Internet ja halventuneet, teknisesti pätevät digitaaliset kuvantallennuslaitteet ovat 2000-luvun alussa tuoneet dokumenttielokuvaan uuden alalajin, ruohonjuuritason tendenssielokuvan. The 11th Hour, Earthlings ja Zeitgeist ovat esimerkkejä yhteiskuntarakenteisiin kantaa ottavista elokuvista, joita yhdistävät tuotannon halpuus ja suoran puhuttelun diskurssi; edellinen mahdollistaa jälkimmäisen. Samalla nämä elokuvat eivät ole leimallisesti itsenäisiä, vaan osa internetissä operoivaa verkostoa, jonka olennaisiin osiin kuuluu keskustelu elokuvien herättämistä ajatuksista. Tällaisella rakenteella on elokuvallisesti mielenkiintoiset seurauksensa.
Edellä kuvatun prosessin takia Zeitgeist: Addendum on nimittäin hyvin kehno elokuva. Koska elokuva on ollut mahdollista toteuttaa noin viidellä mummon markalla, sen tekijän ei ole tarvinnut pelätä taloudellisia vahinkoja, ja niinpä lopputulokseksi on tullut kahden tunnin mittainen palopuhe eikä rakentavasti aihettaan lähestyvä, kollektiiviseen tajuntaan vaikuttava dokumentti. Elokuva on muodoltaan hypermoderni, lähestyen MTV:n kehittämää särähtävää, rikottua estetiikkaa, joka on jo loppuun kaluttu. Silmiinpistävää on, kuinka paljon valkokankaalla näkyy pelkkää mustaa tarkoituksena alleviivata kertojanääntä. Tämä raskauttaa kokonaisuutta.
Mikä sääli. Sillä ajatukset, joiden puolesta Zeitgeist: Addendum propagoi, ovat olennaisia ja kiihdyttäviä. Esiteltävänä on teorioita, joita ovat kehittäneet yksilöt ja yhteisöt, jotka ovat ottaneet vakavaan pohdintaan täysin omaksumastamme poikkeavat yhteiskuntamallit. Zeitgeist: Addendum esittää näkemyksen syistä, jotka ovat johtaneet viimeisen vuosisadan aikana yhä lisääntyvään inhimilliseen kurjuuteen ja tarjoaa vaihtoehtoisia ajatusmalleja ja mahdollisia ratkaisuja. Kritiikin kärki kohdistuu yleismaailmallisesti ja kritiikittömästi hyväksyttyyn rahajärjestelmään, jota elokuvan mukaan kontrolloi Yhdysvaltain keskuspankki ja sen jäljitelmät, jotka kirjaimellisesti luovat rahaa tyhjästä: seurauksena on muun muassa pysyvä inflaatio ja pienempiä kansakuntia alistava ikuisen velan kierre. Zeitgeist: Addendum esittää, että maailman olisi mahdollista pyöriä vaikka ilman koko rahataloutta. Nämä ovat ohittamattomia ajatuksia.
Mutta elokuva mättää ja tekee siten karhunpalveluksen yleisen keskustelun reunamilla kukkiville ideoille. Elokuvan takana on Zeitgeist-kansalaisliike, mutta miksi sen toteutuksesta aina musiikkia myöten vastaa yksi mies, Peter Joseph? Tämä on nurinkurista ja vastoin koko yhdessä vaikuttamisen periaatetta. Seurauksena on kollektiivin nimiin naamioitunut yhden miehen yksitotinen ja retorisesti räikeä jyräys, joka ei anna mahdollisuutta vastaväitteille eikä keskustelulle. Lopun haaste muotoa "valinta on sinun" on lapsellinen ja törkeä, sillä edeltävät kaksi tuntia ovat kaikkia keinoja käyttäen tolkuttaneet, ettei muita vaihtoehtoja ole.
Tässä kaikessa ei ole suurempaa vikaa kuin että se on huonoa elokuvan tekemistä. Ja kun välitettävänä on tietty viesti, vastaanotto vaikeutuu. Zeitgeist: Addendum ei ole yhtä kuin Zeitgeist-liike, mutta tämän uskontokriittisenkin elokuvan jälkeen sopii kysyä, missä määrin lausetta "teknologia on ollut merkittävin ihmisen elämänlaatua parantava tekijä" painottava ideologia asennoituu itseensä kuin uskontoon? Ja yhtä lailla sopii huomauttaa, että teknologiaan keskittyvä yhteiskuntakehittäminenkään ei ole luotettava siitä yksinkertaisesta syystä, että se on korruptoitavissa.
Elokuva on parhaimmillaan tyytyessään hyvin artikuloiviin haastateltaviin, joista Venus Projectin johtaja Jacque Fresco sentään malttaa sanoa, että hänen ehdottamansa järjestelmä ei ole vailla virheitä, vain paljon nykyistä parempi. Niin kuin varmasti onkin, ja sen esittelemisessä on Zeitgeist: Addendumin suurin ansio.
Näiden Zeitgeistin tyyppisten pamflettielokuvien turhauttavin puoli on, että ne eivät uskalla astua vastapuolen varpaille antamalla heille puheenvuoroa. Sillä status quon puolestapuhujat eivät ole nihilistejä: he todella uskovat omaan järjestelmäänsä ja siksi he pystyvät myös parhaiten selittämään, miksi se on olemassa ja suosittu. Nytkin todellinen dialogi jää toteutumatta. Eikö Peter Joseph ole koskaan lukenut Daniel Quinniä?
Viime lauantaina Niagarassa Vihreä Kino -otsakkeen alla järjestetty elokuvan katselutilaisuus oli masentava, sillä katsojakuntaan tuskin kuului ketään valveutumattomia eikä kenenkään maailmankatsomus muuttunut. Tähän on syynsä.
Mutta, totta kai: kaikesta edellä sanotusta kritiikistä huolimattakin, paremman puutteessa Zeitgeist: Addendum kannattaa katsoa esittelynä toistaiseksi käyttämättömistä mahdollisuuksista. Sillä vaikka joku ei osaa puhua, ei se tarkoita, että hänen ajatuksensa ovat arvottomia.
Zeitgeist: Addendum on vapaasti katsottavissa Zeitgeist-liikkeen sivuilla.
Moi! :)
VastaaPoistaTässä puolueellinen ja kriittinen analyysi elokuva-arvostelustasi:
"lopputulokseksi on tullut kahden tunnin mittainen palopuhe eikä rakentavasti aihettaan lähestyvä, kollektiiviseen tajuntaan vaikuttava dokumentti."
Väitös siitä etteikö ihmisten mielii elokuva olisi vaikuttanut tuntuu todella huvittavalta kun tietää että tämän elokuvan pohjalta sykähti liikkeen ehkä maailman nopeiden kasvanut, avoin kansanliike jolla on satoja tuhansia kannattajia ja jäseniä kymmenissä eri maissa tekemässä vapaaehtoisesti tiedotustyötä elokuvan aiheista.
"Elokuva on muodoltaan hypermoderni, lähestyen MTV:n kehittämää särähtävää, rikottua estetiikkaa, joka on jo loppuun kaluttu. "
Pohdin hetken että mitä yhteistä tällä dokumenttielokuvalla olisi Music Televisionin perseen ketkutukseen mutta en keskinyt yhtään yhtymä kohtaa. Myönnän että en ole katsonut paljon MTV:tä.
"Nämä ovat ohittamattomia ajatuksia."
Olen samaa mieltä ja niitä sopiikin pohtia, siitä elokuvassa onkin kyse: se yrittää herätellä ihmiset ajattelemaan. Kaikkea ei tarvitse uskoa, ja faktat kannattaa ehdottomasti tarkistaa itse. Huolimatta pienestä budjetista ja yhden miehen tiimistä, tässä on yksilö laittanut itsensä todella likoon: tämä oli todella rohkea veto.
"Elokuvan takana on Zeitgeist-kansalaisliike, mutta miksi sen toteutuksesta aina musiikkia myöten vastaa yksi mies, Peter Joseph? Tämä on nurinkurista ja vastoin koko yhdessä vaikuttamisen periaatetta. "
Sinulla on puutteita tiedoissasi. Elokuvan takana on yksi ihminen, Peter Joseph ja elokuva itsessään oli vasta lähtölaukaus kansanliikkeelle. Liike syntyi ja lähti kasvamaan vasta elokuvan julkaisun jälkeen.
