertoo Cool Runnings B) Mistä lajista lyhytelokuvien ohjaaja P.V. Lehtinen on tehnyt useita palkittuja elokuvia?

- A) Kelkkailusta B) Uinnista

Sokkoammunta:

13. Mikä elokuva? Mikä tapahtuma kyseessä? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=uwyltmUR3MU

- Tulivaunut/Chariots of Fire (1 pt.); Pariisin Olympialaiset 1924 (1/2 pt. osittain oikeasta)

14. Elokuva, kuka esittää monologin? (2 pt.)  http://www.youtube.com/watch?v=7fTnTP49FW0

- The Wrestler, Mickey Rourke

15. Elokuva ja ohjaaja? (2 pt.)  http://www.youtube.com/watch?v=LpODRV9tK0E

- Gallipoli, Peter Weir

16. Mikä elokuva ja kuka näyttelee Julesia? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=tjF57zEbxpI

- Bend It Like Beckham, Keira Knightley

17. Minkä elokuvan tunnari? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=Z8XWRt71ud8

- FC Venus

Suunnistus:

17. Mikä urheilulaji?

4 pt. Sitä pelataan Gus Van Santin ohjauksessa Finding Forrester.

2 pt. Spike Leen ohjaus He Got Game käsittelee sitä.

1 pt. Tämän lajin supertähtiä on nähty elokuvissa Hei, me lennetään ja Space Jam.

- Koripallo

18. Mikä urheilulaji?

4 pt. Brian Helgelandin uunituore hitti 42 kertoo siitä.

2 pt. Robert De Niron läpimurtoihin kuului lajielokuva Bang the Drum Slowly.

1 pt. Clint Eastwoodin tähdittämä Takaisin pelissä ja Brad Pittin tähdittämä Moneyball kuvasivat tätä lajia.

- Baseball

19. Mikä urheilulaji?

4 pt. Tämän lajin elokuvallinen vastine Rockylle maineessa ja menestyksessä lienee Peter Yatesin vuonna -79 ohjaama Oscar-voittaja Breaking Away.

2 pt. Lajia kuvaa Jonny Lee Millerin vuonna 2006 tähdittämä The Flying Dutchman. Huhutaan David Fincherin suunnittelevan lajia viime vuonna ravistelleen kohun filmaamista.

1 pt. Suomessa lajista on tehty yksi tunnettu teos: Cyclomania.

- Pyöräily

Visa 17.4. "Vamma kehityksessä"

TULOKSET

1. Savage Streets 25 pt. (ratkontavoitto)
2. Kovaiguaanijuttu 25 pt.
3. Some Like It Not 19 pt.
4. 2-pek 16 pt. (jääväsi itsensä drome-kierrokselta)
5. Pedro Lorren "silmät" 15 pt.
6. Will Smithin Pojat 14 pt.
7. Sam-Matti 8 pt.

17.4. “Vamma kehityksessä”

Peruskysymykset (13 pt.):

1. Mikä Hal Ashbyn ohjaus vuodelta 1979 perustuu Jerzy Kosinskin romaaniin, ja kuka siinä esitti hidasälyistä pääosaa? (2 pt.)

- Tervetuloa, Mr. Chance!/Being There, Peter Sellers

2. Millä nimillä tunnetaan paremmin duo Carlo Pedersoli ja Mario Girotti? (2 pt.)

- Bud Spencer & Terence Hill

3. Mitkä ovat näiden elokuvien suomenkieliset nimet: A) Any Which Way You Can B) Leatherheads C) The Mother (2003) D) Police Story? (4 pt.)

- A) Lällärit lakoon B) Sydän kolmantena jalkana C) Tyttären talossa D) Kyttä antaa kyytiä

4. Mikä seuraavista ei kuulu joukkoon: A) Gilbert Grape B) The Water Boy C) My Left Foot D) Miffo? (1 pt.)

- C) muissa tarinoissa keskeinen roolihahmo on kehitysvammainen, C:ssä kyse on ruumiillisesta vammasta

5. Vihjekysymys: Mikä elokuva?

4 pt. Vuoden 1996 Cannesin elokuvafestivaaleilla Daniel Auteuil ja Pascal Duquenne palkittiin parhaan näyttelijän palkinnoilla. (Vihjekysymykseen saa visan aikana vastata vain kerran.)

- 8. päivä*

A vai B? (10 pt.)

6. A) Minkä nimisen kehitysvammaisuutta käsittelevän elokuvan Pekka Karjalainen on ohjannut? B) Kuka elokuvan miesnäyttelijöistä sai Jussi-ehdokkuuden sivuosasta?

- A) Vähän kunnioitusta B) Asko Vaarala

7 A) Mikä oli Dogma # 1 -elokuva? B) Mikä oli Dogma # 2?

- A) Juhlat/Festen B) Idiootit

8. A) Missä elokuvassa Billy Bob Thornton esitti kehitysvammaista? B) Minkä Oscarin hän tuosta samasta elokuvasta sai?

- A) Sling Blade B) Käsikirjoitus (muokattu)

9. A) Mikä kehitysvammaisen tarinaa kokeellisen hoidon kautta neroksi kuvaava elokuva vuodelta 1992 lienee Jeff Faheyn kuuluisin pääosa? B) Minkä nimiseen kuuluisaan kirjaan perustuu Charly, jossa nimihenkilö nostetaan keinotekoisesti idiootista neroksi?

