R&A:n etelä-korealaisissa mainingeissa.
Tunnelmallinen ja rajuotteinen I Saw The Devil (Akmareul Boatda) lukeutui festivaaliviikon kirkkaimpiin yllätyksiin. Lähes kaksi ja puolituntinen sarjamurhaajatrilleri rakentuu yllättävästi, sillä siinä vaiheessa kun hallituksen huippuagentti yhyttää morsiamensa paloitelleen psykopaatin, on elokuvasta jäljellä vielä kolme neljännestä! Juonen selostaminen tästä eteenpäin olisi turhaa ilon pilaamista. Sen sijaan voi kuluttaa näppäimistöä valittaakseen siitä, ettei Kim Jee-woonin ohjausta ole tuotu Suomen kankaille, mistä sille kyllä löytyisi oma sijansa, kun kerran tarinan hirviönäkin nähdään Oldboysta tuttu mahtava etelä-korealainen luonnenäyttelijä Choi Min-sik. Hänen upea metodinäyttelemisensä tuottaa filmille hämmästyttävän tuoreen oloisen murhaajaprofiilin, joka vertautuu pää pystyssä alan parhaisiin muotokuviin - joita, kuten tiedämme, riittää sankoin joukoin.
I Saw The Devil on kuvastoltaan moderniin tapaan sangen raakaa. Erinäiset ruumiinosat saavat osakseen kerrassaan surkuteltavaa kohtelua. Kiinnostavasti elokuvan hieno, melodraamaan vivahtava tyylitaju kuitenkin vähentää graafisuuden tuntua, millä I Saw The Devil jää Hostelin ja Martyrsin edustaman kidutuspornon ulkopuolelle. Sekään ei haittaa, että käsikirjoittaja Park Hoon Jungilla on ihan oikea tarina kerrottavanaan. Tylyyn, angstiseen, mutta vetävään elokuvaan on upotettu myös aivan yllättäviin paikkoihin kovan luokan tipautuksia á la musta huumori, jotka tekevät pullan syönnistä elokuvan aikana hengenvaarallista puuhaa.
Osaavasti kerrotun tarinan pinnan alta paljastuu dialektisella janalla pahuutta tutkiva esitys, jonka nimi jo ulottaa moneen suuntaan. Paitsi elokuvan henkilöt, paholaisen on nähnyt myös kirjoittaja - sekä katsojat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti