Kafkamaista käytöstä

Monroen päiväkirjasta, sivu 14

Palatkaamme aikakoneella muutaman päivän päähän, Oikeusjutun erikoiseen näytökseen Niagaran KAVA-sarjassa.

Yksi: Vielä ensimmäisen kelan aikana nuorehko pariskunta kapuaa istuimiltaan ja poistuu salista. Syy? "Koska meille ei ollut kerrottu, että elokuva on dubattu."

Mutta?

Amerikkalais-brittiläis-ranskalaisesta tähdistöstään huolimatta Oikeusjuttu on ranskalainen elokuva. Orson Welles ei saanut sitä toteutettua muualla kuin Ranskassa ranskalaisella rahoituksella, tuottajina Michael ja Alexander Salkind. Ranskankielinen ääniraita on siis Oikeusjutun alkuperäinen ensi-iltaversio, olipa se sille kunniaksi eli ei. Kyse ei siten ollut - kuten useimmiten on asian laita - alkuperäisteoksen runtelemisesta.

Sivumennen sanoen, Oikeusjuttu on siitäkin kiehtova tapaus, että sen johdantojaksossa nähdään ns. neulanpäätekniikalla toteutettuja kuvia. Ne toteuttivat alan pioneerit Alexander Alexeieff ja Claire Parker, jotka esiteltiin viime maaliskuun filkkareilla osana ranskalaisen animaation kokonaisuutta.

Kaksi: Salin takaosassa keskellä riviä elokuvaa seurasi pahasti flunssainen nainen, joka yski koko leffan läpi. En tiedä, kumpi oli merkillisempää, se, että hän itsepäisesti istui leffan loppuun asti vai se, että hänen edessään istuvat antoivat lähimmäisensä yskiä niskaansa kaksi tuntia.

Missähän muualla kuin elokuvateatterissa vastaava olisi mahdollista? Tuskin edes bussissa kukaan antaisi kenenkään yskiä päälleen paria tuntia. Tapaus on siksi harvinainen, että mitään yhdessä sovittuja sääntöjä ei sitä koskien ole päässyt muodostumaan, mutta onhan hienotunteisuuden ja maalaisjärjen välillä mentävä joku raja. Elokuvateatteri on yhteinen tila, ei henkilökohtainen vuokraolohuone eivätkä oman kodin säännöt päde salissa. Jos on noin kipeä, on järkevintä jäädä kotiin vaikka leffa olisi kuinka houkutteleva: pelkästään hygieeniset seikat puhuvat tämän ajatuksen puolesta puhumattakaan keskittymistä häiritsevästä melusta.

Edellä kuvattu käy, surullista kyllä, esimerkiksi elokuvan asemasta kollektiivisella arvostusasteikolla. Jos Tampere-talon konsertissa tai teatterissa esiintyisi vastaavaa yskintää, sen aiheuttaja poistettaisiin hyvin ystävällisesti ja hyvin nopeasti. Mutta elokuvateattereilla ei ole enää edes paikannnäyttäjiä - ja käytössäännöt ovat sitä myöten hukassa.