- A) Ruohonleikkaaja/The Lawnmover Man B) Kukkia Algernonille

10. A) Kenen näyttelijän esikoisohjaus oli Steinbeck-filmatisointi Hiiriä ja ihmisiä v:lta 1992? B) Kuka siinä esitti ohjaajan rinnalla yksinkertaista Lennietä?

- A) Gary Sinise B) John Malkovich

11. Vihje: 2 pt.

Tämän belgialaiselokuvan ohjasi Jaco van Dormael, joka myöhemmin teki Mr. Nobodyn.

- 8. päivä

SPECIAL: Cinemadrome-kierros (7 pt.):

12. Monesko Cinemadrome-tapahtuma ensi viikonloppuna järjestetään ja mikä on tämänkertaisten karkeloiden lisänimi? (2 pt.)

- Kymmenes; (Cinemadrome) 666

13. Minkä niminen on aloituselokuva? (1 pt.)

- Zomba di Mare

14. Mitä seuraavista ei ole esitetty Cinemadromessa: A) Silent Night, Deadly Night B) Serbian Film C) Martyrs D) Anguish E) I Spit On Your Grave (1 pt.)

- C niin kuin Cinemadrome

15. Mikä Death Wish -sarjan osa ‘dromessa esitetään ja mistä erityisestä syystä? (2 pt.)

- 3; kunnioitetaan tammikuussa pois nukkuneen Michael Winnerin muistoa

16. Kuka espanjalainen, ‘dromen henkisiin kummisetiin kuulunut elokuvantekijä kuoli huhtikuun toisena? (1 pt.)

- Jess Franco

17. Vihje: 1 pt.

Bondaustarina menestyvän liikemiehen ja Downin syndrooman leimaaman miehen välillä. Arskan vuoden 2000 scifi ei ole tämän elokuvan esiosa.

- 8. päivä

Äänet (9 pt.):

18. Elokuva ja näyttelijät? (3 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=VdgT3ZWUKHU

- Minä olen Sam, Sean Penn, Dakota Fanning

19. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=tvKzyYy6qvY

- Forrest Gump

20. Elokuva ja näyttelijät? (3 pt.)

- The Score/Valtikka, Robert DeNiro & Edward Norton http://www.youtube.com/watch?v=OkVJ0KvOV60

21. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=vqbXPfaN_VM

- Sademies

22. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Kovasikajuttu 

BONUSKYSYMYS:

23. Mikä edeltävistä elokuvista ei kuulu joukkoon? (1 pt.)

- Sademies: autismi ei ole kehitysvamma (Huom. The Scoressa Nortonin hahmo esittää kehitysvammaista, vaikka hahmo ei oikeasti ole, mutta se on yhtä kaikki kehitysvammaisen näyttelemistä)

RATKONTA:

1. Peter Vincent Neilin Il barbiere on saanut toistaiseksi viimeisen Dogme 95 -tunnuksen. Monesko Dogma-leffa se virallisen listauksen mukaan on?

- 254.

* Tämä elokuva oli ehtinyt unohtua kaikilta joukkueilta ("7. päivä" oli silti hyvä yritys)

"Selittämättömiä kuvia"

 
Andrei Tarkovskin Peiliä ei katsota kuin tavallista elokuvaa - siihen luodaan suhde. Kuten mikä hyvänsä suhde, tämäkin syvenee ja muuttuu vuosien saatossa, mutta ennen kaikkea se kestää. Peiliin voi palata aina uudestaan sen milloinkaan menettämättä tuoreuttaan. Osittain tämä johtuu siitä, että se unohtuu niin helposti. Jonkin ajan kuluttua Peilin näkemisestä on paljon helpompi kuvailla sen herättämiä tunteita ja ajatuksia kuin siinä varsinaisesti kerrottuja asioita tai näytettyjä tilanteita.

Samalla kun Peili (Zerkalo, 1975) on maailman kauneimpia elokuvia, on se myös yksi vaikeimmista. Usein sanotaan, että Peilistä ei pidä lähteä perinteiseen tapaan etsimään tarinaa, ja että sen kerronta perustuu mielleyhtymille. Tämä ei luultavasti pidä aivan paikkaansa, sillä varmaankin on mahdollista dekonstruoida Tarkovskin visio ja löytää siitä "tarina", mutta jos joku yrittäisi, tulos epäilemättä olisi kuiva ja hengetön eikä kertoisi elokuvasta mitään.

Joka tapauksessa, Peili ei ole sarja toisiinsa liittymättömiä jaksoja. Jotkut elokuvat perustuvat unen logiikalle, mutta Peili saattaa olla ainoa todella onnistunut muistin logiikalla kulkeva elokuva. Kokonaisuutta veistäessään Tarkovski käyttää lukuisia häkellyttäviä, nerokkaita keinoja. Esimerkiksi teoksen keskushenkilöä (ohjaajan alter ego, mahdollisesti tämän itsensä esittämänä) ei koskaan täysin näytetä aikuisena. Kuitenkin kyse on juuri hänen muistoistaan, joista voimme lukea hänen äitinsä tarinan. Äidin ja hänen poikansa tarinasta puolestaan avautuu ovi suurempaan kuvaan Neuvostoliitosta Suuren isänmaallisen sodan aikana ja mainingeissa; se kuva on ahdistunut, tuskainen ja arpinen. Peilin kaikki ihmiset ovat kuin valtavan kouran läimäisemiä, heistä on tukahdutettu inhimillinen lämpö. Luultavasti juuri tästä syystä Peili tuntuu joillakin katselukerroilla etäiseltä ja läpitunkemattomalta - ei ole helppoa hyväksyä elokuvaa hallitsevan Margarita Terehovan silmien ja olemuksen menneisyydestä raskasta ilottomuutta; ja kuitenkin samat kasvot tulvivat vastaan arjessa joka päivä.



Peilin vakuuttava, kompromissiton subjektiivisuus lienee tällä ilmaisukyvyn tasolla ainutlaatuista. Lieneekö maailmassa toista yhtä henkilökohtaista elokuvaa? Siis aidosti henkilökohtaista, millä ei tarkoiteta omaelämäkerrallisuutta tai varsinkaan itsetunnustuksellisuutta. Tarkovski ei paljasta mitään omasta elämästään, vaikka hän taiteilijan spektrin läpi paljastaa aivan kaiken: Peili ei ole auto-voyeurismiä, vaan jotain puhtaampaa, kuin Tarkovski yksinkertaisesti näyttäisi katsojalle sen, mitä hän on kokenut, ja miten. Peilin prologi on elokuvahistorian kuuluisin - sanoi romantikko, varsinaisesti se taitaa olla vain hienoin: nuori poika napsauttaa värikuvassa television päälle, mitä seuraa epätyypilliseksi luonnehdittava leikkaus seuraavaan, mustavalkoiseen jaksoon, jossa nuoren miehen änkytys poistetaan hypnoosin avulla. Nyt pystyt puhumaan selkeästi! Sitä Tarkovski haluaa, kyetä puhumaan selkeästi menneisyydestä, muistoista. Rehellinen kuva muistoista on kuitenkin sirpaleinen, hajanainen ja epälineaarinen. Vähänkään lahjattomamman taiteilijan käsissä Peili kuolisi jo kohdussa: on ihmeellistä, että Tarkovski saa teoksensa toimimaan.

Mutta "se pyörii sittenkin". Se pyörii, koska Peili ei koskaan rakennu vain yhdelle idealle, vaan useille samanaikaisesti. Jos teoksen rakenne rullaisi vain rikotun kerrontansa varassa, se tuntuisi vain hajanaiselta, mutta tätä elokuvaa ei voi lähestyä vain yhden näkökulman, vain yhden aistin kautta: ei ole vain kuvaa, on myös ääni ja vuorosana ja ohjaajan isän lumoavalla äänellä lausumat runot ja juuri nyt näkyvän otoksen suhde aiempiin ja tuleviin. Jotta Peiliä voi ymmärtää, on kaikki tämä ymmärrettävä samanaikaisesti, koko ajan. Tuskin on toista yhtä kokonaisvaltaista elokuvaa ja siksi on tuskin toista yhtä kokonaisvaltaista hahmotusta ihmisestä.

Kaikki ihmisen tekemä Peilissä on käytettyä, kulahtanutta, rapistuvaa ja rumaa; silti elokuvan jokainen kuva on kaunis. Muutamat "muistin sirpaleet" ovat runoja: pojan päälaelle laskeutuva lintu; leijuva nainen, jonka hiukset ovat selittämättömissä; ikkunaruudun rikki nokkaiseva kana - salamanomaisia, triviaaleja hetkiä, jotka ovat piirtyneet yksittäiseen muistiin. Tarkovskin kamera elää lähes jatkuvassa liikkeessä. Joskus Tarkovski yltää bressonilaisuuteen liikkuvalla kuvalla. Sodan ja sen vaikutuksen nykyhetkeen Tarkovski kuvaa arkistomateriaalin kautta. Näemme mudassa laahautuvia sotilaita - joita todennäköisesti ei enää ole - ja liiraavan tankin; ääniraidalla Bachia tai Purcellia; meidät valtaa sanoiksi pukeutumaan kieltätyvä tunne suuresta kokemuksesta, kollektiivisesta ymmärtämisestä, joka liukuu rationaalisuuden tuolle puolen.



Lapsuudenkuvauksena Peili on suvereeni, koskematon. Jokainen teoksen kuva lapsista on puhutteleva. Tarkovski näyttää lapsuudesta sen illuusiottoman, saduttoman puolen, sen, missä lapsi on näkijä ja kokija, jolle asiat tapahtuvat, vailla kykyä vaikuttaa mihinkään. Peilin kuva lapsesta ei ole ainoa mahdollinen, mutta se on tosi.

Paitsi muistista ja lapsuudesta, Peili on olennaisesti elokuva sodasta. Yhtään näyteltyä kohtausta toisesta maailmansodasta ei ole, mutta inhimillisen katastrofin tunne leijuu painostavana kaikkien elokuvan jaksojen yllä. Koskettavimmillaan peili kuvaa lasten ampumaharjoituksia pakkasessa. Eräs poika selittää viattomalla selkeydellä ymmärtävänsä "täyskäännöksen" täydeksi käännökseksi: 360 astetta. Ja tulee siten repineeksi ohuen harson sotakoneen älyttömyyden yltä.

Suuri osa Peilistä liikkuu urbaanissa ympäristössä, missä ei ole mitään kadehdittavaa. Mutta lopussa palataan määrätietoisesti maalaismaisemiin. Luonnon kuvaajana Tarkovski on ilmiö sinänsä, ehkä vertaansa vailla oleva mestari. Tuuli pyyhkäisee yli vainion kuin ei missään muualla. Vanha metsä on likaisten lampareiden miinoittama, kaatuneissa rungoissa kasvaa sientä ja märkää sammalta. Heinälato palaa, kuten Uhrissa uudestaan. Lapsen muisti imee näkyjä ja ääniä sienen lailla.

Viimeisessä kohtauksessa Tarkovski tuo katsojan viimein keskelle katharsista. Kaikki aikuiseksi kasvaneen ahdistus katoaa täydellisen idyllin tieltä. Paras ja puhtain lapsuusmuisto on tyhjä eri suuntiin repivistä voimista: yksinkertainen hetki, kiireetön kulku pellon poikki suven sydämellä sisaruksen ja isoäidin kanssa. Kamera etääntyy sanomattoman hellästi piiloutuen metsän kätköön. Suurenmoista musiikkia.

Zomba di Mare (2013)

Perjantaina Niagarassa alkaa Cinemadrome 666 -tapahtuma, jossa ensi-iltansa saa kotimainen Zombi-elokuva Zomba di Mare. Se on Monadi Filmin ensimmäinen pitkä elokuva, jonka odotusarvot ovat varmasti korkealla näillekin sivuille nostettujen kommenttien johdosta. Zomba di Mare on muodollisesti jatkoa samojen tekijöiden lyhytelokuvalle Zomba Intensolle, joka sai ensi-iltansa vuoden takaisessa Cinemadromessa. Tässä omia ensivaikutelmiani Zomba di Maresta.

Keskeinen ajatus elokuvien Zomba Intenso ja Zomba di Mare tekoprosessissa on, että suomalaisia (amatööri)näyttelijöitä kuvataan ilman tarkkaa käsikirjoitusta. Sen jälkeen näyttelijöiden puheet dupataan sattumanvaraisella italialaisella dialogilla, leikkauspöydällä koostetaan elokuvan rakenne ja lopulta kirjoitetaan hahmojen puheille tekstitykset. Juoni syntyy jossain tämän prosessin aikana. Prosessin naruista vetelee yksi taho eli Monadi Filmin takana oleva auteur Sami Pöyry, joka toimi Zomba di Maressa ohjaajana, kuvaajana, leikkaajana ja toisena käsikirjoittajana (Venla Virhiän kanssa).

Keskityn käsittelemään pitkää Zomba di Marea, mutta lähtökohtaisesti on välttämätöntä verrata sitä myös lyhyeen Zomba Intensoon. Tämä mustavalkoinen lyhytelokuva on n. 20 minuutin kestossaan eheä kokonaisuus, jossa juonta kuljetetaan kronologisesti eteenpäin (tarinan sisäisten kertojien voimin) dokumenttielokuvan tyyliä käyttäen. Tunnelma kasvaa tasaisesti kohti lopun kliimaksia. Zomba Intenson tarina on melko yksinkertainen, mutta makaaberi teksti ja yli viedyt karikatyyrihahmot pitävät katsojan mielenkiintoa yllä.

Nyt pitkän elokuvan kanssa kunnianhimoa on viety monta askelta eteenpäin. Ja hyvä niin. Mustavalkokuvauksen rinnalle on tuotu myös värikuvaa. Samalla kuvat ovat kehittyneet näyttävämmiksi ja rikkaammiksi. Niiden yksityiskohdat ja kompositiot ovat tarkkaan harkittuja. Musiikin käyttö on voimakasta ja rytmittyy kuvien kanssa taidokkaasti. Italodubbaus on tyylikeino, joka antaa anteeksi näyttelijäsuoritusten mahdolliset puutteet, mutta myös luo elokuvaan sen omalaatuista tunnelmaa. Zomba di Mare onkin vahvimmillaan kehitellessään vinksahtanutta, hieman surrealistista ilmapiiriä.

Elokuvan tarina on sinällään toimiva, mutta verrattuna Zomba Intensoon juonen kuljetus on ongelmallisempaa. Useiden henkilöiden ympärille muotoutuva tarina painottuu likaa alkuopuolen rakenteluun, jossa hahmoja yritetään kehittää monen kohtauksen voimin ilman, että ne kuitenkaan tarjoavat mitään lisää näihin. Kuten jo lyhyessä edeltäjässään tässäkin elokuvassa kaikkein karikatyyrimaisimmat hahmot toimivat parhaiten. Omiksi suosikeikseni nousevat viiksekäs palkkamurhaaja sekä kokaiinia sniffaava ystäväpiirin ”don”. Muut hahmot ovat kuitenkin enemmän esillä, mutta heidän kohtaloihinsa en kuitenkaan pystynyt samaistumaan niin, että jännite olisi säilynyt elokuvan suvantovaiheissa. Myöskään tekstiä ei ole uskallettu viedä yhtä villiksi kuin Zomba Intensossa.

Kokonaisuudessaan Zomba di Mare on ongelmistaankin huolimatta hieno teos. Se piristää innovaatioillaan suomalaista elokuvakenttää sekä osoittaa, että indie-kauhun ei tarvitse olla halpaa ketsuppia tai huonoja digitehosteita. Lisätietoa elokuvan taustoista voi kukin lukea Monadi Filmin blogista. Jääkäämme innolla odottamaan tulevaisuuden Monadi-projekteja. Toivon kuitenkin, että tulevat tuotannot eivät jämähdä vain italiankielisiin zombeihin.

Zomba di Mare siis perjantaina 19.04.2013 elokuvateatteri Arthouse Niagarassa klo 19 Liput 7€. Monroe suosittelee!

Zomba di Mare virittää Cinemadromen 666-kaliiberisen

Ensi viikonloppuna jo kymmenennen kerran Niagaran valtaava Cinemadrome-festivaali tarjoaa verta, pornoa ja propagandaa, paino kahdella ensiksi mainitulla. Se propaganda taitaa lähinnä keskittyä tapahtuman omaan hybrikseen maailman kovimpana juttuna. Oli miten oli, Cinemadrome 666:lla on tällä kertaa isot saappaat täytettävänään, sillä viime syksyinen edeltäjä kaasutti pohja-ajan tapahtuman lyhyen historian onnistuneimmiksi kekkereiksi.

Viikonlopun tarjonta vaikuttaa ennakkoon eklektiseltä valikoimalta (suomeksi: sillisalaatilta) löytöjä ja "löytöjä" vähän sieltä sun täältä. Monikin mukaan valittu pitää sisällään tarpeeksi lupauksia isoon pettymykseen tai toisaalta mahdollisuuden täysin odottamattomiin tajunnan räjäyttelyihin. Tällainen kahdeksan ruokalajin menu tarvitsee kipeästi "veturin", keskipisteen, josta lähteä - ja sen Cinemadrome 666 myös tarjoaa.



Tämänkertaisten pippaloiden ehdoton ykköstapaus on kotimainen Zomba di Mare, Sami Pöyryn Monadi-filmi-tuotanto, joka perustuu Cinemadromessa aiemmin esitetyn lyhytleffan ideaan - nyt koko illan muotoon jalostettuna. Maailmanensi-iltansa Cinemadrome 666:n avajaiselokuvana perjantaina kello 19 saava indie-teos saattaa olla viikonlopun paras tai sitten kahdeksanneksi paras leffa, mutta se on varmasti kutkuttavin. Ne, jotka näkivät Zomba Intenson, osaavat varautua täysin omintakeiseen variaatioon zombi-elokuvateemasta. Paitsi omalaatuista vuoropuhelurakennetta, Zomba di Mare on varmasti ensimmäinen elokuva, jossa nähdään zombi paljussa. Hullu se, joka tämän väliin jättää.

Zombailun vanavedessä nähdään kolme ennakkoa, Bullet to the Head, Evil Dead ja Maniac. Näistä ensin mainittu on kulttihahmoksi nousseen Walter Hillin (48 HRS, The Warriors, The Driver) paluu, pääosassa eläkeikäinen Sylvester Stallone. Sarjakuvaromaaniin perustuva tarina on palkkatappajan ja poliisin välinen buddy-actioneri, alagenre, jonka Hill suunnilleen keksi.

Evil Dead ja Maniac puolestaan ovat uudelleenfilmatisointeja. Valtavien ennakkopaineiden alta puristunut Evil Dead on otettu vastaan varovaisen myönteisesti, Maniac taas kiinnostaa roolittamalla lapsenkasvoisen Elijah Woodin samantapaiseen moraalin harmaalla alueella liikkuvaan osaan, jossa Wood tarjosi yhden Sin Cityn harvoista valopilkuista.

Dromen klassikko-osastosta ei sitten ota hullukaan (juuri se, joka jätti Zomba di Maren väliin) selvää. On erittäin lupaavalta kuulostavaa atomikrokoa (Crocodile), Shaw Brothersin kasariaikojen ninjaista häröilyä (Five Element Ninjas) sekä kaksi tribuuttia: viime vuonna kuollutta ruotsalaiskuvaaja Mac Ahlbergia muistetaan esittämällä tämän seitkytlukulaisittain leikkisä hardcore-porno-ohjaus Bel Ami, joka, totta kai, pohjautuu Guy de Maupassantin tekstiin; ja vain muutama viikko sitten pois nukkunutta Michael Winneriä kunnioitetaan Death Wish -saagan kolmannella osalla, katuluutana tietenkin Charles Bronson.

Elokuvien lisäksi tapahtuma on ansainnut mainetta hyvästä hengestä Ravintola 931:ssä ja viistoista yllätysvedoista, kuten tyrmäävän hauskoista Mielipuolen traileri -show'ista.

Joten antoisaa elokuvailtaa?

