Ensi keskiviikon Leffavisa Artturissa on Halloweenin innoittamana jälleen teemallinen: Kauhu ja yliluonnollinen.
KAUHUSSA JUONELLA ON VÄLIÄ
Vuodenaika varhain pimenevine iltoineen on johtanut ajatukset toistuvasti kauheille teille. Seuraava on ollut yksi pääteemoista.
Kauhu on genreistä antoisin ainakin siinä mielessä, että sieltä versoavat helposti hauskimmat ja nokkelimmat ideat, sellaiset, jotka saavat aikaan tuskastuttavan "miksmäenkeksinytota"-reaktion. Monesti pelkkä muutaman sanan kuvaus leffasta on yhtä tyydyttävä kokemus kuin kokonaisen leffan katsominen. Lisäksi kauhuelokuvien nimet ovat vertaansa vailla: Patton Oswalt oli täsmälleen oikeassa tokaistessaan, että maailman paras leffan nimi on Texas Chainsaw Massacre. Nimi saa ajatukset laukkaamaan leffan puoliväliin jo ennen kuin edes lippuja on ostettu.
Tässä muutama esimerkki kauhun tekijöiden riemastuttavasta ideanerokkuudesta:
Teeth
(USA 2007, ohj. ja käsik. Mitchell Lichtenstein)
Teinityttö huomaa ensimmäisten seksuaalisten kokeilujensa yhteydessä, että hänen vaginallaan on hampaat.
Blood Car
(USA 2007, ohj. Alex Orr, käsik. Orr, Hugh Braselton ja Adam Pinney)
Lähitulevaisuudessa bensan hinta on karannut käsistä. Päähenkilö on päättänyt rakentaa vaihtoehtoisella energianlähteellä toimivan polttomoottorin: hänelle selviää, että moottori käy ihmisverellä.
Hellphone
(Ranska 2007, ohj. James Huth, käsik. Huth, Jean-Baptiste Andrea ja Sonja Shillito)
Opiskelijanuorukainen ostaa tietämättään paholaisen kännykän.
Devil
(USA 2010, ohj. John Erick Dowdle, käsik. Brian Nelson, M. Night Shyamalan)
Joukko hissiin jumittuneita ihmisiä tajuaa, että paholainen on heidän keskessään.
Mihin tarkovskeja ja renoireja tarvitaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti