Elokuvien esittämisen kriisi

-->

Elokuvakerhojen tärkein tehtävä on näyttää elokuvia. Sellaisia elokuvia, jotka ovat unohtuneet tai unohtumassa, ja esittää niitä halvemmalla kuin muut. Kerhotoimintaan kuuluu paljon muutakin mutta tämä on edelleen se tärkein syy.

Elokuvien hankkimisesta on tosin tehty mahdollisimman vaikeaa. Pahimmillaan se on turhauttavaa. Tiedustellessasi elokuvaa soittoosi vastataan mahdollisimman ärsyyntyneenä. Ensimmäiset kaksi ihmistä eivät langan toisessa päässä yleensä tiedä asiasta mitään, vaan puhelu ohjataan eteenpäin, sille kolmannelle. Sähköpostitse on melkein mahdotonta saada vastausta.

Lopulta se viides langan päässä tietää, ja homma notkahtaa askeleen eteenpäin. Tässä vaiheessa on tosin edelleen epävarmaa, että onko elokuvaa edes mahdollista saada näytettäväksi.

Samaan hengenvetoon voisi vielä lisätä sen, että KAVA:ssa ei selvästikään elokuvakerhoihin luoteta, koska hyvin harvoja elokuvia annetaan sieltä näytettäväksi.
Kerhon elinehtoa toteuttaessa tuntuu, että tekee vain kiusaa.

Elokuvien levittäjienhän pitäisi kirkua riemusta aina kun joku haluaa esittää elokuvia elokuvateatterissa. Eikö?

Elokuvakerhojen kriisiin (siis kuihtumiseen ja lopulta sammumiseen) on etsitty syitä vaikka mistä. 1980-luvulla syytettiin aiheestakin videoiden tuloa. Sitten tulivat kotiteatterit ja ihmiset halusivat jäädä kotiin. Elokuva kollektiivisena kokemuksena kuoli.

Yksi syy lisää voisi olla myös ainainen arvonta levittäjien kanssa. Hyvin harva elokuva on saatavilla helposti, jolloin harrastus elokuvakerhossa todella vaatii intohimoa ja kärsivällisyyttä.
Samaa vaatii myös suomalaisen elokuvakulttuurin vaaliminen.

Siinä yksi syy miksi elokuvakerhoja edelleen tarvitaan jokaiseen Suomen kolkkaan.

Muita syitä tulee nopeasti mieleen neljä. Yksinkertainen ja kiihkoton syy on näyttää erilaisia, harvinaisia elokuvia.

Monimutkaisempi ja intohimoisempi syy on vaalia vielä sitä katoavaa kulttuuria, joka on tulossa tiensä päähän ennemmin tai myöhemmin. Totuus on, että filmiltä näyttäminen on kallista ja rahapulassa yritetään keksiä helpompia tapoja esittää elokuvia. Esimerkiksi Blu-rayn saa esitettäväksi huomattavasti pienemmällä vaivalla. Ylipäätään uusia elokuvia saa näytettäväksi helpommin. Filmi ja vanhat klassikot alkavat olla kohta kulttuuriperintöä, jota täytyy vaalia.

Kolmas syy on saattaa elokuvahulluja yhteen, eli ihmisiä joiden elämän täyttää valkokangas.

Neljäs syy on tehdä sitä kiusaa. Tästä yhtenä uutena aluevaltauksena on juuri tämä blogi. Kaikkia edellä mainittuja syitä ja tarkoituksia yritetään vaalia. Jatkossa tulemme avautumaan kaikesta elokuvamaan ja elokuvataivaan väliltä. Tarkoitus on tarjota myös lukijoille mahdollisuuden kommentoida.

Tervetuloa keskustelemaan!

Aki Laurokari