Vuosituhansien yö - kohtalon elokuva

Äärimmäisen huonosti tunnettu Vuosituhansien yö (El mumia, 1969) seisoo historiassa egyptiläisen elokuvan klassikkona. Käytännössä ainoa tuon maan siittämä nimiohjaaja on viisi vuotta sitten luotamme pois filmannut Youssef Chahine. Hänen eloisalle tyylilleen tuo Shadi Abdel Salamin ainoa ohjaustyö voimakkaan vastapainon.

El mumian taustalla kummittelevat tositapahtumat. Eletään vuotta 1881, ympäri Kairon arkeologiakuumeen huipulla parveilee aarteenetsijöitä. Salaseuramainen Horabat-heimo siirtää sukupolvelta toiselle salaista perimätietoa faaraoiden kohtaloista. Tietämättään eräs nuori mies sattuu historialliseen risteyskohtaan näiden salaisuuksien vaalijana. Lähes eksistentiaalisen elokuvan teemana on valinta menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. On kysymys kulttuuri-identiteetin vaalimisesta; laimentuuko se muille jaettaessa?

Yhden vuorokauden sisään sijoittuvaa elokuvaa hallitsee merkillisen jännitteiseksi latautunut tunnelma, mikä lienee tehnyt teoksesta cineastien suosikin. Umpimielisyydessään teos muistuttaa esimerkiksi Theo Angelopouloksen ja toisaalta Miklós Jáncson töitä sekä portugalilaista elokuvaa. Mielenliikkeitä pyritään kuvaamaan elokuvallisesti. Otokset ovat usein pitkiä ja liikkuvia virtuoosimaisella tavalla, mutta jostakin syystä Salamin kamera ei herätä huomiota samalla tavalla kuin edellä mainituilla mestareilla: usein vasta otoksen loppuessa havahtuu tajuamaan keston.

Kiehtova elokuva on samalla etäännyttäväkin. Valittu tyyli perii hintansa, niinpä esimerkiksi henkilöt jäävät yksiulotteisiksi ja persoonattomiksi, kenties ainoana poikkeuksena pelkurimainen Mouyad, kaupanhieroja. Myös tarinankerronta jää implisiittisempien tavoitteiden alistamaksi, mikä tekee elokuvasta väliin kiinnostavamman, väliin vähemmän. Yhä kauemmaksi elokuvasta vie ajalle niin tavallinen c-luokan jälkiäänitys, missä kaikki dialogi tulee samalta tasolta etäisyyksistä piittaamatta. Toisinaan ainoa koossa pitävä kude on Mario Nascimbenen askeettinen, jopa vain yhdelle pitkälle nuotille perustuva musiikki. Mieliinpainuvalla tavalla se tukee Salamin tehokkaasti luomaa kohtalon tunnetta läpi elokuvan.

World Cinema Foundation on Martin Scorsesen vuonna 1990 käynnistämä säätiö, joka tähtää elokuvaperinnön säilyttämiseen. Sen ansiota on pitkälti El mumiankin saapuminen katsottavaksi filmikopiona Pohjolaan. Elokuva on huolellisesti restauroitu, ja tulos on kaunis, vaikka digitaalisen käsittelyn sivumaku onkin havaittavissa väripaletissa. Afrikkalaisen elokuvan edustajana El mumia tuntuu joka tapauksessa patsastelevan uniikkikappaleena, aivan oman ovensa avaajana.

Ken Loach laittaa Margaret Thatcherin paikalleen

Mestariohjaaja Ken Loach laittaa maanantaina 8.4. kuolleen pääministeri Margaret Thatcherin tälle kuuluvalle paikalle brittilehti Guardianissa:

Margaret Thatcher was the most divisive and destructive Prime Minister of modern times.

Mass Unemployment, factory closures, communities destroyed – this is her legacy. She was a fighter and her enemy was the British working class. Her victories were aided by the politically corrupt leaders of the Labour Party and of many Trades Unions. It is because of policies begun by her that we are in this mess today.

Other prime ministers have followed her path, notably Tony Blair. She was the organ grinder, he was the monkey.

Remember she called Mandela a terrorist and took tea with the torturer and murderer Pinochet.

How should we honour her? Let’s privatise her funeral. Put it out to competitive tender and accept the cheapest bid. It’s what she would have wanted.

Margaret Thatcher saatetaan seremoniallisesti haudan lepoon St. Paulin katedraalissa. Kustannuksiksi arvioidaan 8 miljoonaa puntaa.

Kunpa Loach ohjaisi hautajaisista dokumentin tai näytelmäelokuvan.