"Seurauksena on kollektiivin nimiin naamioitunut yhden miehen yksitotinen ja retorisesti räikeä jyräys, joka ei anna mahdollisuutta vastaväitteille eikä keskustelulle."
Elokuvan kanssa on vaikea väitellä tai keskustella. Näille olisi ollut mahdollisuus Niagaran esityksen jälkeen Zeitgeist-liikkeen jäsenten kanssa. Tästä käsittääkseni ilmoitettiin.
"Lopun haaste muotoa "valinta on sinun" on lapsellinen ja törkeä, sillä edeltävät kaksi tuntia ovat kaikkia keinoja käyttäen tolkuttaneet, ettei muita vaihtoehtoja ole."
Olet pahasti ristiriidassa itsesi kanssa koska aiemmin totesit:
"Zeitgeist: Addendum [...] tarjoaa vaihtoehtoisia ajatusmalleja ja mahdollisia ratkaisuja."
Elokuvan jälkipuoliskossa oli paljon ratkaisujen ja vaihtoehtojen käsittelyä.
jatkuu -->
"Zeitgeist: Addendum ei ole yhtä kuin Zeitgeist-liike, mutta tämän uskontokriittisenkin elokuvan jälkeen sopii kysyä, missä määrin lausetta "teknologia on ollut merkittävin ihmisen elämänlaatua parantava tekijä" painottava ideologia asennoituu itseensä kuin uskontoon?"
VastaaPoistaTässä kohtaa toivoisin arvostelijan uudelleen pohtivan yllä olevaa tekstiään. Mainittakoon nyt alkuun että käsitteiden uskonto ja uskomukset välille on tehtävä tehtävä ero.
Lienee totta että kaikki tieto on pohjimmiltaan osa yksilön uskomusjärjestelmään mutta Addendumin tapauksessa kyse oli uskontoinstituution kritisoimisesta koska se on selvästi vanhentunut ja mitä tulee teknologia -käsitteeseen: tieteellinen ajattelu yhdessä kehittyvän teknologian kanssa on todellakin parantanut ihmisen elämää läpi lajin historian. Tässä täytyy ymmärtää teknologia -käsitteen laajuus, silmälaseista lääkepillereihin jne.
"Ja yhtä lailla sopii huomauttaa, että teknologiaan keskittyvä yhteiskuntakehittäminenkään ei ole luotettava siitä yksinkertaisesta syystä, että se on korruptoitavissa."
Tässä kohtaa pitää muistaa miten elokuvassa esitettyihin visioihin päädytään. Tämä tapahtuu jokaisen yksilön arvomaailman muutoksen kautta. Teknologian dissaaminen on turhaa sillä teknologiaa voi käyttää ns. hyvää tai pahaan. Vasara on teknologiaa, sillä voi lyödä nauloja seinään mutta sillä voi lyödä myös toista ihmistä päähän. Tarvitaan tietynlainen arvomaailma että vain ensimmäistä tapaa teknologian soveltamisesta tapahtuu kahdesta esitetystä esimerkistäni.
"Näiden Zeigeistin tyyppisten pamflettielokuvien turhauttavin puoli on, että ne eivät uskalla astua vastapuolen varpaille antamalla heille puheenvuoroa. "
Mielestäni syy tähän on hyvin yksinkertainen. Elokuva edustaa niin radikaaleja ajatuksia että haastateltavien saaminen siihen ei ole helppo tehtävä. Epäilisin että ihmiset pelkäisivät leimaantumista elokuvan aihepiireihin.
Lisäksi on ymmärrettävä että jo sellaisenaan elokuva on 2 tuntia pitkä. Ihmisten haastattelut olisivat todennäköisesti venyttäneet elokuvan aivan liian pitkäksi tai jotain muuta oleellista olisi pitänyt karsia pois.
"Viime lauantaina Niagarassa Vihreä Kino -otsakkeen alla järjestetty elokuvan katselutilaisuus oli masentava, sillä katsojakuntaan tuskin kuului ketään valveutumattomia eikä kenenkään maailmankatsomus muuttunut. "
Epäilen että arvostelija tunsi jokaisen läsnä olevan henkilön maailmankatsomuksen tai haastatteli jokaista siitä miten heidän käsitys maailmasta muuttui elokuvan katsomisen jälkeen.