-------

Elokuvia Thatcherin ajasta

Suu messingillä (Brassed Off, 1996, ohj. Mark Herman)
Viimeinen keikka (For Queen & Country, 1988, ohj. Martin Stellman)
Rautarouva (The Iron Lady, 2011, ohj. Phyllida Lloyd)
Billy Elliott (2000, ohj. Stephen Daldry)
The Crying Game (1992, ohj. Neil Jordan)
Brazil (1985, ohj. Terry Gilliam)
V niin kuin verikosto (V for Vendetta, 2005, ohj. James McTeigue)
Hunger (2008, ohj. Steve McQueen)
Riff-Raff (1991, ohj. Ken Loach)

Jos Lada olisi elokuvateatteri

Helsingin Taidehallissa on vielä muutaman päivän nähtävillä yksi vuoden suomalaisista lyhytelokuvatapauksista. Karjala-näyttelyn taiteilijoihin kuuluva Veikko Björk on tehnyt piskuisen, neljän minuutin mittaisen dokumenttielokuvan Äänisen sydämeen unohdetusta Tolstjakovon kylästä. Tettigonia cantans, idänhepokatti -teoksessa kuullaan ala-asteikäistä poikaa ja hänen tulkkiaan, jotka muun muassa selittävät, kuinka kylässä on neljä taloa, joista peräti kolmessa asutaan. Kaikki ulkomaailmassa - kartantekijät mukaan lukien - tuntuvat unohtaneen kyläpahasen, jonne ei virtaa juokseva vesi, ei juokse sähkö eikä kulje edes hyvää tietä. Mutta se on olemassa, ja nyt se on ikuistettu elokuvaan. Jokin hyväntuulinen absurdius liikuttaa elokuvassa merkillisellä tavalla, mutta elokuvan todellinen vaikuttavuus syntyy tavasta, millä Björk on asettanut sen esille.

Tettigonia cantans, idänhepokatti projisoidaan videotykin kautta hyvin käytetyn ja koristellun Lada 1700i:n pystyyn nostetun konepellin sisäpinnalle. Autoon - jos Lada olisi auto - voi istahtaa sisään elokuvaa katsomaan: sisälle mahtuu neljä henkilöä tai kenties viisi, jos he ovat vaatimattomia.

Simppeli syrjään viskatun kylän muistiin taltiointi muuttuu ympäristönsä vuoksi joksikin muuksi, installaatioteokseksi, joka synnyttää väkevän tunnun ajasta, menetetystä kodista, siirtolaisuudesta, matkustamisesta, paikoilleen jäämisestä, lo-fista, anti-modernismista, anti-urbanismista. Nostalgiastakin, mutta ei hempeilevästä sellaisesta. Björkin teos puhuttaa myös ilkamoivan oivaltavana demonstraationa elävän kuvan käyttö- ja esitysmahdollisuuksista. Kokemus on hauskempi kuin mikään, mitä kivenheiton päässä Tennispalatsissa voi nähdä.

Ja tietenkin, tämä on elokuva myös idänhepokatista, niin eläimestä kuin sen automaailman vastineestakin.

In memoriam 7.4.2013

Merkittävä amerikkalainen dokumentaristi Les Blank menehtyi syöpään eilen sunnuntaina, 77-vuotiaana. Euroopassa huonosti tunnettu veteraani on epäilemättä jäänyt vaikkapa Frederick Wisemanin ja Errol Morrisin varjoon, mutta asianharrastajien piirissä hän kuuluu edellä mainittujen rinnalle amerikkalaisen elämäntavan kronikoitsijana. Hänen aihevalintansa olivat johdonmukaisen pittoreskeja, jännittäviä ja omintakeisia: vuonna 1987 valmistunut lyhyt kantaa sisältöä täsmällisesti kuvaavaa otsikkoa Gap-Toothed Women. Sundancessa ja Melbournessa vuonna 1985 palkittu In Heaven There Is No Beer? lienee SE elokuva polkkaharrastajista. Viimeiseksi jäänyt elokuva kertoi rakkaudesta teehen: All in This Tea (2007).

Vuonna 1960 alkanut elämäntyö käsittää lähes neljäkymmentä dokumenttia, pitkää ja lyhyttä. Blankin kamera taltioi yhtä hyvin merkittäviä muusikoita (Dizzy Gillespie, Lightnin' Hopkins) kuin hippejä (God Respects Us When We Work, But Loves Us When We Dance, 1968). Jos useimmat työt olivat "luonnollisesti" tuomittuja jäämään pienen yleisön huviksi, herätti Garlic Is As Good As Ten Mothers (1980) laajempaakin huomiota: ruokaelokuvien klassikoksi kohonnutta teosta nimittäin esitettiin ohjaajan esittelemällä Aromaround-tekniikalla - elokuvan pyöriessä teatterissa paahdettiin tunnelmaa luovasti valkosipulia.

Yksi "hittikin" Blankille suotiin. Meilläkin päin kulttielokuvaksi muodostunut Burden of Dreams (1982) on kaikkien aikojen making ofeja, taltioiden Werner Herzogin eeppisiä pyrkimyksiä saattaa Fitzcarraldo valmiiksi. Kaksi vuotta aiemmin Blank oli kuvannut legendaarisen Werner Herzog Eats His Shoen, jossa suuri saksalainen osoitti olevansa sanansa mittainen hävittyään vedon Errol Morrisille.

Visa 27.3. "Uni/unettomuus"

TULOKSET

1. Savage Streets 30 pt.
2. Väsynyt Iguaani 28 pt. (ratkontavoitto)
3. Kongon Kingit 28 pt.
4. Peter Lorren Silmät 26 pt.
5. Some Like It - Not 23 pt.
6. Will Smithin Pojat 15 pt.

VISA 27.3. “Uni ja unettomuus”

Peruskysymykset:

1. Mihin teokseen perustui Eyes Wide Shut, ja kuka tuon kirjan kirjoitti? Ylimääräinen piste alkukielisestä nimestä. (3 pt.)