Lopuksi haluan pahoitella ajoittain ehkä kärkevältä vaikuttavaa analyysiäni mutta itse arvostelussa oli monta kohtaa jotka suorastaan vaativat näkemystäni.
Kiitos arvostelusta, kaikkea hyvää ja kiitos Niagaran visiitistä arvostelijalle!
Iigu
Zeitgeist-liikkeen aktiivi.
www.Zeitgeist.fi
Moi, Iigu! Ja monet kiitokset täydentävistä tiedoista. En todella ollut selvillä Josephin ja Zeitgeistin vuorovaikutussuhteista: arviossani esittämä kysymys ei siis ollut retorinen - ja sain siihen sinulta vastauksen. Erinomaista. Jos olisin tiennyt, minkä nyt tiedän, olisin kirjoittanut hieman toisin. Mutta se ei olisi muuttanut mielipidettäni elokuvasta: muistutan, että ylläoleva on elokuva-arvio, ja kaikki mitä olen siinä esim. Zeitgeistista sanonut, on sanottu elokuvan luoman viitekehyksen kautta. Eli olen arvioinut sitä, miten hyvin elokuva on käsitellyt esiin nostamiaan ajatuksia, en itse ajatuksia. Luulenpa, että tämä ei ole täysin selkiytynyt sinulle, minkä huomaan mm. siitä, että analyysiksi kutsumasi vastine käsittelee vain kohtia, joissa olet kanssani eri mieltä. Se ei ole analyyttistä (ja heijastelee siten elokuvan strategiaa).
VastaaPoistaTällä en tarkoita pahaa, minkä valan lunastan heti myöntämällä, että olet ihan oikeassa kiistäessäsi, etteikö Josephin elokuvalla olisi ollut vaikutusta. Ajattelin huonosti ja kirjoitin vähän huonommin. Palopuheethan ovat usein vaikuttavia.
Josephin käyttämä eräänlainen "säröinen" tyyli tuli muotiin MTV:n inserttien kautta 80- ja 90-luvuilla. Siitä assosiaatio.
Elokuva, kuten muutkin taidemuodot, ovat aina yleisönsä kanssa keskustelevia: muuten ne eivät ole edes olemassa. Z:A keskusteli yksisuuntaisesti, diktatorisesti (mikä tarkoittaa "sanelua") eikä antanut katsojan harkita. Se on huonoa elokuvantekoa, tai kirjoittamista jne. Ilman muuta tiesin keskustelutilaisuudesta, mikä on eri asia. Elokuvan lopun suhteen en ole ristiriidassa itseni kanssa: siinä esitetty käsky valitsemaan koski valintaa kritiikin kohteena olleen elämäntavan ja elokuvan esittämän vaihtoehdon (resurssitalous) välillä.
Zeitgeist/teknologia-akseli vertautuu elokuvan kautta uskontoon siten, että Z:A ei esitä teknologiaa eikä omaa ajatteluaan kohtaan minkäänlaista kritiikkiä: samoin uskonnoissa asia otetaan annettuna. Ei minulla tästä muuta, paitsi että luulen sen johtuvan pikemmin elokuvantekijän puutteellisista taidoista kuin itsekritiikittömyydestä. Elokuvana Z:A on yksinkertaisesti rakenteeltaan kömpelö, liian pitkä ja rönsyilevä. "Vastapuolen" haastatteluiden puutteelle on varmasti luonnolliset syynsä, mutta elokuva joka tapauksessa jää niitä vajaammaksi. Eikä ole ainoa laatuaan, kuten totesin. Se on vakavaa, koska niiden ajatuksiin torjuvasti suhtautuvat saavat aseet heti käteen. Todellista muutosta ei saa aikaan yrittämällä käännyttää jo käännytettyjä, kuten kieltämättä rohkeasti, mutta aikaisempaan empiriiseen kokemuspohjaan tukeutuen väitin Niagarassa käyneen. Toivottavasti olin väärässä. Ja jälkeenpäin toivon menneeni leffan jälkeen Fall'siin.