- “Uniromaani”/Traumnovelle, Arthur Schnitzler

2. Mitkä elokuvat perustuvat seuraaviin näytelmiin: A) I Am A Camera B) Idioglossia C) Juicy and Delicious D) Frauenarzt Dr. med. Hiob Prätorius (3 pt.)

- A) Cabaret B) Nell C) Beasts of the Southern Wild D) Meistä juorutaan (People Will Talk, ohj. Joseph L. Mankiewicz, 1951)

3. Mitkä ovat näiden elokuvien suomenkieliset nimet: A) Every Which Way But Loose B) Short Cuts C) The Untouchables D) Intouchables? (4 pt.)

- A) Mies San Fernandosta B) Oikopolkuja C) Lahjomattomat D) Koskemattomat

4. Suuri ranskalaisohjaaja Jean Cocteau ohjasi vuonna 1922 legendaarisen version Antigone-näytelmästä. Ketkä aikansa huiput tekivät näytelmään A) musiikin B) lavastuksen C) puvustuksen? Kahdesta viimeisestä on tehty omat elämäkertaelokuvat. (3 pt.)

- A) Arthur Honegger B) Pablo Picasso C) Coco Chanel

5. Kuka laulaa ja missä elokuvassa? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=JXQIYxS-Q00

- Anne Hathaway, Les Miserables

A vai B?

Joukkueet vastaavat joko A:han (1 pt.) tai B:hen (2 pt.)

6.A) Minkä elokuvan ovat tehneet sekä Jean Cocteau että Disney? B) Missä Hitchcockin ohjauksessa nähdään Salvador Dalin suunnittelema unijakso?

- A) Kaunotar ja hirviö B) Noiduttu/Spellbound

7. A) Minkä elokuvansa käsikirjoituksesta Christopher Nolan sai Oscar-ehdokkuuden? B) Casablanca ilmestyi 1942: jos sitä pitää keskipisteenä Michael Curtizin ohjauskaudella 1939-1945 (7 vuotta), kuinka monta kokopitkää elokuvaa Curtiz tuona maailmansodan aikana ohjasi? 2 pt. lähimmälle arvaukselle: jos joku vastaus on täsmälleen oikea, saa 5 pt.

- A) Inception B) 18

8. A) Mikä oli Richard Linklaterin ensimmäinen animaatio? B) Kenen ohjaajakuuluisuuden syntymänimi on Rajmund Liebling?

- A) Waking Life B) Roman Polanski

9. A) Kuka ohjasi Red Sonjan? B) Kuka sävelsi siihen musiikin?

- A) Richard Fleischer B) Ennio Morricone

10. Kuka ohjasi Black Dahlian? B) Mikä oli “Black Maria”?

- A) Brian DePalma B) Thomas Alva Edisonin vuonna 1893 rakennuttama elokuvastudio

Äänet:

11. Nimeä elokuva ja näyttelijä. (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=ykdmnS-MtXI

- Fight Club, Edward Norton

12. Mikä elokuva? (1 pt.)

- The Machinist

13. Nimeä elokuva ja näyttelijät. (3 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=i5LkYTKPZmI

- Insomnia, Al Pacino ja Robin Williams

14. Mikä elokuva? (1 pt.)

- Eyes Wide Shut

15. Mikä elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=3t8H07c30io

- Syvä uni

Vihjeet:

16. Kuka amerikkalainen luonnenäyttelijä?

4 pt. Hienosta urastaan huolimatta tämä 58-vuotias ei ole ollut Oscar-ehdokkaana. Hänen harvoihin päärooleihinsa lukeutuu vähän nähty Michael Walkerin mindfuck-jännäri Chasing Sleep eli Insomniac.

2 pt. Hän esitti Keanu Reevesin paria Speedissä ja Clintin naapuria Verivelassa.

1 pt. Pääosa myös Vaarallisessa tyttöystävässä, ja Nuija ja tosinuijassa hän käytännössä varasti show’n Jim Carreyltä.

- Jeff Daniels

17. Kuka 39-vuotias amerikkalaisnäyttelijä?

4 pt. Loi tv-sarja Robot Chickenin. Näytteli 13-vuotiaana elokuvassa Äitipuoli avaruudesta. On vastuussa hokemasta “Cha-ching!”, jota toisteli mainosroolissa. Oli Macaulay Culkinin co-stara elokuvassa Party Monster. On 163 cm pitkä.

2 pt. Näyttelee Chris Griffiniä Family Guyssa. Esiintyi myös Scooby-Doo 2:ssa. Pääosa komediassa Mela kateissa.

1. Tunnetuimmat roolit: Oz Buffy, vampyyrintappajassa ja Scott Evil Austin Powers -sarjassa.

- Seth Green

18. Mikä elokuva?
4 pt. Elton John julkaisi vuonna 1973 tupla-albumin, jonka klassikoksi noussut nimibiisi viittaa tähän elokuvaan.

2 pt. David Lynchin ohjaus Villi sydän tekee myös omaperäisiä viittauksia tähän elokuvaan.

1 pt. Tässä vuoden 1939 klassikossa Dorothy näkee ihmeellisen unen ihmeellisestä maasta.

- Ihmemaa Oz